Lue keskustelun säännöt.
Haluan tyttölapsen /kokemuksia
08.09.2021 |
Miten muut tytöistä haaveilevat olette reagoineet tietoon pojasta ultrassa? Tai miltä teistä on tuntunut pojan syntymän jälkeen? Onko tunteenne muuttuneet ajan kanssa ja millä tavalla?
Itse haluaisin edes yhden tytön, mutta pelottaa jos saisin vain poikia.
Kiinnostaa niiden kokemukset/ajatukset/tunteet, jotka haluavat ainakin yhden tytön, mutta joiden esikoinen on poika tai on useampi poika tai tyttöhaave on toteutunut.
Ei kiinnosta "sukupuolineutraalien" kommentit, koska mielestäni pojat on poikia ja tytöt tyttöjä, toki kaikki yksilöitä. Eikä vertaukset lapsettomuuteen/vammaisuuteen.
Pojan äitiys tuntuu ajatuksena vieraalta ja velvollisuuden-/suorituksenomaiselta. Pystyisinkö tuntea ylpeyttä/iloa ja nauttimaan oikeasti pojan äitiydestä? Tuntisinko itseni äitinä vailinaiseksi myös muiden silmissä, kun ei olisi tyttöä?
Joutuisin elämään oman surun ja katkeruuden kanssa ja silti yrittää olla hyvä äiti pojalle. Pystyykö siihen?
Tiedän, mitä poika tarvitsee ja yrittäisin antaa sen hänelle tietenkin. Poika on tietenkin viaton. Mutta tytön äitiys on hartain haaveeni, jossa kaikki tuntuu luontevalta ja johon kuuluu lukuisia asioita, jotka toisivat valtavasti iloa, ihanaa sisältöä myös minun elämääni, mistä en halua jäädä paitsi. Pelkkä ajatus tytöstä saa minut täyttymään rakkaudesta, innosta ja periksiantamattomuudesta.
Tuntuu vahvasti, että olisin maailman paras ja onnellisin äiti tytölleni kuin minut olisi luotu siihen.
Tiedän, että haluan perheen ja elää perhearkea.
Se tuo epävarmuuden ja pelon, jos minusta tulisikin vain poikien äiti. Se tuntuisi vailinaiselta/surulliselta ja pystyisinkö siihen surun takia.
Ihailen perheitä ja äitejä, joilla on tyttöjä tai molemmat sukupuolet.
Tytöt on mielessäni suloisempia olemukseltaan, taipumuksiltaan ja ulkonäöltään. Myös lelut, vaatteet, mielenkiinnon kohteet, jutut jne.
Ei pojissakaan vikaa ole eikä ne tietenkään ansaitse mitään pahaa, mutta ne on vaan kuin pojat on.
Mitä olisitte valmiita tekemään haaveenne eteen?
Luovuttaisitteko/tyytyisittekö/yrittäisittekö sopeutua elämään surun kanssa?
Tekisittekö ison perheen yhden tytön toivossa yrittäen kotikonstein?
Itse en haluaisi adoptoida.
Suomessa sukupuolen valinta alkiodiagnostiikalla on laitonta. Pitäisi tehdä lakialoite sukupuolen valinnasta omakustanteisesti niille, joilla on jo toista sukupuolta
Sukupuolen voi selvittää yksityisesti luotettavalla verikokeella jo rv 9+0, tuloksen saa muutamassa päivässä. Abortin saa halutessaan rv 12+0 asti.
Voisiko joku keskeyttää raskauden väärän sukupuolen takia? Se olisi ahdistavaa, mutta joku voisi ajautua tähän huonon tuurin ja sen takia koska vaihtoehdot on vähissä epätoivoissaan.
Voiko näistä tunteista/ajatuksista ja "tytön äitin identiteetistä" päästä irti?
Kommentit (54)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta jomman kumman sukupuolen toivominen on jotenkin surullista vaikka tavallaan varmaan ihan luonnollista. Mutta nykyään tuntuu että jokainen toivoo tyttöä ja poikalapsi on monesti pettymys - varsinkin jos kummatkin lapset on poikia. Näin ainakin omassa lähipiirissä. Tuntuu niin pahalta että äiti miettii että voiko rakastaa omaa lastaan jos on eri sukupuolta kuin on toivonut. Voiko äiti rakastaa jos lapsi on vammainen tai hänellä on joku muu häiriö, kuten ADHD tai autismi?
Hyvä että näistä asioista puhutaan ja toki kaikki tunteet on sallittuja, mutta kyllä mun rehellinen reaktio on pohtia että onko äiti, joka miettii sukupuolen takia abortointia ylipäänsä valmis ja kykenevä äidiksi. Kuinka paljon hän tulee vaatimaan lapselta jos jo sukupuolen pitäisi olla oikea äitiä varten. (Toistaiseksi) saat juuri sen lapsen joka sulle on tarkoitettu, et sitä jonka päätät tilata zalandosta.
Sukupuolen toivominen on ihan luonnollista. Jos ei esim äidillä ole veljiä, niin se poikien maailma voi olla vieraan ja pelottavan tuntuinen. Toisaalta taas jos on veljiä ja on itsekin ollut poikamainen tyttö, niin sellainen prinsessamaailma ei ehkä tunnu omalle jutulle ollenkaan. Kyllähän kaikki miettii miten tulee lapsensa kanssa pärjäämään.
Muistan esikoista odottaessani kun olimme kaverini kanssa kahvilla hänen vanhempiensa luona ja pohdimme, mitä jos lapsi olisikin vammainen. Pystyisikö sitä rakastamaan samalla tavalla ja näin. Kaverin äiti sanoi, että se on aivan sama mitä synnytyksen jälkeen syliinsä saa. Sitä rakastaa kyllä kuitenkin.
Ja onhan niitä, joiden mielestä ei saisi toivoa edes tervettä vauvaa. Koska ei se välttämättä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännäksi on tosiaan mennyt. Samaan aikaan kuin monissa kehitysmaissa abortoidaan tyttöjä, täällä jotkut puhuvat poikien abortoinnista. Nuo edelliset ovat patriarkaatteja, ollaanko meillä siirtymässä matriarkaattin.
Objektiivisesti ottaen tytöllä on paljon etuja poikalapseen verrattuna:
-lastenlapsen saamisen todennäköisyys on n. 80%, pojan tapauksessa 60%
-lapsenlapsi on varmasti omaa sukulinjaa tyttären tapauksessa. Pojan tapauksessa käenpoika on mahdollinen.
-tytär elää paljon pidemmän elämän kuin poika
-tyttärellä iso todennäköisyys huolehtia ikääntyneistä vanhemmistaan, pojilla hyvin pieni
-tyttäret pitävät muutenkin enemmän yhteyttä vanhempiinsa-pojan etuna paljon suurempi todennäköisyys tulla joskus rikkaaksi, kuuluisaksi ym. jos sattuu tuollaista arvostaa
-poika tyhjentää mökin huussin, tytär ei sitä teeJa meillä pojat ovat enemmän yhteyksissä meihin ja tyttö on se huussin tyhjentäjä ja käsistään kätevä.
Meillä myös tyttö on se, joka sen huussin tyhjentää. Poikia ällöttää liikaa. Jo nuorempana tyttö oli se jonka helpoiten sai mukaan kalastamaan, puita pilkkomaan, sienestämään tai mitä nyt tehtiinkään. Pojat tykkäsivät enemmän löhöillä ja lukea akuja tai muuta vastaavaa.
Tyttö on myös ainut akateeminen, pojat menivät kaikki amikseen. Se on kyllä totta että kaikilla pojilla on paremmat palkat.
Pidättäydy yhdynnästä pidempään kuin normaalisti, silloin parempi mahdollisuus, että tuloksena tyttö, koska tuolloin poikasiittiöt hitaampia. Näin meillä onnistui.
Tyttö tehdään takaapäin. Pojat tulee lähestyssaarnaajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
feministien ei pitäisi lisääntyä, koska voi tulla myös poika ja sen pojan elämä feministin kanssa ei ole ihmisarvon mukaista
hitleri varttui perheessä, johon olisikin haluttu tyttö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksi poikaa ja yllättäen syntyi vielä tyttö. Hyvällä ystävällä sama tilanne, joskin kolmas lapsi oli myös poika. Hän tunsi jo alusta alkaen, että lapsesta tulee poika ja oli tästä alkuun hieman masentunut. Toki tyttö oli kahden pojan jälkeen haaveissa. Minä en uskonut saavani tyttöä, ennen kuin lapsi oli syntynyt. Ensimmäisenä vuotena tunteet voimakkaimmat, hyvään ja pahaan. Kuopuksemme ovat nyt kaksi vuotiaita, eikä sukupuoli enää ole niin suuri keskustelun aihe. Meilläkin tyttö tällä hetkellä vahvasti isin tyttö, ja minä nautin puuhailla kahden pojan kanssa. Jokaista rakastan yhtä paljon, enkä ainakaan enää jaksa edes niin innostua tytön vaatteista yms. tyttöihin liittyvistä odotuksista.. mutta monen äidin haaveena on kyllä se tyttö keitä tunnen, ja monet isät sanovat puolestaan, että olisi poikakin ollut kiva. Onni on kuitenkin, että lapsia on saanut, kun ne on ollut haaveissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta jomman kumman sukupuolen toivominen on jotenkin surullista vaikka tavallaan varmaan ihan luonnollista. Mutta nykyään tuntuu että jokainen toivoo tyttöä ja poikalapsi on monesti pettymys - varsinkin jos kummatkin lapset on poikia. Näin ainakin omassa lähipiirissä. Tuntuu niin pahalta että äiti miettii että voiko rakastaa omaa lastaan jos on eri sukupuolta kuin on toivonut. Voiko äiti rakastaa jos lapsi on vammainen tai hänellä on joku muu häiriö, kuten ADHD tai autismi?
Hyvä että näistä asioista puhutaan ja toki kaikki tunteet on sallittuja, mutta kyllä mun rehellinen reaktio on pohtia että onko äiti, joka miettii sukupuolen takia abortointia ylipäänsä valmis ja kykenevä äidiksi. Kuinka paljon hän tulee vaatimaan lapselta jos jo sukupuolen pitäisi olla oikea äitiä varten. (Toistaiseksi) saat juuri sen lapsen joka sulle on tarkoitettu, et sitä jonka päätät tilata zalandosta.
Sukupuolen toivominen on ihan luonnollista. Jos ei esim äidillä ole veljiä, niin se poikien maailma voi olla vieraan ja pelottavan tuntuinen. Toisaalta taas jos on veljiä ja on itsekin ollut poikamainen tyttö, niin sellainen prinsessamaailma ei ehkä tunnu omalle jutulle ollenkaan. Kyllähän kaikki miettii miten tulee lapsensa kanssa pärjäämään.
Muistan esikoista odottaessani kun olimme kaverini kanssa kahvilla hänen vanhempiensa luona ja pohdimme, mitä jos lapsi olisikin vammainen. Pystyisikö sitä rakastamaan samalla tavalla ja näin. Kaverin äiti sanoi, että se on aivan sama mitä synnytyksen jälkeen syliinsä saa. Sitä rakastaa kyllä kuitenkin.
Ja onhan niitä, joiden mielestä ei saisi toivoa edes tervettä vauvaa. Koska ei se välttämättä ole.
Näinhän mä sanoin, että on varmaan ihan luonnollista toivoa jompaa kumpaa sukupuolta. Mutta mun mielestä on huolestuttavaa jos äiti miettii voiko rakastaa lastaan jos se on poika. Ja aloittajalla tuntui olevan todella vahva mielikuva siitä, millaista äitiyden hänestä kuuluisi olla. Kuten joku sanoi, se tulee olemaan väistämättä pettymys.
Mua harmittaa jotenkin tää poikien "syrjiminen". Kun sain itse kuulla odottavani poikaa, mun mies oli ultrassa selvästi pettynyt, äiti kuulosti siltä että olisin kertonut mun vauvalla olevan paha sydänvika ja pari muutakin sukulaista lohduttivat että ehkä seuraava on tyttö. Ja itse en ollut pettynyt, mulle oli ihan yksi ja sama kumpi sieltä tulee. Lisäksi melkein mun kaikki kaverit on toivoneet tyttöä ja usein myös heidän miehensä. Onko jotenkin tää valkoinen alistava heteromies-ajattelu iskostunut ihmisille ihmisille että pelätään saada poika että hänestäkin tulee pervo keski-ikäinen mies? Vai uskotaanko tytöillä olevan enemmän mahdollisuuksia? Vai onko just tää että uskotaan tyttöjen olevan läheisempiä vanhempien kanssa?
Nykyään jotenkin yritetään häivyttää sukupuolia mutta silti miehiin ja poikiin liitetään tosi paljon negatiivisia asioita. Sukupuolella selvästi on väliä. Ja toki kun se lapsi syntyy niin varmasti suurin osa rakastaa lastaan maasta taivaisiin oli se tyttö tai poika mutta on mun mielestä joku meidän kulttuurissa vialla kun toista sukupuolta toivotaan selvästi enemmän. Melkein yhtä väärin kuin että ennen toivottiin poikaa koska poika jää taloon tai poika jatkaa sukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiveet sukupuolen suhteen on ihan luonnollisia, mutta ei niihin kannata noin takertua. Itsellä on kaksi tyttöä ja toisen jälkeen jouduin työstämään surun siitä, etten saa koskaan poikalasta. Se ei tarkoita sitä, etten olisi iloinnut tytöstä, vaan joutui tavallaan kuitenkin läpikäymään menetyksen siitä mielikuvien pojasta. No, aika auttaa ja nykyään tuntuu täysin luonnolliselta ja oikealta, että meillä on tyttöjä. Ehkä joskus saan elämääni poikalapsen jotain muuta kautta joko kummina tai mummina.
Luulen että sitten kun lapsi syntyy niin sulle ei ole väliä kumpi sieltä tulee.:) ja voit adoptoida ja välttämättä haluut tytön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi mielenkiintoista tietää saitko haaveilemasi tyttölapsen? 😊
Parempi ettei hanki lapsia jos kokee että lapsi voi olla väärää sukupuolta. Ihan väärä lähtökohta. Lapsi aistii jos vanhempi ei ole häntä halunnut.
Suosittelen jatkamaan tuplaehkäisyn käyttöä kunnes tämä mentaalinen ongelma on ratkaistu.
Meitä oli 3 veljestä ja äiti sano aina ku me oltiin lapsia että se ois halunnu yhen tytön