Te jotka puhutte paljon itseksenne, onko siitä koitunut mitään haittaa ajan mittaan?
Luin netistä jutun jossa joku yksi puhuja oli huomannut alkaneena julkisilla paikoilla kun puhua itsekseen aluksi huomaamattaan. Hän kertoi saaneensa ongelman loppumaan kun pakolla lopetti itsekseen puhumisen kotona.
Kirjoittaja oli autisminkirjolla. Voiko ei-autistisellekin itsekseenpuhujalle käydä niin että alkaa huomaamattaan puhua itsekseen myös ihmisten ilmoilla?
Kommentit (5)
Sori typot. En tiedä miksi puhelimeni "korjaa" täysin väärin tekstiä.
Korj.: Luin netistä jutun jossa joku yksinpuhuja oli huomannut alkaneensa julkisilla paikoillakin
Ap
Aloituksen kysymyksessä avainsana on "huomaamattaan". Lienee suht harvinaista.
Yksikseen puhuminen siten että sen huomaa itsekin on kyllä ihan yleistä.
Puhun itsekseni julkisella paikalla esim.kaupassa. Puhun itseksekseni muutenkin lähes koko ajan kun teen jotain, se auttaa keskittymään ja selventää prosessia.
Lievähkö ongelma on aluksi mainittu, höpötän huomaamatta sitä itse. Kummastelevia katseita en huomaa vaikka niitä saanen.
Autistismista ei hajuakaan , enkä vanhuudenhöperyyttä vaikka ikää yli 60v.
Puhumiseni voi johtua muiden ihmisten kanssakäymisen vähentymisestä, kommentoin ääneen esim.radiota ja tv:tä. Työelämässä piti olla jatkuvasti muiden saavutettavissa ja auttamassa, silloin en muuta kaivannutkaan kuin rauhaa ihmisiltä.
Ei käy niin. Taval. ihminen on aika tarkka missä puhuu ulkona. Ja jos joku haluaa puhua kaupassa itsekseen, siitä vaan, ei se häiritse. Enemmän säikähtäisi täysin pimeässä ulkona yksin puhuvaa, vaikka sen laittaisi varmaan handsfreen piikkiin.
Puhun paljon itsekseni, koska olen totaaliyksinäinen sinkku. Puhun myös koiralenkeillä niin, en vain ns. neljän seinän sisällä. En pidä edes mitenkään nolona. Monet puhuu itsekseen, ei siinä mitään. Osaan kyllä esim. töissä avokonttorissa olla höpöttämättä.