Muistan, kun Edelman möläytti teeveessä

Samulilla on vuosikausia ollut erittäin hallittu ja pidättyväinen suhde julkisuuteen. Sieltä ei paljon ylimääräistä lohkeile. Jos jotain haastattelua joku lehti saa rukoiltua itselleen, niin se tulee justiin sen uuden levyn takia ja siitä sitten puhutaan. 

Ne haastattelut vois kirjoittaa jo etukäteen ja täyttää sinne vaan jotain nimiä kohtaan: loistavat ammattimuusikot joiden kanssa saanut työskennellä. Sitten vaan maltalla asumista ( eikä siitä sitten enempää) ja avantouintia ja toimittjien väkisin ympäämä mainintainiin-ja-niin pitkästä raittiudesta. Siinäpä se.

Joku vuosi sitten Samuli oli jossain Inhimillinen tekijä tai joku muu sellainen "intiimi" kahdenkeskinen, aika pitkä haastattelu. Ei siis mikään talk-show-pikapisto.

Käytiin läpi Samulin vanhemmat ja lapsuutta. Vanhempien ystäväporukkaa ja miten paljon samanikäisiä lapsia siinä oli. Yhteiselo on sanalla sanottuna tiivstä, aikuiset istui milloin kenenkin luona ja puhu taiteesta. Lapset sai remuta siellä miten tykkäsivät kun aikuisten piti keskittyä siihen Taiteeseen.

Toimittaja totesi jotain että oli se aika vauhdikasta ja rajatonta lapsuutta. Joo, sanoi Samuli "en mä ainakan omia lapsiani niin kasvattaisi". Tämä oli ilmeisesti lipsahdus ja osui varmaan mutsiaan pahasti .Ja tv;ssä vielä.

Siitä lähtien ja aina kun jotain valmiiksisuunniteltua haastista siltä Samulilt saa, niin se nykyään lisää JOKA kerta mukaan lauseen. Jossa hän on valtavan kiitollinen vanhemmilleen, jotak ottivat hänet mukaan teatteriin ja esityksiin ja miten he tekivät rakkaudellisen teon antamalla hänen jo lapsena tutustua teatteriin ja ihmisiin siellä. 

Tietynlainen anteeksipynntö tietysti sitä raastavasta kritiikistä mitä livahti suusta tv:ssä. Uskon että se ei ollut mitenkään tasapainoinnen, rauhallinen ,kehittävä tai iitseluottamusta kehittävää lapsuutta. Lapset sai seillä reikkua ja roikkua mukana miten nyt parhaiten sattuivat mukana roikkumaan, Ikinä ei vanhemmila kyllä ollut aikaa niihin keskittyä. Taiteen tekeminen ja Teatteri se oli sitä mihin keskityttiin.

Ja varsinkin siihen aikaan. Varmaan niistä lapsuusasioista ja miten sitä silloin vanhemmuutta elettiiin vois keskustella nykyään aikuiset taiteilijoiden ja politiikkojen lapset. Olis kiinnostavaa.

Samulilta ei oikein mitään saa irti. Se on niin vahvasti päättänyt ettei lohkaise itsestään enää palaakaan. Ehkä se tuolla tyylillä pysyy ehjempänä. Mutta äitinsä suututti ainakin. Isäsä on niin erikoinen, että tuskin huomas koko kommenttia.