Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Olen akateemisesti kouluttautunut 34v nainen ja oman alan töissä. Olen hulluna opiskellut ja tavoitellut hyvää uraa. Sain vakipaikan ja pari lasta. Lasten tulo käänsi koko elämänasenteeni: yhtäkkiä en tavoittele enää uraa ja maallista mammonaa vaan haluan olla lasteni kanssa ja nähdä heidän kasvavan. Käyn toki töissä edelleen ja lapset hoidossa, mutta nyt minulle riittää perustyö 8-16 enkä jaksa innostua alani uusista jutuista yms.
Samaan aikaan toisaalta kadehdin mm. Lapsettomien ystävieni uramenestystarinoita, kuten yksikin oli tienannut jo miljoonan perustamansa firman ansiosta.
Olenko kokenut valaistumisen ja tajunnut elämän merkityksen? Vai tulenko vielä olemaan se sama kunnianhimoinen uraihminen mitä ennen olin? Pääni sisällä olen umpikujassa. Toisaalta minulla on kaikki ns paperilla hyvin, mutta silti sisimpäni kaipaa jotain selittämätöntä. Onko tämä nyt sitä kuuluisaa kolmenkympin kriisiä? Vai lähestyvää neljänkymmenen kriisiä? Onko muille tapahtunut tällaista? Kiitos jos jaksoit lukea. Anteeksi sekava selostus.

  • ylös 1
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla