Onko intuitiosi koskaan osunut väärään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Intuitioni suorastaan kirkui kauhusta kun äitini toi yhden miesehdokkaansa näytille. Vaistoni eivät ole koskaan tuominneet ketään niin jyrkästi ilman, että tunnen ko. ihmistä. Sillä kerralla päässäni soi kuin palosireeni ja tiesin, että tämä mies tuo mukanaan vain ja ainoastaan hankaluuksia ja intuitioni oli oikeassa. Mies osoittautui manipuloivaksi ja väkivaltaiseksi. Suorastaan ärähdin äidille, kun hän aikoi viedä ukon vihille kahden viikon tuntemisen jälkeen. Käskin sytytellä vähän valoja päälle ja luojan kiitos peruivat häät pian. Mies onnistui saamaan kaikki perheenjäsenet näyttämään äidin silmissä vihollisilta. Emme kuulemma nähneet kuinka hyvä mies hän on, olihan hän sentään diplomi-insinööri. Hän huijasi äidin koko olemassaolevan omaisuuden omakseen. Äiti myi talonsa ja autonsa rahoittaakseen tämän miehen "loistavia bisnes ideoita", jotta he voisivat yhdessä olla sitten miljonäärejä. En enää kestänyt ja istutin äitini alas ja kerroin hänelle ihan suoraan mitä mieltä olin tästä hänen uudesta miehestään. Siitä hän tottakai loukkaantui, mutta sen herätyksen ansiosta hän erosi miehestä muutaman viikon kuluttua eikä ole taakseen katsonut.

Tämän jälkeen olen alkanut todella kuuntelemaan sisäistä ääntäni. Luotan mieluummin intuitioni antamiin tuomioihin, kuin kärsin itsepäisesti tekemistäni ratkaisuista. Enää en ajattele, että on typerää tuomita joku ensinäkemältä. Mieluummin tuomitsen kuin olen sinisilmäisesti vietävissä.

Terve järki olisi tuottanut samanlaisen lopputuleman hyvin nopeasti. Intuitio on turha.

Väitätkö, että terve järki tuomitsee ihmisen jo ennen, kuin toinen on ehtinyt sinua tervehtimään? En ollut kuullut kyseisestä miehestä mitään ennen kuin hänet tuotiin näytille. Pohjatietoni oli hänestä täysin nolla. Jos niskakarvat nousevat pystyyn ihmisestä jo hänet nähdessäsi, ei kyseessä ole enää mikään terve järki, vaan nimenomaan intuitio tai vaisto. Ei toisen ihmisen tuomitsemista ilman pohjaa voida mitenkään perustella järjen käytöllä. Minun vaistoni julisti tuomion ja minä päätin kuunnella. Näinollen tuomitsin ihmisen epämiellyttäväksi jo ennen kättelyä.

Psykologien mukaan intuitio voi osua väärään.

Joskus tulee valeuntuitioita. Haluaa uskoa vakaasti johonkin asiaan. Oikea intuitio on sellainen jännittävä ilon tunne. Tietää, että jotain hyvää tapahtuu. Niitä tulee ihan sattumalta. Ei mietiskellen tai yrittämällä.

Vierailija kirjoitti:

Psykologien mukaan intuitio voi osua väärään.

Jostain asiasta on vain voimakas tunne, että niin pitää tehdä. Ehkä silloin vain pitää tehdä sitten niin. Elämä on monimutkaista. Kukapa täällä tietäisi kaikki perimmäiset syyt.

Vierailija kirjoitti:

Joskus tulee valeuntuitioita. Haluaa uskoa vakaasti johonkin asiaan. Oikea intuitio on sellainen jännittävä ilon tunne. Tietää, että jotain hyvää tapahtuu. Niitä tulee ihan sattumalta. Ei mietiskellen tai yrittämällä.

Minulla intuitio koskee usein yhden kerran yhtä asiaa. Pitää vain uskoa, että elämä on epäloogista. Monissa asioissa järkisyyt ovat olleet vastaan, mutta sitten lopputulos on kuitenkin ollut hyvä.

Suurin vaikeus taitaa olla siinä, miten voi tunnistaa intuition. Usein sen tajuaa vasta kun on liian myöhäistä, mikä oli se intuitio jota olisi pitänyt kuunnella. Tapahtumahetkellä se voi tuntua vain järjettömältä ja merkityksettömältä ajatukselta, joka jostain syystä tulee mieleen ja johon ei kannata kiinnittää huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Suurin vaikeus taitaa olla siinä, miten voi tunnistaa intuition. Usein sen tajuaa vasta kun on liian myöhäistä, mikä oli se intuitio jota olisi pitänyt kuunnella. Tapahtumahetkellä se voi tuntua vain järjettömältä ja merkityksettömältä ajatukselta, joka jostain syystä tulee mieleen ja johon ei kannata kiinnittää huomiota.

Minulla on koulutuksen suomaa etua. Olen opiskellut epäloogisia asioita ja osaan heittäytyä. Intuitio on minulla sellainen jännittävä ilon tunne, Vähän kuin olisi ihastunut. Tietää jotain hyvää tapahtuvaksi.

Intuitio on vahva tunne jostain, tottakai se voi pettää, omia mielipiteitä ei pidä sotkea intuitioon.

Usein intuition hetkellä olen rento ja mietin jotain asiaa ja sitten päädyn siihen. Vaikuttaa hyvältä. Monasti se on ollut myös mietinnän tulos. Tavallaan olen järkisyin päätynyt mielestäni hyvään ja minulle sopivaan ratkaisuun. Sitten olen myöhemmin vielä löytänyt enemmän hyviä asioita kerroksien alta. Eli hyvästä on kuoriutunut vielä parempi. Maalaisjärki = järki ja tunne. Noiden sekoitus.

Vierailija kirjoitti:

Intuitio on vahva tunne jostain, tottakai se voi pettää, omia mielipiteitä ei pidä sotkea intuitioon.

Minä nimenomaan käytän järkeä ja tunnetta. Mitään en tee pelkän tunteen perusteella. Joku järkisyy on houkuttimena. Ehkä tosiaan järki analysoi pidemmälle kuin ajattelisi ja tulee tunne intuitiosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin vaikeus taitaa olla siinä, miten voi tunnistaa intuition. Usein sen tajuaa vasta kun on liian myöhäistä, mikä oli se intuitio jota olisi pitänyt kuunnella. Tapahtumahetkellä se voi tuntua vain järjettömältä ja merkityksettömältä ajatukselta, joka jostain syystä tulee mieleen ja johon ei kannata kiinnittää huomiota.

Minulla on koulutuksen suomaa etua. Olen opiskellut epäloogisia asioita ja osaan heittäytyä. Intuitio on minulla sellainen jännittävä ilon tunne, Vähän kuin olisi ihastunut. Tietää jotain hyvää tapahtuvaksi.

Mutta entä jos se intuitio liittyy johonkin epämiellyttävään asiaan?

Lottonumeroita valitessa, tosin koskaan ei ole ollut tunnetta, että tietäisin etukäteen numerot.

"Varmaan en tälläkään kertaa voita päävoittoa" osuus siis oikeaan.

Uskomatonta etteivät ihmiset pysty tässä ketjussa myöntämään ettei intuitio ole 100% luotettava. Jos myöhemmin käy ilmi että intuitiivisesti koettu tunne ei ollutkaan hyvään ja tiedollisesti oikeaan lopputulokseen ohjaava, niin se kuitataan selittämällä ettei se sitten ollut oikeaa intuitiota tai se oli valeintuitiota.

Huomaatteko että siirrätte maalia aina jälkikäteen?

Olen itse intuitiivinen mutta olen myös rehti ja myönnän etten ole virheetön.

Vierailija kirjoitti:

Ensin mietin, että intuitio petti ex-puolison suhteen. Luulin hänen olevan hyvä ihminen, mutta paljastuikin väkivaltaiseksi. Oli susi lampaan vaatteissa.

Mutta sitten muistin, että kun ex ensimmäinen kerran otti yhteyttä (yhteinen tuttava oli antanut mun yhteystiedot hänelle, enkä tuntenut häntä entuudestaan), aloin yhtäkkiä itkeä. Sellainen äkillinen surun tai pettymyksen tunne vyöryi päälle. Mulla oli tunne, että nyt tapahtui jotakin, mikä muuttaa mun elämäni.

Nopeasti unohdin tuon ja halusin antaa hänelle mahdollisuuden, kun vaikutti niiiiin hyvältä mieheltä.

Olisi pitänyt luottaa intuitioon ja ensimmäiseen reaktioon.

Heh. Mun eka ajatus eksästä oli ekan kerran tavatessamme, etteikö tuota pääse millään karkuun. Ja oikeassahan se intuitio oli, vaikka kivan lapsen sainkin.

Vaikka jotain rahajuttuja. Pää yhdistää asioita ja tapahtumia maailman menosta, joka purkautuu sitten ”intuition” sijoitusvinkkinä. Tuo on siis syvällisen pohdinnan tulos, jonka ketjua ei tavoita. Tulee vain hyvä fiilis jostakin.

Vierailija kirjoitti:

Suurin vaikeus taitaa olla siinä, miten voi tunnistaa intuition. Usein sen tajuaa vasta kun on liian myöhäistä, mikä oli se intuitio jota olisi pitänyt kuunnella. Tapahtumahetkellä se voi tuntua vain järjettömältä ja merkityksettömältä ajatukselta, joka jostain syystä tulee mieleen ja johon ei kannata kiinnittää huomiota.

Sitä pitää käyttää aktiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta etteivät ihmiset pysty tässä ketjussa myöntämään ettei intuitio ole 100% luotettava. Jos myöhemmin käy ilmi että intuitiivisesti koettu tunne ei ollutkaan hyvään ja tiedollisesti oikeaan lopputulokseen ohjaava, niin se kuitataan selittämällä ettei se sitten ollut oikeaa intuitiota tai se oli valeintuitiota.

Huomaatteko että siirrätte maalia aina jälkikäteen?

Olen itse intuitiivinen mutta olen myös rehti ja myönnän etten ole virheetön.

Mutta kysymys on, mikä on hyvää elämässä? Ehkä intuitio aiheuttaa tapahtumaketjun, jonka tarkoitus on eri kuin alkuperäinen päämäärä. Sitä ei tiedosta ennenkuin tarttuu intuitioon.

Elämässä keinot ovat monet. Lopputulos voi olla hyvä, vaikka olisikin eri kuin alunperin ajatteli. Minulle käy usein näin. En lyö lukkoon asioita tai ratkaisuja.

Todellakin on usein väärässä. Välillä myös oikeassa,mutta enemmän väärässä. Olen oikeastaan huomannut, että aina jos kuvittelen tulevan tapahtuman etukäteen, niin se tapahtuukin toisella tavalla. Jännä sinänsä, että kaverit pitää minua tunne ihmisenä ja intuitiivisen.

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta etteivät ihmiset pysty tässä ketjussa myöntämään ettei intuitio ole 100% luotettava. Jos myöhemmin käy ilmi että intuitiivisesti koettu tunne ei ollutkaan hyvään ja tiedollisesti oikeaan lopputulokseen ohjaava, niin se kuitataan selittämällä ettei se sitten ollut oikeaa intuitiota tai se oli valeintuitiota.

Huomaatteko että siirrätte maalia aina jälkikäteen?

Olen itse intuitiivinen mutta olen myös rehti ja myönnän etten ole virheetön.

AIVAN! Ihminen on vajavainen. Esimerkiksi melkein kaikki intuioni terveydestäni ovat olleet väärin! Kipuni vatsassa eivät olleet munuaiskivia, hengästyminen ei ollut keuhkosairaus vaan sydämen vajaatoiminta yms.. Mutta joidenkin ihmisten itsensähuijaus on pohjatonta.