Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

Isä jäi työttömäksi 90-luvun puolivälissä. Töihin hän ei enää palannut. Ryyppääminen, joka oli joka viikonloppuinen koko perheen riesa alkoi olla kokopäiväistä. Selkään tuli vamma 1990-luvun loppupuolella, jonka jälkeen hän pääsi sentään sairaseläkkeelle.

Äitini irtisanottiin valtiolta joskus 1994-5. Hän hankki määräaikaistöitä, opetuskeikkoja jne. Yökausien hakemusten kirjoittamista, opiskelua, opetusaineistojen tekemistä jne, en tiedä miten hän jaksoi, mutta jonkinlainen tulovirta oli olemassa. 

Eivät eronneet, ihme. Avioliittossa joskin huonossa oltiin isän kuolemaan asti.

Autoja ei vaihdettu, huonekaluja ei vaihdettu, missään ei koskaan käyty. Olin itse täysi-ikäinen melkein koko 1990-luvun, kesätöitä ei ollut, ei myöskään kun pääsin opiskelemaan, pääsin vasta 2. vuonna alaa vastaavaan kesätyöpaikkaan.

Suomi oli täysin toivoton paikka 1990-luvun loppuun asti, Nokian menestyminen ei näkynyt muussa kuin verokalenterin alkupäässä. Konkurssiasianajajat ja yläosattomat baarit menestyivät. Sitä toivottomuutta, näköalattomuutta tai yleistä epätoivoa kun kaikkialla oli vain ja ainoastaan työttömyyttä on todella vaikea välittää. Ehkä hyväkin, en tiedä. 
 

Tällä hallituskaudella ollaan lähimpänä 1990-luvun lamaa kuin koskaan sen jälkeen. Kokoomus lyö köyhiä, ay-liikettä yms niin paljon kuin EK vain käskee ja ehtii. Erona on ehkä se, että ainoat ulkomaalaiset 90-luvulla olivat Somaliasta, vietnamilaiset olivat tulleet jo paljon aikaisemmin 1980-luvulla. Niinpä Perussuomalaisillekin löytyy se rasismikortti, millä eduskuntaan on päästy. 

Miten on vaikuttanut minuun? Olin työttömänä yhden talven 2000-luvun alkupuolella, tämä yhdistettynä lamaan on ehkä aiheuttanut sen, että kerskakulutusta ei totta vieköön ole harrastettu. Auto on todella vanha, 2010-luvun alkupuolelta mutta kämppä on maksettu ja olen velaton (no, ei ole myöskään sijoituksia tms). Olen yrittänyt omille lapsilleni puhua rahasta jotenkin järkevästi, ilman että menee saarnaamiseksi, mutta olen pitänyt myös huolta siitä, että vaikka ei heillä ole venettä tai kesämökkiä, niin ovat saaneet aina kaiken tarvitsemansa & haluamansa, on käyty etelässä ja huvipuistoissa jne. En myöskään puhu rahasta hirveästi, mutta yritän tuoda etukäteissäästämisen tärkeyden ja kulutusluottojen ehdottoman huonouden. 

Kaikenlainen puhe siitä, kuinka yleisesti köyhä on syypää vain itse tilaansa, aiheuttaa todella kovaa karsastusta. Työpaikka voi mennä alta nykyään todella nopeasti, auto voi kolhia, aivoverenvuoto/TIA-kohtaus iskeä jne jne. Elämää ei voi ennustaa, voi vain varautua ja jos tällaisen valtiovelan alla vain rikkaimpien veroja ollaan alentamassa, on tähän epäoikeudenmukaisuuteen tartuttava. Elämä paranee ilman Kokoomusta kaikilla.

Olin 25 v. ja ostin ensimmäisen yrityksen.Sain pankista lainaa,mutta korko oli 11,5%.Välillä pelotti että mitenköhän selviää, mutta nuorena jaksoi vääntää pitkää päivää.Ei ollut sijoitukset mielessä vaan kaikki lyhennyksiin mitä irtosi.Nykyinen korkotaso lähinnä huvittaa. 

Lama sanan kuulin vain uutisissa, joita en muutenkaan gorbatshoveineen ja jeltsineineen juuri ymmärtänyt. Menin kouluun 93. Koulukirjoja ei saanut kaikkia omiksi, vaan ne kierrätettiin seuraavalle vuosiasteelle ja vastaavasti itse sai osan kirjoista vanhoina, joissa saattoi olla kaikenlaisia merkintöjä ja piirusteluja. Olen perheemme vanhin lapsi, joten en silloin tiennyt sen olevan mikään lama-ajan käytäntö, vaan ajattelin olevan se normaali. Meillä asuttiin kaupungin vuokra-asunnossa ja rakennettiin omakotitaloa lähistölle.

Isäni oli tosi kireä ja raivosi, mutta en tiedä enkä usko sen olleen pelkän talonrakennuksen tai laman syytä. Hänen isänsä oli sotaveteraani ja todella ankara työntäyteisellä 50-60-luvulla lapsille.

Kaverille jonka molemmat vanhemmat oli työttöminä ostettiin vhs-nauhuria, mikroaaltouunia, nintendoa yms. mitä meille ei hankittu, vaikka minun molemmat vanhemmat oli töissä myös koko laman ajan ja sen jälkeen eläkeikäänsä saakka. Ei käy silti kateeksi kaverin lapsuus, heillä ei ollut marjastus ja kalastusreissuja, jotka on minulle antaneet voimavaroja aikuisuuteen, jossa hyppäsin luokkaa alas ikuisuustyöttömään köyhälistöön. Kaverista taas tuli korkeakoulutettu yrittäjä.

Tein työtä, opiskelin ohessa ja hoidin lasta yksinhuoltajana. Ruuhkavuosissa ei ehtinyt lamaa miettiä. Herätys kuudelta ja nukkumaan klo 00.00.

Kirjoitin ylioppilaaksi 1991 ja lähdin opiskelemaan. En olisi pärjännyt HOASin soluasunnossa pelkällä opintorahalla, enkä ensin meinannut saada pankista valtion takaamaa opintolainaa. Olin lukion aikoihin avannut tilin toisessa pankissa, joten olin ilmeisesti heidän mielestä liian tuore asiakas. Ns. vanhan pankin puolesta taas olin ilmeisesti pettänyt heidät, kun tilitapahtumat tyssäsivät. Jouduin kulkemaan pankista toiseen ja vasta toisella kierroksella sain "vanhan" pankin suostumaan opintolainaan.

Sillä välin kävin sossussa pyytämässä ruokarahaa, jotta olisin pärjännyt lainan saantiin asti. Ei tippunut, koska vanhempien tulot vaikuttivat muistaakseni 21-vuotiaaksi asti. En suostunut pyytämään vanhemmilta rahaa, joten paino putosi putosi ensimmäisten opiskelukuukausien aikana reippaasti, kun ei ollut rahaa ruokaan. Onneksi koululta sain ilmaisen ruoan, edes yksi ateria päivässä oli turvattu.

50-vuotias ja muistan vain konkurssin

Parikymppinen, kirjoitin ylioppilaaksi -91. 

Opiskelijana en huomannut lamaa juurikaan. 

Oli pankkilakko ja pomo kertoi että oli tullut viestiä että oli alkanut näyttää jo huonolta ja käski välttämään lainanottoa.

Yli 30v , muistan kun tehtiin 4pv viikkoista työviikkoa, musta se olikin kivaa kun olin jo ollut yli 10v samassa paikassa töissä.

Päätin 1991 peruskoulun ja aloitin lukion. Kesätyöt menivät niille, joiden vanhemmat oli töissä firmassa. Mun äiti oli työtön ja isä sairaseläkkeellä. Lukion kirjojen ostaminen ja koulumatkojen maksaminen teki tiukkaa, mutta oltiin opittu jo aiemmin elämään vähällä. Kirpputorit yleistyivät ja käytetyn ostamisesta alkoi vähitellen tulla ihan normaalia ja ajan myötä trendikästäkin, aiemmin ajateltiin yleisesti jotenkin 'hyi' käytetyistä vaatteista ja että niitä ostavat vain ne, joilla ei ole mahdollisuutta ostaa uutta. Pyyhekumien puolittamisen ja kouluruoan huonontumisen muistan myös. Ennestäänkin köyhän perheen lapselle lama-aika toisaalta lisäsi huolta tulevaisuudesta, toisaalta arki-elämässä köyhyys normalisoitui eikä tuntunut enää niin pahasti stigmalta. 

Täytin 27 vuonna 1990, eli olin nuori aikuinen työelämässä. Muutin Ruotsiin töihin. Onneksi osasin kieltä, joten oli helppo lähteä. Oli hyvä päätös. 

Kansaa syytettiin kun olivat tuhlanneet suomen lamaan, nykyinen versio on, kansa panttaa rahojaan.

Kokoomus kun on vetovastuussa aina mennään lamaan, uskomatonta mutta totta.

EX Kokoomuksen äänestäjä.

Takaukset maksettiin ja työttömänä oltiin, korko 16% et silleen. Ikä oli 35 v

Vierailija kirjoitti:

Päätin 1991 peruskoulun ja aloitin lukion. Kesätyöt menivät niille, joiden vanhemmat oli töissä firmassa. Mun äiti oli työtön ja isä sairaseläkkeellä. Lukion kirjojen ostaminen ja koulumatkojen maksaminen teki tiukkaa, mutta oltiin opittu jo aiemmin elämään vähällä. Kirpputorit yleistyivät ja käytetyn ostamisesta alkoi vähitellen tulla ihan normaalia ja ajan myötä trendikästäkin, aiemmin ajateltiin yleisesti jotenkin 'hyi' käytetyistä vaatteista ja että niitä ostavat vain ne, joilla ei ole mahdollisuutta ostaa uutta. Pyyhekumien puolittamisen ja kouluruoan huonontumisen muistan myös. Ennestäänkin köyhän perheen lapselle lama-aika toisaalta lisäsi huolta tulevaisuudesta, toisaalta arki-elämässä köyhyys normalisoitui eikä tuntunut enää niin pahasti stigmalta. 

Kyllä tuota ennenkin käytettiin toisten vanhoja vaatteita, ne vaan kiersi sukulaislapselta toiselle. Omassa suvussa vanhin serkku oli poika, jonka vaatteet kiersi minun veljelle, sitten minulle, sitten ensimmäisen serkun siskolle ja sitten vielä nuorimmille serkulle. Alusvaatteet onneksi saatiin uusina. 

Kirjoitin ylioppilaaksi 1990. Sen jälkeen kaksi vuotta "opiskelua" kauppiksessa merkonomiksi. En huomannut lamaa oikeastaan mitenkään. Kaksi vuotta lähinnä hauskanpitoa opintorahalla, asumistuella ja opintolainalla. Eli kurkusta alas meni nuo tuet. Onneksi oli joka kesä kesätöitä. Siihen aikaan oli vitsi, että "jos heität tiiliskivellä väkijoukkoon, se osuu todennäköisesti työttömään merkonomiin".

Jälkeenpäin olen lukenut tuosta lamasta. Kovaa on ollut niillä joilla oli isot asunto- tai yrityslainat. Korot nousi yht'äkkiä jopa 20% suuruisiksi. Tuhansia firmoja kaatui ja tuhannet tekivät itsemurhan. Pari pankkia kaatui (KOP, SYP) ja niiden lainasaatavat myytiin murto-osan arvosta presidentti Koiviston luvalla norjalaiselle roskapankille Arsenalille. Arsenal sittei laittoi yrittäjien lainat maksuun heti ja sen vuoksi ilmeisesti firmoja kaatui ja itsemurhia tehtiin. Koiviston konklaaviksi sanotaan tuota "suuren valtiomiehen" alhaista tekoa, joka johti konkursseihin ja itsemurhiin.

Arsenal ilmeisesti peri jopa jo kertaalleen maksettuja lainoja uudelleen, kun heillä oli esittää velkakirjat, mutta velallisilla ei ollut tositteita maksetuista lainoista. Esim. Simo Salminen maksoi tuon aikaisia velkojaan kuolemaansa saakka. 

Kannattaa todellakin pysyä erossa velalla elämisestä jos suinkin mahdollista. Kulutusluotot on vihoviimeinen keino rahoittaa mitään. Varsinkaan turhan tavaran ostelua ja hauskan pitoa. Itsekin joskus nuorena tuli otettua joku "Ellos-laina", kun oli rahat loppu ja ostettua stereot osamaksulla. Nykyäänkin tulee pakosta käytettyä luottokorttia, kun rahat on lopussa. Aika kädestä suuhun menee elämä, mutta ei ole yhtään valittamista, kun on sentään suht. hyväpalkkainen vakituinen työ. 

Monella ei ole ja hinnat ja verot ja maksut sen kuin nousee koko ajan. Valtiolla ei ole varaa maksaa suomalaisten perus sotepalveluja, tiestön ylläpitoa, vanhustenhoitoa, koulutusta jne. Saatikka tukea yrittäjiä ja maataloustuottajia. Mutta lainaa otetaan miljardeja kaikenmaailman ilmastohömppään, Ukrainalle ja maahanmuuton ylläpitoon. Tuntuu että täysin idioootit putoushahmot päättävät tällä hetkellä maan asioista.

Olin n. 20v. Yhtäkkiä ei enää voinutkaan vain "mennä töihin". Töitä ei aina saanut, vaikka oli reipas, siisti ja aloitekykyinen.

Työttömänä oli muitakin kuin elämäntapaongelmaisia alkoholisteja.

Olen syntynyt 1988 joten ei ole mitään konkreettista muistikuvaa lamasta saati että olisin sellaisen ymmärtänyt olevan käsillä. Jostain syystä jäänyt muisto että syötiin usein purkkipapuja ruoaksi eli joo taisi olla rahallisesti tiukkaa. Isä oli pitkään työttömänä 90-luvulla. Vaatteina käytettiin sukulaislasten vanhoja.

30-33 sain 2 lasta noihin aikoihin ja aloitimme sukupolvenvaihdoksella maatalouden.Ei vaikuttanut tuo lama millään lailla silloin.Sitten kun jotkut halusi liittyä eu:hun silloin päätimme lopettaa koska emme halunneet ottaa lisää velkaa kun tila oli jo velkana.Onneksi pääsimme vielä muihin töihin.

Olin parikymppinen 90-luvun laman osuessa kohdalle. Opiskelin yliopistossa juuri ne pahimmat lamavuodet eli omalla kohdalla lama ei juuri tunutunut. Ainoa joka on jäänyt mieleen oli opintolainan korkeat korot, mistä syystä en opintolainaa pahimpina vuosina edes nostanut. Olihan tuo aika melkoista kituuttamista mutta kuitenkin hyvää aikaa elämässäni.

Vierailija kirjoitti:

Pankit kaatuilivat. Pankissa töissä ollut setäni joutui työttömäksi. Hän alkoi juoda oikein kaksin kasin. Tämän muistan parhaiten.

Onneksi DEMARIT sentään pelastivat STS,n Uffen pulasta,toverit huolehtivat Uffesta,ja sai miljoonavelat anteeksi.