Uskotko jos toinen puhuu sinulle toisesta pahaa?

Uskon ja uskon. Kuuntelen kyllä, ehkä kaihistelenkin mukana, mutta siihen se sitten jää.

Uskon jos tunnen todella hyvin kertojan ja tiedän häet luotettavaksi. Suhtaudun varauksella jos tiedän henkilöllä olevan tapana puhua pahaa itseään pönkittääkseen.  Joskus on myös täysin ilmeistä, että pahaa puhuvalla ei itsellään ole puhtaat jauhot pussissa ja pahan puhuminen on keino peitellä omia puutteita.

Suhtaudun aina varauksella, koska minähän en voi tietää, onko jokin asia totta vai ei. Vaihtoehtoja on monia muitakin kuin se, että pahanpuhumiseen on ihan aitoa syytä. Noin yleensä ottaen ajattelen niin, että se pahanpuhujan tunne on aito, hän aidosti tuntee että tässä on tapahtunut jotain vääryyttä, ja vastaan siihen tunteeseen. En kuitenkaan sen enempää mieti asiaa tai reagoi siihen. Ja itse suhtaudun kuitenkin avoimin mielin tähän ihmiseen, jota on paneteltu, kun hänet tapaan ensimmäisen kerran. Maailma on täynnä väärinkäsityksiä, tahattomia toisen mielen pahoittamista, tiedostettua ja tiedostamatonta halua manipuloida toisia. Ja totta kai on myös paljon sellaistakin, mikä oikeuttaa selän takana puhumisen. 

En, enkä varsinkaan lähde sellaiseen mukaan. Nuorena olin yökylässä kaverilla tämän kahden muun (itselleni tuntemattoman) kaverin kanssa. Kun yksi lähti vessaan, alkoi kaverini puhumaan tästä pahaa. Olin hiljaa ja keskityin järjestelemään laukkuani. Kun toinen lähti vuorostaan vessaan, puhui kaverini hänestäkin pahaa. Siinä vaiheessa en ollut enää uskoa korviani. Arvatkaa vaan tekikö mieli lähteä vessaan? Sen sijaan että olisin oppinut tuntemaan nämä vieraat tytöt, opin ennestään tuntemastani kaverista jotain uutta, ei-niin-mukavaa. Sen "kaverin" jälkeen ei oo tehnyt mieli kuunnella tai puhua pahaa kenestäkään...

Mä myös uskon, että puhuja puhuu paskaa myös minusta kaikille jotka kuuntelevat.

Jos kertoja on nainen ja kyseessä on naisvaltainen oikeastaan mikä tahansa yhteisö, kuten työpaikka, järjestö tmv. niin en todellakaan usko. En. Lähes kaikissa tapauksissa homma nimittäin menee niin, että pahanpuhuja on luonnevikainen ja kohteensa todennäköisesti ihan mukava ihminen. Tämä on niin nähty ja vanha totuus. Enkä tarkoita tällä jotain tavallista jutustelua, missä nyt toinenkin ihminen mainitaan vailla haittatarkoitusta ja hyvällä asenteella.

Ei mulle kukaan puhu pahaa ihmisistä joita en tunne. Oon niin monta kertaa sanonu, ettei vois vähempää kiinnostaa.

En usko, haluan itse selvittää kunkin ihmisen luonteen

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 12:51"]

Jos kertoja on nainen ja kyseessä on naisvaltainen oikeastaan mikä tahansa yhteisö, kuten työpaikka, järjestö tmv. niin en todellakaan usko. En. Lähes kaikissa tapauksissa homma nimittäin menee niin, että pahanpuhuja on luonnevikainen ja kohteensa todennäköisesti ihan mukava ihminen. Tämä on niin nähty ja vanha totuus. Enkä tarkoita tällä jotain tavallista jutustelua, missä nyt toinenkin ihminen mainitaan vailla haittatarkoitusta ja hyvällä asenteella.

[/quote]

En halua uskoa tätä, mutta kun siirryin naisvaltaiselle alalle töihin, niin alkaa olla pikku pakko. :( Kun minulle uutena työntekijänä "luottamuksellisesti" kerrotaan "totuuksia" ihmisistä, ihan vaan "sinäkin sitten tiedät" niin alan automaattisesti ajatella, että tämä haukuttu henkilö taitaa olla koko työyhteisön tervejärkisin ja kivoin tyyppi. Toistaiseksi näin on käynytkin. Viimeksi odotin vuoroon ihmistä, joka on työkaverinsa mielestä yksinkertainen, laiska, tyhmä ja kertakaikkisesti pilaa kaiken mihin koskee, ja tämä ihminen oli mitä lämpimin ja empaattisin ja tuli asiakkaiden kanssa toimeen kesimääräistä paremmin. En oikein ymmärrä, miksi niiden kimppuun pitää käydä, jotka itse haluavat vähiten ristiriitoja muiden kanssa.

Sananlasku 11:13: "Joka panettelijana käy, ilmaisee salaisuuden, mutta jolla luotettava henki on, se säilyttää asian."

Niinkuin tuossa tulikin jo ilmi, pahanpuhujat puhuvat yleensä kaikista seläntakana. Siksi suhtaudun varauksella juttuihin ja kartan pahimpia juorukelloja. Vieraista ihmisistä haluan todellakin muodostaa oman käsitykseni henk. koht, en huhujen ja juorujen perusteella.

Harvemmin uskon ainakaan sellaisenaan, mutta riippuu myös tästä pahan puhujasta. Tunnen yhden ihmisen jolla on tarve mustamaalata vähän kaikkia, erityisesti hän yrittää mustasukkaisuuksissaan saada omat tuttunsa toisiaan vastaan. Tältä tyypiltä en usko oikeastaan mitään. Monella muulla taas on taipumusta suutuspäissään liioitella, joidenkin tyyli taas on korostaa muiden ihmisten tekemisiä etteivät omat mokat paljastuisi. Jos tapaan uuden ihmisen, joka heti kättelyssä rupeaa haukkumaan muita ihmisiä mulle, kyse on melko varmasti jostain näistä kolmesta ihmistyypistä. Kuuntelemalla yritän tunnistaa "vian". Harvemmin kukaan puhuu pahaa vain varoittaakseen, mutta on sekin tietysti mahdollista. Siksi pyrinkin yleensä selvittämään itse puheen kohteelta (tai hänen kanssaan puhumalla, en aina kuitenkaan kehtaa suoraan kysyä) tarinoiden todenperäisyyden.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 12:58"]

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 12:51"]

Jos kertoja on nainen ja kyseessä on naisvaltainen oikeastaan mikä tahansa yhteisö, kuten työpaikka, järjestö tmv. niin en todellakaan usko. En. Lähes kaikissa tapauksissa homma nimittäin menee niin, että pahanpuhuja on luonnevikainen ja kohteensa todennäköisesti ihan mukava ihminen. Tämä on niin nähty ja vanha totuus. Enkä tarkoita tällä jotain tavallista jutustelua, missä nyt toinenkin ihminen mainitaan vailla haittatarkoitusta ja hyvällä asenteella.

[/quote]

En halua uskoa tätä, mutta kun siirryin naisvaltaiselle alalle töihin, niin alkaa olla pikku pakko. :( Kun minulle uutena työntekijänä "luottamuksellisesti" kerrotaan "totuuksia" ihmisistä, ihan vaan "sinäkin sitten tiedät" niin alan automaattisesti ajatella, että tämä haukuttu henkilö taitaa olla koko työyhteisön tervejärkisin ja kivoin tyyppi. Toistaiseksi näin on käynytkin. Viimeksi odotin vuoroon ihmistä, joka on työkaverinsa mielestä yksinkertainen, laiska, tyhmä ja kertakaikkisesti pilaa kaiken mihin koskee, ja tämä ihminen oli mitä lämpimin ja empaattisin ja tuli asiakkaiden kanssa toimeen kesimääräistä paremmin. En oikein ymmärrä, miksi niiden kimppuun pitää käydä, jotka itse haluavat vähiten ristiriitoja muiden kanssa.

[/quote]

Minulla oli kaupan alalla työkaveri, joka oli todella miellyttävä, ihana ihminen, jota kaikki asiakkaat aluksi rakastvivat - siis asiakkaat ja aluksi. Työkavereille tämä ihminen oli täysi hirviö, perheensä katkera musta lammas, josta ei tullut mitään niin hienoa kuin sisaruksistaan. Työkavereita hän alisti, pomotti ja väänteli näiden sanomisia. Aina se kassan ihana hymyhuuli ei olekaan niin kovin mukava ihminen IRL. 

Suhtaudun varauksella, tämäkin kantapään kautta opittu. Usein voin esittää jonkun kysymyksen/kommentin joka "puolustaa" puheen kohdetta. Tiedän, että minusta puhutaan paljon pahaa enkä halua olla samanlainen puhuja.

Niin kauan kun pahojen puhujalla ei ole esittää mitään todisteita väitteilleen, niin otan jutut hyvinä tarinoina jotka kertovat enemmän valtapelistä ja sosiaalisista kuvioista kuin todellisista tapahtumista. Tosin, sitä ei voi tietää vaikuttavatko tarinat jotenkin alitajuisesti ja kumpaan suuntaan.

En usko. Ihmisten mahdolliset ikävät piirteet selviävät minulle kyllä ilman kolmansien osapuolien tarjoamia kuvailujakin. Useimmiten se ikävä tyyppi on juuri se pahan puhuja, ei kukaan muu.

En myöskään kuuntele pahan puhumista ja mustamaalausta paria lausetta enempää, vaan sanon väliin: "Minusta ei ole mukava kuunnella tuollaista ikävää puhetta ihmisestä, joka ei ole paikalla. Jos asia häiritsee sinua ja toivot siihen muutosta, otathan sen puheeksi henkilön itsensä kanssa." Tai jotakin vastaavaa, tilanteen mukaan.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 13:20"]

En usko. Ihmisten mahdolliset ikävät piirteet selviävät minulle kyllä ilman kolmansien osapuolien tarjoamia kuvailujakin. Useimmiten se ikävä tyyppi on juuri se pahan puhuja, ei kukaan muu.

En myöskään kuuntele pahan puhumista ja mustamaalausta paria lausetta enempää, vaan sanon väliin: "Minusta ei ole mukava kuunnella tuollaista ikävää puhetta ihmisestä, joka ei ole paikalla. Jos asia häiritsee sinua ja toivot siihen muutosta, otathan sen puheeksi henkilön itsensä kanssa." Tai jotakin vastaavaa, tilanteen mukaan.

[/quote]

Sulla on varmaan asperger? Oikeasti tuollainen pettymysten purkaminen kuuluu ystävyyssuhteisiin. Eri asia toki jos pahanpuhuminen on ihan turhaa ja käsittelee vaikka sitä pilkan kohde on liian kaunis tai laiha tai rikas.. Ymmärtänet eron. 

Kukaan ei puhu minulle, koska automaattisesti heivaan mahd. kauas ihmisen, joka yrittää puhua negat. toisista, jotka eivät ole paikalla. Heistä tulee minulle epäihmisiä. Minusta koko kiusaamisongelma poistuisi, jos tuollaisia ihmisiä ei olisi. Oli sitten asperger tai ei (ei ainakan ole diagnosoitu eikä mitän muutakaan).

Joo, minä uskon. Nimittäin sen että pahanpuhujalla on jokin ongelma, eikä se tosiaan liity muihin.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 13:36"]

Kukaan ei puhu minulle, koska automaattisesti heivaan mahd. kauas ihmisen, joka yrittää puhua negat. toisista, jotka eivät ole paikalla. Heistä tulee minulle epäihmisiä. Minusta koko kiusaamisongelma poistuisi, jos tuollaisia ihmisiä ei olisi. Oli sitten asperger tai ei (ei ainakan ole diagnosoitu eikä mitän muutakaan).

[/quote]

Ja kyllä, tällainen käytös rajaa hirveän paljon ihmisiä pois. Mutta en olekaan täällä keräämässä mitään piiriä, vaan nautin jos saan olla rauhassa.