Mitä mieltä olette, suuttuiko työkaveri minulle ihan aiheesta?
Olimme menossa kuuden hengen porukalla lounaalle vähän matkan päähän työpaikasta. Juteltiin työasioista, kun työkaveri yht'äkkiä sanoo "olis ollu parempi, jos tuokin olis jääny syntymättä". Ihmettelin, että mitähän se nyt tarkotti, niin työkaveri jatkoi "kato nyt tuota". Se "tuo" oli pyörätuolissa istuva kehitysvammainen n. 10-vuotias tyttö. Me muut oltiin melkolailla ällistyneitä tämän yhden moukkamaisuudesta ja yksi pyysinkin toistamaan sanomisensa. Minä totesin siihen väliin, että "olis ollu parempi, jos sinä olisit jääny syntymättä". Tästä työkaveri suuttui minulle, kuinka kehtaan sanoa hänelle jotain tuollaista, sätti oikein urakalla minua keskellä katua. Pyysin miettimään mitä itse oli hetkeä aiemmin sanonut, niin vastaus oli "mut sehän oli vammanen". Myönnän, olisin voinut valita sanani toisin, mutta en tiedä, olisinko halunnut valita niitä toisin.
Kommentit (22)
Työkaverisi kuulostaa empatiakyvyttömältä ihmissaastalta. En haluaisi moisen kanssa olla tekemisissä, saati välittäisi hänen suuttumisestaan. Varmaan muutkin olivat tilanteessa sun puolella.
Moukkamaisuuteen ei ole tapana mennä mukaan kuten sinä teit. Jos tämä ei nyt sitten taas ole provo kuten epäilen. Toisilla ihmisillä on vilpitön näkemys, että vammaisena syntyminen on kamalaa. Siksihän toiset vammaisiksi epäiltyjä lapsiakin abortoivat.
Itse en olisi heti vastannut noin kärkkäästi mutta tyhmähän työkaverisi kommentti tietenkin oli.
Mä olisin sanonut juuri samoin. Ja suuttunut hänelle enemmän.
Mä en oo koskaan tajunnut, miksi on ok olla ääliö osoittaakseen toisen olevan ääliö. Miksi et olisi voinut vain sanoa, että että koet hänen puheensa loukkaavana, ryhtymättä itse yhtä loukkaavaksi.
Valitettavasti tämä ei ole provo. Samaisen työkaverin mielestä on aivan oikein, että Afrikassa kuolee niin paljon ihmisiä nälkään kuten myös Aasian taifuuneissa ja tsunameissa. Työkaverin sanoja lainatakseni "oma vika, mitäs tekevät niin paljon lapsia".
-ap
Työkaverisi on vielä ilmeisesti hiukan "alikehittynyt", kuulostaa joko reilu-parikymppiseltä, hiukan vajaalta, tai sitten jostain syystä maailman katkeroituneelta. Tai uusnatsilta. Ehkä jossain vaiheessa elämäänsä kypsyy, ehkä ei, mutta jätä omaan arvoonsa. Se että sinä teet itsestäsi idiootin ei auta tilannetta. Vaikka suurin osa varmaan onkin samaa mieltä, niin ei sitä kannata ääneen sanoa.
Sen sijaan jos tarjoutuu vastaavassa tilanteessa tilaisuus tehdä joku pieni ja vilpitön kiva ele tälle kehitysvammaiselle tytölle tai hänen huoltajilleen, niin se mielestäni paras ratkaisu. Mielellään sellainen että se ei näytä sääliltä, vaan huomioit vaan kanssaihmisiä jotenkin kivasti.
Minulla on yhdellä lapsistani pieni fyysinen ongelma joka oikealla hoidolla vaikuttaa hänen elämäänsä erittäin vähän, oikealla hoidolla ja sen hoidon riesan "unohtamalla" ei oikeastaan yhtään. Mutta siinä samalla on tullut juostua paljon erilaisilla klinikoilla ja sairaaloissa, ja nähtyä paljon lapsia ja vanhempia joilla on oikeasti ongelmia. Voin sanoa että nuo vanhemmat ja lapset kokevat semmoisen määrän erilaisia tunteita ja fyysisiä+psyykkisiä asioita että tuo "toi vammanen vois kuolla" -tyyppi ei tule samaan pääsemään eläissään, puhumattakaan sitten että ymmärtäisi siitä jotain.
Vammaisen lapsen tilanne on jotain niin järkyttävää että sitä ei soisi kenellekään lapselle tai hänen vanhemmalleen, mutta taas toisaalta nuo ihmiset ymmärtävät elämästä niin paljon enemmän kuin joku muovinen muoti-shoppailija elämänsä tunnossa. Ainakin he elävät, ironista kyllä, tämä haukkuja todennäköisesti ei.
Tuntematta työkaveriasi paremmin niin sanoisin kuitenkin, että hyvin totesit takaisin. Ehkä hän oppi miltä tuollainen arvostelu toisesta tuntuu (vaikkei vammainen nyt itse kuullukkaan) jotakin moraalia täs yhteiskunnassa tulee vaatia kanssaihmisiltään. Toisille pitää vääntää rautalangasta. Suuttukoot, ja ihan hänen häpeä jos ei asiasta pääse yli ja ymmärrä mitä tarkoitit vastakommentillasi.
Sympatiani sinulle, ap! Työkaverisi kuulostaa samanlaiselta idiootilta kuin minun työkaverini, jonka mielestä mm. keskosten pitäisi syntyä kuolleina. Ei kai sitä muuta voi kuin ajatella, että kun on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla vaatia. Taakka se on tyhmyys ja rajoittuneisuuskin, jopa vammaksi voisi lukea.
Työkaverini on nelikymppinen ja hänellä on lapsia, joista yksi on syntynyt keskosena. Hänelle ainoa vaihtoehto ja totuus on hänen mielipiteensä. Jos hän on sitä mieltä, että musta on valkoista, siitä asiasta keskustellaan niin kauan, että muutkin ovat sitä mieltä. Tosin yleensä muut liukenevat vähin äänin paikalta ja tämä työkaveri jää siihen luuloon, että me muut olemme hänen kanssaan samaa mieltä. Pakko jaksaa, kun työtäkään en haluaisi vaihtaa.
-ap
Eikö teillä ole esimiestä, ap? Tai porukan kuria? Ei tuollaista tyranniaa pidä työpaikalla kenellekään sallia, ei kokouksissa eikä edes kahvitauoilla. Ei tämä meidän tapaus mitään pysty meillä päsmäämään, yököttää vaan ne puheet ja asenteet usein. Mutta tulkoon uskossaan autuaaksi, ei ole minltta pois, paitsi mitä nyt tosiaan välillä oksettaa. Me joko vaietaan hänet hiljaiseksi tai tylytetään jos on tarpeen, ettei sabotoi asioista puhumista. Nro 10
Oisin ehkä itse sanonut, että "no onneksi ei ole ne asiat sinun eikä minun päätettävissä". Ei kannata olla moukka takaisin, mut voi yrittää tuoda oman kantansa esiin kuitenkin. En kyllä sinänsä ihmettele, että sulla kilahti, on vaan hankala tilanne, jos välit menee työkaverin kanssa.
Toimit oikein.
Työkaverisi käytös on ala-arvoista.
Vuosia olen saanut kuulla kans yhden työpaikalla olevan "ainoaa totuutta kaikesta". Se totaalinen usko siihen, että vain minun elämänratkaisuni, asenteeni ja mielipiteeni on se ainoa totuus, on vain niiiiiiiin rasittavaa!! Ei ehkä ensimmäisenä tai toisena vuotena, mutta kymmenen vuotta kuunnella ja katsella sitä näköalattomuutta, minä-keskeisyyttä, kyvyttömyyttä nähdä tai kokea mitään, mikä on ulkopuolella oman kokemusmaailman tai oman mielipiteen>se on vain niin rasittavaa...! En enää jaksa kuunnella samaisen rouvan jatkuvaa itsekehua, kuinka hän on niin taitava, ahkera, uhreilullinen, osaava jne jne. Kukaan muu ihminen ei saa minussa niskakarvoja pystyyn, mutta en enää jaksa kuunnella sekuntiakaan sitä omakehua, itsensä ylentämistä, piilokehuskelua, ja omien totuuksien fanaattista totuutta (millekään muulle mielipiteelle ei ole tilaa). OKSETUS!! Kyllä hypin tasajalkaa ilosta, kun tämä kyseinen totuudentorvi jää eläkkeelle!
Onko se sun työkaveri Jehova? Niiltä olen kuullut vastaavia juttuja.
Oikeassa oli, ei kehitysvammaiseksi kannata syntyä.
[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 17:03"]Mä en oo koskaan tajunnut, miksi on ok olla ääliö osoittaakseen toisen olevan ääliö. Miksi et olisi voinut vain sanoa, että että koet hänen puheensa loukkaavana, ryhtymättä itse yhtä loukkaavaksi.
[/quote]
Minusta ei ole ääliömäistä yrittää opettaa empatiakykyä ääliölle. Ja rautalangalla pitää vääntää, koska muuten ei mene perille, ap: n työkaverin kaltaiselle superääliölle ei auta näemmä sekään.
Ap teit oikein. Asiaa voitte tarvittaessa käsitellä työpaikakokouksessa.
Vanhainkotityössä joskus huvitti, kun hienot ihmiset- omasta mielestään- häkeltyivät, itse he loukkasivat hoidettavia ja kun heille pilailtiin samalla tavoin - voi kuinka oli loukkaavaaa.
Kokouksissa tämä työkaveri lähinnä hymähtelee ja pyörittelee silmiään, toisinaan saamme kuulla hänen mielipiteitään silloinkin. Yleensä hän ei pomon läsnäollessa totuuksiaan lauo, vaan tämä on lähinnä kahvituntiongelma. Jos pomo on samaan aikaan tauolla, työkaveri kertoo tosi huonoja vitsejä joille kukaan muu ei naura. Esim. "Kenenköhän munat täällä jääkaapissa on? Onkohan ne sun, Ville?" ja huvittunutta naurua päälle. Esimiehellä on kyllä auktoriteetti vielä tallessa.
-ap
Voiko olla totta...? Jos on, ihan oikein vastasit.