Mikä asia jäi sinulla mieleen Anne Frank kirjasta?

No kyllä sodan keskellä luulisi, että viha keskittyy muuhun kuin omaan äitiin. Lisäksi Anne uhriutui mielestäni paljon, kuinka kaikki häntä haukkuivat, moittivat ja toruivat.

Vierailija kirjoitti:

No miksi ihmeessä sitä äitiä olisi pitänyt valheellisesti ylistää, kun ns.isän tyttö oli ja äiti taas kommentoi jatkuvasti ikävästi ja vertaili siskoon jne.?! Oli samaistuttava siinäkin mielessä, yllättävän moni (teini)tyttö ei tule toimeen äitinsä kanssa, ja yleensä siihen on hyvät syytkin...Paljon pahempaakin vi h aa voi tuntea äitiään kohtaan kuin kirjassa kuvattua, jos se äippä nyt vaan o ntunnekylmä, its elastyaan vi haav a pers.häiriöinen psykopaatti...

Anne oli ilmeisesti hyvin eloisa tyttö ja sisko sovinnaisempi. On tiedossa kuinka esim Jfk:n eloisalle sisarelle kävi. Miehellä on piedetty hyvänä ominaisuutena, naisella ei niinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lesbokokemukset.

Joo tätä kummastelin, että oli vain yhdellä sivulla, vaikka oli tiennyt jo lapsena. Luulisi, että tuota hän olisi pohtinut enemmän. Kirjoitti vielä, että eriasia olisi, jos Peter olisi ollut tytär..

Tiedätkö miten moni nuori käy läpi noita vaiheita vaikka he lopulta heteroja ovatkin?

Annella oli sarkastinen huumori.

Sellainen jäi mieleen, että: hienoa kansaa nämä saksalaiset.

Kyllähän siitä jäi monikin asia mieleen, mutta jostain syystä erityisesti suhde Peteriin. Pidin outona, että hänet pantiin nukkumaan aikuisen miehen kanssa samaan huoneeseen; nykyään ei varmaan tehtäisi niin. Miksei tytöt voineet nukkua samassa ja vaikka Peter sen miehen kanssa.

Kirja on karmea lukukokemus vähän samalla tavalla kuin Titanic-elokuva. Sitä haluaisi jotenkin auttaa ja että kävisi jokin ihme, mutta samalla tietää, miten tulee käymään. Se on musertavaa. Sitten vielä kun tietää, että tämä ihminen on ollut oikeasti olemassa, niin se on liikaa. Kirja on merkittävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tarvii apua koulutehtävään. Älkää antako vastauksia, APn pitää itse miettiä ja pohtia.

En tajua mitä iloa jotkut saa siitä että joku toinen saa apua. Usein toistuu täällä jos kysytään jotain joka saattaisi olla koulutehtävä.

Kirjoitin ihan väärin. Siis mitä iloa joku saa siitä ettei toinen saisi tarvitsemaansa apua.

Tervetuloa suomalaisuuden ytimeen.

Vierailija kirjoitti:

Löyttyy nykyään myös sarjakuva- kirjana, joka toimi yllättävän hyvin myös! Historian kerrontaa kuvitettuina(mm. mielikuvitus ja haavekukvaukset toimivat todella hyvin!)ja myös mustaa huumoria mukana, pidin. Molemmista jäi eniten mieleen epätoivon ja toivon vuorottelu. Ahdistus ja pelot ja silti aina joku pieni toivonkipinä jostakin. Ja miten tärkeitä haaveet ja unelmat ovat täysin toivottomiltakin tuntuvissa tilanteissa<3

Sarjakuvakirjan kannessa Annella on ruskeat silmät, vaikka oikeasti ne olivat kuulemma vihertävän harmaat.

Vierailija kirjoitti:

Olin kuvitellut piileskelypaikan aivan erilaiseksi. Amsterdamissa käydessä kävin tässä piileskelypaikassa. Se olikin todella iso paikka. Kirjan perusteella odottelin pientä koppia

Oli se pieni kahdeksalle ihmiselle.

Annella ei ollut yhtä läheinen suhde kuin isänsä kanssaan ja siskokin oli etäinen erilaisuuden takia Annelle. Isäänsä Anne ihannoi ja rkasti tätä syvästi. Anne että siskonsa menehtyivät keskitysleirillä pilkkukuumeeseen.

Anne Frank kuoli lavantautiiino tai pilkkukuumeeseen.

Oliko se tuo Miro, joka pelasti päiväkirjan? Eli 100 vuotiaaksi. Isän sihteeri.

?

Mulle jäi mieleen treffit Peterin kanssa. Ne järjestettiin yhteen huoneeseen ja Anne laittautui nätiksi niitä varten. Tuntui sekin jotenkin musertavalta ja kauniilta yhtä aikaa. Hämmentävää. Elivät kuitenkin muuten miten elivätkin niissä olosuhteissa.

Söivät pahalle haisevaa pilaantunutta kaalia