Oma pino SELITTÄMÄTTÖMÄSTI SEKUNDOILLE!
Jörnerin ideaan tartuin ja aloitan oman pinon selittämättömästi sekundoille, jos teitä olisi itseni ja Jörnerin lisäksi muitakin?!
Oma historia: Minä 27 ja mies 28. Yhteinen poika, kohta neljä vuotias. Saanut alkunsa nopsasti ja vaivatta, nyt toista yritetty ilman plussan plussaa n.3 vuotta. Tutkimuksissa ei mitään löydetty, kaikki on niinkuin pitää. Itsestä vaan tuntuu, että en välttämättä ovuloi joka kierrossa ja miehen siemennesteessä on 75% siittiöistä epämuodostuneita. Tuon ei pitäisi haitata, mutta jossainhan sen syyn on oltava... Määrä tosin korvaa laadun.
Nyt meillä on kolmas hormoniavusteinen inseminaatiokierros menossa, pp3. Inssejä tehdään neljä ja sitten jatketaan IVF jonoon.
Itsellä on aika skeptinen fiilis näistä insseistä vaikka plussia pamahtelee muille inssiläisille joka puolella! Tuntuu vaan hassulta ja uskomattomalta, että miten sitä voisi tulla raskaaksi näillä kevyillä hoidoilla kun ei tähän mennessäkään ole luomusti tärpännyt?!!
Noita rankempia hoitoja kohtaan onkin sitten hurjat odotukset, että jos sitten viimeistään...=D
Olo vaihtelee täydestä epätoivosta koviin odotuksiin ja varmuuteen, että kyllä se kohta on meidän vuoro. Tietysti myös lähipiiri ja suku odottaa lisää lapsia ja ihmettelee miksi me ei " olla haluttu" pojallemme sisaruksia. Tietysti lähimmät ystävät tietävät missä mennään, mutta muiden naamasta voi kysymyksen lukea... Moni pitää varmaan itsekkäinä ja mukavuudenhaluisina, yhden lapsen kanssa elämä on vielä suht vapaata. Mutta kun tietäisivät mikä on totuus....=(
Ainakaan itse en ole vielä hyväksynyt ajatusta, että esikoinen olisi se ainut. Mies ottaa iisimmin, välillä silläkin on vauvakuume kovempi, mutta on sanonut myös tyytyvänsä yhteen lapseen. (Hän on meistä se huonommin nukkuja ja esikoisen yökukkuminen taisi ajaa välillä hulluuteen.=D) Sanoikin, että minun suruni on kaikista vaikein asia näissä jutuissa...
Jos meille ei tule enää lapsia niin se on sitten siinä. Kumpikaan ei olla innostuttu adoptiosta tai muusta ratkaisusta... sitten se pitää varmaan vaan hyväksyä.=(
Onkos muita kohtalotovereita? Minkälainen tilanne ja tarina teillä on? Innolla odottamaan jää killimilli!=D
Kommentit (2)
Ollaan miehen kanssa molemmat 39-vuotiaita ja meilla on 2,5-vuotias lapsi, joka sai alkunsa n. 1.5 vuoden yrittamisen jalkeen ihan luomusti. Nyt on toista yritetty lahes 2 vuotta ilman tulosta. Tutkimuksissa on kayty, mutta mitaan siella mitattavaa haikkaa ei ollut.
Ikaa kertyy ja pikkuhiljaa vahan hirvittaa. Ollaan tosin mietitty vakavissamme adoptiotakin.
Hoitoja ei ole aloitettu viela ainakaan. Emme viela tieda aloitetaanko. Ja toisaalta ikakin tulee vastaan.
Laitan tähän itsestäni esittelyn, kopioin sen oikeastaan tuosta elokuun inssiläisten listalta :) :
" Meidän tausta on se, että esikoinen sai alkunsa luomusti ja todella nopeasti, toisesta yrityskierrosta. Nyt esikoinen on jo 4.5 vuotias ja sekund. lapsettomuutta takana aika tarkkaan 3 vuotta. Tutkimukssa ei ole havaittu mitään, miehellä oli ' varsinaisessa lapsettomuustutkimusten spermanäytteessä' vain lievästi alentunut hedelmöittämiskyky. Tuosta on jo niin paljon aikaa, että en muista oliko kyse runsaasta epämuotoisten määrästä vai mistä. Sittemmin insseissä pesun jälkeen lastit ovat olleet loistavia, eli miehistä vikaa ei ole.
Minäkin olin tutkimuksissa ihan ok, prog-kokeet, ssg normaaleja. Kohtuni minulla on kaksikornuinen, taaksepäin kallistunut ja vielä lisäksi toispuoleinen. Gyneni mukaan näillä tekijöillä ei ole vaikutusta mutta itseä hieman epäilyttää. Omien tuntemusten mukaan en aina ovuloi luomusti, joissain kierroissa nimittäin on selkeät tissikivut, pms-oireet jne, mutta joissain kierroissa ei mitään ' keltarauhastuntemuksia' . Mutta kaiketi tässä iässä (31 v) on luonnollistakin että kaikissa kierroissa ei enää ovuloi.
Summa summarum, olemme selittämättömiä sekundoja ja kaikki kovasti ihmettelevät (siis lähinnä hoitohenkilökunta) että miksi ei tärppää. Kerran jo tärppäsi, kolmannesta inssistä (joka oli neljäs hormoniavusteinen kierto) mutta se meni ikävästi kesken viime heinäkuussa rv 12. Mitään tutkimuksia ei tämän vuoksi tehty, sikiö oli kyllä jokaisessa ultrassa hieman liian pieni vaikka sydän löikin vahvasti. Tämä saattaa kertoa kromosomihäiriöstä. "
Tällä hetkellä toivutaan keskenmenosta, km:stä on nyt kaksi kuukautta ja nyt tuli vielä kohtutulehdus päälle. Juuri tänään kävin klinikalla ja ilmeisesti tulehdus ei ole kovin ärhäkkä ja hoito saatiin aloitettua aikaisin. Kahta antibioottia syön ja olokin on kyllä sen mukainen: täysin vetämätön. Kiertokin tuntuu heittävän häräpyllyä, nyt juuri on päällä älyttömän runsaat menkat jotka alkoivat jo 7 pv kuluttua oviksesta. Meillä mies matkustelee hirvittävästi työn puolesta ja sen vuoksi loka-marraskuussa, miten nyt kuukautiset tulevatkin, päästään vasta jatkamaan hoitoja. Insseillä jatketaan yhdistettynä todennäköisesti Menopur + Pregnyl
Paljon on minulla mietteitä tästä sekund. lapsettomuudesta, vaihdellen äärimmäisestä epätoivosta ja omanapaisuudesta koko maailmaa syleilevään onnellisuuteen siitä että minulla on asiat kuitenkin näin hyvin....Päälimmäisin tunne on kuitenkin ehkä levottomuus. Minulla ei ole taipumusta ajatella tyyliin: asiat menevät niin kuin on tarkoitettu tai että kohtalo johdattelisi. Mutta mietteistä voidaan kirjoitella enemmänkin jos saadaa pino aikaiseksi.
Niin, minä voin laatia sitten jonkin esittelylistan jos pinoomme ilmaantuu tarpeeksi väkeä. Oletko killimilli Sekundojen pinossa? Ajattelin vaan, että jos meitä selitt. sekund. ei ole tarpeeksi, pitäneekö vain liittyä ' pelkkiin' sekundoihin? Killimillille vielä, että huomasin, että teillä yritystä saman verran kuin meillä, eli lähes 3 v. Sulla on juuri 3. inssi ja minähän siitä kolmannesta raskauduin.... :) Pidän sulle peukkuja!
Mukavaa viikonloppua!