Reacue-koiran ottaminen kun taloudessa on entuudestaan koira. Kokemuksia ja neuvoja?
Olemme ajatelleet ottaa nykyiselle koirallemme (5-vuotias terrieriuros) kaveriksi rescue-koiranartun. Sekin olisi aikuinen, mutta asunut tiettävästi koko elämänsä koiratarhassa ja on tuskin sisäsiisti.
Millaisia asioita pitäisi ottaa huomioon tällaisen koiran kotiutumista suunnitellessa? Olen toki lukenut koiran toimittavan järjestön sivut, mutta haluaisin kuulla omakohtaisia kokemuksia.
Olemme juuri muuttamassa uuteen kotiin ja olen pohtinut, onko parempi että nykyinen koiramme tottuisi ensin taloon itsekseen, vai olisiko uuteen koiraan helpompi tottua, jos se ikään kuin tulisi muuton mukana meille? Toisaalta pelkään, että nykyinen koira voisi alkaa esimerkiksi merkkailemaan sisään, jos uusikin koira pissaisi vahingossa lattioille.
Mitä muuta huomioitavaa rescue-koiran ottamisessa on, kun perheessä jo on koira?
Kommentit (7)
En ottaisi. Se on yhtä hlvettiä, jos koirat eivät tule keskenään toimeen. Rescue-koira on yksinäänkin jo ISO projekti ja vaatii omistajalta paljon enemmän kuin tavanomainen terrieri.
Iso työ, jos kaikki menee hyvin. Kaikille erittäin ikävää, jos jotain menee pieleen.
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi. Se on yhtä hlvettiä, jos koirat eivät tule keskenään toimeen. Rescue-koira on yksinäänkin jo ISO projekti ja vaatii omistajalta paljon enemmän kuin tavanomainen terrieri.
Iso työ, jos kaikki menee hyvin. Kaikille erittäin ikävää, jos jotain menee pieleen.
Meillä on rescue-koira. Tottakai siinä on alkuun työtä, mutta ei mitään mahdotonta. On hienoa pelastaa koditon koira. AP:n kannattaa pyrkiä tutustuttamaan koiria jo ennenkuin tekee lopullisen päätöksen adoptoinnista. Näkisit tulevatko toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi. Se on yhtä hlvettiä, jos koirat eivät tule keskenään toimeen. Rescue-koira on yksinäänkin jo ISO projekti ja vaatii omistajalta paljon enemmän kuin tavanomainen terrieri.
Iso työ, jos kaikki menee hyvin. Kaikille erittäin ikävää, jos jotain menee pieleen.
Meillä on rescue-koira. Tottakai siinä on alkuun työtä, mutta ei mitään mahdotonta. On hienoa pelastaa koditon koira. AP:n kannattaa pyrkiä tutustuttamaan koiria jo ennenkuin tekee lopullisen päätöksen adoptoinnista. Näkisit tulevatko toimeen.
Tuohan olisi ihan mahtavaa, mutta ei ainakaan tuon järjestön kautta onnistu noin. Päätös koiran adoptoinnista pitää tehdä ennen kuin koiraa edes näkee, saati että pääsisi katsomaan miten koirat tulevat keskenään toimeen.
Onpa kiva kuulla, että teillä on mennyt rescue-koiran kanssa hyvin! Oliko koira pentu vai aikuinen? Kuinka saitte sen opetettua siistiksi, oliko vaikeampaa kuin tavallisesti pennun kanssa?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi. Se on yhtä hlvettiä, jos koirat eivät tule keskenään toimeen. Rescue-koira on yksinäänkin jo ISO projekti ja vaatii omistajalta paljon enemmän kuin tavanomainen terrieri.
Iso työ, jos kaikki menee hyvin. Kaikille erittäin ikävää, jos jotain menee pieleen.
Meillä on rescue-koira. Tottakai siinä on alkuun työtä, mutta ei mitään mahdotonta. On hienoa pelastaa koditon koira. AP:n kannattaa pyrkiä tutustuttamaan koiria jo ennenkuin tekee lopullisen päätöksen adoptoinnista. Näkisit tulevatko toimeen.
Tuohan olisi ihan mahtavaa, mutta ei ainakaan tuon järjestön kautta onnistu noin. Päätös koiran adoptoinnista pitää tehdä ennen kuin koiraa edes näkee, saati että pääsisi katsomaan miten koirat tulevat keskenään toimeen.
Onpa kiva kuulla, että teillä on mennyt rescue-koiran kanssa hyvin! Oliko koira pentu vai aikuinen? Kuinka saitte sen opetettua siistiksi, oliko vaikeampaa kuin tavallisesti pennun kanssa?
Ap
Kotimaisia Rescueita, joihin voi tutusta ennen päätöstä: hesy.fi/koirat
Aikuinen koira. Silti oppi nopeasti talon tavoille ja sisäsiisteyden. Ihana tapaus.
Meillä on sekä rescuekoira että pennusta asti olleita ”normikoiria”. Lisäksi toimin kotihoitajana suoraan löytökoiratarhalta tuleville koirille. On palkitsevaa nähdä kuinka tarhalta tuleva arka reppana alkaa pikkuhiljaa luottaa ihmiseen ja iloita elämästä. Sitä tunnetta on vaikea kuvailla, se pitää kokea. Pienet arkipäiväiset jutut kuten ulkoilu, rapsutukset ja ruoka, ovat näille unelmien täyttymys.
Alkuun tarvitaan toki kärsivällisyyttä sisäsiisteyskoulutuksen ja ulkoilun kanssa, kun kaikki on koiralle ihan uutta.
Jos koira on kotihoidossa, siihen pääsee tutustumaan siellä oman koiransa kanssa ja näkemään miten niillä keskenään synkkaa. Omien kokemusteni perusteella rescuekoirat ovat yleensä sosiaalisesti hyvin taitavia ja osaavat ”puhua koiraa” normaalia paremmin. Tulevat siis toimeen hyvin eri tyyppisten koirien kanssa. Uusia ihmisiä saattavat alkuun arastella, varsinkin miehiä ja lapsia. Omiin ihmisiinsä kiintyvät ajan kanssa voimakkaasti.
Suosittelen ehdottomasti rescuen hankkimista, monen ihanan koiran elämä jää tarhoilla käytännössä elämättä kun ne vain odottavat vuodesta toiseen sieltä pois pääsyä, monet turhaan. On kaunis teko antaa yhdelle odottajalle palkinnoksi ikioma koti.
Ensinnäkin sä et itse päätä mikä koira sulle luovutetaan, vaan joudut kertomaan kattavasti millaisen kodin koira saisi. Eli käytännössä sun pitää etsiä yksilö joka on tottunut muihin koiriin ja tulee toimeen heidän kanssaan, huolehtia siitä että oma koira on leikattu, pentuja ei missään tapauksessa saa näillä pelastetulla koirilla teettää.
Jos asut kerros tai rivitalossa on sisäsiisteys tärkeää ja että koira on tottunut elämään saman tapaisessa ympäristössä, eli tässä tapauksessa yleensä koira on ollut ns sijaiskodissa eikä tule suoraan koiratarhalta.
Hups, otsikkoon tuli kirjoitusvirhe. Rescue-koira siis.