Jos teinisi hyökkää kimppuusi, mitä teet?

[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 23:45"]

Jätä viestiä jos haluat, niin heitän myöhemmin tavan ottaa yhteyttä + jotain todisteita

T: #40

Mikäs elämäntapavalmentaja se siellä besserwisseröi??

[/quote]

Ap älä välitä noista jotka huutelee että kasvatuksessa vikaa jos teini käyttäytyy noin. Tietysti hyvä miettiä, onko itse tehnyt jotain mistä ko. käytös johtuu ja korjata asiat jos toteaa että on tehnyt, mutta ei se 'vika' välttämättä ole kasvatuksessa.

Ja pieni lohdun sana. Mä olin teininä aivan kamala. Myöhemmin tajuan että johtui varmaan isän alkoholismista suurimmaksi osaksi. Olin aivan hukassa, käytin suonensisäisiä huumeita, todella väkivaltainen jne. jne. Nyt olen 25 ja monta vuotta jo erossa kaikista päihteistä, onnellinen ja työssäkäyvä ihminen ja välit äitiini ovat hyvät, soitellaan joka päivä ym. Tyttärelläsi on siis toivoa myös!!!

Yritä uskoa siihen että jossain on tehty suurempi suunnitelma meitä kaikkia varten ja kaikki tapahtuu jostain syystä, kaikki siis tulee menemään kuten pitääkin. Voimia!

Pyöräytän pennun lattialle ja paan leukun kurkulle. se on aina tepiny. kerras kusas alleenki!

Lastensuojelulle kerro tilanne. Pyydä että teini saa apua, ja kerro ihan avoimesti jos sinua pelottaa että kotonasi käydään kimppuun veitsen kanssa. Kuka tahansa silloin puolustaa itseään. Lastensuojelun väkikin on ihmisiä. Eivät he neuvo, että ota vaan vastaan veitseniskut.

Ole rauhassa, et ole tehnyt tappelutilanteessa mitään väärää.

Kyseisen teinin ja ap:n tarinat on eroavia, joten kiinnostaisi kasailla kokonaisuutta.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 15:04"]

[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 23:45"] 

Mikäs elämäntapavalmentaja se siellä besserwisseröi??

[/quote]

[/quote]

Kyseisen teinin ja ap:n tarinat on eroavia, joten kiinnostaisi kasailla kokonaisuutta.

T: #40

Puolustaisin itseäni. Taltuttaisin teinin kiinni pitämällä. Sitten soittaisin lääkärille, että saisin ajan neurologille. Normaali lapsi ei hyökkää muiden kimppuun, päässä pitää silloin olla jotain vikaa.

Huomasin, että täällä joku on sitä mieltä että tuntee minut. Jos todella tunnet, niin erittäin ala-arvoista tulla tänne tekemään huomautuksia. Tilanne on muutenkin äärimmäisen raskas. Jos minut oikeasti tunnet, niin olisitko ystävällinen ja ottaisit yhteyttä. 

Ap

Ilman muuta väkivaltaiseksi äitynyt teini täytyy pistää ruotuun. Eihän kukaan voi jäädä ottamaan iskuja vastaan. Nuoresta kunnolla kiinni ja vapaaksi vasta kun on varmaa että lapsi on rauhoittunut. Varmaan hirveä tilanne kun joutuu tapella omaa lasta vastaan :/ Mutta niin se vaan on, jos poliisiakin vastaan ryhtyy tappelemaan, niin kyllä siinä enemmän taitaa itse köniin ottaa.

No jos on veitsi kädessä, päästäisin menemään ja soittaisin poliisit..

Ota yhteyttä lastensuojeluun. Veitsi kädessä heiluminen ei ole normaalia teinin käytöstä. Josko saisit lastensuojelusta apua rajojen pitämiseen.

Kyllä tuo olisi asia, josta olisi syytä ottaa yhteyttä lastensuojeluun ja hankkia apua nuorelle. Tuo käytös ei ole enää normaalia teini-ikää eikä tervettä. Ennenkuin tapahtuu mitään vakavampaa, hae sinä vanhempana ja viisaampana apua. Nyt ei kannata kysyä, että mitä mammat tekisivät tilanteessasi, vaan sinun on nyt toimittava. Ei kannata spekuloida, vaan nyt on hätä kädessä.

Yritän ottaa kiinni ja rauhoitella. Mies on sellainen ninja, että se saa riehujat salamana maahan ja pidettyä tiukasti otteessa. 

Minkäikäisestä teinistä muuten on kyse?

Puolustaudun.

Todella paha sanoa. Oma lapsi on vielä niin pieni. Itse teini-iässä päädyin äidin kanssa painimaan, hän nosti riveleistä seinille sanaharkan päätteeksi ja minä uhkasin vetää hänen ranteet auki siihen paikkaan ja potkaisin mahaan. Lastensuojeluun ottivat yhtettä ja jouduin psykologille juttelemaan. 

Jos olisi välittävät vanhemmat, niin nuo toimenpiteet varmaan auttaisi. Tosin, jos lapsuudessa ei olisi opetettu, että väkivalta on ratkaisu, niin tähän tuskin olisi päädytty.

Tyttö 15 v. on nyt sijoitettuna. Sain napattua puhelimen salamannopeasti kun teini paineli huoneessaan pyörähtämään. Soitin siis kriisityöhön, ja tyttö ei ole enää kotona. Hankalaa ja uhmakasta käytöstä ollut jo aiemminkin muttei koskaan tuossa mittakaavassa. Tuntuu pahalta sanoa, mutten edes kaipaa lasta kotiin. Olen vain helpottunut. En edes tiedä rakastanko häntä. Tytär kävi hakemassa tänään tavaroitaan hoitajan kanssa. En pystynyt olla samaan aikaan kotona, vaan menin ulos pienempien lasten kanssa.

ap

[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 21:21"]

Tyttö 15 v. on nyt sijoitettuna. Sain napattua puhelimen salamannopeasti kun teini paineli huoneessaan pyörähtämään. Soitin siis kriisityöhön, ja tyttö ei ole enää kotona. Hankalaa ja uhmakasta käytöstä ollut jo aiemminkin muttei koskaan tuossa mittakaavassa. Tuntuu pahalta sanoa, mutten edes kaipaa lasta kotiin. Olen vain helpottunut. En edes tiedä rakastanko häntä. Tytär kävi hakemassa tänään tavaroitaan hoitajan kanssa. En pystynyt olla samaan aikaan kotona, vaan menin ulos pienempien lasten kanssa.

ap

[/quote]

Ok, no sitten ymmärrän että miksi käytös on tuollaista. Onneksi hän on tukitoimien piirissä. Yritä etsiä myös itsellesi apua.

Et sinä silti, kuitenkaan milloinkaan voi lakata rakastamasta häntä, vaikka hän tekisi mitä. Ei äiti voi pettää lastaan sillä tavalla.

[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 21:21"]

Tyttö 15 v. on nyt sijoitettuna. Sain napattua puhelimen salamannopeasti kun teini paineli huoneessaan pyörähtämään. Soitin siis kriisityöhön, ja tyttö ei ole enää kotona. Hankalaa ja uhmakasta käytöstä ollut jo aiemminkin muttei koskaan tuossa mittakaavassa. Tuntuu pahalta sanoa, mutten edes kaipaa lasta kotiin. Olen vain helpottunut. En edes tiedä rakastanko häntä. Tytär kävi hakemassa tänään tavaroitaan hoitajan kanssa. En pystynyt olla samaan aikaan kotona, vaan menin ulos pienempien lasten kanssa.

ap

[/quote]

Rakasta häntä eniten silloin kun hän ansaitsee sitä vähiten. Rakkaus asettaa myös rajat. Hänelle voi olla hyväksi olla sijoitettuna. En oikein osaa antaa neuvoja, kun en tunne tilannetta tarkemmin. Toivottavasti saatte apua.

Ongelmanuorien kanssa eläminen ei varmasti ole aina helppoa. Enkä nyt väitä että itsellänikään kovinkaan paljon kokemusta olisi. Mitä nyt olen "ongelmanuori" itsekin. Lapsuudessa oli jo sellaisia ongelmia perheessä että oksat pois. Teini-iässä en tiennyt mihin kuulun, millainen pitäisi olla, mitä minusta tulisi isona ja pahiten kaikista, en tiennyt rakastaako minua yhtään kukaan. Vaikeudet koulussa (keskittyminen, en muista ohjeita, ymym) vaan pahensi asiaa. Lopulta olin ihan sekaisin ja kyllä sen huomasi, ettei äiti enää jaksanut, ei halunnut olla kotona samaan aikaan, ei halunnut jutella, ei yrittää eikä selvästikään enää jaksanut välittää eikä rakastaa. Pelkkä lastenkoti/sijaiskoti ei sellaisia tunteita saa kitkettyä pois. Eikä ne tunteet ole vieläkään kadonneet. Olen toki äitini kanssa jo väleissä näin 10vuoden jälkeen, mutta muistan edelleen kaiken ja toivon, etten ikinä toista samoja virheitä oman lapseni kanssa.