Kuoleeko suomessa vuosittain äiti/äitejä sektioon?

toki se aina lisää kuolleisuuden riskiä.

niin toki se tilastoidaan synnytyskuolemaksi, mutta koskapa sektio vastaa enemmän ihan leikkausta kuin synnytystä, niin tällainen äiti varmaan olisi voinut kuolla komplikaatioihin missä tahansa muussa vastaavassa isossa leikkauksessa, vaikka ei olisi ollutkaan raskaana. Vai?

Enemmän minua kyllä pelottaisi alatiesynnytys, siinäkin on vaikka kuinka riskejä. Sektiossa sentään on tiimi leikkaussalissa valmiina tekemään kaikkensa, alatiesynnytyksessä jos jotain tulee, niin voilà...

Raskaus nimittäin muuttaa äidin hyytymistekijöitä jonkin verran, samoin verenkierron toimintaa, samoin myös keuhkojen toimintaa. Jo venynyt kohtulihas, joka ei luontaisesti supistele (kuten alatiesynnytyksessä) aiheuttaa äidille hallitsemattoman verenvuodon riskin. Kun istukka irtoaa/irrotetaan, kohtuun jää valtava vuotava haava. Normaalisti tämän haavan vuotoa hillitsee kohtulihaksen supistuminen joka painaa verisuonten päitä kiinni. Sektiossa atonisen (kohdun supistumattomuudesta johtuvan) vuodon riski on moninkertainen alatiesynnytykseen verrattuna.

Hätäsektiossa nukutus on aina hankala, koska kohdun paino aiheuttaa kudosturvotusta myös kaulan alueelle ja intubointi on vaikeaa. Ja tosiaan se verenkiertoelimistö käyttäytyy ihan miten sattuu, eikä sitä pysty kunnolla ennakoimaan.

Ja raskaudesta sekä isosta leikkauksesta muodostuu yhtälö, joka altistaa äidin vielä leikkauksen jälkeen isoille veritulpille (keuhkoembolia, aivoinfarkti ym.)

helvetti, sinä et ainakaan edusta suomalaista matemaattista osaamista...



Kerro vielä miten ihmeessä se sektio on turvallisempi?Jos suunnitelluissa sektioissa kuolee 1 nainen 17 000:sta (seitsemäntoistatuhatta)



ja alatiessä yksi nainen 53 000:sta viisikymmentäkolmetuhatta) niin miten ihmeessä noista tilastoista voi lukea sektion olevan turvallisempi?

tuollaista kertoa, pelkosektioluuserit ei kestä kuulla faktoja sektioista. Niitä pelottaa vaan niin kovasti, että pimpsaan tulee repeämä, ettei tollaisista oikeista asioista saa kertoa. Ja vaikka kerrotkin, niin ei ne usko silti, päässä kun on vikaa niin on.

niin toki se tilastoidaan synnytyskuolemaksi, mutta koskapa sektio vastaa enemmän ihan leikkausta kuin synnytystä, niin tällainen äiti varmaan olisi voinut kuolla komplikaatioihin missä tahansa muussa vastaavassa isossa leikkauksessa, vaikka ei olisi ollutkaan raskaana. Vai?

Enemmän minua kyllä pelottaisi alatiesynnytys, siinäkin on vaikka kuinka riskejä. Sektiossa sentään on tiimi leikkaussalissa valmiina tekemään kaikkensa, alatiesynnytyksessä jos jotain tulee, niin voilà...

Raskaus nimittäin muuttaa äidin hyytymistekijöitä jonkin verran, samoin verenkierron toimintaa, samoin myös keuhkojen toimintaa. Jo venynyt kohtulihas, joka ei luontaisesti supistele (kuten alatiesynnytyksessä) aiheuttaa äidille hallitsemattoman verenvuodon riskin. Kun istukka irtoaa/irrotetaan, kohtuun jää valtava vuotava haava. Normaalisti tämän haavan vuotoa hillitsee kohtulihaksen supistuminen joka painaa verisuonten päitä kiinni. Sektiossa atonisen (kohdun supistumattomuudesta johtuvan) vuodon riski on moninkertainen alatiesynnytykseen verrattuna.

Hätäsektiossa nukutus on aina hankala, koska kohdun paino aiheuttaa kudosturvotusta myös kaulan alueelle ja intubointi on vaikeaa. Ja tosiaan se verenkiertoelimistö käyttäytyy ihan miten sattuu, eikä sitä pysty kunnolla ennakoimaan.

Ja raskaudesta sekä isosta leikkauksesta muodostuu yhtälö, joka altistaa äidin vielä leikkauksen jälkeen isoille veritulpille (keuhkoembolia, aivoinfarkti ym.)

joku aadams juttu tais tulla nimi väärin.ei juttu meni normaali synnytys alkoi ja sai epidulaarin.Noin vajaa viikko synnytyksen jälkeen alkoi rajut päänsäryt ja vauhdilla sairaalaan.ja meni kaksi päivää kaveri kuoli ja syy oli että johtui epistä

selkäydinkanavaa pitkin oli mennyt painetta päähän ja yrittivät hoitaa mutta ikävästi kävi.Lääkäri sanoi mulle että hyvin harvinaista.

ilman muuta on tapauksia joissa on paljon turvallisempaa synnyttää sektiolla kuin alateitse.

tuota juttua, että suunniteltu sektio olisi muka turvallisempi kuin alatiesynnytys noilla luvuilla.



Voisiko joku selittää?

En tajunnut tuota juttua potilaskohtaisesta tarkastelustakaan. Millä muulla perusteella kuin potilaskohtaisella tarkastelulla päädytään suunniteltuun sektioon? Ei kai niistä sentään keskimääräisten tilastolukujen perusteella päätetä?



Ihan pihalla?

kai aika olennaista saada vertailuun myös hätä(kiireellinen) sektio eikä vain optimioloissa tehty suunniteltu sektio?



alla faktaa:



Keisarileikkaukseen liittyy enemmän riskejä kuin alatiesynnytykseen. Kaiken kaikkiaan noin 1,2 %:iin kaikista synnytyksistä liittyy vaikea komplikaatio. Keisarileikkauksessa vaikeiden komplikaatioiden osuus on 4,5 %. Äitikuoleman vaara oli noin 1/17 000 synnytystä. Alatiesynnytyksissä riski oli 1/49 000, ennalta suunnitelluissa keisarileikkauksissa 1/17 000 ja hätäsektioissa 1/5 500.

repeämisen pelossa. Synnyttäisitkö sinä nelikiloisen perätilassa olevan lapsen alakautta? Tai jos on todettu ahdas lantio niin antaitsitko repiä lapsen väkisin alakautta? Entäpä jos olet ollut insestin uhri?

Jos nimittäin otetaan huomioon se, että jotkut voivat olla niin ahdistuneita joutuessaan alatiesynnyttämään, että mieluummin päättävät itse päivänsä vaikka ikkunasta hyppäämällä. Ei kukaan oikeassa elämässä ja Suomessa pääse "mukavuussyistä" sektioon, vaan aina odottajan tilasta, niin fyysisestä kuin henkisestä on tehty arvio ja sen mukaan toimitaan ja tehdään päätökset.

Ei me täällä olla filmitähtiä eikä julkisella sektorilla ole varaa ihan huvikseen leikata ihmisiä.

alatiesynnytys vaikka olisi kuinka 'luonnollinen' on juuri sille äidille ja juuri sille vauvalle hengenvaarallinen

Menisinkö sektioon, jossa kuolen todennäköisyydellä 1/17 000 vai ottaisinko sittenkin alatiesynnytyksen, jossa oma henkilökohtainen riskini kuolla on 1/2?



Eiköhän jokaisen toteutetun sektion kohdalla odottajan riski kuolla alatiesynnytyksessä on arvioitu suuremmaksi kuin tuo 1/17 000.

Meistä ei ole vielä kehitetty kuolemattomia ja elämään, etenkin uuden elämän synnyttämiseen, liittyy riskejä. Suomessa synnytys- ja lapsivuodekuolleisuus on kuitenkin maailman mittakaavassa minimiluokkaa, kolmannessa maailmassa joka viides (muistaakseni) nainen kuolee lisääntymiseen.

Ollaan naiset kiitollisia, että elellään tällaisessa maassa, jossa lääketiede on edes mahdollista näin hianosti. Mulla takana sekä alatiesynnytys että hätäsektio. Valitsisin alatiesynnytyksen, jos se valinta olisi minun käsissäni, vaan: Ilman hätäsektiota olisimme kuolleet sekä minä että vauvani. Asiat täytyy priorisoida. Vasta tämän hätäsektion kautta valkeni itselleni, että mitä vain voi sattua kenelle vain ja milloin vain. Minulla, perusterveellä, istukka otti ja irtosi. Ainoa pelastukseni oli, että asuin lähellä sairaalaa, jossa osattiin toimia nopeasti.Mutta, totta, nyt ymmärrän, kuinka paljon isompi leikkauksessa on komplikaatioriski - ja huom myös toipumisaika on paljon pidempi.

että sektiota ei voi suoraan verrata saman kokoluokan muuhun leikkaukseen, koska se nimenomainen raskaudentila kasvattaa niitä leikkausriskejä huomattavasti.



Mutta kuten sanottua, on tilanteita joissa sektio on silti äidille ja vauvalle turvallisempi synnytystapa kuin alatiesynnytys. Ja on myös tilanteita joissa alatiesynnytys on rakenteellisista syistä mahdoton. Siksipä on käytettävä sitä potilaskohtaista harkintaa, ja punnittava huolella sitä otetaanko ne riskit jotka sektioon väistämättä liittyvät. Eli että onko tämän äidin kohdalla alatiesynnytyksen riski niin suuri että se ylittää sektion riskit.



Mutta inhottava tosiasia on että sektioon voi kuolla hyvinkin helposti. Onneksi nykyaikainen lääketiede auttaa torjumaan suuren osan niistä riskeistä, joita sektioon liittyy. Mutta edelleen, sektioon voi kuolla. Sehän se alkuperäinen kysymys taisi olla?

Kiire on yksi, valmisteluaikaa jää vähemmän. Toinen syy on se, että kun hätäsektioon päädytään niin lähtökohtaisesti on jo jotain mennyt pieleen aikaisemmin. Kolmas asia sitten se, että usein hätäsektioon päädyttäessä on jo alatiesynnytetty hyvän aikaa, joten voi saada osan alatiesynnytykseenkin liittyvistä komplikaatioista, ei vaan pelkkiä sektioriskejä.

(ja monia hyviä faktoja) kuin nyt ylhäällä oleva ketju.

alatiesynnytys jossa ei ole sektion mahdollisuutta on turvallisempi kuin suunniteltu sektio? En usko. Nämä alatiesynnytysten ja sektioiden vertailut on ihan perseestä, koska verrataan eri asioita. Otetaan hyvin sujuneet alatiesynnytykset ja verrataan niitä sektioihin. Vastaavasti jos alatiesynnyksessä tulee komplikaatioita, seuranneet ongelmat meneekin sektion eikä alatiesynnytyksen piikkiin.

> Otetaan hyvin sujuneet alatiesynnytykset ja verrataan niitä sektioihin.

> Vastaavasti jos alatiesynnyksessä tulee komplikaatioita, seuranneet

> ongelmat meneekin sektion eikä alatiesynnytyksen piikkiin.

niinpä.





ja sekin on totta, mitä joku aiempi sanoi, että synnytyspelkoinen äiti voi ainakin suunnitella ikkunasta hyppäämistä. ei tosin liene kovin yleistä, koska itse olen sellainen, mutta en edes palstoilla ole törmännyt toiseen vastaavaan. en osannut pelätä synnytystä etukäteen, mutta synnytyksen kivuliaisuus yllätti. syntymätön lapsi oli ollut minulle ennen synnytystä kaikki kaikessa. vaan synnytyksen pitkittyessä lapsi tuli minulle merkityksettömäksi. halusin vain saada kivun loppumaan. olin sairaalassa ja synnytyksen pitkittyessä yritin syystä tai toisesta ratkaista asiaa itse ja mielessä pyöri erilaiset itsemurhajutut. ikkunasta hyppääminen. tai että lähden kotiin ja ammun itseni mieheni aseella. kotiin lähteminen ei siinä tilassa olisi käytännössä onnistunut, mutta ajatukseni olivat silloin kaukana järkevästä. en myöskään osaa ampua, en tiedä miten panokset laitetaan aseeseen jne. eli ei mitään realistisuutta. annetut epiduraalit eivät minulla auttaneet. synnytys päättyi synnytyksen pysähtymisen takia lopulta sektioon ja minä ja lapsi olemme hengissä. lapsi on nyt reilu neljävuotias. synnytyksestä jäi kuitenkin kammo. aika on jonkin verran parantanut kammoa siltä osin, että yleinen terveydenhoitajalla tai vaikkapa työterveyslääkärillä käynti ei ahdista minua. sain siis yleisen terv/sairaanhoitokammon, mikä sinänsä ei myöskään ole loogista, koska ei henkilökunta minulle kipua aiheuttanut, ihan itse olin kipeä. itsetuhoisuus oli muutenkin pelottava kokemus, koska ikinä aikaisemmin en ole ollut itsetuhoinen. miten voi mieli muuttua kuitenkin kokonaisuutena ajatellen lyhyehkön kipukokemuksen jälkeen. supistelut olivat alkaneet 2,5 vrk ennen sektioon päätymistä, synnytys ei määritelmien mukaan voi kuitenkaan kestää niin pitkään. kuitenkaan en saanut nukutuksi edes harvakseltaan tulevien supistusten takia, mikä varmaan alensi kykyä sietää kipua. luulen, että minun tapaukseni on kuitenkin siltä osin harvinainen, etten ole kuullut muiden pohtineen synnytyksessä itsemurhaa saati sitten yrittäneen sitä.