Joka päivä tulee se hetki kun tekisi mieli luovuttaa kokonaan
Jokaikinen päivä mieliala laskee niin, että koen itseni turhaksi sekä typeräksi. Kaikki on turhaa ja elämä on julmaa. Kaikki oksettaa, kaikki pinnallisuus ja yhteiskunnan rattaassa pyöriminen. Tulee vain hetki kun koko mielen valtaa valtava vi.. tus ja suunnittelen luovuttamista.
Tämä on sekä henkilökohtaista kamppailua itseäni vastaan, että oman paikan hakemista tätä elämää kohtaan.
Muuten olen iloinen ja seesteinen. On haaveita ja päämääriä. Mieliala on ollut viime aikoina tätä, päivittäin hyviä hetkiä, että myös kärsimystä.
Olen koko ajan myös väsynyt. Illat pelkään jotain vaikka mitään pelättävää ei ole.
Rukoilen kunnes nukahdan. Yöt näen painajaisia. Viime yönä näin ikävää unta lapsuudesta ja lisäksi näin itseni sisällä paholaisen, silmäni ilkkuivat minulle katsoessani peiliä.
Jotain on meneillään, jokin muutos minussa. Tuntuu ainakin siltä, että jonkinlaista kasvua ja tiedostamista tapahtuu vaikka se sattuu.
Mitä sanotte?
Kommentit (19)
Hei ap.
Hyvä, että uskallat rohkeasti katsoa itsessäsi olevaa prosessia ja tuntea läpi myös hankalat tunteet. Ihmiselämään kuuluu kaikenlaiset tunteet ja ajatuspohdinnat, mutta kaikki eivät kykene ottamaan niitä vastaan, vaan pakenevat, kuka mitenkin.
Jos tuollaiset mitättömyyden ja turhautumisen ajatukset kuitenkin tuntuvat valtaavan paljon tilaa mielessäsi, kuten kirjoitit, esiintyvät päivittäin, olisiko sinun hyvä pohtia elämäsi tarinaa vaikkapa ammattimaisen keskusteluavun piirissä? Voisi olla turvallista ulkopuolisen ihmisenkin kanssa sanoittaa sitä, mitä elämässäsi arvostat, mitä haluat siihen lisää ja mistä eroon? Tämä voisi estää masentuneiden ajatusten kasvun ja turvallisessa vuorovaikutuksessa on jo sinänsä korjaavia elementtejä.
Itse löysin mukavan terapeutin ja alan käydä hänen kanssaan läpi elämääni.
On ollut sen verran traumaattinen elämä.
Suosittelen. Ja terapeutin pitää olla itselle sopiva.
Suosittelen itse ainakin negatiivisen puheen (päänsisäinen) katkaisua aina kun sen huomaa.
Parhaiten se tapahtuu kun keskittyy nykyhetkeen ja alkaa miettiä sitä mitä on parhaillaan tekemässä.
Yritän olla enemmän läsnä ja saada elämästä irti hienoja asioita. Onnistunkin siinä päivittäin ja koen oloni myös seesteiseksi.
Minä olen tarkoituksella tiedostavampi ja katson tunteitani sivusta katsojana, yritän olla eläytymättä liikaa ja hakea tasapainoa sekä erilaisia näkökulmia kun tuo masennusvaihe päivän aikana iskee. Vie energiaa nuo ajatukset.
Joskus eläydyn ja menen mukaan siihen sortamiseen, joskus ymmärrän, että nyt on aika olla läsnä ja antaa olla. Ohi menee.
Aikaisemmin olin koko ajan enemmän masentunut tai ahdistunut, nyt huomaan myös rauhaa ja iloa.
Jotain tapahtuu. En tiedä yrittääkö vanhat ajatusmallit painaa minua takaisin alas vanhasta tottumuksesta ja kieltää kasvun. Joudun keskittymään ja kohdentamaan ajatuksiani kun tätä takapakkia ilmenee.
Nyt ei ole terapiaan varaa, muuten menisin.
Ap
Tämä keskustelu saattaisi ehkä nyt tässä kohtaa olla sinua varten.
https://www.vauva.fi/keskustelu/2633645/kristitty_mystikko_huhuu_kysymy…
Ei mul vaa, mut tiedän monta kenen kannattaisi luovuttaa ihan yhteiseksi hyväksi.
Kiitos kovasti teille.
Kiva kun tulee viestejä, joista näkyy kyllä se, että ymmärrätte mitä haen takaa. Induvialismia tämä ehkä? En tiedä mutta tuntuu siltä, että jotain on meneillään sisäisessä maailmassani. Se vähän ärsyttää ja puuduttaa mutta on myös herättänyt uteliaisuuteni koska tiedän tämän olevan osa jotain tärkeää vaihetta.
Luen tuon linkkaaman ketjun.
Ap
Tuohon keskusteluun hyppääminen voi tuntua aluksi hämmentävältä, koska siinä mennään ns. suoraan asiaan. Taustaksi on ehkä hyvä tietää että ketju käsittelee kokonaisuutena henkistä etsintää. Tematiikka on usein kristillinen, koska tällä kristityksi mystikoksi itseään kutsuvalla henkilöllä on kristillinen tausta. Mitään perinteistä kristillisyyttä ketju ei edistä. Lue avoimin mielin ainakin muutama sivu, niin todennäköisesti alkaa tulla näkökulmia juuri niihin kysymyksiin, joita itse pohdit.
T. Se ketjun linkannut
Itse keskityn harrastuksiin kun vastakkainen sukupuoli ei näytä kiinnostuvan. Pahat ajatukset lähtee parin päivän sisällä pois.
Niin joo, voisin kertoa myös muita asioita tähän liittyen. Olen ihmetellyt sellaisia pieniä hetkiä kun olen täysin rentoutunut, läsnä ja hetkeen maadoittunut.
Tuossa tilassa kun olen laittanut silmät kiinni, olen nähnyt kirkkaan valon, kuin auringon nousun säteet ja kirkkauden ihan pienen hetken.
Tuntuu kuin siinä putoaisi jonnekin ja sitä säikähtää ja pakko avata silmät, "tulla takaisin".
Tällaisia outoja juttuja olen kokenut pari kertaa aivan viime aikoina. Ihan minimaalisia täyden rauhan ja seesteisyyden kokemuksia, joista herään hyvin nopeasti.
Nämä siis levossa, hiljaisuudessa, omassa rauhassa.
Ap
Olen toipumassa vakavasta masennuksesta. Paranemisvaiheet seuraavat toisiaan. En aina jaksa tätä jatkuvaa muutosta. Nyt itken täällä. Osaisiko aloittaja auttaa?
Mitä muuta teet? Seuraat itseäsi ja miltä susta tuntuu.