Äitipuoli käyttäytyy kuin äiti

huoh!

Olen itse ollut sisarusteni kanssa se eroperheen lapsi. Meillä on isä,äiti, äitipuoli ja isäpuoli.

Eli ikäänkuin kaksi perhettä. 

Eihän siitä olisi tullut mitään jos isä olisi vaatinut palaveria kun isäpuoli on kuskannut minua harrastuksiin tai äiti olisi panikoinut paikkansa menettämistä kun silmät loistaen olen hänelle kertonut kuinka tehtiin äitipuolen kanssa mulle nimppari kakku.

Nyt olen aikuinen ja minulla on omia lapsia. Ja arvatkaapas olenko onnellinen kun lapsella on tuplasti isovanhempia! Kukaan ei vie kenenkään paikkaa. Mielestäni on vain rikkaus jos lapsella on monta turvallista aikuista ympärillään.

Ei ole kokemusta asiasta, mutta vaikuttaa siltä, että olet mustasukkainen. Olet aina ainoa äiti, mutta äitipuolikin voi olla hyvä ihminen lapsille. Miehen uusi elämä ei kuulu sinulle, kunhan lapset hoidetaan asiallisesti. Lapset etusijalle, ei omat tunteesi.

Me sovittiin ex:n kanssa että eron jälkeen ei puututa toistemme tyyliin elää. Ex hoitaa lapset tyylillään ja minä omalla tyylilläni. Se mitä exän nyksä touhuaa lasteni kanssa ei kuulu mulle. Luotan exään, se ajattelee lasten parasta. Minä oon aina lasteni äiti, sitä ei mikään muuta. 

Ovatko lapset valittaneet tilanteesta, siis haittaako äitipuolen osallistuminen heitä jotenkin? Jos tilanne haittaa vain sinua, älä sekaannu perheen sisäiseen asiaan. Lapset eivät varmasti pidä äitipuolta uutena äitinä, heille on vain yksi äiti ja äitipuoli on ihan eri asia.

Ja tuo on lapsilta tai isältä pois miten?! Isä tahdoton olento?! Lasten hakeminen ja reissuvihkoon kirjoittaminen määrittelee isyyden. 

Sinun pitää nyt vaan mukautua tilanteeseen, että lapsilla on sinun ja isän lisäksi muitakin vastuuta tuntevia aikuisa. Vai miten olet ajatellut oman puoliso sulkea pois lasten elämästä... Lapsesikin ovat varmasti sopeutuneet tilanteeseen. Lapsethan oppivat tuossa yhden elämän tärekimmistä taidoista, tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Oppivat, että on erilaisia aikuisia ja tapoja toimia.

Sinulla ei mitään diktatuurimaista valtaa määritellä miten vastuu on lasten toisessa kodissa jaettu. Sinun pitää vaan antaa luottoa lastesi isälle, jonka olet heille ihan itse valinnut.

[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 08:27"]

Arvasin, että saat tuollaisia vastauksia kuin yläpuolella, eli sinun pitäisi olla vain ja ainoastaan tyytyväinen... Vastaajina on taas ylitärkeitä naisia, jotka yrittävät saada uutukaisen miehensä silmissä ihanan ja lämpimän äitipuolen kuvan kiilloitettua...

Järjestäpä ap miehen kanssa palaveri, tällä äitipuolella ei ole sinne asiaa. Siinä puhutte tilanteen läpi ja sovitte tehtävänne ja vastuut kun lapsi on toisella. Hommat pitää pelata, mutta liioitella ei tarvitse äitipuolenkaan ja liioittelun makua tuossa on vahvasti. Onko isä kuvioissa mukana ollenkaan, vaan onko hänestä tullut vain uuden naikkosensa sätkyukko? Sehän olisikin hyvä esimerkki lapsille..

[/quote]

siinä meni vikana että ylläoleva kirjoittaja ei ole mikään uusi nainen miehelleen vaan jo 15v parisuhdetta takana ja kaikki lapset yhteisiä. Ei siis kokemusta omasta erosta ja näin jaetusta vanhemmuudesta, mutta toisaalta avioerolapsena elämisestä sitä löytyy. Löytyy kokemusta niin siitä äitipuolesta joka jätti koko homman isälle ja leikki omaa perhettä omien lastensa kanssa siinä vieressä samalla kun me oltiin isäviikonlopulla. Ei todellakaan hakenut meitä mistään, sopinut meidän asioita tai edes antanut välipalaa. 

Myöhemmin on ollut myös kokemusta siitä äitipuolesta joka otti sen äitipuolen roolin ja piti meistä huolta niin kuin perheessä olevista lapsista pidetään. Ei hän yrittänyt olla äiti eikä siihen olisi pystynytkään, mutta alusta asti hän oli se lämningar ja sydämellinen aikuinen johon voitiin turvata. Voin sanoa lapsen näkökulmasta että tuo jälkimmäinen äitipuoli oli todella paljon parempi kokemus, vaikka oma äitini olisikin voinut olla mustasukkainen. Onneksi ei kuitenkaan ollut. 

Jos ap meinaa  meinaa pitää tuon yllä ehdotetun palaverin ex:nsä kanssa ilman äitipuolta ja siinä sovitte "yhdessä" velvollisuudet ja toimimiset silloin kun lapsi on isällään, äitipuolen roolin jne niin muista että se toimii toisinkin päin. Se ex voi näin myös määritellä (tulevan) isäpuolen roolin lasten elämässä, sen kuka vastaa mistäkin kun lapsi on äitinsä luona. Saako isäpuoli hakea lapsia hoidosta/koulusta tai kuskata harrastuksiin vai kuuluko noi jutut äidille -vaikka se sitten tarkoittakaan pidempiä koulupäiviä tai harrastuksista luopumista. Saako isäpuoli viedä lapsia retkelle minne nämä haluavat kovasti vai onko se sittenkin isältä pois. Entä mitä mieltä isä on siitä jos isäpuoli haluaa viedä lapset omien vanhempiensa luokse missä nämä viihtyvät?

Oma mustasukkasuus sivuun ja ole onnellinen et exän nyxä välittää teidän lapsista ja osallistuu arkeen. En tiedä kamalampaa ku nyxä jonka mielestä lapset vain riesa ja joita melkein inhoaa. Nyt asenteen korjaus ja olet tilanteesta tyytyväinen.

[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 07:34"]

Mitä ootte mieltä tuliskohan mun jo puuttuu pikkuhiljaa ex miehen perheen touhuun. Ex miehen uus tytsy käyttäytyy lapsiani kohtaan kun äiti, päättää kaikesta kaiken, suunnittelee lasten asiat, kirjottelee reissuvihkoihin millon lapset mistäkin haetaan, käy ite hakee aina lapset, en oo miehen nähny hakevan enää aikoihin. Ihan niinku olis kaapannu mun lapset eikä anna enää isän olla lapsilleen isä. Mitä mä voin tehdä??

[/quote]

Tota noin, JONKUNHAN noi on hoidettava ja jos lastesi isästä ei siihen puuhaan näytä olevan, niin miksipä sitä ei tekisi ihminen jota se kiinnostaa? Ei tuo tee sinusta huonompaa äitiä mutta se taas tekee jos alat mäkättämään tuosta eteenpäin. Ilmeisesti teillä on lapset viikko-viikko systeemillä, tai sitten kokonaan isällä ja sinä olet etä? Ja kun äitipuoli kerta asuu lasten kanssa, se nyt vaan menee niin että aikuiset tekevät arjen suunnitelmat ja lapset kulkevat mukana. Ihan niin kuin ydinperheissäkin. Tällä kertaa sinä et vaan ole se joka lasten menoja ja noutamisia päättää.

Se tietty vaatii kasvamista henkisesti.

Minä en äitipuolena alkaisi tuohon. Sanokaa vain kuinka kylmäksi tahansa. Mutta lapsi on isänsä lapsi ja vastuu on hänellä. Miehet niin herkästi jättävät lapsistaan vastuun naisille ja sitten ollaan ihan hukassa, miten lapsen koulu menee, mitä kavereita sillä on ja mitä harrastuksia ja mitä lapsi miettii.

Toki hoitaisin perusasiat ja olisin lapsen kanssa, mutta en todellakaan ottaisi päävastuuta niinä viikkoina, kun lapsi olisi meillä. Kyllä se vastuu ja reissuvihkot ja lapsen elämään osallistuminen kuuluu isälle. 

Toisaalta, en ole koskaan ollut mitenkään erityisen hallitseva ja halunnut omistaa tässä ydinperheessäkään lapsia. Mies on hoitanut lapsia tasapuolisesti ja tietää tarkkaan, missä mennää ja on aidosti läsnä lasten elämässä.

Ja saa kivittää ihan vapaasti.

[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 11:34"]

Minä en äitipuolena alkaisi tuohon. Sanokaa vain kuinka kylmäksi tahansa. Mutta lapsi on isänsä lapsi ja vastuu on hänellä. Miehet niin herkästi jättävät lapsistaan vastuun naisille ja sitten ollaan ihan hukassa, miten lapsen koulu menee, mitä kavereita sillä on ja mitä harrastuksia ja mitä lapsi miettii.

Toki hoitaisin perusasiat ja olisin lapsen kanssa, mutta en todellakaan ottaisi päävastuuta niinä viikkoina, kun lapsi olisi meillä. Kyllä se vastuu ja reissuvihkot ja lapsen elämään osallistuminen kuuluu isälle. 

Toisaalta, en ole koskaan ollut mitenkään erityisen hallitseva ja halunnut omistaa tässä ydinperheessäkään lapsia. Mies on hoitanut lapsia tasapuolisesti ja tietää tarkkaan, missä mennää ja on aidosti läsnä lasten elämässä.

Ja saa kivittää ihan vapaasti.

[/quote]

Tässä pitää nyt muistaa sekin että avaus on tehty perheen ulkopuolisen silmin, ja vielä vähän mustasukkaisin lasein katseltuna eli ei todellakaan koko totuus siitä miten paljon lapset ovat isällään ja miten paljon äitipuoli oikeasti kirjoittelee reissariin tms. On olemassa äitejä joiden mielestä se yksikin kirjoituskerta tai se ainoa kerta kun äitipuoli hakee lapsia hoidosta tai koulusta on vain liikaa.

Mitä väliä sillä on kuka ne lapset hoitaa, jos ne hyvin hoidetaan? 

Itse en kyllä tajua äitipuolta. Miksi ihmeessä hän ei laita isää hoitamaan asioita?

[quote author="Vierailija" time="15.10.2014 klo 11:34"]

Minä en äitipuolena alkaisi tuohon. Sanokaa vain kuinka kylmäksi tahansa. Mutta lapsi on isänsä lapsi ja vastuu on hänellä. Miehet niin herkästi jättävät lapsistaan vastuun naisille ja sitten ollaan ihan hukassa, miten lapsen koulu menee, mitä kavereita sillä on ja mitä harrastuksia ja mitä lapsi miettii.

Toki hoitaisin perusasiat ja olisin lapsen kanssa, mutta en todellakaan ottaisi päävastuuta niinä viikkoina, kun lapsi olisi meillä. Kyllä se vastuu ja reissuvihkot ja lapsen elämään osallistuminen kuuluu isälle. 

Toisaalta, en ole koskaan ollut mitenkään erityisen hallitseva ja halunnut omistaa tässä ydinperheessäkään lapsia. Mies on hoitanut lapsia tasapuolisesti ja tietää tarkkaan, missä mennää ja on aidosti läsnä lasten elämässä.

Ja saa kivittää ihan vapaasti.

[/quote]

Olen sitä mieltä, että asia ei kuulu ap:lle, koska lapset eivät kärsi, mutta jos ajattelen asiaa isän ja äitipuolen perheen kannalta, niin samoja ajatuksia herää. Olen itse äitipuoli, lapset jo isoja ja ihan hyvät välit ovat. Vasta monta vuotta mieheeni tutustumisen jälkeen tajusin, kuinka "avutonta" se isyys oli. Lapset kulkivat toukokuussa toppahaalareissa, jos miehen äiti tai mummo ei ollut tuonut lapsille kevätvaatteita jne. Siis oikeasti en itse alkuun edes nähnyt mitään outoa, koska minulla ei ollut lapsista kokemusta ja oletin, että mies tietää vaatetukset yms. ja on noin kaiken kaikkiaan fiksu ja vastuullinen ihminen.

Jos olisin neuvomassa ap:n lasten äitipuolta sanoisin, että ole reilu ja aikuinen ihminen, mutta laita isä kantamaan päävastuu lapsista. Lapsilla on jo kaksi vanhempaa, eikä yhtään ylimääräistä päävastuun kantajaa tarvita - sen sijaan ne reilut, kivat aikuiset ovat aina lapsen elämään tervetulleita, ovat sitten äitipuolia tai naapurin pappoja. Ei se ole pidemmän päälle lasten etu, että isä käytännössä putoaa pois lastensa elämästä - jos sinne ikinä on päässytkään. Kyllä meilläkin nuo lapsipuolet ovat ihan hyvissä väleissä isäänsä, mutta luulen, että mummoille avaudutaan omista asioista paljon enemmän - tai sitten jopa minulle. En tietenkään tarkoita, että äitipuolen pitäisi antaa lasten elämän mennä hunningolle miehen opettamisprojektin nimissä, mutta ihan automaattisesti reissuvihot kiikutetaan isän eteen jne.

Mä olen lähi-äitipuoli ja hankalaa olisi ollut, jos en olisi hoitanut lapsen asioita siinä missä yhteistenkin. Jos mies on ollut työreissussa niin on ollut päivänselvää että olen allekirjoittanut kokeet, osallistunut vanhempainiltoihin jne. Myös Helmitunnarit oli mulla, yhdistettyinä kahden muun lapsen tunnuksiin. Hyvin järjestely toimi meillä, nykyään tähän ei ole enää tarvetta kun poikapuoli on jo aikuinen ja huolehtii omat opiskeluasiansa. Mies oli yh kun tavattiin, joten kyllä siltäkin onneksi on aina lastenhoito ja ruoanlaitto sujunut, mutta kun on työnsä puolesta välillä pitkiä aikoja pois, niin jonkun on pitänyt pitää kotihommat pyörimässä. Miehen exällä ei ole ollut valittamista, hyvin on asiat näin sujuneet.

Mieheni ex sekoilee myös jos ostan lapsille vaatteita tai teen ruokaa. On kieltänyt lapsia syömästä ruokia ja on lasten edessä repinyt merkkivaatteita riekaleiksi kun ostamani vaatteet eivät kelpaa. En ole muuten naista ikinä edes tavannut ja 6v miehen kanssa yhdessä ollut. Lapset alkaneet inhota äitiään kun käyttäytyy hölmösti vuositolkulla. Yritän kuitenkin aina kannustaa tapaamaan äitiä ja viettämään äidin kanssa aikaa kun kuitenkin on _äiti_. Etten saisi sitä hirviöäitipuolen mainetta.

Et sinä voi tehdä mitään. Meillä se on lasten mummo joka päättää ja suunnittelee kaiken.

Minä olen se "äitipuoli", joka on erehtynyt huolehtimaan puolisoni lapsista kuin omistani. Olen huolehtinut läksyistä, vaatteista, kouluhommista, syömisestä ja muista asioista. Ja hoitanut lapsia silloinkin, kun lasten vuoroviikko oisi ollut lasten äidillä. Olipa aika, jolloin hoidin lapsia putkeen lähes 2kk, jotta lasten äiti sai tehdä reissutyötänsä. Lopputulos on se, että olen hoitanut liikaa, lasten äiti kertoo mitä kotihommia meillä lapset saa tehdä, mitä minulta saa kysyä ja pitääkö minulle olla kokonaan puhumatta tai tervehtimättä... Että näin se kiitos lopussa seisoo. Olen huolehtinut lapsista kuin omistani, lämmöllä ja rakkaudella ja en ole paskankaan arvoinen.. Jos nyt olisin uusperhekuvioon suuntaamassa niin tämän kokemuksen perusteella voin sanoa että epäkiitollisempaa paikkaa ei ihmiselle voi olla. Lykkyä pyttyyn ketkä olette samassa tilanteessa!

Minun lapselle ei isänsä nainen ole äitipuoli. Hän on vaan isän uusi nainen. Ei ole mitään oikeutta vieraalla naisella minun lapseen.

Ninnannunnan kirjoitti:

Minun lapselle ei isänsä nainen ole äitipuoli. Hän on vaan isän uusi nainen. Ei ole mitään oikeutta vieraalla naisella minun lapseen.

"Yhtäkkiä" vain löysit vuoden 2014 ketjun?

Onpa ihana ihminen tuo äitipuoli, kun suostuu tuollaiseen. Itse en suostuisi.

Miksi isä ei halua huolehtia lapsistaan? Oletko kysynyt häneltä suoraan?

Onko ylipäänsä järkevää, että lapset ovat noin paljon isällään, kun isää ei lapset tuon enempää kiinnosta?

Voi kun mun äiti- ja isäpuoleni olisivat edes jollakin tasolla aikoinaan ottaneet vanhemman roolin. Mutta koska pysyttelivät täysin ulkopuolisina, kunnon suhdetta ei koskaan päässyt syntymään, vaan tuntui aina, että olen vain kylässä vieraan ihmisen luona. Vaikka siis asuin näissä uusperhekuvioissa 2-vuotiaasta lähtien.