Onko intuitiosi koskaan osunut väärään?

Ei.ole.....

Kuinka moni kertoo jostain unestaan, joka ei toteutunutkaan?

Ei. Eikä se oma intuitio ole tuollainen että voisi jostain asiasta sanoa että se on näin. Lähinnä se on tunne jossain tilanteessa että nyt tee näin. Ja se osoittautuu myöhemmin ainoaksi oikeaksi ratkaisuksi.

On

Intuition pahan häirikkö on pelko.

Aiemmin sekoitin intuition ns. hätäratkaisuihin, mutta ainakin minulle kyseessä on kaksi hyvin eri asiaa - intuitio toimii rentoudesta käsin ja tuottaa menestystä, paniikki virhearvioita ja menetyksiä.

Ei... ja kaikki painajaisetkin toteutuu...

Ei ole pettänyt. Eniten harmittaa, että en ole aina luottanut siihen.

Ei ole pettänyt ainakaan minun muistaakseni ja jos on niin sitten se ei ole ollut niin merkittävässä tilanteessa, että muistaisin. Luotan intuitiooni enemmän kuin ulkopuolelta tulevaan tietoon, vaikka intuitioni ei perustele asioita millään tavalla vaan se on tunne, että jokin on hullusti tai jotain täytyy tehdä tietyllä tavalla, jotta onnistuu. Olisipa intuitio oikeassa lottonumeroiden osalta, mutta koska se perustuu puhtaaseen sattumaan, ei siitä kehity minkäänlaista vaistoa. Lototessa intuitioni on hiljaa kuin sitä ei olisi olemassakaan.

Ei ole. Intuitio on aina oikeassa. Tunsin esimerkiksi lapseni hengenvaaraan joutumisen kuukausia etukäteen, vaikka koko ajatus tuntui typerältä sen tunteen tullessa. Tiesin siis vuodenajan milloin se tapahtuu.

Intuitio ohjaa aina oikein ja siksi noudatankin sitä.

Youtuben näkijät eivät aina ole tilanteen tasalla. Siellä on paljon itseään näkijöiksi kutsuvia, jotka toimivat omista pyrkimyksistään käsin vailla näkijän "lahjaa". Levittävät vain rokotevastaista sanomaa.

Jos näkijää haluaa kuunnella, niin kuuntelisin sellaista, joka ei ota vahvaa kantaa mihinkään. Käyttäisin omaa intuitiotani.

Ei ole. Aina jos intuitio sanoo jonkin olevan huono idea, se on osoittautunut huonoksi ideaksi.

Ensin mietin, että intuitio petti ex-puolison suhteen. Luulin hänen olevan hyvä ihminen, mutta paljastuikin väkivaltaiseksi. Oli susi lampaan vaatteissa.

Mutta sitten muistin, että kun ex ensimmäinen kerran otti yhteyttä (yhteinen tuttava oli antanut mun yhteystiedot hänelle, enkä tuntenut häntä entuudestaan), aloin yhtäkkiä itkeä. Sellainen äkillinen surun tai pettymyksen tunne vyöryi päälle. Mulla oli tunne, että nyt tapahtui jotakin, mikä muuttaa mun elämäni.

Nopeasti unohdin tuon ja halusin antaa hänelle mahdollisuuden, kun vaikutti niiiiin hyvältä mieheltä.

Olisi pitänyt luottaa intuitioon ja ensimmäiseen reaktioon.

Eipä ole koskaan ollut väärässä. Monta kertaa on käynyt niin että olen LUULLUT aluksi että olikin väärässä, mutta huomannut lopulta että eipäs ollutkaan, yritin vain järjellä selitellä parhain päin.

Intuitioni suorastaan kirkui kauhusta kun äitini toi yhden miesehdokkaansa näytille. Vaistoni eivät ole koskaan tuominneet ketään niin jyrkästi ilman, että tunnen ko. ihmistä. Sillä kerralla päässäni soi kuin palosireeni ja tiesin, että tämä mies tuo mukanaan vain ja ainoastaan hankaluuksia ja intuitioni oli oikeassa. Mies osoittautui manipuloivaksi ja väkivaltaiseksi. Suorastaan ärähdin äidille, kun hän aikoi viedä ukon vihille kahden viikon tuntemisen jälkeen. Käskin sytytellä vähän valoja päälle ja luojan kiitos peruivat häät pian. Mies onnistui saamaan kaikki perheenjäsenet näyttämään äidin silmissä vihollisilta. Emme kuulemma nähneet kuinka hyvä mies hän on, olihan hän sentään diplomi-insinööri. Hän huijasi äidin koko olemassaolevan omaisuuden omakseen. Äiti myi talonsa ja autonsa rahoittaakseen tämän miehen "loistavia bisnes ideoita", jotta he voisivat yhdessä olla sitten miljonäärejä. En enää kestänyt ja istutin äitini alas ja kerroin hänelle ihan suoraan mitä mieltä olin tästä hänen uudesta miehestään. Siitä hän tottakai loukkaantui, mutta sen herätyksen ansiosta hän erosi miehestä muutaman viikon kuluttua eikä ole taakseen katsonut.

Tämän jälkeen olen alkanut todella kuuntelemaan sisäistä ääntäni. Luotan mieluummin intuitioni antamiin tuomioihin, kuin kärsin itsepäisesti tekemistäni ratkaisuista. Enää en ajattele, että on typerää tuomita joku ensinäkemältä. Mieluummin tuomitsen kuin olen sinisilmäisesti vietävissä.

Vierailija kirjoitti:

Intuitioni suorastaan kirkui kauhusta kun äitini toi yhden miesehdokkaansa näytille. Vaistoni eivät ole koskaan tuominneet ketään niin jyrkästi ilman, että tunnen ko. ihmistä. Sillä kerralla päässäni soi kuin palosireeni ja tiesin, että tämä mies tuo mukanaan vain ja ainoastaan hankaluuksia ja intuitioni oli oikeassa. Mies osoittautui manipuloivaksi ja väkivaltaiseksi. Suorastaan ärähdin äidille, kun hän aikoi viedä ukon vihille kahden viikon tuntemisen jälkeen. Käskin sytytellä vähän valoja päälle ja luojan kiitos peruivat häät pian. Mies onnistui saamaan kaikki perheenjäsenet näyttämään äidin silmissä vihollisilta. Emme kuulemma nähneet kuinka hyvä mies hän on, olihan hän sentään diplomi-insinööri. Hän huijasi äidin koko olemassaolevan omaisuuden omakseen. Äiti myi talonsa ja autonsa rahoittaakseen tämän miehen "loistavia bisnes ideoita", jotta he voisivat yhdessä olla sitten miljonäärejä. En enää kestänyt ja istutin äitini alas ja kerroin hänelle ihan suoraan mitä mieltä olin tästä hänen uudesta miehestään. Siitä hän tottakai loukkaantui, mutta sen herätyksen ansiosta hän erosi miehestä muutaman viikon kuluttua eikä ole taakseen katsonut.

Tämän jälkeen olen alkanut todella kuuntelemaan sisäistä ääntäni. Luotan mieluummin intuitioni antamiin tuomioihin, kuin kärsin itsepäisesti tekemistäni ratkaisuista. Enää en ajattele, että on typerää tuomita joku ensinäkemältä. Mieluummin tuomitsen kuin olen sinisilmäisesti vietävissä.

Terve järki olisi tuottanut samanlaisen lopputuleman hyvin nopeasti. Intuitio on turha.

Onko intuitio yliluonnollista?

Vai kuuluuko intuitio luonnonvoimiin?

Vai onko intuitio psykologista eli alitajuisesti (freudilaisuus) saatuihin vihreisiin perustuvaa ymmärtämistä?

* vihjeisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Intuitioni suorastaan kirkui kauhusta kun äitini toi yhden miesehdokkaansa näytille. Vaistoni eivät ole koskaan tuominneet ketään niin jyrkästi ilman, että tunnen ko. ihmistä. Sillä kerralla päässäni soi kuin palosireeni ja tiesin, että tämä mies tuo mukanaan vain ja ainoastaan hankaluuksia ja intuitioni oli oikeassa. Mies osoittautui manipuloivaksi ja väkivaltaiseksi. Suorastaan ärähdin äidille, kun hän aikoi viedä ukon vihille kahden viikon tuntemisen jälkeen. Käskin sytytellä vähän valoja päälle ja luojan kiitos peruivat häät pian. Mies onnistui saamaan kaikki perheenjäsenet näyttämään äidin silmissä vihollisilta. Emme kuulemma nähneet kuinka hyvä mies hän on, olihan hän sentään diplomi-insinööri. Hän huijasi äidin koko olemassaolevan omaisuuden omakseen. Äiti myi talonsa ja autonsa rahoittaakseen tämän miehen "loistavia bisnes ideoita", jotta he voisivat yhdessä olla sitten miljonäärejä. En enää kestänyt ja istutin äitini alas ja kerroin hänelle ihan suoraan mitä mieltä olin tästä hänen uudesta miehestään. Siitä hän tottakai loukkaantui, mutta sen herätyksen ansiosta hän erosi miehestä muutaman viikon kuluttua eikä ole taakseen katsonut.

Tämän jälkeen olen alkanut todella kuuntelemaan sisäistä ääntäni. Luotan mieluummin intuitioni antamiin tuomioihin, kuin kärsin itsepäisesti tekemistäni ratkaisuista. Enää en ajattele, että on typerää tuomita joku ensinäkemältä. Mieluummin tuomitsen kuin olen sinisilmäisesti vietävissä.

Terve järki olisi tuottanut samanlaisen lopputuleman hyvin nopeasti. Intuitio on turha.

Mielestäni intuitio on terveen järjen tiedostamaton muoto. Se toimii taustaprosessina, eikä sen tuottamaa ulosantia voi hallita. Tiedostavan puolen tehtävä on sitten joko noudattaa tai jättää noudattamatta sen antamia ohjeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Intuitioni suorastaan kirkui kauhusta kun äitini toi yhden miesehdokkaansa näytille. Vaistoni eivät ole koskaan tuominneet ketään niin jyrkästi ilman, että tunnen ko. ihmistä. Sillä kerralla päässäni soi kuin palosireeni ja tiesin, että tämä mies tuo mukanaan vain ja ainoastaan hankaluuksia ja intuitioni oli oikeassa. Mies osoittautui manipuloivaksi ja väkivaltaiseksi. Suorastaan ärähdin äidille, kun hän aikoi viedä ukon vihille kahden viikon tuntemisen jälkeen. Käskin sytytellä vähän valoja päälle ja luojan kiitos peruivat häät pian. Mies onnistui saamaan kaikki perheenjäsenet näyttämään äidin silmissä vihollisilta. Emme kuulemma nähneet kuinka hyvä mies hän on, olihan hän sentään diplomi-insinööri. Hän huijasi äidin koko olemassaolevan omaisuuden omakseen. Äiti myi talonsa ja autonsa rahoittaakseen tämän miehen "loistavia bisnes ideoita", jotta he voisivat yhdessä olla sitten miljonäärejä. En enää kestänyt ja istutin äitini alas ja kerroin hänelle ihan suoraan mitä mieltä olin tästä hänen uudesta miehestään. Siitä hän tottakai loukkaantui, mutta sen herätyksen ansiosta hän erosi miehestä muutaman viikon kuluttua eikä ole taakseen katsonut.

Tämän jälkeen olen alkanut todella kuuntelemaan sisäistä ääntäni. Luotan mieluummin intuitioni antamiin tuomioihin, kuin kärsin itsepäisesti tekemistäni ratkaisuista. Enää en ajattele, että on typerää tuomita joku ensinäkemältä. Mieluummin tuomitsen kuin olen sinisilmäisesti vietävissä.

Terve järki olisi tuottanut samanlaisen lopputuleman hyvin nopeasti. Intuitio on turha.

Mielestäni intuitio on terveen järjen tiedostamaton muoto. Se toimii taustaprosessina, eikä sen tuottamaa ulosantia voi hallita. Tiedostavan puolen tehtävä on sitten joko noudattaa tai jättää noudattamatta sen antamia ohjeita.

Tämä freudilainen määritelmä on vain yksi. Muitakin määritelmiä intuitiolle on kuulemma.

Freudilaisen määritelmän mukainen intuitio jättää mahdollisuuden virheille koska jo havainnoinnissa saattaa mennä jotain vikaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Eikä se oma intuitio ole tuollainen että voisi jostain asiasta sanoa että se on näin. Lähinnä se on tunne jossain tilanteessa että nyt tee näin. Ja se osoittautuu myöhemmin ainoaksi oikeaksi ratkaisuksi.

Komppaan. Joskus, paino sanalla joskus, saan vain jonkin tiedon mitä tulee tapahtumaan ja/tai mitä tehdä. Siinä hetkessä vain tiedät että se tulee tapahtumaan. Se on neutraali mutta voimakas tunne ja puhdas tieto vaikket tiedä mistä se on peräisin. Vaikea selittää tarkemmin, mutta tiedän tuon olevan intuitio ja kaikki ovat käyneet aina toteen.