Lue keskustelun säännöt.
Haluan tyttölapsen /kokemuksia
08.09.2021 |
Miten muut tytöistä haaveilevat olette reagoineet tietoon pojasta ultrassa? Tai miltä teistä on tuntunut pojan syntymän jälkeen? Onko tunteenne muuttuneet ajan kanssa ja millä tavalla?
Itse haluaisin edes yhden tytön, mutta pelottaa jos saisin vain poikia.
Kiinnostaa niiden kokemukset/ajatukset/tunteet, jotka haluavat ainakin yhden tytön, mutta joiden esikoinen on poika tai on useampi poika tai tyttöhaave on toteutunut.
Ei kiinnosta "sukupuolineutraalien" kommentit, koska mielestäni pojat on poikia ja tytöt tyttöjä, toki kaikki yksilöitä. Eikä vertaukset lapsettomuuteen/vammaisuuteen.
Pojan äitiys tuntuu ajatuksena vieraalta ja velvollisuuden-/suorituksenomaiselta. Pystyisinkö tuntea ylpeyttä/iloa ja nauttimaan oikeasti pojan äitiydestä? Tuntisinko itseni äitinä vailinaiseksi myös muiden silmissä, kun ei olisi tyttöä?
Joutuisin elämään oman surun ja katkeruuden kanssa ja silti yrittää olla hyvä äiti pojalle. Pystyykö siihen?
Tiedän, mitä poika tarvitsee ja yrittäisin antaa sen hänelle tietenkin. Poika on tietenkin viaton. Mutta tytön äitiys on hartain haaveeni, jossa kaikki tuntuu luontevalta ja johon kuuluu lukuisia asioita, jotka toisivat valtavasti iloa, ihanaa sisältöä myös minun elämääni, mistä en halua jäädä paitsi. Pelkkä ajatus tytöstä saa minut täyttymään rakkaudesta, innosta ja periksiantamattomuudesta.
Tuntuu vahvasti, että olisin maailman paras ja onnellisin äiti tytölleni kuin minut olisi luotu siihen.
Tiedän, että haluan perheen ja elää perhearkea.
Se tuo epävarmuuden ja pelon, jos minusta tulisikin vain poikien äiti. Se tuntuisi vailinaiselta/surulliselta ja pystyisinkö siihen surun takia.
Ihailen perheitä ja äitejä, joilla on tyttöjä tai molemmat sukupuolet.
Tytöt on mielessäni suloisempia olemukseltaan, taipumuksiltaan ja ulkonäöltään. Myös lelut, vaatteet, mielenkiinnon kohteet, jutut jne.
Ei pojissakaan vikaa ole eikä ne tietenkään ansaitse mitään pahaa, mutta ne on vaan kuin pojat on.
Mitä olisitte valmiita tekemään haaveenne eteen?
Luovuttaisitteko/tyytyisittekö/yrittäisittekö sopeutua elämään surun kanssa?
Tekisittekö ison perheen yhden tytön toivossa yrittäen kotikonstein?
Itse en haluaisi adoptoida.
Suomessa sukupuolen valinta alkiodiagnostiikalla on laitonta. Pitäisi tehdä lakialoite sukupuolen valinnasta omakustanteisesti niille, joilla on jo toista sukupuolta
Sukupuolen voi selvittää yksityisesti luotettavalla verikokeella jo rv 9+0, tuloksen saa muutamassa päivässä. Abortin saa halutessaan rv 12+0 asti.
Voisiko joku keskeyttää raskauden väärän sukupuolen takia? Se olisi ahdistavaa, mutta joku voisi ajautua tähän huonon tuurin ja sen takia koska vaihtoehdot on vähissä epätoivoissaan.
Voiko näistä tunteista/ajatuksista ja "tytön äitin identiteetistä" päästä irti?
Kommentit (54)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän perheen, jonka äiti oli tokaissut viidennen pojan synnyttäneenä sairaalassa, että ”enää ei yritetä”.
Eli ei sitä tyttöä/poikaa välttämättä tule, vaikka miten yrittäisi.
Tiedän myös useamman ison lestadiolaisperheen, jossa on 7-12 lasta ja KAIKKI samaa sukupuolta.
Eli jos haluaa vanhemmaksi, niin täytyy olla valmis siihen, ettei sieltä välttämättä ikinä tule sitä omaa tytärtä.
Mitä jos saisit tytön, eikä hän olisi ollenkaan sellainen kuin olit kuvitellut?
Minä olen nainen ja lapsesta lähtien ollut eniten kiinnostunut kaikista stereotyyppisistä poikien jutuista, vaikka äitini on aina ollut hyvin tyttömäinen/naisellinen.
Ymmärrän, että on luonnollista toivoa toista sukupuolta. Nyt kuulostaa kuitenkin sen verran utopistiselta nuo käsityksesi tytön äitiydestä, että saattaisit pettyä. Meillä on kaksi tyttöä enkä elä lasten kanssa säröttömässö symbioosissa. Poikaa rakastan yhtä paljon.
Jos nyt rehellisiä ollaan niin useimmat abortti tehdään muutenkin muusta syystä kuin, ettei lapseen olisi varaa tai terveys estäisi. Siinä mielessä toisen sukupuolen vuoksi tehtävä abortti ei kai ole paljoa arveluttavampi. Ei muistakaan syistä aborttia hakevia kielletä myöhemmin tulemasta raskaaksi tai ajatella heidän olevan huonoja vanhemmiksi. Itse en kyllä tekisi. Tosin oma unelmani olikin saada molempia sukupuolia. Voisin melkein luvata, että oikeasti vanhempana kun on viettänyt muutaman vuoden ei lapsen sukupuolella ole oikeastaan mitään merkitystä. Tietysti ovat erilaisia, mutta yhtä paljon voi rakastaa tytärtä tai poikaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos saisit tytön, eikä hän olisi ollenkaan sellainen kuin olit kuvitellut?
Minä olen nainen ja lapsesta lähtien ollut eniten kiinnostunut kaikista stereotyyppisistä poikien jutuista, vaikka äitini on aina ollut hyvin tyttömäinen/naisellinen.
Jep, siitä voi tulla vaikka joku andogryyni pottatukka Seta-aktivisti joka inhoaa äitiään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki poikalapset eivät ole samanlaisia, voivat olla jopa rauhallisempia kuin tytöt.
Nykyään ihmiset on tottuneet vähän liikaa suunnittelemaan elämää. Ainakaan tässä lapsiasiassa se ei ole mahdollista, onneksi! Jos haluat lapsen, anna vaan mennä ja ota vastaan mitä sinulle annetaan. Auttaisiko terapia käsittelemään asiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma on jo täynnä ilman apuasi :D
Meillä on kaksi tyttöä. Toinen hyvin stereotyyppinen: helppo, kiltti, tykkää vaatteista ja laittautumisesta. Toinen taas kauhea rämäpää. Sellainen ryövärintytär ja täysi siskonsa vastakohta. On rakastanut esimerkiksi kauhujuttuja jo ihan pienestä. Ei lasten kanssa tiedä mitä sieltä tulee.
Nyt meille tulee kolmas tyttö. Asiassa oli sulateltavaa, sillä olemme jokaisen kohdalla toivoneet poikaa. Suurin suru asiassa kyllä on se, että ei voida kaikkea söpöä poikajuttua (kuten vastasyntyneen pukua) käyttää. Ja toki olisi ollut ihan hauska kokea myös pojan vanhemmuus. Pari päivää on joka kerta sulateltu "pettymystä" ja sitten alettu pohtia mitäs kun lapsi on nyt tyttö.
Tällä kerralla pettymys vaihtui nopeasti iloon ihan siitä että tulee edes lapsi. Ehkä tunnissa oltiin jo keksitty ainakin 10 hyvää puolta kolmannessa tytössä. Lopputuloksena viimeistään synnytyksessä se lapsi on jo niin rakas, että ihan sama millään sukupuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Montako aborttia olisit sitten valmis tekemään jos alkiot olisivat perätysten poikia? Sinäkin olit joskus tyttö, mutta eipä sinusta kovin ihanaa ihmistä kasvanut.
Jouduttiin abortoimaan kolmesti ennen kuin tärppäsi. En enää poikia suostu lisää kasvattamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika voikin olla tyttö. Selviää joskus jopa vasta vuosikymmenien päästä!
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos saisit tytön, eikä hän olisi ollenkaan sellainen kuin olit kuvitellut?
Minä olen nainen ja lapsesta lähtien ollut eniten kiinnostunut kaikista stereotyyppisistä poikien jutuista, vaikka äitini on aina ollut hyvin tyttömäinen/naisellinen.
Minäkin mietin samaa. Luulen, etten ole ihan sitä, mitä äitini olisi tytöltä toivonut. Hän esimerkiksi ompeli minulle miljoona röyhelömekkoa, mutta en tykännyt sellaisista lapsenakaan. Joskus pidin niitä esim. juhlissa, joskus oma-aloitteisesti äidin mieliksi ja joskus äiti käski. En ole muutenkaan kiinnostunut "tyttöjen jutuista" sillä tavalla kuin olisi ehkä toivottu. En leikkinyt prinsessaa enkä edes tykännyt barbeista. Leikin autoradalla yms. No onneksi äitini sai toisenkin tyttären, jonka kanssa saattoi touhuta nukeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen kuin minulla oli lapsia, olin varma että haluan tytön. Ajattelin että mieluummin ei lasta ollenkaan kuin poika. Ja miten kävi? Tulin raskaaksi, sain maailman ihanimman lapsen. Hän on poika. Sain toisenkin lapsen, poika hänkin. Enkä voisi olla yhtään onnellisempi, juuri näin sen piti mennäkin. Muuttaisin tästä ainoastaan ne omat ennakkoluuloiset ajatukseni.
Lapsi ei ole sinua varten, sinä olet lasta varten. Ja hän on sinulla vaan lainassa. Muista tämä.
Minulla on kaksi tyttöä ja yksi poika. Rakkaita kaikki. Kyllä minä ainakin raskaus aikana toivoin jompaa kumaa sukupuolta. Vaikka monet valittivat että ei se ole tärkeintä. Öö en mä väittänytkään että se on tärkeintä. Vaan tärkeintä oli tietty että vauva on terve mutta siinä ohessa toivoin vauvan sukupuolta. En näe asiassa mitään väärää.
Nykypäivänä tuntuu että tulevaa vauvaa ei saa sanoa tytöksi tai pojaksi.
Jos joku sanoo "Hei ihanaa me saadaan tyttö!" Aina tulee vastauksena niitä ärsyttäviä lauseita "Hei et sä kuule tiiä vaikka se olis 10 vuoden päästä poika!" Älä laita vauvaa tyttö tai poika muottiin." Ja lässyti lässyti. Kun vauva syntyy niin se on joka tyttö tai poika. Jos sitten myöhemmin asia muuttuu sitten se on niin. Kiitos.
Mä en voisi ikinä tehdä aborttia "väärän" sukupuolen takia. En todellakaan. Pari ystävää lähipiiristä on monta vuotta yrittäneet vauvaa ja tekee pahaa seurata vierestä kun monesti kertovat pettyneesti uutiset että "eipäs vieläkään ole tärpännyt." Maailmassa on muutenkin niin paljon naisia ja pareja joilla on hankalaa tulla raskaaksi. En ymmärrä mikä siinä sukupuolessa on niin tärkeetä. Eikö se ole ihanaa että saa oman rakkaan lapsen oli sitten tyttö tai poika?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos saisit tytön, eikä hän olisi ollenkaan sellainen kuin olit kuvitellut?
Minä olen nainen ja lapsesta lähtien ollut eniten kiinnostunut kaikista stereotyyppisistä poikien jutuista, vaikka äitini on aina ollut hyvin tyttömäinen/naisellinen.
Minäkin mietin samaa. Luulen, etten ole ihan sitä, mitä äitini olisi tytöltä toivonut. Hän esimerkiksi ompeli minulle miljoona röyhelömekkoa, mutta en tykännyt sellaisista lapsenakaan. Joskus pidin niitä esim. juhlissa, joskus oma-aloitteisesti äidin mieliksi ja joskus äiti käski. En ole muutenkaan kiinnostunut "tyttöjen jutuista" sillä tavalla kuin olisi ehkä toivottu. En leikkinyt prinsessaa enkä edes tykännyt barbeista. Leikin autoradalla yms. No onneksi äitini sai toisenkin tyttären, jonka kanssa saattoi touhuta nukeilla.
Mä en ainakaan ole. Äiti aina valitti kun olen niin poikamainen. Nyt on jo hyväksynyt että kerta kaikkiaan en ole stereotyyppinen sukupuoleni edustaja.
Vähän jännitti miten itsellä sujuu, kun ensimmäinen lapsi oli tyttö. Ihan hyvin on mennyt, vaikka tyttäreni on hyvinkin tyttömäinen. Kyllä niihin lapsen juttuihin oppii menemään mukaan, vaikka pitääkin poistua omalta mukavuusalueelta. Selviäähän monet yh-isät tyttömäisten tyttöjen ja vielä useammat yh-äidit poikamaisten poikien kanssa.
Meilläkin mieheltä sujuu kynsien lakkaaminen ja kampaajaleikit. Äitinikin on ihan onnessaan kun viimein joku arvostaa blingiä ja röyhelöä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en voisi ikinä tehdä aborttia "väärän" sukupuolen takia. En todellakaan. Pari ystävää lähipiiristä on monta vuotta yrittäneet vauvaa ja tekee pahaa seurata vierestä kun monesti kertovat pettyneesti uutiset että "eipäs vieläkään ole tärpännyt." Maailmassa on muutenkin niin paljon naisia ja pareja joilla on hankalaa tulla raskaaksi. En ymmärrä mikä siinä sukupuolessa on niin tärkeetä. Eikö se ole ihanaa että saa oman rakkaan lapsen oli sitten tyttö tai poika?
Sukupuolen toivominen on mielestäni luonnollista. Syyt toivomiseen ovat moninaiset. En kyllä aborttia ikinä tekisi vauvan sukupuolen takia. Eihän siitä yhtään tiedä millainen lapsesta tulee isompana. Voi osoittautua ihan erilaiseksi kuin mitä toivoi.
Olet kuvannut tosi tarkasti tuntemuksiasi. Olen samaa mieltä, että sukupuolineutraalit ja terveysasiat eivät liity tähän.
Voisitko tutkia myös poikalasten maailmaa/kiinnostuksen kohteita/myöhemmin harrastuksia/ammatteja/vaatekatalogeja. Tiedän että ”vaatekatalogeja” kuulostaa pahalta, mutta mietit maailmaa selvästi mielikuvien kautta ja ne luovat mielikuvia!