Miksi vertaan itseäni muihin ja tunnen kateutta?
Eilen olimme viettämässä iltaa pariskunnan kanssa jotka sitten kertoivat että menevät naimisiin ensi kesänä. Tämä nainen ei ole koskaan käynyt edes töissä ja he kertoivatkin että hänen mummo kustantaa häät. Heillä on muutenkin täydellisesti asiat, ihana terve lapsi ja kaunis koti jonka hänen mummonsa myös kustansi.
Jotenkin tunsin itseni taas jälleen kerran onnettomaksi. Tottakai olen heidän puolestaan myös onnellinen mutta en voinut olla tuntematta pientä kateuden pistosta. Itse olen aina haaveillut perheen perustamisesta ja naimisiin pääsystä. Olen seurustellut nyt 5 vuotta saman miehen kanssa joka ei ole edes kosinut.
Tänään aamulla menin Fbookkiin ja siellä oli heti kaksi ihmistä ilmoittatunut kihlautuneen ja sormukset kuvattuna. Myös entisestä luokkalaisesta oli tullut isä. Kaikki nämä saavutukset tuntuvat itseltä niin kaukaisilta että tulee paha mieli. Tekisi mieli poistaa koko naamakirja sen takia kun en kestä enää muiden onnea.
Olen kaunis, minulla on työpaikka ja olen myös muutoin ihan normaali nainen. En vain ymmärrä miksi en itse ansaitse samaa onnea kuin muut. Olen suunnitellut omia häitäni jo lapsuudesta asti. Oikeastaan muuta en toivo elämältä kuin että pääsisin naimisiin ja saisin perustaa perheen.
Tuntuu pahalta miksi koen muiden onnen olevan itseltäni pois. Onko muita?
Kommentit (17)
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 00:44"]Etenkin kaikkien bloggaajien elämät tuntuvat niin upeilta että ite myös koen olevani huonompi ihminen kuin muut. Normaali tavis pienellä palkalla kaupan kassalla. Ihan alkaa itkettää kun lueskelee muiden täydellisistä elämistä.
[/quote]
Mulle tuli tästä jotenkin paha mieli, suurimman osan elämähän on just tota tavis elämää
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 01:05"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 00:44"]Etenkin kaikkien bloggaajien elämät tuntuvat niin upeilta että ite myös koen olevani huonompi ihminen kuin muut. Normaali tavis pienellä palkalla kaupan kassalla. Ihan alkaa itkettää kun lueskelee muiden täydellisistä elämistä.
[/quote]
Mulle tuli tästä jotenkin paha mieli, suurimman osan elämähän on just tota tavis elämää
[/quote]
tarkoitin siis, että älä sinäkään masennu saati vertaa elämääsi epätodellisiin blogeihin!
"Olen kaunis, minulla on työpaikka ja olen myös muutoin ihan normaali nainen. En vain ymmärrä miksi en itse ansaitse samaa onnea kuin muut. Olen suunnitellut omia häitäni jo lapsuudesta asti. Oikeastaan muuta en toivo elämältä kuin että pääsisin naimisiin ja saisin perustaa perheen."
No oletko väärän kumppanin kanssa vai eikö mies vaan älyä/muista/tajua kosia sinua vai missä mättää? oletko puhunut näistä asioista miehen kanssa? jos toinen on epävarma että haluaako vai eikö, niin silloin sinun on aika etsiä sellainen kumppani joka haluaa kanssasi nopeastikin naimisiin jos itse tunnet noin. Kaikkea löytyy. Blogit ovat vain pintaraapaisu ja useimmissa blogeissa on pelkkää hehkutusta, eihän niissä kukaan kerro mistään henkisestä tai fyysisestä väkivallasta tai lapsuuden perhehelveteistä vaikka varmasti monella on sellaista voinut olla. Itse hämmästyin pari päivää sitten kun yksi tuntemattomampi bloggaaja avautui exänsä väkivaltaisuudesta, harva sellaisesta kertoo julkisesti.
Mä myös seurustellut jo 7 vuotta eikä ole myöskään kosintaa kuulunut. En tiedä myöskään mitä tässä tilanteessa voisi tehdä...
On muita. Just viime viikolla tuli vastaan mun saavuttamaton rakkaus nainen rinnallaan. Mulle tuli ihan kamala olo siitä kateuden määrästä, kun olisin halunnut olla siinä naisen paikalla. Eikä mun tunteissa ole mitään järkeä, sillä mulla on itselläkin kaikki asiat oikein hyvin kohdallaan. Ja mun tosiaan pitäisi antaa niiden elää elämäänsä ja keskittyä omaani. Mutta se tunneryöppy oli kyllä musertava.
Tuotahan se oli silloin, kun itse toivoi raskautta. Sitä odotellessa muiden raskausuutisista ei osannut ihan täysillä iloita.
Olen ollut juuri sinä, n.4v sitten! Olin vasta 22 mutta halusin jo häät, lapsen jne, avomies kyllä kosi mutta häistä ei sitten ees puhuttu, saatikaan että ois 5v seurustelun aikana puhunu että koskaan haluaisi lapsia vaikka hän oli minua n.10v vanhempikin, tunsin kateutta kun läheinen pariskunta asteli vuoden jälkeen jo alttarille, sai lapsen ja osti kodin jne, minä vain haaveilin tollasesta vuokra kaksiossa ja epäkypsän kolmekymppisen kanssa.
Olin vaan väärän miehen kanssa, kun erosin hänestä löytyikin rakas työpaikalta ja nyt pieni lapsi, kihloissa ja häitä suunitellaan.
Mä olen muuten 23-vuotias! Meneeköhän munkin tarina vain niin ettei mies olekaan valmis? Musta myös tuntuu tosi pahalta sillä kaksi muuta paria myös on menossa naimisiin jo alle vuoden tapaamisen jälkeen!
T: AP
Kosi miestä ja ehdota lastentekoa.
Mun mielestä miehen tehtävä on kuitenkin kosia? Aika noloa jos nainen sen tekee :O
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 20:36"]
Mun mielestä miehen tehtävä on kuitenkin kosia? Aika noloa jos nainen sen tekee :O
[/quote]
Miten helvetissä se on noloa? :D No on sunkin omanarvontunto heikoilla jäillä.
No elä sitten elämäsi noin. Onni on omissa käsissä hani.
Ei millään pahalla mutta kun sä kerran oot noin nuori niin mikä kiire sulla on naimisiin? Itse lähes samanikäisenä vietän ilosta opiskelijaelämää ja tuntus oudolta jos joku kurssikaveri suunnittelis perheen perustamista tms. En toki tarkota ett sunkin pitäs ajatella täsmälleen samoin kuin mä mutt siis pointti on se ett ei kannata masentua muiden naimisiin menosta kun oot vasta parikymppinen. Ja voi sun mieskin olla väärä jos jostain 18veestä lähtien sen kaa oot ollu, sillonhan oot ollu ihan vielä skidi ja nyt ootte voinu kasvaa eri suuntiin.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 20:22"]
Mä myös seurustellut jo 7 vuotta eikä ole myöskään kosintaa kuulunut. En tiedä myöskään mitä tässä tilanteessa voisi tehdä...
[/quote]
Meillä on takana jo viisitoista vuotta, mutta eipä ole mies tajunnut käydä polvilleen.
Se on kohta ero edessä tätä menoa. Itken itseni usein uneen miettiessäni, etten koskaan saa kokea naimisissa olevan naisen iloa.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 01:13"]
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 01:05"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 00:44"]Etenkin kaikkien bloggaajien elämät tuntuvat niin upeilta että ite myös koen olevani huonompi ihminen kuin muut. Normaali tavis pienellä palkalla kaupan kassalla. Ihan alkaa itkettää kun lueskelee muiden täydellisistä elämistä. [/quote] Mulle tuli tästä jotenkin paha mieli, suurimman osan elämähän on just tota tavis elämää [/quote] tarkoitin siis, että älä sinäkään masennu saati vertaa elämääsi epätodellisiin blogeihin!
[/quote]
Tätä blogien epärealismia aina toitotetaan, mutta vähän epäselväksi jää, mitä tällä tarkoitetaan. Suurin osa suomalaisista lifestyle-blogeista on nähdäkseni täysin realistisia. Pari-kolmikymppinen lapseton keskiluokkainen kaupunkilainen saa elää aika kivaa elämää, jos sen kivaksi haluaa järjestää, ja kun osaa ottaa ja käsitellä kuvia, sen saa myös näyttämään hyvältä. Brunssit, näyttelyavajaiset, matkailu ja mukavat vaatteet eivät ole mitään saavuttamatonta luksuselämää vaan vain yksi tapa käyttää aikaa ja rahaa.
Jos tarkoitit tuolla jotakin muuta niin pahoitteluni.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 20:16"]
Tekisi mieli poistaa koko naamakirja sen takia kun en kestä enää muiden onnea.
[/quote]
Et varmana poista! Sitä käyttävät miljoonat muutkin ihmiset joka päivä. Me tarvitsemme sitä. Poista oma tilisi, jos et halua palvelua käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen muuten 23-vuotias! Meneeköhän munkin tarina vain niin ettei mies olekaan valmis? Musta myös tuntuu tosi pahalta sillä kaksi muuta paria myös on menossa naimisiin jo alle vuoden tapaamisen jälkeen!
T: AP
Ei huolta. Pikainen avioituminen ei merkitse automaattisesti pitkää ja onnellista liittoa. Miljoonat ihmiset elävät onnelista elämää ilman avioon menoa.
Etenkin kaikkien bloggaajien elämät tuntuvat niin upeilta että ite myös koen olevani huonompi ihminen kuin muut. Normaali tavis pienellä palkalla kaupan kassalla. Ihan alkaa itkettää kun lueskelee muiden täydellisistä elämistä.