Olen ikuisesti sinkku ylipainoni takia
En mä enää mitään muutakaan selitystä tälle keksi. Kasvoni ovat ihan kauniit, kropan mallikin tiimalasia, mutta painoa on liikaa. Tiedän sen itsekin. Luonteeltani olen rauhaa rakastava, ehkä hieman hiljainen mutta en kuitenkaan mikään kynnysmatto. Olen pohdiskeleva tyyppi, mutta huumorintajua minulta ei puutu. Pitkäpinnainen, luotettava, empaattinen, fiksu, herkkä ja kiltti.
Musta kiinnostuvat vain vanhat miehet, varatut, mt-ongelmaiset ja pelimiehet. Kukaan tavallinen, normaali mies ei huomaa mua.
En jaksa enää odotella rakkautta saapuvaksi. Tein päätöksen, että mun elämässä ei enää ikinä tule olemaan romantiikkaa ja rakkautta. En edes haaveile sellaisesta. Haluan elää vain yksin ja erakoitua sitten, kun lapset muuttavat kotoa pois.
Ja kyllä, mä laihdutan koko ajan. Mutta koska mä en kelpaa ylipainoisena kenellekään, en myöskään huoli ketään normaalipainossa ollessani, sillä en tahdo jakaa elämääni noin pinnallisten ihmisten kanssa. Laihdutan itseäni varten, en siksi että sen jälkeen kelpaisin jollekin.
Pitäkää tunkkinne.
Ai niin. Ennenkuin joku ehtii sanomaan, niin ei, en ole katkera, en läheisriippuvainen, en epätoivoinen. Ja olen etsinyt ja ollut etsimättä, aivan sama lopputulos tässä on silti.
Kommentit (48)
Jos laihtuisit ja tapaisit mukavan miehen joka olisi kiinnostunut susta niin mies ei kuitenkaan kelpaisi sulle koska olisi pinnallinen koska kiinnostuisi susta vain koska et olisi enää lihava..? Tosi loogista... not.
Mene nyt helvettiin märisemään, ap! Johan sä olet ollut kerran (ainakin) parisuhteessa ja lapsenkin olet vääntänyt, voisko sittenkin olla niin että a) sun juna meni jo b) yh ei ole se halutuin naismerkki c) olet liian kranttu.
Tää on samaa sarjaa kuin av:n "erakkomaiset" perheenäidit, jotka eivät "tarvitse" sosiaalista kanssakäymistä, mutta joille on kas vaan siunaantunut mies ja lapsia...
No ei muakaan kohtaan kukaan mitään kiinnostusta osota, vaikka olen hoikka ja urheilullinen ja ihan ok naamastakin. Ei varatut eikä vapaat.
Ehkä se johtuu siitä, et mulla on kolme lasta. Vientiä riitti kyllä nuorempana, mutta en kyllä ole kauhean rupsahtanutkaan mielestäni. Ainakin joka tuutista toitetaan, että näytän tosi nuorelta ja papereita kysellään vielä usein, vaikka olen 38. :)
En usko että yksinhuoltajuus on enää nykypäivänä este normaaaleille ihmisille.
Mun miesvaatimuslistassani on vain kolme asiaa; tavallinen, normaali, täyspäinen mies. Onko siinä liikaa vaatimuksia? Kunhan nuo asiat on kunnossa, olen avoin tutustumiselle ja enemmällekin.
Erostani on jo useita vuosia aikaa, ja ainakin mä kuvittelen päässeeni menneisyydestä eroon. En ainakaan tiedosta, että alitajuisesti jotenkin edelleen pelkäisin joutuvani jälleen samanlaiseen suhteeseen ja siksi tiedostamattani työntäisin luotani pois potentiaaliset miesehdokkaat. Kun musta tuntuu, ettei miehet tule edes tekemään tuttavuutta mun kanssa.
Etsit vääristä paikoista. Tutustu paremmin esim. työkavereihisi.
[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 18:36"]
No onhan Pipsukallakin mies. Joka vielä hieroo jalkojakin. Ap, oliko sulla lapsia, kun puhuit ajasta, jolloin lapset muuttavat kotoa pois? Sittenhän sinulla on ollut joskus mies ja jonkinlainen parisuhde.
[/quote]
Kauhuelokuvan ainekset kasassa...
[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 19:19"]Joo-o. Mä olen 159/44 ja kukaan mies ei kiinnostu. Oon laiha mutta kaunis. Mutta auttamattoman lauta ja perseetön.
[/quote]
Sama
Joo-o. Mä olen 159/44 ja kukaan mies ei kiinnostu. Oon laiha mutta kaunis. Mutta auttamattoman lauta ja perseetön.