Lukio ja yliopisto on ihmisen elämässsä ehdottomasti helpointa aikaa - Todellinen työ alkaa vasta sen jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lukio on sitä kaikkein stressaavinta ja raskainta aikaa!

Perustan mielipiteeni siihen, että lukiossa pitää opiskella kaikkea mahdollista jota ei voi sietää ja josta ei ymmärrä tuon taivaallista vaikka kuinka lukee.

Yliopistossa voi jo keskittyä siihen omaan mielenkiinnon kohteeseen. Esim. oikeustieteellisissä tiedekunnissa ei tarvitse enää opiskella matematiikkaa ja vääntää fysiikkaa ja kemiaa....

Töissä olosta tekee ihanaa ja vapauttavaa se, että kun työt päättyy (vaikka klo 16) niin sen jälkeen ei todellakaan ole enää mitään läksyjä ja ei tarvitse kokeisiin päntätä.... Vapaa-aika on vapaa-aikaa

Itse taas viihdyin parhaiten lukiossa. Porukka oli siellä omanikäistä ja monet kaikista ärsyttävimmät tapaukset olivat menneet amikseen. Oli kivaa opiskella monenlaisia aineita, vaikka olihan se välillä raskastakin. En tiennyt, mitä haluaisin opiskella lukion jälkeen, joten yliopisto on paljon raskaampaa ja tylsempää yhteen aihepiiriin keskittymistä.

Minusta koulunkäynti oli kaikkein helpointa peruskoulun yläasteella jolloin sai hyviä numeroita suhteellisen vähäisellä vaivalla kun vertailukohtana oli koko ikäluokka. Lukiossa joutui tekemään enemmän töitä ja hajottamaan voimiaan eri aineiden välillä ja kilpailu oli suhteellisesti kovempaa. Yliopistossa taas sai keskittyä niihin oppiaineisiin missä tiesi olevansa hyvä ja sainkin pääaineen opinnoista erinomaiset arvosanat ja sen rinnalla minulla oli pari sivuaineita, joista sain niistäkin hyvät tiedot.

Mun oma kokemus on aloittajan kanssa sama, eli peruskoulu, lukio ja amk oli paljon helpompia ja stressittömämpiä kuin työelämä. Oli tottakai sielläkin vaikeita ja ikäviäkin hetkiä, mutta työelämä tuntuu ainaiselta rämpimiseltä. Riippuu toki varmasti myös alasta ja siitä että löytääkö sen itselle sopivan, mutta minua jotenkin oudoksuttaa tuo, että sanotaan, että lukiossa pitää kokoajan omaksua uutta. Asiantuntijatyössä on usein ihan sama juttu, ainut vaan, että sun täytyy itse pitää huoli siitä, että osaat sen mitä sun täytyy osata, eli välttämättä kukaan ei edes kerro, mitä se on. Lukiossa sulle annetaan kirja nenän eteen ja sanotaan, että lue sivut x-y. Eikä sitä lukemaansa tarvitse läheskään kaikissa aineissa muistaa pidemmälle kuin seuraavaan kokeeseen ja sen jälkeen sen voi unohtaa.

Ymmärrän ja tiedostan sen että ihmiset on erilaisia ja kokee paineita erilaisista asioista. Samoin työpaikat/työtehtävät on erilaisia, joten niissäkin koettu stressi vaihtelee ihmisestä toiseen. Mutta tämä nyt on mun kokemukseni.

En ole samaa mieltä. Lukiossa joutui opiskelemaan paljon aineita, jotka eivät kiinnostaneet yhtään ja viettämään päivänsä meluisassa ympäristössä ei niin mieluisien ihmisten kanssa. 

Yliopistossa joutui jakamaan aikansa opiskelun ja työnteon välillä. Minulle oli kuormittavaa olla päivän aikana kahdessa eri "roolissa", eikä palautumiseen jäänyt aikaa.

Vaikka opiskelin valitsemaani alaa, eivät kaikki kurssit olleet mielenkiintoisia. Osa oli myös todella, todella vaikeita. En ole ehkä hakeutunut kaikkein haastavimpiin töihin, mutta mikään työelämässä ei ole ollut yhtä vaikeaa, kuin vaikeimmat opinnot. 

Helpointa oli, kun olin valmistunut, töissä ja parisuhteessa, mutta ei ollut vielä lapsia. Seuraavaksi helpointa on nyt, kun olen mieleisessäni työssä ja teinit pärjäävät pääasiassa itsenäisesti, mutta silti saan nauttia heidän seurastaan. 

Parjatuissa vaativissa asiantuntijatehtävissäkin pärjäisi pääsääntöisesti muutaman viikon perehdytyksellä, kunhan edes alustavasti löytyy jotain järkeä päästä ja osaa lukea ja kirjoittaa. Powerpointin ja Excelin vääntämisestä plussaa. Sen sijaan vaaditaan aina täsmäkoulutusta ja useiden vuosikymmenien kokemusta. Eli kyllä työelämässä on huomattavasti helpompaa.

Itse olen kokenut aina työn helpommaksi. Senkus menet työpaikalle määrättyyn aikaan, teet ne työt mitkä pitää ja lähdet kotiin silloin kuin työvuoro loppuu. Opiskelussa ne asiat seuraa kotiin ja itselleni on ainakin ollut aina vaikeaa hahmottaa miten paljon aikaa pitää käyttää mihinkin. Luinkohan nyt siihen tenttiin tarpeeksi? Onkohan minulla nyt riittävästi aikaa tehdä tämä essee valmiiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskeleminen voi ihan hyvin olla uuvuttavaa, kun se on siihenastisen elämän vaativinta aikaa. Peruskouluaikana ollaan lapsuudenkodissa huolenpidon kohteena, eikä edes luokalle jäämisestä ole pelkoa. Aikataulu tuodaan valmiina nenän eteen, eikä valtavia, vain oman itsen varassa olevia tehtäviä ole. Lukio on usein vain peruskoulun jatke, mutta siitä eteenpäin pitää osata noukkia langat omiin käsiin ja pidellä niitä kunnolla. Vastuuta alkaa tulla joka suunnasta, ja jos aikoo opiskella kunnolla ja puuhata kaikenlaista muuta kivaa entiseen malliin, takuulla alkaa uuvuttaa. Opinnot kuitenkin ovat määräaikainen osa elämästä, ja niistä tietää pääsevänsä vielä eroon.

Minä olen 90-luvun maisteri. Viime vuonna suoritin uuden tutkinnon. Ällistyin siitä, miten helppoa nykyopiskelijoilla on. Opinnot voi suorittaa lähes kokonaan kotisohvalta käsin. Ryhmän saa kokoon muutamalla napinpainalluksella. Kirjalliset työt viuhahtavat omalta koneelta vastaanottajalle noin vain. Miten tämä voi olla uuvuttavaa? Ilmeisesti juuri sen vuoksi, että aiempi elämä on ollut vieläkin helpompaa. Neljännesvuosisadan työrupeaman jälkeen nykyinen opiskelijaelämä on leikkiä vain. :)

En tiedä mitä pilipalitutkintoa opiskelit, mutta ymmärrät varmaan sen ettei se opiskelu ole kunnollisilla aloilla ihan tuollaista.

Ettäkö pilipalitutkintoa? :D

Voi tietysti olla niinkin, että opiskelutaitoni ovat uuden tutkinnon tekijänä ja pitkään alalla työssä olleena aika paljon paremmat kuin keskiverto-opiskelijalla, mutta silti olen sitä mieltä, että nykyopiskelijat pääsevät todella helpolla.

Ihan jo se, että tiedonmurun löytääkseen voi vain nakutella hakusanat nettiin sen sijaan, että joutuisi lukemaan pitkiä pätkiä kirjaa tai artikkelia sen jälkeen, kun on plarannut pitkän rivin kirjoja tai artikkeleita ja lopulta hankkinut sen käsiinsä, tekee opiskelijan elämästä helppoa ja vähätöistä. Ennen nettiä tiedosta muodostui väkisinkin kokonaisuus sen sijaan, että kokonaisuudesta nypittäisiin vain kulloinkin tarvittavia hippuja ja kirjoittaminen korvattaisiin leikkaa-liimaa-toiminnoilla. Sama pätee uutisten lukemiseen: kun ei tarvitse silmäillä kokonaisen sanomalehden otsikoita, vaan voi tilata haluamansa aiheen uutiset nenänsä eteen, voi olla hyvin tietäväinen kapeasta alasta ja kaikessa muussa pelkkä tonttu. Tiedon hakemisen muuttuminen lastenleikiksi on vähentänyt päässä olevan tiedon määrää. Idioluutiota ei enää tarvitse katsella elokuvasta.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut kirjoittajat ovat sitä mieltä, että yliopistossa saa keskittyä siihen, mikä on omasta mielestä kiinnostavaa. Teitä odottaa yllätys. :D

Minä kyllä sain keskittyä opiskelemaan asioita jotka olivat minusta kiinnostavia. En opiskellut mitään soveltavaa alaa vaan ihan ns. perustiedettä, eli tarvinnut opiskella kursseja joissa pääaineeseeni olisi sekoittunut perinteiset oppiainerajat ylittävää ainesta. 

Vierailija kirjoitti:

Varmasti riippuu myös alasta. Itselleni opiskelu oli helppoa, vaikka usein viime tingassa esseitä väänsinkin. Eniten ikävöin sitä, että jos aamulla ei jaksanut nousta, niin senkus jäi nukkumaan. Eipä onnistu enää työelämässä.

Ei onnistu nykyään. Lukioaikana Wilmaan kirjataan jokainen poissaolo ja myöhästyminen, joista tulee seurauksia. Yliopistossa tietyillä kursseilla sallitaan vain muutama poissaolo, vaikka olisit kipeänä. Rästit pitää hoitaa kuitenkin ja pysyä muiden perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aijaa. Itse koen kyllä työelämän helpompana ja stressittömämpänä.

Monesti töissä pärjää puhtaalla rutiinisuorituksella eikä niissä hommissa tarvitse omaksua koko ajan uusia tietoja ja taitoja. Lukiossa joutuu omaksuu uutta tietoa monelta alalta taipumuksista riippumatta, mutta jos on päässyt opiskelemaan yliopistoon mielestään oppiainetta, niin voi keskittyä siihen missä tietää olevansa hyvä.

Monesti ja monesti, it-alalla joutuu jatkuvasti oppimaan uutta, uusia tapoja tehdä sama asia.

Olisithan sinä voinut mennä vaikka matematiikan opettajaksi lukioon, niin ei tule hirveästi yllätyksiä vastaan jos tietää mitä tekee. Tuskinpa niitä oppikirjojakaan tarvitsee suuremmin muutella joka vuosi.

Ainakin ennen noita oppikirjoja muutettiin jatkuvasti, että saatiin pakkomyytyä uusi painos.