Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä normaalia 1v käytöstä? :(
15.10.2014 |
Hei. Olen parikymppinen äiti ja lapseni on 1v 5kk vanha. Hän on aina ollut aika voimakastahtoinen ja temperamenttinen. Kerron tilanteestamme sen verran, että olemme isän kanssa eronneet. Mutta olemme hyvissä väleissä ja viikko-viikko systeemillä, koska isä ei suostu muuhun. Tapaamme kumminkin toisiamme joka viikko ja vietämme aikaa ns. perheellä, jotta lapsi tapaa kumpaakin vanhempaa eikä tarvitse olla koko viikkoa näkemättä.
Nykyään vain tuntuu, että mikään ei ole hyvin eikä riitä. Lapsi raivoaa, hakkaa päätään lattiaan ja satuttaa itseään. Vaipan antaa laittaa, mutta pukeminen on usein yhtä taistelua ja raivoamista. Syöminen vaihtelee, joskus syö hyvin ja välillä taas kiukuttelee ja viskelee ruokaa. Meillä on (sekä isän ja äidin luona) sama selkeä rytmi, mitä toteutetaan myös viikonloppuisin ja lomilla. Silti päiväunille meno on tappelua, vaikka kuinka yrittäisi ennakoida milloin hän alkaa olemaan väsynyt.
Minulla on välillä epätoivoinen olo ja hermot kireellä. Joskus hermostun lapselle, korotan ääntä mutten huuda. Enkä ole koskaan käynyt käsiksi tmv. Olen ajatellut, että lapseni on voimakastahtoinen (niin isänsäkin ja minäkin olen aika tulisielu) ja osaa ilmaista itseään vahvasti, mutta on silti normaali. Mutta ne päivät, milloin hän vain kiukuttelee kokoajan ovat aika raskaita. Ulkoilemme paljon, sekä leikin hänen kanssaan niin paljon kuin vaan pystyn. Mutta onhan minun pakko jossain välissä ruokakin tehdä ja muut arjen askareet. Hän tuskastuu kun joutuu leikkimään yksin, yritän selittää että äidin pitää nyt tehdä ruoka ja koitan keksiä hänelle jotain mieluista tekemistä.
Hellyyttä hän myös saa paljon ja vaikka itsellä hermot kireellä jatkuvasta kiukuttelusta.. koitan silti olla rauhallinen ja sanoa että äiti ymmärtää ja lohduttaa, muttei sekään riitä. Hän myös puree, mitä ollaan koitettu saada loppumaan. Puree siis yleensä jos komentaa tai ei saa jotain tavaraa ottaa. Mikä olisi paras keino saada pureminen loppumaan? Tähän asti olen kieltänyt ja sanonut että toista sattuu kun puree jne.
En halua suhtautua lapseeni negatiivisesti tai että hän olisi hankala. Mutta lapsen hoidossa hänen hoitajansa tuntuu suhtautuvan häneen erittäin hankalana, kun toinen siellä oleva samanikäinen on taas ujo ja hiljainen lapsi. Kyllä minunkin lapseni ensin vierastaa vieraita ihmisiä, mutta meillä käy kylässä paljon ystäviä ja itsekkin kyläillään ja otan lasta julkisille paikoille mukaan jotta tottuisi muihinkin ihmisiin. Tuntuu, että tätäkin ihmetellään niin suuresti kun lapseni on reipas.
Olen monet kerrat kysellyt isältä miten heillä menee, aina kuulemma hyvin. Ei kiukuttelua, pientä uhmaa vain. Itselläni on jotenkin tullut sellainen huono äiti fiilis, eikö lapseni tunne oloaan turvalliseksi kanssani tai ylinpäätään hyväksi, kun tämä on tälläistä. Tottakai tiedän, että lapsi alkaa hahmottaa oman itsensä ja alkaa kokeilemaan rajojaan, mutta kuuluuko sen olla jatkuvaa?
Vaikka hän onkin vielä pieni, minusta on silti hyvä laittaa jo hänelle rajojakin eikä antaa tehdä kaikkea oletuksella "ettei se vielä ymmärrä". Kun lapsi antaa pukea nätisti myös kehun häntä miten reipas hän on ja hienosti antaa pukea jne.
Onko minussa vain jotakin vikaa, etten ymmärrä lastani? Jos joku tämän jaksaa lukea, oisiko teille vinkkejä tai haluaisitteko kertoa miten teillä on toimittu. :)
Kommentit (32)
EI noin pienelle viikko-viikko systeemiä! Itse työskentelen lastenvalvojana, enkä suostu hyväksymään viikko-viikk huoltajuuksia noin pienten lasten vanhemmille. Lapsella pitää olla yksi pysyvä koti, ehdottomasti. Sinuna menisin lastenvalvojan luo keskustelemaan noista huoltajuusjärjestelyistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kyllä varaat ajan lastenvalvojalle! Ei se ole isän tehtävä päättää mikä on lapselle parhaaksi. Sinäkin voisit lopettaa tuon lapasena olemisen, ja oikeasti alkaa toimijaksi. Kyllä sinäkin voit sanoa oman mielipiteesi siitä mikä sinun mielestäsi on lapselle parhaaksi. Menkää sinne lastenvalvojalle, voin taata että hän ei puolle viiikko-viikkoa noin pienelle vaan ehdottaa vakinaista kotia toisen lukokse ja säännöllisiä tapaamisia toisen kanssa. Miehesi ajattelee kyllä nyt vain omaa etuaan, ei lapsen.
Meillä samanikäinen ja ihan samaa käytöstä täällä. Eikä ole eroperhe. (Silti komppaan muita, että noin pienelle lapselle ei hyvä systeemi, jos kellekään. Lapsen etua pitäisi ajatella, ei isän.)
Pureminen oli sitkeässä. Voi jestas sitä vain jatkui vaikka miten kiellettiin. Nyt kun tätä luin, niin tajusin että nyt se on loppunut. Alkoi siis joskus puoli vuotta sitten ja viime aikoina on vähentynyt ihan satunnaisiin kertoihin. Uhmaahan tuo kaikki muukin on ja läheisin aikuinen saa kunnian "nauttia" kiukunpurkauksista.
Ruokailut on sellaista farssia että väliaikaisesti meillä syödään vain neljä ateriaa. kunnon nälkä kitkee pahimmat ruokakiukut.
Pukemiseen ei meillä auta mikään. Naurattaa kun kaikki ehdottaa, että laula sille. No olen laulanut aina, mutta enää ei auta. Välillä auttaa hetkeksi se kun kysyn, mihin laitetaan pipo, mihin kenkä, ja lapsi saa näin osallistua. Mutta hyyyvin harvoin auttaa sekään.
Nukkumaanmeno - myös huutoa. Lapsi on aivan raivona. Ihan pelottaa, mitä naapurit ajattelee. Mitään ei tehdä eritavalla kuin ennen. On kokeiltu nukkumaanmenoajan siirtoa suuntaan ja toiseen.
Ai niin, sen puremisen tilalle on tullut lyöminen.
Lycka till, ap. Neuvolan vakiofraasia lainaten "kaikki on ihan normaalia".
Kuule, sinä nyt pelkäät että isä suuttuu etkä halua että kellekään tulee paha mieli. Isä taas ei selvästikään oikeasti ajattele lastaan vaan omia oikeuksiaan ja puoliaan, ehkä vähän katkeranakin kun ei kerran suostu keskustelemaan, niinkuin nyt erotilanteissa usein. Eronne on vielä melko tuore kun aikaa on kulunut 4 kk. Tässä on nyt tosi iso vaara, että kun sinä olet tuollainen sovittelija-luonne, niin lapsen isä käyttää tilannetta hyväkseen.
Sinuna menisin heti lastenvalvojan luo. Teet hallaa lapsellesi jos suostut viikko-viikko-järjestelyyn enää kertaakaan. Etkö itse näe tilanteen kamaluutta?! Et voi suuttumuksen pelolla olla tekemättä mitään. Jos lastenvalvoja ei ota kantaa niin sitten sinne oikeuteen, eihän tuo vain voi jatkua. Isä ymmärtäisi sen, jos todella välittäisi LAPSEN hyvinvoinnista.
Oletteko sopineet lastenvalvojalla tuon viikko-viikko systeemin? Käsittämätöntä, jos on suostunut tuollaisen sopimuksen tekoon noin pienen lapsen kohdalla. Ei ihme että oireilee ja uhma on tavallista rajumpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle ovat tärkeintä ne rutiinit ja jatkuvuus jotka tuolla mallilla katkeaa viikon välein. Olisko viikkojen sijaan mahdollista jaksottaa päivät mahdollisimman tasan? En tiedä millaisissa töissä olette mutta jos ajoissa voi joustaa niin jakaisitte päivät tasan mahdollisimman pysyvällä mallilla. Ja yöt lapsi pääsääntöisesti nukkuisi jommankumman luona. Näin kummallakin on mahdollisuus osallistua lapsen arkeen ja samalla lapsella on se arki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut kaikkia kommentteja. Meillä alkoi tuo omatahtoisuus näkyä juuri tuossa iässä ja kaikki kuvailemasi asiat käytiin läpi. Kyllä se siitä. :)
Miksi toi viikko-viikko systeemi niin järkyttää teitä täällä? Meidän kaupungin lastenvalvoja suosittelee sitä 1v lapsille alkaen kunhan vanhemmat näkevät lastaan muutenkin. Eli isäviikolla äitikin saa ja pitää nähdä muutaman tunnin lasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkoko oli vääntää parikymppisenä kakara epävakaaseen suhteeseen ja nyt lapsi jo tuon ikäisenä heittopussina. Eipä tarvii ihmetellä jos 10-vuotiaana vetää jo masislääkkeitä ja viiltelee itseään. Ihan itse kasvatatte lapsistanne omilla valinnoillanne näitä tulevia sekopäitä.
Jos sinä olet ollut pääasiallinen huoltaja ensimmäisen elinvuoden, niin sitten sinä olet se tärkeämpi vanhempi. Niin se nyt vain menee. Miehesi ei ole todellisuudentajuinen jos ei tällaista ymmärrä, t:16
P.s: tietty tämän asian tolkuttaminen suorin sanoin tuskin auttaa tilannettanne, mutta kyse on puhtaasti siitä kuinka monta tuntia on lapsen kanssa viettänyt, ei mistään "lapsi tykkää sinusta enemmän"-jutuista.