Lue keskustelun säännöt.
Pilaanko muka elämäni sairaalasiivoojana?
15.10.2014 |
Olen 26-vuotias nainen joka päätyi välivuotenaan lukion jälkeen menemään sairaalaan siivoojaksi. Tarkoitus oli jossain vaiheessa jatkaa yliopistoon mutta en oikein ole keksinyt alaa minne haluaisin, niin olen sitten jumahtanut tänne samaan sairaalaan, vuodeosastolle. Mutta olen huomannut että tykkään olla täällä niin paljon, etten haluaisi lähteä. Täällä minulla on varma pesti, varma palkka, kivat kollegat ja kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen.
Ainoa ongelma on sukulaiset, jotka patistavat kouluun. Heidän mielestään sairaalasiivous ei ole "oikea ammatti" ja tulen katumaan valintaani vielä joku päivä. Joidenkin kaverieni mielestä sairaalasiivoojan ammatti on nolo, mutta minua ei hävetä yhtään. Onko mahdollista että teen elämäni virheen jos jään tänne enkä mene kouluun? Onko kaikkien pakko olla akateemisia?
Kommentit (69)
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 12:20"]
Kannattaa ainakin hakea opiskelupaikka jostakin yliopistosta, todennäköisesti muutamassa vuodessa alkaa kyllästyttämään kuuraaminen. Ethän pysty edes ostamaan mm. asuntoa tuloillasi tai ylläpitämään uutta autoa. Kaverisi elävät vielä nuorten elämää mutta viiden vuoden kuluttua he ovat kaikki työ- ja perhe-elämän lumoissa ja kuilu sinun ja heidän välillä oikein räjähtää ammottamaan auki.
[/quote]
Kyllä suurimmalla osalla kollegoistani itse asiassa on omistusasunto ja ihan hyvillä autoilla he ajavat. En asu Helsingissä, siellä voi ollakin tuollaisia vaikeuksia mutta minun palkkani riittää ihan hyvin! Sitäpaitsi akateeminen tutkinto ei todellakaan takaa mitään näinä päivinä, meillä on muutama akateeminen kans siivoojana, kun ei oman alan hommia ole.
Onko todella näin, että meitä pidetään jonakin säälittävinä alemman tason kansalaisina vai onko täällä av:llä vain näin todellisuudesta vieraantunutta porukkaa?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, olin myös sairaalasiivoojana parikymppisenä, ja tykkäsin kovasti. Minullekin kerrottiin koko ajan, että tulen pilaamaan elämäni jos jään laikkariksi enkä edes yritä opiskella "parempaan" ammattiin. Nooh, opiskelin. Ei sillä tutkinnolla tänä aikana töitä irronnut. Nyt opiskelen sairaanhoitajaksi. Ja tiedätkö mitä? Joka päivä harjoittelussa mietin, että olisin elänyt onnellisemman elämän laikkarina. Yhä edelleen se työ on niin mukavan oloista. Ei ole vastuuta toisen ihmisen terveydestä (mikä on aika iso esimerkiksi lääkehoidossa), ei tarvitse pestä takapuolia, imeä limaa, siivota oksennuksia, katetroida, ei tarvitse väkisin hoitaa pelokasta, sekavaa potilasta, ei saa nyrkistä jne. Laikkari voi halutessaan rupatella potilaiden kanssa paljon enemmän kuin hoitaja, joka vaan juoksee potilaan luota potilaan luokse, ja työ on siistiä ja palkka oli ainakin ennen ihan kohtuullinen.
Mietin vakavissani lopettavani koulutuksen kesken ja hakeutumaan oppisopimuksella laitoshuoltajaksi.
Ajattele että sinulla on sentään työpaikka sillä et sinä työttömänä olisi yhtään sen lähempänä yliopistoa.
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 12:31"]
Kuulostaa siltä että sinulla on nyt se mitä työelämältä haluat, ja olet palkkaankin tyytyväinen. Se on paljon! Opiskelu ei välttämättä paranna tilannetta eikä todellakaan kannata alkaa elämään muiden ihmisten elämää. Se että viihdyt työssäsi on paljon tärkeämpää kuin hieno titteli, eikä todellakaan itsestäänselvyys tänä päivänä. Sitä paitsi työsi on todella hyödyllistä ja tärkeää vaikka onkin "perusduuni". Kyllä niille nyrpistelijöillekin kelpaa puhdas ja hygieeninen sairaalaympäristö, jos he joskus hoitoa tarvitsevat!
Kuitenkin tänä päivänä ihmisellä olisi hyvä olla jokin tutkinto. Miten olisi, jos hankkisit tutkinnon nykyisestä työstäsi, esimerkiksi oppisopimuksella? Hankkisit laitoshuoltajan tai jonkun erikoissiivoojan paperit? Tästä olisi hyötyä, jos joskus haluat perhesyistä tms. vaihtaa työpaikkaa. Lisäksi tekemällä tutkinnon laitossiivouksesta voisit oppia tekemään työtä josta pidät vieläkin paremmin. Koska sinulla on jo monta vuotta kokemusta työstäsi, tutkinnon tekeminen olisi luultavasti helppo ja aika nopeakin juttu, ja voisit tehdä sen työn ohessa.
[/quote]
Kiitos rohkaisevasta viestistä! Unohdin sanoa, että olen käynyt laitoshuoltajan koulutuksen, kävin sen oppisopimuksella vähän sen jälkeen kun tulin taloon. Täällä nimikkeeni on sairaalahuoltaja. Tästä ei varmaan enää voi "yletä" jos meinaan pysyä nykyisessä pestissäni :) Jotain erikoisammattitutkintoja varmaan on, mutta en tarkemmin tiedä?
ap
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 12:31"]
Miten olisi, jos hankkisit tutkinnon nykyisestä työstäsi, esimerkiksi oppisopimuksella? Hankkisit laitoshuoltajan tai jonkun erikoissiivoojan paperit? Tästä olisi hyötyä, jos joskus haluat perhesyistä tms. vaihtaa työpaikkaa. Lisäksi tekemällä tutkinnon laitossiivouksesta voisit oppia tekemään työtä josta pidät vieläkin paremmin. Koska sinulla on jo monta vuotta kokemusta työstäsi, tutkinnon tekeminen olisi luultavasti helppo ja aika nopeakin juttu, ja voisit tehdä sen työn ohessa.
[/quote]
Tää ois huippu idea mun mielestä! Varsinkin, jos se vaikuttaisi palkkaan. Ja kouluun patistajille voit sanoa olevasi jo koulussa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän noita akateemisesti koulutettuja työttömiä ole jo ihan tarpeeksi. Ja jos kerran pidät työstäsi niin jatka vaan hyvillä mielin työtäsi. Itse valmistuin juuri keväällä laitoshuoltajaksi ja haaveilen, että vielä jonakin päivänä kentis jo ensi vuonna avautuisi vakituinen paikka ja pääsisin harjoittamaan uutta ammattiani. Siivoojia tarvitaan aina ja jos sielä sairaalassa ei siivoojia olisi niin kyllä siellä olisi aika paljon inhottavemmat olot kaikilla.
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 12:33"]
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 12:20"]
Kannattaa ainakin hakea opiskelupaikka jostakin yliopistosta, todennäköisesti muutamassa vuodessa alkaa kyllästyttämään kuuraaminen. Ethän pysty edes ostamaan mm. asuntoa tuloillasi tai ylläpitämään uutta autoa. Kaverisi elävät vielä nuorten elämää mutta viiden vuoden kuluttua he ovat kaikki työ- ja perhe-elämän lumoissa ja kuilu sinun ja heidän välillä oikein räjähtää ammottamaan auki.
[/quote]
Kyllä suurimmalla osalla kollegoistani itse asiassa on omistusasunto ja ihan hyvillä autoilla he ajavat. En asu Helsingissä, siellä voi ollakin tuollaisia vaikeuksia mutta minun palkkani riittää ihan hyvin! Sitäpaitsi akateeminen tutkinto ei todellakaan takaa mitään näinä päivinä, meillä on muutama akateeminen kans siivoojana, kun ei oman alan hommia ole.
Onko todella näin, että meitä pidetään jonakin säälittävinä alemman tason kansalaisina vai onko täällä av:llä vain näin todellisuudesta vieraantunutta porukkaa?
ap
[/quote]
En pidä toisen luokan kansalaisina, mutta uskon että ongelmia on edessäsi jos et edes yritä tavoitella parasta mihin pystyt. Tilanteesi olisi aivan toinen jos olisit jo hakenut monta kertaa opiselemaan etkä olisi koskaan päässyt läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 12:33"][quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 12:20"]
Kannattaa ainakin hakea opiskelupaikka jostakin yliopistosta, todennäköisesti muutamassa vuodessa alkaa kyllästyttämään kuuraaminen. Ethän pysty edes ostamaan mm. asuntoa tuloillasi tai ylläpitämään uutta autoa. Kaverisi elävät vielä nuorten elämää mutta viiden vuoden kuluttua he ovat kaikki työ- ja perhe-elämän lumoissa ja kuilu sinun ja heidän välillä oikein räjähtää ammottamaan auki.
[/quote]
Kyllä suurimmalla osalla kollegoistani itse asiassa on omistusasunto ja ihan hyvillä autoilla he ajavat. En asu Helsingissä, siellä voi ollakin tuollaisia vaikeuksia mutta minun palkkani riittää ihan hyvin! Sitäpaitsi akateeminen tutkinto ei todellakaan takaa mitään näinä päivinä, meillä on muutama akateeminen kans siivoojana, kun ei oman alan hommia ole.
Onko todella näin, että meitä pidetään jonakin säälittävinä alemman tason kansalaisina vai onko täällä av:llä vain näin todellisuudesta vieraantunutta porukkaa?
ap
[/quote]
Ne autot ja omistus asunnot ovat hyvätuloisten miesten maksamia tai ostettu perintö rahoilla. Siivoojana palkalla saat tyytyä kunnan vuokra asuntoon ja linja-autoon. Hanki itsellesi parempi tuloon em ammatti sillä ikuinen rahattomuus rupeaa näkee tänään kolmekymppisenä kun näet kavereidesi ostavan omakotitaloja ja matkustelevan.
Jos olet tyytyväinen työhösi ja elämääsi, miksi lähtisit niitä muuttamaan vain siksi että toiset haluavat sinun elävän toisenlaista elämää? Ymmärrätkö kuinka hienoa (ja harvinaistakin jopa!) oikeasti on, että sulla on ensinnäkin työpaikka, jonka palkalla pärjäät ja bonuksena vielä mukava työympäristö työkavereineen, jossa viihdyt?
Haistatat pitkät vaan toisten vaatimuksille! Menkööt itse korkeakouluun jos sitä tutkintoa kerran niin hinkuvat. Sinä elät omaa elämääsi niin kuin parhaaksesi näät, ei kellään muulla ole siihen mitään sanomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sua ei tulla esim. vakinaistamaan sairaalasiivoojaksi, ellei sulla ole laitoshuoltajan ammattitukintoa. Monissa sairaaloissa ilman tutkintoa siivoaminen ei edes onnistu, koska sairaala-apulaiset ovat avainryhmä sairaalainfektioiden torjunnassa. Eli hommaa edes se nyt alkuun, tai vaihda alaa kokonaan samantien.
Et pilaa.
Mutta ainahan voit opiskella vaikka välinehuoltajaksi?
Välinehuoltaja huolehtii sairaanhoidossa käytettävien välineiden ja laitteiden pesusta, desinfioinnista, käyttövalmiudesta sekä pakkauksesta. Hän voi työskennellä mm. sairaaloiden ja terveyskeskusten välinehuoltokeskuksissa, leikkaussaleissa, laboratorioissa ja yksityisillä lääkäriasemilla. Työ vaatii järjestelykykyä sekä erityistä huolellisuutta ja pikkutarkkuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 12:38"]
Hei ap, olin myös sairaalasiivoojana parikymppisenä, ja tykkäsin kovasti. Minullekin kerrottiin koko ajan, että tulen pilaamaan elämäni jos jään laikkariksi enkä edes yritä opiskella "parempaan" ammattiin. Nooh, opiskelin. Ei sillä tutkinnolla tänä aikana töitä irronnut. Nyt opiskelen sairaanhoitajaksi. Ja tiedätkö mitä? Joka päivä harjoittelussa mietin, että olisin elänyt onnellisemman elämän laikkarina. Yhä edelleen se työ on niin mukavan oloista. Ei ole vastuuta toisen ihmisen terveydestä (mikä on aika iso esimerkiksi lääkehoidossa), ei tarvitse pestä takapuolia, imeä limaa, siivota oksennuksia, katetroida, ei tarvitse väkisin hoitaa pelokasta, sekavaa potilasta, ei saa nyrkistä jne. Laikkari voi halutessaan rupatella potilaiden kanssa paljon enemmän kuin hoitaja, joka vaan juoksee potilaan luota potilaan luokse, ja työ on siistiä ja palkka oli ainakin ennen ihan kohtuullinen.
Mietin vakavissani lopettavani koulutuksen kesken ja hakeutumaan oppisopimuksella laitoshuoltajaksi.
[/quote]
Voi ei, tuo on juuri se mitä pelkään! En haluaisi vaihtaa hoitajaksi juuri tuon haastavuuden ja suuremman vastuun takia. Palkkaerokin on aika pieni loppujen lopuksi. Mulla ei ole yhtään kunnianhimoa ja siksi tykkään olla "pelkkä" siivooja, mitä vähemmän vastuuta sen parempi. Toki siivouskin on tarkkaa ja vaativaa mutta vaativuus on ihan eri tasoa kuin esim. sairaanhoitajalla. Joillekin tää siivous on vaan "se juttu". Ja varmasti saisit oppisopimuspaikan jostakin, kun kokemustakin on! :)
ap
Mä kuulun siihen porukkaan, joka pelkää sun joskus katuvan tuohon hommaan "jämähtämistä". Sä voit olla nyt tyytyväinen palkkaasi, mutta et ehkä 10 vuoden päästä kun sun kaverit saavat kaksi tai kolme kertaa parempaa palkkaa. Paljonko sun palkka on muuten nyt?
Mutta ei sun ole mikään pakko yliopistoon mennä. Jos kerran tykkäät työpaikastasi ja työstäsi, niin miksi et kouluttaudu siinä eteenpäin? Siivousalalla tarvitaan varmasti osaavia ja innostuneita esimiehiä yms. joten säkin voisit hyvin kouluttautua urallasi eteenpäin. Työnantajakin varmasti tykkäisi jos saisi pitää sut talossa ja käyttää sun innostusta ja osaamista myös muualla kuin lattioiden kuuraamisessa. Tämä siis siinä tapauksessa, että pystyt ja haluat kehittää itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 12:53"]
Et pilaa.
Mutta ainahan voit opiskella vaikka välinehuoltajaksi?
Välinehuoltaja huolehtii sairaanhoidossa käytettävien välineiden ja laitteiden pesusta, desinfioinnista, käyttövalmiudesta sekä pakkauksesta. Hän voi työskennellä mm. sairaaloiden ja terveyskeskusten välinehuoltokeskuksissa, leikkaussaleissa, laboratorioissa ja yksityisillä lääkäriasemilla. Työ vaatii järjestelykykyä sekä erityistä huolellisuutta ja pikkutarkkuutta.
[/quote]
Hyvä idea! Olen joskus ajatellut tuota, siinä hyvä vaihtoehto/
ap
Eiköhän sinun kannattaisi nyt tehdä niin kuin sydän sanoo. Jos pidät työstäsi kovinkin paljon, niin turhaan lähdet lukemaan sukulaisten mieliksi jotain muuta alaa.
Ja sinä kyllä ehdit vaihtamaan vanhempanakin alaa, jos siltä joskus alkaa tuntumaan.
Eikä se korkeakoulututkintokaan (mihin, hyvät av-mammat, kuuluu myös amk tutkinto) mikään tie onneen ole.
Jatkas nykyisessä työssäsi niin pitkään kuin jaksa ja viitsit. Kerro sukulaisillesi tämä hyvä uutinen: yliopistoihin ei ole yläikärajaa! Voit ihan harrastuksen vuoksi opiskella jotain avoimessa yliopistossa.
Ehdottomasti parempi olla vakituisessa työssä, olipa se sitten mitä tahansa kuin akateemisena työttömänä. Jos nyt lähtisit opiskelemaan sukulaisten painostuksesta, voisit olla viisikymppisenä taas/edelleen työtön, kun sitä työtä en enää olisikaan. Kannattaa opiskella vasta sitten, kun elämä on vakiintunut ja joku tietty tutkinto ja työ on selkeästi tavoitteena.
terveisin nimim. Työtön maisteri.
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 12:57"]
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 12:53"]
Et pilaa.
Mutta ainahan voit opiskella vaikka välinehuoltajaksi?
Välinehuoltaja huolehtii sairaanhoidossa käytettävien välineiden ja laitteiden pesusta, desinfioinnista, käyttövalmiudesta sekä pakkauksesta. Hän voi työskennellä mm. sairaaloiden ja terveyskeskusten välinehuoltokeskuksissa, leikkaussaleissa, laboratorioissa ja yksityisillä lääkäriasemilla. Työ vaatii järjestelykykyä sekä erityistä huolellisuutta ja pikkutarkkuutta.
[/quote]
Hyvä idea! Olen joskus ajatellut tuota, siinä hyvä vaihtoehto/
ap
[/quote]
Kiva, jos olin avuksi :)
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 12:54"]
[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 12:38"]
Hei ap, olin myös sairaalasiivoojana parikymppisenä, ja tykkäsin kovasti. Minullekin kerrottiin koko ajan, että tulen pilaamaan elämäni jos jään laikkariksi enkä edes yritä opiskella "parempaan" ammattiin. Nooh, opiskelin. Ei sillä tutkinnolla tänä aikana töitä irronnut. Nyt opiskelen sairaanhoitajaksi. Ja tiedätkö mitä? Joka päivä harjoittelussa mietin, että olisin elänyt onnellisemman elämän laikkarina. Yhä edelleen se työ on niin mukavan oloista. Ei ole vastuuta toisen ihmisen terveydestä (mikä on aika iso esimerkiksi lääkehoidossa), ei tarvitse pestä takapuolia, imeä limaa, siivota oksennuksia, katetroida, ei tarvitse väkisin hoitaa pelokasta, sekavaa potilasta, ei saa nyrkistä jne. Laikkari voi halutessaan rupatella potilaiden kanssa paljon enemmän kuin hoitaja, joka vaan juoksee potilaan luota potilaan luokse, ja työ on siistiä ja palkka oli ainakin ennen ihan kohtuullinen.
Mietin vakavissani lopettavani koulutuksen kesken ja hakeutumaan oppisopimuksella laitoshuoltajaksi.
[/quote]
Voi ei, tuo on juuri se mitä pelkään! En haluaisi vaihtaa hoitajaksi juuri tuon haastavuuden ja suuremman vastuun takia. Palkkaerokin on aika pieni loppujen lopuksi. Mulla ei ole yhtään kunnianhimoa ja siksi tykkään olla "pelkkä" siivooja, mitä vähemmän vastuuta sen parempi. Toki siivouskin on tarkkaa ja vaativaa mutta vaativuus on ihan eri tasoa kuin esim. sairaanhoitajalla. Joillekin tää siivous on vaan "se juttu". Ja varmasti saisit oppisopimuspaikan jostakin, kun kokemustakin on! :)
ap
[/quote]
Niin, siis siksi minäkin vielä haaveilen siitä siivojana olosta, että sitä vastuuta ja hässäkkää ei ollut mitenkään hirveästi. Kun lähti töistä, sulki oven, oma elämä alkoi samalla sekunnilla, eikä siinä välissä tarvinnut mitään pään nollausta että pystyi orientoitumaan kotielämään. Työ oli päivätyötä, eikä sairaanhoitajan palkka ole päivätyössä juuri sen kummempi (ei myöskään aiemmin tekemäni työn palkka)
Ihana kuulla että pidät työstäsi. Itsekin pidin vielä silloin kun ei ollut lapsia. Nyt vaan lapsiperheen äitinä usein kadun, etten lukenut itselleni parempipalkkaista ammattia. Olis ihana tarjota lapsille enemmän kaikkea, matalapalkka-alalla se on vaikeaa. Ei ole esim. varaa kuin yhteen autoon ym. ja lapsiperheen elämä olis huomattavasti helpompaa "rikkaampana". Ennen lapsia mua ei pieni palkka haitannut, koska mulla oli kuitenkin varaa kaikkeen mihin halusin, jopa matkusteluun, sillä äkkilähdöt oli tosi halpoja. Perheelliselle nekin on liian kalliita.
Voi tietysti olla, ettei sua tule haittaamaan pieni palkka ikinä. Itse olen suorastaan katkera siitä ettei rahaa ole tämän enempää, mutta toisaalta puhun vain omasta puolestani. Kyllähän sekin on tosi tärkeää, että viihtyy töissä.
Kuulostaa siltä että sinulla on nyt se mitä työelämältä haluat, ja olet palkkaankin tyytyväinen. Se on paljon! Opiskelu ei välttämättä paranna tilannetta eikä todellakaan kannata alkaa elämään muiden ihmisten elämää. Se että viihdyt työssäsi on paljon tärkeämpää kuin hieno titteli, eikä todellakaan itsestäänselvyys tänä päivänä. Sitä paitsi työsi on todella hyödyllistä ja tärkeää vaikka onkin "perusduuni". Kyllä niille nyrpistelijöillekin kelpaa puhdas ja hygieeninen sairaalaympäristö, jos he joskus hoitoa tarvitsevat!
Kuitenkin tänä päivänä ihmisellä olisi hyvä olla jokin tutkinto. Miten olisi, jos hankkisit tutkinnon nykyisestä työstäsi, esimerkiksi oppisopimuksella? Hankkisit laitoshuoltajan tai jonkun erikoissiivoojan paperit? Tästä olisi hyötyä, jos joskus haluat perhesyistä tms. vaihtaa työpaikkaa. Lisäksi tekemällä tutkinnon laitossiivouksesta voisit oppia tekemään työtä josta pidät vieläkin paremmin. Koska sinulla on jo monta vuotta kokemusta työstäsi, tutkinnon tekeminen olisi luultavasti helppo ja aika nopeakin juttu, ja voisit tehdä sen työn ohessa.