Lue keskustelun säännöt.
Taas uusi päiväkotialoitus
06.09.2021 |
Täällä on ollut muutama keskustelu siitä, että lapsi on päiväkodissa kun äiti on vauvan kanssa kotona. Mä tajusin näiden myötä että oon ihan paska mutsi.
Meillä on pieni vauva, jonka kanssa oon kotona. Kaksi vanhempaa lasta (1 v. 10 kk) ja 4,5 v. ovat päiväkodissa, isompi kolmena ja pienempi kahtena päivänä viikossa klo 8-14 tai 8-15, eli 13 h/viikko ja 21 h/viikko. Pienempi aloitti päikyn nyt syksyllä ja on viihtynyt hyvin, jää sinne iloisena ja tulee kotiin iloisena. Molemmat ovat pienessä ryhmässä ja päivän aikana paljon myös yhdessä. Olin ensin tosi tyytyväinen tähän järjestelyyn, mutta nyt mietin vaan että oonko sittenkin ihan paska äiti? Nyt en haluaisi ottaa häntä poiskaan kun on jo sopeutunut ja niin innoissaan lähdössä veljensä mukana aamuisin. Iski jotenkin häpeä siitä, että nautin pienestä hengähdystauosta arjessa.
Kommentit (11)
Ihan oikeasti. Jos näet että lapsesi menee hoitoon iloisena ja saat itse hieman vapaa-aikaa niin älä tunne siitä huonoa omaatuntoa.
Nämä ihmiset täällä arvostelevat toisiaan ja kuitenkin päiväkodit on täynnä lapsia joiden äiti vauvan kanssa kotona.
Mun oma lapsi on nyt 4v..ja jos saisin vauvan niin haluaisin että saa edelleen käydä päiväkodissa vaikka 3 päivänä viikosta. Lapsi aidosti viihtyy siellä ja saa leikkiä kavereiden kanssa. En kyllä ole raskaana mutta näin ajattelen.
Viihdyn tän 4vuotiaan elämäni tähden kanssa oikein hyvin ja mielellään pitäisin sen vaan kotona, mutta kun mä luulen että hän jäis aika paljosta paitsi jos nyt mietin ettei enää pääsiis ollenkaan näitten hänelle tärkeiden ihmisten luokse. Ehkä veisin vaikka 3krt viikossa 9-15.30...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämäei nyt vastaa aloitukseen mutta kiinnostaa että miksi teit lapsia useamman ja pienillä ikäeroilla? Kun nyt jo kaipaat taukoa heistä. Eikö olisi fiksumpaa jättää vaikka 5-6v väliä niin aiempi vauva olisi jo eskarissa kun hoitaisit uutta? Näin ei olisi niin väsyttävää. Tuntuu niin hassulta että pitää tehdä kiireellä monta pientä perä perään ja sitten laittaa tosi pienenä hoitoon.
Lapset eivät varsinaisesti ole suunniteltu näin pienellä ikäerolla. Kaksi ensimmäistä saivat alkunsa lapsettomuushoidoilla, kolmas taas sai alkunsa jotenkin todella mystisesti kun meidän ei pitänyt niitä lapsia saada, mutta saatiinpa kuitenkin.
Lapset eivät oikeastaan ole päiväkodissa siksi, etten jaksaisi olla heidän kanssaan. Esikoinen halusi itse päikkyyn, koska täällä missä asumme ei ollut päiväaikaan ketään lapsia. Eikä oikein iltaisinkaan kun kaikki muut olivat päikyn jälkeen kotona. Kerhot peruttiin koronan myötä, joten niistäkään ei ollut apua. Puoli vuotta karanteenia mun ja vauvan kanssa saivat hänet toivomaan että saisi leikkikavereita. Nyt on sitten niin hyviä kavereita päikyssä että käy siellä mielellään.
Nuorempi taas on luonteeltaan sosiaalisempi ja rohkeampi, hän meni päiväkotiin koska tykkäsi käydä siellä. Hän on siis käynyt päikyllä vauvasta asti ja aina välillä ollaan jääty isompaa hakiessa leikkimään. Hän alkoi roikkumaan ovessa ja huutamaan äikkyy äikkyy kun isoveli oli lähdössä. Nyt hän sitten käy siellä kaksi kertaa viikossa ja tykkää kovasti. Ja mä äitinä mietin että hän on vielä niin pieni. Isänsä taas on sitä mieltä että kun toinen tykkää niin antaa käydä vaan. Muuten sitten ollaan kotona ja tykkään tosi kovasti touhuilla kaikkien lasten kanssa, ja he tykkäävät touhuilla yhdessä myös.
Tuo pieni on liian pieni.
4,5-vuotiad hyötyy jo osapäivähoidosta.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti. Jos näet että lapsesi menee hoitoon iloisena ja saat itse hieman vapaa-aikaa niin älä tunne siitä huonoa omaatuntoa.
Nämä ihmiset täällä arvostelevat toisiaan ja kuitenkin päiväkodit on täynnä lapsia joiden äiti vauvan kanssa kotona.
Mun oma lapsi on nyt 4v..ja jos saisin vauvan niin haluaisin että saa edelleen käydä päiväkodissa vaikka 3 päivänä viikosta. Lapsi aidosti viihtyy siellä ja saa leikkiä kavereiden kanssa. En kyllä ole raskaana mutta näin ajattelen.
Viihdyn tän 4vuotiaan elämäni tähden kanssa oikein hyvin ja mielellään pitäisin sen vaan kotona, mutta kun mä luulen että hän jäis aika paljosta paitsi jos nyt mietin ettei enää pääsiis ollenkaan näitten hänelle tärkeiden ihmisten luokse. Ehkä veisin vaikka 3krt viikossa 9-15.30...
Mä oon ruoskinut jo itseni niin syvälle tähän äitimyyttiin, että koen huonoa omaatuntoa jos saan hengähtää. Niin moneen vuoteen ei oo ollut mitään omaa aikaa, että tää tuntuu jotenkin oudolta. 😅
Mä oon töissä pienten ryhmässä, meillä muutama alle 1v, paljon 1,5v ja hiukan päälle 2v on vanhin. 12 lasta ryhmässä.
Kaikki lapset pärjää hoidossa, osa tulee itkien osa hymyillen, ja kaikki kyllä käytännössä viihtyvät hoidossa. Pienimmille riittää reilusti syliä. Kaikilla on ihan hyvä olla. Eli sen suhteen harvemmin on mitään hätää.
Itse näen asian kuitenkin niin, että vaikka se reilun vuoden ikäinen pärjää hoidossa, hän ei saa siitä juuri mitään irti.
Minulla on itsellä nyt 6v, 1v ja joulukuussa vauva tulossa. 6v on tietysti eskarissa, joten pakostikin jää hoitoon. Oli myös viskarina osapäivähoidossa, kun olin vauvan kanssa kotona. Oli kyllä pitkän loman kotona, yli 3kk kesäloman. Selkeästi kuitenkin kaipasi päiväkotikavereita, ja muutenkin sinne, vaikka elimme aika aktiivista arkea (askarrellaan paljon, retkeillään, metsäretkiä, puistoihin, pelataan lautapelejä, shakkia..).
Pienempi meillä kuitenkin jää edelleen kotihoitoon, kun vauva syntyy. Tilanne voi muuttua sitten, jos vauvan kanssa on todella hankalaa, siis vaikka pahat allergiat kuten esikoisella oli aikoinaan. Mutta jos kaikki menee hyvin, keskimmäinen menee hoitoon ehkä noin 3veenä.
Itse näen että tämä on paras ratkaisu myös lapsien kannalta. On ymmärrettävää, että ensinnäkin on tilanteita jolloin 1v viedään hoitoon työtilanteen vuoksi ja toisekseen tietysti sitten, jos arki ei rullaakkaan hyvin ja äidin uupumus on niin valtava, että pienellekin on parempi olla hoidossa. En moralisoi, kaikki tekevät omat ratkaisunsa, mutta nämä nyt tosiaan sellaisen äidin mietteitä, joka näkee sitä toista puolta myös. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo pieni on liian pieni.
4,5-vuotiad hyötyy jo osapäivähoidosta.
No sitäpä tässä juuri mietin. Toki sellainen tässä on, että kyseessä ei ole varsinaisesti päiväkoti, vaan yksityinen, perhepäivähoidon tyylinen päikky. Eli pieni ryhmä jossa sisarukset ovat yhdessä. Ja toiminta järjestetään samassa talossa jossa omistaja asuu (toinen puoli on rajattu päiväkodiksi ja toinen asuinhuoneistoksi) eli on tosi kodinomainen.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon töissä pienten ryhmässä, meillä muutama alle 1v, paljon 1,5v ja hiukan päälle 2v on vanhin. 12 lasta ryhmässä.
Kaikki lapset pärjää hoidossa, osa tulee itkien osa hymyillen, ja kaikki kyllä käytännössä viihtyvät hoidossa. Pienimmille riittää reilusti syliä. Kaikilla on ihan hyvä olla. Eli sen suhteen harvemmin on mitään hätää.
Itse näen asian kuitenkin niin, että vaikka se reilun vuoden ikäinen pärjää hoidossa, hän ei saa siitä juuri mitään irti.
Minulla on itsellä nyt 6v, 1v ja joulukuussa vauva tulossa. 6v on tietysti eskarissa, joten pakostikin jää hoitoon. Oli myös viskarina osapäivähoidossa, kun olin vauvan kanssa kotona. Oli kyllä pitkän loman kotona, yli 3kk kesäloman. Selkeästi kuitenkin kaipasi päiväkotikavereita, ja muutenkin sinne, vaikka elimme aika aktiivista arkea (askarrellaan paljon, retkeillään, metsäretkiä, puistoihin, pelataan lautapelejä, shakkia..).Pienempi meillä kuitenkin jää edelleen kotihoitoon, kun vauva syntyy. Tilanne voi muuttua sitten, jos vauvan kanssa on todella hankalaa, siis vaikka pahat allergiat kuten esikoisella oli aikoinaan. Mutta jos kaikki menee hyvin, keskimmäinen menee hoitoon ehkä noin 3veenä.
Itse näen että tämä on paras ratkaisu myös lapsien kannalta. On ymmärrettävää, että ensinnäkin on tilanteita jolloin 1v viedään hoitoon työtilanteen vuoksi ja toisekseen tietysti sitten, jos arki ei rullaakkaan hyvin ja äidin uupumus on niin valtava, että pienellekin on parempi olla hoidossa. En moralisoi, kaikki tekevät omat ratkaisunsa, mutta nämä nyt tosiaan sellaisen äidin mietteitä, joka näkee sitä toista puolta myös. :)
Kiitos vastauksesta. Laitoinkin tuohon ylle että kyseessä ei ole perinteinen päiväkoti, eli sinänsä pikkuisen erilainen asetelma. Isoon päikkyyn en näin pientä laittaisi millään. Enkä ehkä edes tuota meidän isompaa kun on luonteeltaan niin arka eikä kestä meteliä. Täytyy kyllä pohtia että mitä tehdään, kun ei haluaisi heti ottaa toista poiskaan päiväkodista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämäei nyt vastaa aloitukseen mutta kiinnostaa että miksi teit lapsia useamman ja pienillä ikäeroilla? Kun nyt jo kaipaat taukoa heistä. Eikö olisi fiksumpaa jättää vaikka 5-6v väliä niin aiempi vauva olisi jo eskarissa kun hoitaisit uutta? Näin ei olisi niin väsyttävää. Tuntuu niin hassulta että pitää tehdä kiireellä monta pientä perä perään ja sitten laittaa tosi pienenä hoitoon.
Ehkä siks kun niitä lapsia ei aina tule ihan tosta vaan. Ei edes silloin jos on jo yksi lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo pieni on liian pieni.
4,5-vuotiad hyötyy jo osapäivähoidosta.
No sitäpä tässä juuri mietin. Toki sellainen tässä on, että kyseessä ei ole varsinaisesti päiväkoti, vaan yksityinen, perhepäivähoidon tyylinen päikky. Eli pieni ryhmä jossa sisarukset ovat yhdessä. Ja toiminta järjestetään samassa talossa jossa omistaja asuu (toinen puoli on rajattu päiväkodiksi ja toinen asuinhuoneistoksi) eli on tosi kodinomainen.
Ihan hölmöä. Itseäsikö yrität vakuuttaa, että ihan hyvä kodin korvike on. Siinäpä on taas vuoden äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäei nyt vastaa aloitukseen mutta kiinnostaa että miksi teit lapsia useamman ja pienillä ikäeroilla? Kun nyt jo kaipaat taukoa heistä. Eikö olisi fiksumpaa jättää vaikka 5-6v väliä niin aiempi vauva olisi jo eskarissa kun hoitaisit uutta? Näin ei olisi niin väsyttävää. Tuntuu niin hassulta että pitää tehdä kiireellä monta pientä perä perään ja sitten laittaa tosi pienenä hoitoon.