Oletko joutunut tekemään elämänmuutoksen terveyssyistä?

Mistä muutoksesta on kyse? Laihdutuksen aloitin polvikipujen takia ja muutenkin raskaan olon. Hyvin sujuu ruokapäiväkirjan avulla.

Sairastuin 2tyypin diabetekseen. Oli pakko muuttaa syömisiä.

Kasvissyönnistä vaihdoin eläinrasvakarppaukseen. Elämäni paras päätös. On ollut helppo noudattaa, vaikka joskus on ollut kivinen taival.

Raskauden jälkeen oli pakko laihduttaa, huomasin että sokeriaineenvaihdunta ei toiminut normaalisti kun olin ylipainon puolella bmi 27. Nyt bmi 22 ja olo on hyvä ja voin taas syödä normaalisti. En tiedä onko tämä elämäntapamuutos kun palasin vain lopulta normaaliin. Minulla oli terveyden takia todella kova motivaatio, tiesin että onnistuisin. Pidin myös joka päivä ruokapäiväkirjaa 9kk ajan.

Vierailija kirjoitti:

Sairastuin 2tyypin diabetekseen. Oli pakko muuttaa syömisiä.

Diabeteksen kanssa tulee toimeen vhh-ruokavaliolla.

Verenpainetauti ja kolesteroli alas- siirryin kasvispainotteiseen ruokailuun ja aloin käyttämään päivittäin soutulaitetta. Hyvin mennyt, eli hyvin pienet muutokset tepsi.

No puoli suomea joutus ja pitäs tekeen elämäntapamuutos,vaan eivät tee.

Olen jättänyt alkoholin pois migreenin vuoksi. En juo enää lainkaan, koska alkoholi laukaisee minulla migreenin.

Alkuun oli vaikeaa kun olen nauttinut viinienmaisteluista. Olen löytänyt muutaman hyvän alkoholittoman korvikkeen näille onneksi. Alkoholittomia skumppia löytyykin kohtuullisen hyvin jo ja pari alkoholitonta hyvää valkoviiniä. Hyvää punkkua en ole vielä löytänyt.

Vierailija kirjoitti:

Mistä muutoksesta on kyse? Laihdutuksen aloitin polvikipujen takia ja muutenkin raskaan olon. Hyvin sujuu ruokapäiväkirjan avulla.

Itsellä verenpainetauti ja muitakin sydänterveyden riskitekijöitä. Ap.

Toki, sairastuin D1:seen teini-iässä. Jouduin opettelemaan laskemaan hiilareita ja arvioimaan tarvittavaa insuliinimäärää siihen sekä opettelemaan aika paljon muutakin, se elämäntyyli on kyllä aika pakko noudattaa jos aikoo hengissä pysyä. Ei se kivaa ole ja minua myös kiusattiin koulussa koska sairastin (jopa opet, tosi hienoa) mutta hengissä ollaan ja jouduin myös valitsemaan ammattini ja työpaikkani tarkoin koska vaikeahoitoinen diabetes niin vaatii, yhteiskunnasta on turha odottaa ymmärrystä.

En joutunut, mutta omalääkäri, kertoi vaihtoehdot. Mieluummin aloin rukata omia elämäntapoja, kuin popsimaan pillereitä lopunelämäni. Vielä ne lääkkeetkin voin joutua ottamaan, mutta toistaiseksi mennään näillä. Kiitokset lääkärilleni.