Mikä asia jäi sinulla mieleen Anne Frank kirjasta?

Kuoliko Anne kaasuun vai sairauteen? Onko leiriltä mitään tietoa?

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni kyseinen Anne on täysin keksitty satuhahmo. Ei jatkoon. 👎

Ja varmaan myös Annen sukulaiset, opettajat ja ystävät, joita on haastateltu lukisia kertoja. Osa ystävistä tapettiin myös leireillä, osa säästyi ja ovat eläneet tähän päivään asti.

Kerran kirjoitti, että hänelle alkaa olla yhdentekevää onko elossa vai kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset, mitkä pölkkypäät 😀

Näin Anne kirjoitti. Suomalaiset tulisivat vielä hänen mukaansa katumaan vääriä päätöksiään.

Vierailija kirjoitti:

Kuoliko Anne kaasuun vai sairauteen? Onko leiriltä mitään tietoa?

Anne säilytettiin 'työvoimana' siskonsa kanssa Auschwitzissa. Heidät siirrettiin sieltä Bergen-Belsenin leirille v.1945 alussa, koska liittoutuneet olivat jo lähestymässä ja jälkiä haluttiin peittää. Bergen-Belsen ei ollut varsinainen tuhoamisleiri mutta valtavat määrät ihmisiä kuoli nälkään, kovakouraiseen kohteluun ja eri tauteihin. Punatauti ja lavantauti ainakin vallitsivat. Anne ja Margot kuolivat myös joskus helmi-maaliskuussa. Vain muutamia viikkoja ennenkuin liittoutuneet tulivat ja vapauttivat leirin. Ainakin kaksi heidän tuttua tyttöä, jotka säästyivät hengissä, ovat kertoneet näistä ajoista. He kantoivat myös sisarusten ruumiit joukkohautaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se Miep(?) oli rohkea nainen. Epäilen että hänellä oli ollut sutinaa Oton kanssa että viitsi altistaa itsensä tollaseen vaaraan.

Siihen aikaan oli runsaasti ihmisiä, jotka asettivat itsensä suurempaankiin vaaraan. Näin on Miep myös itsekin sanonut. Lukuisat ihmiset piilottelivat juutalaisia kodeissaan, jonne voitiin tehdä tarkastus milloin vaan tai vieras tulla milloin vain. Lukuisissa päiväkirjoissa, sekä piilottajien että piilotettujen, kerrotaan näistä. Monet piilottajat tapettiinkin ratsioissa. Kokonaisia perheitä. Huomaa miten heikot tiedot ihmisillä on näistä ajoista ja lukemattomien ihmisten rohkeudesta.

Uskon silti että sutinaa oli.

Hyllyni perukoilta löytyy Miepin kirja "Anne Frank, suojattini" mikä on huomattavasti mielenkiintoisempi kun toi itse päiväkirja. Suosittelen.

Olen tuo edellinen kirjoittaja. On kyllä tuo kirja ja lähes 10 muutakin Annen elämää käsittelevää kirjaa. Tutkin näitä asioita, fasismia, holokaustia jne. Minusta tuossa mainitsemassasi kirjassa ei mikään viittaa siihen, mistä puhut. Kirjassa kerrotaan kyllä Miepin valtavasta arvostuksesta Ottoa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että onko oikeasti joku radiossa pyytänyt päiväkirjojen kokoamista. Siinä Anne kirjoitti, että hänenkin päiväkirjastaan voisi tehdä romaanin

Anne kertoi, että radiossa ( BBC) pyydettiin kaikkia säilyttämään päiväkirjojaan ja dokumenttejään niin, että niitä voitaisiin julkaista sodan jälkeen. Anne alkoikin kirjoittaa päiväkirjojaan toiseen kertaan. Annen suuri haave oli tulla sanomalehtinaiseksi ja/tai kirjailijaksi. Hän kirjoitteli myös kertomuksia, joita on julkaistukin.

Jotenkin epäkunnioittavaa to puhui äidistään myös hädän keskellä ja isäänsä ylisti..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieleen jäi lähinnä se, että kyseessä on väärennös jota Anne Frank ei koskaan kirjoittanut (oli tehty kuulakärkikynällä, jota Anne Frankilla ei voinut olla)

Tarkoituksena siis propaganda. Sodan voittajien maailmankuvan levitys ja sillä rahastus.

Milloin kuulakärkikynä keksittiin? Päiväkirja julkaistiin vuonna 1947.

Kuulakärkikynä keksittiin v 1938.

Tieto löytyy Googlesta. Miksi alapeukku?

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin epäkunnioittavaa to puhui äidistään myös hädän keskellä ja isäänsä ylisti..

Puh taas laittaa omiaan epäkunnioittavasti

Löyttyy nykyään myös sarjakuva- kirjana, joka toimi yllättävän hyvin myös! Historian kerrontaa kuvitettuina(mm. mielikuvitus ja haavekukvaukset toimivat todella hyvin!)ja myös mustaa huumoria mukana, pidin. Molemmista jäi eniten mieleen epätoivon ja toivon vuorottelu. Ahdistus ja pelot ja silti aina joku pieni toivonkipinä jostakin. Ja miten tärkeitä haaveet ja unelmat ovat täysin toivottomiltakin tuntuvissa tilanteissa<3

Anne oli saanut pumpuliin käärityn viallisen kuulakärkikynä, joka oli hänelle tärkeä. Se kumminkin paloi piilopaikassa uunissa roskien seassa.

Olikohan kiusaa?

Mitähän niistä lukuisista Anne Frank -aiheisista teoksista aloittaja mahtaa tarkoittaa?

Se kuinka tarkkanäköisesti hän havainnoi ympäristöään. Oli myös kypsä ikäisekseen. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin epäkunnioittavaa to puhui äidistään myös hädän keskellä ja isäänsä ylisti..

Anne eli murrosikäänsä ankeissa oloissa. Koko ajan joutuu elämään tiiviisti toisten kanssa. Anne arvosteli myös itseään ajoittain kovasti. Kova kritiikki on usein myös halua irrottautua ja itsenäistyä. Anne oli ollut jo ennen piiloutumista 'isän tyttö' ja Margot taas äidin.

Annesta näköjään on säilynyt useampikin kuva. Netissä

No miksi ihmeessä sitä äitiä olisi pitänyt valheellisesti ylistää, kun ns.isän tyttö oli ja äiti taas kommentoi jatkuvasti ikävästi ja vertaili siskoon jne.?! Oli samaistuttava siinäkin mielessä, yllättävän moni (teini)tyttö ei tule toimeen äitinsä kanssa, ja yleensä siihen on hyvät syytkin...Paljon pahempaakin vi h aa voi tuntea äitiään kohtaan kuin kirjassa kuvattua, jos se äippä nyt vaan o ntunnekylmä, its elastyaan vi haav a pers.häiriöinen psykopaatti...

Mikähän sairaus otolla oli piilopaikassa kuumetta ja punaista ihottumaa.

Vierailija kirjoitti:

Anne oli saanut pumpuliin käärityn viallisen kuulakärkikynä, joka oli hänelle tärkeä. Se kumminkin paloi piilopaikassa uunissa roskien seassa.

Olikohan kiusaa?

Minun käsitykseni mukaan se palanut kynä oli mustetäytekynä. Anne oli saanut sen lahjaksi Sveitsin sukulaisiltaan ja oli ollut siitä kovin ylpeä koulussa. Anne siivosi herneitä ( papuja?) pöydällä ja heitti työn jälkeen roskat uuniin. Sinne meni kynäkin vahingossa. Metalliosa löytyi tuhkan seasta.

Vierailija kirjoitti:

Olin kuvitellut piileskelypaikan aivan erilaiseksi. Amsterdamissa käydessä kävin tässä piileskelypaikassa. Se olikin todella iso paikka. Kirjan perusteella odottelin pientä koppia

No se on pilattu nykyään. 80-luvulla Salaisesta siivestä sai vielä jonkinlaisen käsityksen, kun siitä ei ollut tehty vielä sellaista lasikuutioista näyttelykompleksia kuten nykyään. Mielestäni olisi pitänyt mieluummin rajoittaa yleisömääriä kuin rakentaa sellainen kuutio siihen.