Vierailija

Pitkä ystävyys takana. Nyt ollaan karilla. Suhde muuttui ystävän eron myötä. Olin joka päivä eroprosessin aikana hänelle kuuntelija, tuki ja turva, todella tiiviisti. Ystävä ilmeisesti pääsi eron myötä kuorestaan ja on muuttunut paljon. Puheet ja teot eivät kohtaa. Hän hyppäsi vauhdilla uuteen vakavaan suhteeseen vaikka oli puhunut tarvitsevansa jotain aivan muuta. Hän hakee huomiota ja kehuja, itsekehuun saakka. Olen edelleen tukenut ja kuunnellut, vaikka en aina oikein pysy perässä mitä tapahtuu, olen ollut huolissani hänen kovasta vauhdista, muutoksesta ja jaksamisesta. Hän kertoi minulle aivan kaiken joka päivä useitakin kertoja esim uudesta ihanasta miehestään, mitään suodattamatta. Suhteemme muuttui yksipuoliseksi. Kuormituin, oma elämä jäi elämättä, en enää jaksanut. Kävin aika syvällä, voin huonosti. Hän kehui minulle joka päivä uutta suhdettaan ja elämäänsä, sitä syvemmälle itse vajosin. Kuulin asioita joilla hän suorastaan mässäili. Olen miettinyt tekikö hän sen tahallaan,ihan kuin näpäyttääkseen kuinka vahva hän on ja sanoikin että pitää minua heikompana. Siitä huolimatta vain lisäsi uuden ihanan elämän hehkutusta. Lisäksi tuntuu että hän halusi uudella suhteella näyttää paremmuuttaan minulle, joka olen ollut jo pitkään yksineläjä. Myönnän, tunsin alkuun kateuttakin siitä, että hän sai elämän niin nopeesti balanssiin eron jälkeen, itsellä kun siinä meni aikoinaan paljon pitempään. Tuntui kuitenkin että hän käytti minua hyväkseen, kuin olisin terapeutti. Hän vain otti ja otti, apu ja tuki kelpasi. Multa ei kysellyt miten voin. Kerroin hänelle lopulta että nyt en jaksa enää, olihan hänellä jo uusi suhdekin mihin turvautua. Vetäydyin suhteesta. Irtiotto teki hyvää ja luulin että hänkin ymmärsi että nyt pitää hetki hengittää. Tuntui että hän vie minulta ilman. Nyt hän on alkanut taas pommittamisen. Puhetta tulee, mun kuulumiset ei kiinnosta. En haluaisi lopettaa ystävyyttä mutta en halua enää lähteä samaksi terapeutiksi ja yksipuoliseen ystävyyteen jossa tuntuu että ei ole tilaa minulle. Tuntuu että kelpaan vain auttajaksi tai näkemään kuinka hyvää hänen elämä nyt on. Tiedän, oon huono ystävä mutta en pysty enää palaamaan samaan. Annoin todella paljon aikaa ja tukea hänelle erossa eikä mun jaksaminen korjaannu jos hän täyttää taas elämäni. Nyt haluaisin jo keskittyä itseeni ja omaan elämääni. En tiedä mitä tehdä, ajatuksia?

  • ylös 1
  • alas 0

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla