Mistä huomasitte sairastuneenne skitsofreniaan?

2

2

[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 23:47"]

Mm... varmaan, kun lääkäri kertoi, ettei äänten kuuleminen pään sisältä ole normaaleja. Olin 11-v. Olin kuullut jo jonkin aikaa ääniä ja nähnyt asioita, kaikki alkoi yhdestä isosta tapaturmasta, missä menetin itselleni läheisimmän ihmisen. Luinkin myöhemmin jostain, että iso tragedia (esim. läheisen menettäminen), jokin asia mitä ei vain pysty hyväksymään, voi laukaista skitsofrenian. Ja btw, tämä onnettomuudessa menehtyneen ihmisen "haamu" tms seuraa minua yhä, mutten ole kertonut siitä yhdellekkään lääkärille. Joskus se, musta haamumainen olio, seuraa minua viikkojakin putkeen huonoina aikoina, mutta saattaa kadota kuukausiksienkin ajoiksi hyvinä kausina. t. skitso teini

[/quote]

Kyse on traumasta, ei sktsofreniasta.

Meillä on suvussa paljon skitsofreniaa, ja itse olin varmaankin todella lähellä sairastua muutama vuosi sitten, kun asuin vielä yksin. En välillä uskaltanut poistua kotoota,koska pelkäsin että jossain räjähtää pommi tai että mut ammutaan jne. Kotona ollessani välillä pelkäsin kyllä että katto romahtaa päälleni, silloin oli jo vähän vaikeampi olla. Parvekkeelle en uskaltanut ollenkaan mennä, koska olin varma että se putoaa alas.

Sitten löysin miehen, johon rakastuin, joka opetti mulle kuinka epätodennäköisiä mun pelot ovat, sai puhuttua järkeä päähäni. Lopetin uutisten lukemisen, koska ne pahensivat pelkojani. Nykyään ei ole enää mitään oireilua, meillä on kaksi pientä lasta ja kaikki hyvin. Mietin vaan että tuleekohan mulla noi oireet joskus takaisin..

2

Kylläpä Suomessa on paljon mielisairaita.

2

Uskovaisella skitsofreenikolla voi olla hankalaa. Psykoottisella jaksolla ajatus kiertää kehää lopunajan profetioiden, ilmestyskirjan ja mikrosirun pelkäämisen ympärillä. Surullisinta on, että uskovainen ei hae helposti lääketieteellistä apua koska ajattelee esimerkiksi henkivaltojen kiusaavan ja odottaa apua rukouksesta. 

En tällä siis tarkoita että kaikki uskovaiset ovat skitsofreenikkoja. mutta että heissäkin näitä löytyy.

[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 00:21"]

[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 23:50"]

Mun suvussa on skitsofreniaa. En usko että kukaan sairaista tiedostaa itse sairastavansa. Oiretiedostumattomuus ja epäuskoisuus ja paranoia on aika syvässä. Välillä epäilen itsessäni tiettyjä piirteitä, mutta sitten käännän sen epäilykseksi ulkomaailmaa kohtaan, mikä on helpompi sietää kuin itsensä epäily.

Jostain kumman syystä menin naimisiin miehen kanssa josta paljastui kymmenen vuoden avioliiton jälkeen skitsofrenia. Se seuraa minua joka puolelta. Vai olenko minä keskipiste?

[/quote]

Miten vanha miehesi oli kun hänelle puhkesi skitsofrenia? Olen siis ap, ja välillä mietityttää onkohan itselleni puhkeamassa tauti, kun olen niin omituinen.. Meillä siis suvussa myös sitä, muun muassa yhdellä sisaruksistani, joten ei ole siinä mielessä niin kaukaa haettuja nämä epäilykseni. 

Olen aika ajoin hieman vainoharhainen, kuvittelen muiden ihmisten puhuvan minusta selän takana pahaa, ja tämä on aiheuttanut erakoitumista. En enää halua nähdä vanhoja kavereitani, kun kuvittelen että kuitenkin minut nähtyään he puhuvat selän takana pahaa ja nauravat minulle... Olen myös tosi hidas suoriutumaan ajatustyötä vaativista tehtävistä lähtien jostain sähköpostin kirjoittamisesta. Ajatukseni katkeilee usein ja puhe on myös sellaista poukkoilevaa. Minun on mahdoton kertoa mitään tarinoita tai vaikea edes selittää jostain minulle sattuneesta tapahtumasta selkeästi niin että muut ymmärtävät. Ja jos minulta kysytään mielipidettä johonkin asiaan (vaikka töissä), voi olla että en osaa vastata mitään, koska pää lyö tyhjää. En tiedä mitä nämä jutut nyt sitten ovat, mutta välillä mietin voisiko olla jotain skitsofreniaan viittaavaa. 

[/quote]

Voisiko kysymys olla myös jostakin neurokirjon häiriöstä? Itse epäilin nuorempana itselläni skitsofreniaa, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että ei minulla sitä ole. Kertomuksessasi on paljon tuttua. Tällä hetkellä pidän omalla kohdallani todennäköisimpänä aspergerin syndrooma + ADD -yhdistelmää. Harkitsen vielä tutkimuksiin lähtemistä, koska juuri muuta apua tähän ei ole kuin lääkitys tuon add:n osalta.

Olen kokenut kahdesti elämässäni (jo vuosia sitten) hyvin todentuntuisia kuuloharhojakin, mutta tajusin kuitenkin niitä kuullessani etteivät ne ole totta. Tästä syystä en usko olevani skitsofreenikko kuitenkaan.

[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 23:50"]

[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 23:49"]

[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 23:47"]

Mm... varmaan, kun lääkäri kertoi, ettei äänten kuuleminen pään sisältä ole normaaleja. Olin 11-v. Olin kuullut jo jonkin aikaa ääniä ja nähnyt asioita, kaikki alkoi yhdestä isosta tapaturmasta, missä menetin itselleni läheisimmän ihmisen. Luinkin myöhemmin jostain, että iso tragedia (esim. läheisen menettäminen), jokin asia mitä ei vain pysty hyväksymään, voi laukaista skitsofrenian. Ja btw, tämä onnettomuudessa menehtyneen ihmisen "haamu" tms seuraa minua yhä, mutten ole kertonut siitä yhdellekkään lääkärille. Joskus se, musta haamumainen olio, seuraa minua viikkojakin putkeen huonoina aikoina, mutta saattaa kadota kuukausiksienkin ajoiksi hyvinä kausina. t. skitso teini

[/quote]

entä jos ootkin vaan herkistynyt näkemään rajan toiselle puolelle? Mitä jos et lopulta olekaan hullu, vaan näet asioita, joita tavallisesti ei nähdä.

[/quote]

Älä nyt viiti.

[/quote] 

todella hyvä kysymys. puhutaan että nykyaikana pitää suvaita kaikenlaista. Ne jotka sitä hokee, monesti ei suvaitse muiden näkemystä vaan pelkästään omaa. Aikaisemmin puhuttiin paljonkin tuosta ilmiöstä mutta nykyään se on heti täyttä hulluutta. 

[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 01:33"]

[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 01:17"][quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 01:09"] [quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 00:37"][quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 00:28"] [quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 23:49"][quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 23:47"] Mm... varmaan, kun lääkäri kertoi, ettei äänten kuuleminen pään sisältä ole normaaleja. Olin 11-v. Olin kuullut jo jonkin aikaa ääniä ja nähnyt asioita, kaikki alkoi yhdestä isosta tapaturmasta, missä menetin itselleni läheisimmän ihmisen. Luinkin myöhemmin jostain, että iso tragedia (esim. läheisen menettäminen), jokin asia mitä ei vain pysty hyväksymään, voi laukaista skitsofrenian. Ja btw, tämä onnettomuudessa menehtyneen ihmisen "haamu" tms seuraa minua yhä, mutten ole kertonut siitä yhdellekkään lääkärille. Joskus se, musta haamumainen olio, seuraa minua viikkojakin putkeen huonoina aikoina, mutta saattaa kadota kuukausiksienkin ajoiksi hyvinä kausina. t. skitso teini [/quote]   entä jos ootkin vaan herkistynyt näkemään rajan toiselle puolelle? Mitä jos et lopulta olekaan hullu, vaan näet asioita, joita tavallisesti ei nähdä. [/quote] En nyt tiedä uskonko tuollaiseen, vaikka olenkin virallisesti ns. hullu. En ole missään elämäni vaiheessa törmännyt näihin muihin "haamuihin", jotka seuraavat minua aina välillä, enkä ymmärrä miksi kukaan "rajan toiselta puolen" seurailisi minua, varsinkaan kukaan minulle tuntematon. En muutenkaan usko mihinkään yliluonnolliseen (eh eh, vaikka olenkin skitso, niin ei), niinkun "taivaaseen", "Jumalaan" jne, etten nyt sanoisi varmaksi. Olen ateisti, ja sillä linjalla meinasin pysyä jatkossakin. Mun mielikuvitus ja psyyke vaan vittuilee mulle ja nään asioita, mitä te ette. The end. t. skitso teini [/quote]   Ihan kuule normaalia nähdä näkymättömiä ja viestiä ajatuksia toisten välillä. Ei se kenestäkään hullua tee, jos samalla handlaa ja osaa erottaa sen todellisuuden. [/quote] Nääh, ei oikein uppoo muhun just nyt. Tai koskaan. Osaan kyllä erottaa näkyni ja kuuloharhat todellisuudesta, usein, mutta en usko "rajan taakse" näkemiseen. Olen hullu, löytyy ihan lääkärin diagnoosi aiheesta, mutta ei. Mun psyyke ei vaan anna mun käsittää, että se mun läheinen ihminen on oikeasti poissa, ja siksi mielikuvitukseni luo tämän ihmisen haamun luokseni. Ei ole mitään "rajaa", minkä takaa joku yrittäisi ottaa kontaktia muhun, vaikka lohduttavalta se ajatus kuulostaisikin. t. skitso teini [/quote]   Miksei voi käydä luonasi? Nuorelle se onkin pelottavaa, mutta vanhemmiten oppii jäsentelemään asioita ja elämään suht selväpäisenä eri rinnakkaistodellisuuksien välillä. Oppii myös olemaan pelkäämättä kummallisiakin kokemuksia. Jos pystyt erottamaan ns. konkretian ja mielikuvat, niin en pitäisi sinua hulluna. [/quote] Älä nyt järkyty, muttei ole olemassa rinnakkaistodellisuuksia. Psyykkeellä ja mielellä on monta tasoa, mutta mitään "tuonpuoleista" ei ole. En pelkää näitä haamuja, jollei lasketa niitä kohtauksia, milloin ne olevat todella agressiivisella päällä ja yrittävät vahingoittaa minua, joten kyse ei ole siitä, pelkäämisestä. Jotenkin vaan kaikki puhe "rajan toisesta puolesta", tuonpuoleisista, sieluista, ynnä muusta sellaisesta kuullostaa uskisten höpinöiltä. Me synnytään tänne, eletään täällä, kuollaan ja lamppu sammuu. Mikään, sielu tai muukaan sellainen, ei lähde vaeltamaan, tai jää loukkuun tänne, kun mitään sellaista ei ole. Vaikutan ehkä jääräpäiseltä mun mielipiteiden kanssa, mutta olen liian vanha uskoakseni satuihin. t. skitso teini

[/quote] 

onhan meedioitakin olemassa ja ne ottaa yhteyttä tuonpuoleiseen 

miten sen voi huomata itse?

[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 09:03"][quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 23:47"]

Mm... varmaan, kun lääkäri kertoi, ettei äänten kuuleminen pään sisältä ole normaaleja. Olin 11-v. Olin kuullut jo jonkin aikaa ääniä ja nähnyt asioita, kaikki alkoi yhdestä isosta tapaturmasta, missä menetin itselleni läheisimmän ihmisen. Luinkin myöhemmin jostain, että iso tragedia (esim. läheisen menettäminen), jokin asia mitä ei vain pysty hyväksymään, voi laukaista skitsofrenian. Ja btw, tämä onnettomuudessa menehtyneen ihmisen "haamu" tms seuraa minua yhä, mutten ole kertonut siitä yhdellekkään lääkärille. Joskus se, musta haamumainen olio, seuraa minua viikkojakin putkeen huonoina aikoina, mutta saattaa kadota kuukausiksienkin ajoiksi hyvinä kausina. t. skitso teini

[/quote]

Kyse on traumasta, ei sktsofreniasta.
[/quote]

Luitko muita vastauksiani? Kyllä, kaikki lähti traumasta, mutta kyse ei ole pelkästä traumasta. Vai onko yksi surun vaihde (kieltäminen, viha, kauppojen hierominen, hyväksyminen, mitä näitä olikaan) nähdä haamuja, kuolleita ihmisiä makaamassa omissa verilammikoissaan milloin kaupan lattialla, milloin komerossa, kuulla asioita (joskus epämääräistä puhetta, joskus juoksevia askeleita loppuen vain metrin päähän sinusta, joskus jonkun puhetta joka houkuttelee sua hyppäämään ohi ajavan rekan alle), yms psyykkeen heittely? t. skitso teini

[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 10:00"]

Uskovaisella skitsofreenikolla voi olla hankalaa. Psykoottisella jaksolla ajatus kiertää kehää lopunajan profetioiden, ilmestyskirjan ja mikrosirun pelkäämisen ympärillä. Surullisinta on, että uskovainen ei hae helposti lääketieteellistä apua koska ajattelee esimerkiksi henkivaltojen kiusaavan ja odottaa apua rukouksesta. 

En tällä siis tarkoita että kaikki uskovaiset ovat skitsofreenikkoja. mutta että heissäkin näitä löytyy.

[/quote]

Uskovaiset alapeukuttaneet? Tottahan tämä on, jokainen uskovainen tuntee ainakin yhden tapauksen joka yrittää parantaa horjuvaa mielenterveyttään uskon avulla. 

Ystävällä puhkesi skitsofrenia huumekokeilun seurauksena. Myöhemmin olen oppinut että huumepsykoosi on varsin yleinen ilmiö ikävä kyllä.

Mulla on tuttava, joka on ammatiltaan psykologi. Hänelle puhkesi skitsofrenia. Ensi hän kuuli kävellessään jonkun huohottavan vierellään.
Vaikka on ammattilainen, ei millään myönnä olevansa sairas. Kolme kertaa on pakkohoitoon toimitettu. Viimeisimmän hoitojakson jälkeen ei varmaan enää toimi psykologin ammatissaan. On kumminkin sairaanakin hoitanut potilaita.

[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 11:28"][quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 10:00"]

Uskovaisella skitsofreenikolla voi olla hankalaa. Psykoottisella jaksolla ajatus kiertää kehää lopunajan profetioiden, ilmestyskirjan ja mikrosirun pelkäämisen ympärillä. Surullisinta on, että uskovainen ei hae helposti lääketieteellistä apua koska ajattelee esimerkiksi henkivaltojen kiusaavan ja odottaa apua rukouksesta. 

En tällä siis tarkoita että kaikki uskovaiset ovat skitsofreenikkoja. mutta että heissäkin näitä löytyy.

[/quote]

Uskovaiset alapeukuttaneet? Tottahan tämä on, jokainen uskovainen tuntee ainakin yhden tapauksen joka yrittää parantaa horjuvaa mielenterveyttään uskon avulla. 
[/quote]

Minäkin tunnen, yksi sukulainen jolla on skitsofreniaa ilahtui silmin nähden, kun kuuli mun saaneen diagnoosin. Odotti saavansa minusta seurakseen saarnaajan ihmisille ja muutenkin mukaan uskisjuttuihin, mutta en lähtenyt. Oli iso riesa päästä eroon ihmisestä ennenkuin luovutti mun suhteen. t. skitso teini

Huomasin sairastuneeni skitsofreniaan kun olin lukenut pari päivää av-palstaa.

Uskivainen tuttuni sairastui skitsofreniaan. Hän uskoi olevansa suuri profeetta, jota seutattiin ouhelimen avulla ja asunnossa oli äänityslaitteet. Yritti sitten aina antaa hyvän uskonnollisen elämän ohjeita. Kuuli myös ääniä, jotka auttoivat häntä tässä työssä.
Olen itsekin uskova, mutta on todella vaikeaa saada harhainen uskova hakeutumaan hoitoon, kun uskontohan itsessään on uskoa yliluonnolliseen.

Se onkin jännä kulttuurinen juttu, että jos kyse on uskonnosta, niin olemattomaan uskominen on ihan ok ja ei sairasta. Mutta jos satut uskomaan samalla intensiteetillä vaikka humanoideihin tai maahisiin niin sairaaksi sut tulkitaan hyvin helposti. Siksi varmaan uskonnollisissa piireissä sairaus voi mennä tosi pitkälle ennen kuin sitä tajutaan sairaudeksi. Kun on ihan "normaalia" kokea, että Jumala puhuu sinulle ja enkeli kulkee vierellä jne.