Tykkäättekö oikeasti käydä häissä ym isoissa juhlissa?

En tykkää.

En tykkää, enkä myöskään käy. En halua käyttää elämääni asioihin joita inhoan ja vielä maksaa siitä. Poikkeuksena toki hyvät ystävät, mutta ollaan jo sen ikäisiä, että ei juuri häitä enää tiedossa.

Onhan niistä stressiä. Osin siksi en halua omia häitä, niin ei tule kenellekään stressiä minun juhlista. Lisäksi en perusta kakku kahvi juhlista, jossa istua pönötetään ja matkaa on monta sataa kilometriä.

Nuorena tykkäsin. Enää en menis kuin ihan todella läheisten häihin.

Kyllä mä joskus tykkään. Mutta juhlat on kyllä yksi tämän suomalaisen kulttuurin kompastuskivistä: niissä on monilla nykyään ennemmin ikävää kuin mukavaa. Liittyy samaan kuin se, että monelle ystävien löytäminen on niin vaikeaa.

Vieraana joo, joskus, juhlakaluna tai bestmanina en.

Olisi kiva käydä jos ihmiset juttelisivat ja olisivat ystävällisiä toisilleen.  Mutta kulttuurimme on

niin muuttunut töykeäksi ja ilkeäksi ettei sukulaiset edes juhlissa tervehdi vaan kääntävät

selkänsä.

Tykkään! Rakastan juhlia, etenkin jos saan olla vain vieraana.

Tosin kyllä nekin juhlat on aina olleet enempi plussan puolella ja mukavia muistoja, joissa olen joutunut esiintymään ja/tai huolehtimaan tarjoiluita tmv.

Kyllä, aina silloin tällöin. Tykkään myös järjestää isoja juhlia - koska en koskaan aio mennä naimisiin, järjestin itse omat nelikymppisjuhlani. Vuokrasin viikonlopuksi halvalla leirikeskuksen, kutsuin kaikki ystävät ja tuttavat puolisoidensa tai kumppaniensa kanssa, täytin paikan ilmapalloilla ynnä muilla koristeilla ja pyysin, että lahjojen sijasta kaikki toisivat jotain nyyttäripöytään. Yksi hyvä ystävä on amatööri-DJ, joten musa soi koko ajan ja tanssilattiakin oli. (Kyseinen kaveri nimenomaan tarjoutui hommiin, koska ei pääse kovin usein soittamaan pitkiä keikkoja.) Muuta ohjelmaa ei ollut.

Saapua sai tietystä kellonajasta lähtien, ja poistua silloin kun itsestä tuntui hyvältä. Mulla kävi yli 40 vierasta, suurin osa yöpyi paikalla - etenkin lapselliset totesivat, että oli kiva kun isä ja äiti pääsivät kerrankin bilettämään ilman jälkikasvua. (Olin sanonut, että lapset voi ottaa mukaan, mutta kaikki halusivat tosiaan kerrankin olla ihan vapaasti kavereiden kanssa.)

Minulle - ja muille - tärkeintä oli se, että päästiin tuomaan ihmiset yhteen, pitämään hauskaa, syömään, juomaan ja juttelemaan vähän koristeellisemmissa puitteissa (ne miljoona ilmapalloa ja metritolkulla metalliserpentiiniä). Mä olen huomannut, että jos on kovasti pakollista ohjelmaa ja aikatauluja, se stressaa ihan älyttömästi. Siksi en halunnut mitään sellaista.

Niin harvoin kutsutaan sellaisiin nykyään että osallistun mielelläni jos kutsu tulee.

Joo, tykkään. Mitä enemmän tuttuja, sitä kivempaa tietysti.

Tosin olen niin perverssi, että aidosti tykkään työpaikan juhlista, verkostoitumistilaisuuksia ym. kekkereistä. 

En tykkää, olin hiukan vaivaantunut myös omissa isoissa häissäni.

Olen introvertti enkä nauti muiden seurasta enkä keskipisteenä olemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä joskus tykkään. Mutta juhlat on kyllä yksi tämän suomalaisen kulttuurin kompastuskivistä: niissä on monilla nykyään ennemmin ikävää kuin mukavaa. Liittyy samaan kuin se, että monelle ystävien löytäminen on niin vaikeaa.

Ei, vaan se kielteisyys on kiinni siitä, että kaikista juhlista, häistä eritoten, on tullut suunnatonta ja typerää vouhotusta.

Erikoisuuden tavoittelua ja mukahauskaa sontaa.

Ei kiitos sellaisille juhlille.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, aina silloin tällöin. Tykkään myös järjestää isoja juhlia - koska en koskaan aio mennä naimisiin, järjestin itse omat nelikymppisjuhlani. Vuokrasin viikonlopuksi halvalla leirikeskuksen, kutsuin kaikki ystävät ja tuttavat puolisoidensa tai kumppaniensa kanssa, täytin paikan ilmapalloilla ynnä muilla koristeilla ja pyysin, että lahjojen sijasta kaikki toisivat jotain nyyttäripöytään. Yksi hyvä ystävä on amatööri-DJ, joten musa soi koko ajan ja tanssilattiakin oli. (Kyseinen kaveri nimenomaan tarjoutui hommiin, koska ei pääse kovin usein soittamaan pitkiä keikkoja.) Muuta ohjelmaa ei ollut.

Saapua sai tietystä kellonajasta lähtien, ja poistua silloin kun itsestä tuntui hyvältä. Mulla kävi yli 40 vierasta, suurin osa yöpyi paikalla - etenkin lapselliset totesivat, että oli kiva kun isä ja äiti pääsivät kerrankin bilettämään ilman jälkikasvua. (Olin sanonut, että lapset voi ottaa mukaan, mutta kaikki halusivat tosiaan kerrankin olla ihan vapaasti kavereiden kanssa.)

Minulle - ja muille - tärkeintä oli se, että päästiin tuomaan ihmiset yhteen, pitämään hauskaa, syömään, juomaan ja juttelemaan vähän koristeellisemmissa puitteissa (ne miljoona ilmapalloa ja metritolkulla metalliserpentiiniä). Mä olen huomannut, että jos on kovasti pakollista ohjelmaa ja aikatauluja, se stressaa ihan älyttömästi. Siksi en halunnut mitään sellaista.

Anteeksi, mutta tuollaiset kuulostaa just hirveiltä juhlilta. Juhlat jossain hevonkuusessa ankeassa miljöössä nyyttärimeiningillä. Ja jos haluat kotiin yöksi, et voi edes juoda muutamaa drinkkiä.

En pidä sellaisista juhlista, joissa menee koko päivä, tai koko viikonloppu jos häät ovat jollain toisella paikkakunnalla.

Kivoimmat häät, joissa olen ollut, kestivät n. pari tuntia. Ensin oli vihkiminen maistraatissa, sen jälkeen mentiin ravintolaan syömään. Kaikki näyttivät viihtyvän.

Tykkään ihan älyttömästi! Nyt on muutama kaveri järjestänyt isot synttärijuhlat (pyöreitä vuosia) ja niissä on ollut ihanaa! Samoin rakastan rapujuhlia, venetsialaisia, korttelijuhlia, firman pikkujouluja ja saunailtoja. Minusta on aina hauskaa päästä juhliin.

Kohta pääsen järjestämään ylioppilasjuhlat. Sekin on ihanaa.

Tykkään todella paljon juhlista! Olen joskus tietysti ollut ankeissakin juhlissa, mutta yleensä minusta on kyllä tosi kiva tavata vanhoja ja uusia tuttuja, kaikki juhlamielellä.

Jossain määrin pitää kuitenkin puitteiden olla kunnossa, eli pitää olla hyvää ruokaa ja juomaa, sopivasti ohjelmaa (ei liikaa eikä liian vähän) livemusiikkia ja inspiroiva miljöö. Tilan pitää olla sellainen, missä pystyy rauhassa syömään ja on riittävästi tilaa liikuskeluun ja seurusteluun.

Ennen koronaa kyllä, nyt en.

Tykkään! Hyvää ruokaa ja juomaa. Iloisia ihmisiä, musiikkia. ”Hyvä” syy laittautua. Lisäksi usein häissä tulee liikutuksesta itkettyäkin pienesti, sekin on ihan mukavaa kun nykyään itkee niin harvoin muuten.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, aina silloin tällöin. Tykkään myös järjestää isoja juhlia - koska en koskaan aio mennä naimisiin, järjestin itse omat nelikymppisjuhlani. Vuokrasin viikonlopuksi halvalla leirikeskuksen, kutsuin kaikki ystävät ja tuttavat puolisoidensa tai kumppaniensa kanssa, täytin paikan ilmapalloilla ynnä muilla koristeilla ja pyysin, että lahjojen sijasta kaikki toisivat jotain nyyttäripöytään. Yksi hyvä ystävä on amatööri-DJ, joten musa soi koko ajan ja tanssilattiakin oli. (Kyseinen kaveri nimenomaan tarjoutui hommiin, koska ei pääse kovin usein soittamaan pitkiä keikkoja.) Muuta ohjelmaa ei ollut.

Saapua sai tietystä kellonajasta lähtien, ja poistua silloin kun itsestä tuntui hyvältä. Mulla kävi yli 40 vierasta, suurin osa yöpyi paikalla - etenkin lapselliset totesivat, että oli kiva kun isä ja äiti pääsivät kerrankin bilettämään ilman jälkikasvua. (Olin sanonut, että lapset voi ottaa mukaan, mutta kaikki halusivat tosiaan kerrankin olla ihan vapaasti kavereiden kanssa.)

Minulle - ja muille - tärkeintä oli se, että päästiin tuomaan ihmiset yhteen, pitämään hauskaa, syömään, juomaan ja juttelemaan vähän koristeellisemmissa puitteissa (ne miljoona ilmapalloa ja metritolkulla metalliserpentiiniä). Mä olen huomannut, että jos on kovasti pakollista ohjelmaa ja aikatauluja, se stressaa ihan älyttömästi. Siksi en halunnut mitään sellaista.

Mä olen juhlien ystävä, mutta nämä eivät mielestäni kuulosta kivoilta juhlilta. En halua juhlissa syödä nyyttäriruokaa pitkin iltaa vaan haluaisin, että joku olisi suunnitellut hyvän menun ja juhla-ateria syödään pöydässä yhtä aikaa.

Juhlat leirikeskuksessa ilman ohjelmaa kuulostavat mielestäni tosi arkisilta ja ankeilta. Kyllä juhlissa pitää olla jotakin, mikä nostaa päivän arjen yläpuolelle eli puheita, esityksiä, livemusiikkia. Ilmapallot, serpentiinit ja krääsä sopivat paremmin lastenjuhliin.

Mun mielestä on myös todella ylimielistä ja outoa kuvitella, että sinä jotenkin järjestit lapsivapaata ystävillesi. Ellei juhlaasi kuulunut lapsenvahtipalvelu, niin ihan itsehän he sen lapsivapaan itselleen järjestivät?