Lue keskustelun säännöt.
1 vuotias heräilee edelleen kerran tunnissa öisin
05.09.2021 |
Luulin, toivoin ja rukoilin väsyneenä vauvavuotena, että yöunipätkät pidentyisivät vauvalla edes vähän 1-vuotta täytettyään. Väärin luulin.
Edelleen siis tilanne, että nukkuu vieressäni, nukahtaa yöunille vain rinnalle, yön aikana havahtuu unesta säännöllisesti koko yön aamuu
asti noin kerran tunnissa, jolloin hän nousee täysin unenpöpperössä istumaan patjalle. Ei tule takaisin viereeni itse, vaan alkaa hieman kitistä (ei varsinaisesti itke/huuda), johon itse herään ja otan viereeni. Nukahtaa uudestaan vain rinnalle.
Tämä siis toistuu usean kertaa yössä, mikä johtaa ymmärrettävästi siihen, että aamuisin mulla on jopa väsyneempi olo kuin illalla nukkumaan mennessä (ja olen iltaisin jo hyvin väsynyt).
Ajattelin, että on vain vaihe, ja sen vuoksi oon jaksanut sinnitellä vauvavuoden omalla hyvällä ruokavaliolla, kahvilla, imetyshormonien, vaunulenkkien ja ulkoilun voimin vauvavuoden suht "pirteänä" ja hyväntuulisena, kun oon ajatellut pian yöheräilyjen jo helpottavan.
Oon kyllä saanut tunneissa laskettuna unta hyvin, kun vauvan yöunet klo 20-8 olleet aina, mutta tuo unen katkeaminen tunnin välein joka ikinen yö alkaa nyt jo tuntua. 🤦♀️😓😣😬😱Taitaa multa puuttua se palauttava uni kokonaan, kun ei tule yhtään pidempiä unipätkiä.
Neuvoja, kokemuksia, vertaistukea, ihan mitä vaan? Ja kyseessä siis terve, päivisin hyvin virkeä ja iloinen, normaalisti kasvava ja kehittyvä vauva.
Lisäksi luulin, että
Kommentit (75)
En tiedä mistään mitään.
Kuitenkin kaverini lapsi teki tuollaista ja sitä jatkui varmaan kolmevuotiaaksi. Ei ihn noin usein. Myöhemmin ilmeni, että ei oikein osaa hyvin olla toisten lasten seurassa. Vain yksi leikki kiinnostaa ja sekin intohimoisesti. Sitten yhtäkkiä se loppuu eikä nkiinnost enää ollenkaan.
Oletan, että hänellä on lievää autismia. Kyllä hänellä vanhemmiten joitain kavereita on ja seurustelikin vähän aikaa. Toinen hänen vanhemmista on samanlainen.
Tai auttaisiko teillä, jos antaisit korviketta illalla tuttipullosta, niin ehkä saisi niin suuren annoksen, että ehkä nukkuisi pidempään.
Mun lapseni lopetti yöheräilyn varhain, mutta lopuksi hän vain enää hiukan kitisi. Minä juttelin hänelle rauhoittavasti (en antanut maitoa) ja hän nukahti. Lapsen ehkä tarvitsisi oppia, että ei ole pakko saada maitoa, jotta nukahtaa uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun valitsee perhepetin ja tissittelyn, niin noin siinä käy. Myöhäistä katua.
Äiti pois kolmeksi yöksi, lapsi omaan sänkyyn ja imetys loppuu nyt. Sen jälkeen kaikki voivat nukkua yönsä.
Joo, imetystä oon lopettamassa vähitellen. En suorilta käsin, olisi julmaa lapselle eikä itsellekään kovin terveellistä. Perhepetiin siirryttiin noin 4 kk iässä oman jaksamiseni vuoksi, kun en enää yksinkertaisesti jaksanut itse öisin tunnin välein nostella rauhoittumaan viereeni ja takaisin pinnasänkyyn. Eli ekat 4 kk nukkui omassa sängyssä mun vieressä, mutta havahtui silti aina tunnin välein unestaan.
Imetystä en kadu millään tapaa, enkä perhepetiä. On niin luontaista lapselle kuin olla voi. Mutta nyt tosiaan, 1 v. ikää ja yöimetyksetkin saisi jäädä. Isä siis avuksi, kunhan olisi töistä edes jonkinlaista vapaata hänellä. Tekee siis reissuhommia ja pitkää päivää, tarkkaavaisuutta vaativaa vaarallista työtä. Haluan että hän nukkuu yönsä sen vuoksi hyvin työssä ollessaan.
Yösyötöistä vieroittaminen olisi nyt aika tärkeää, tuon ikäinen ei tarvitse enää maitoa yöllä. Kunnon annos iltapuuroa ja korviketta (tai rintamaitoa) ennen nukkumaanmenoa, niin ei pitäisi tulla nälkää yöllä, jolloin yösyötöistä kieltäytyminen on myös helpompaa. Toki läheisyyttä voi edelleen antaa, mutta toisaalta voisi olla myös helpompi, että joku muu hoitaa sen, koska sinä äitinä tuoksut maidolta. Myös omaan sänkyyn (pinnasänkyyn) totuttelu olisi nyt todella tärkeää, ihan siis turvallisuudenkin kannalta. Meidän vuoden ikäinen ei missään nimessä voisi nukkua meidän välissä enää, koska aamulla saattaisi vain päättää kiivetä pois sängystä, eikä välttämättä muista mennä jalat edellä. Läheisyyttä pitää myös antaa paljon päivällä ja pitää huolta siitä, että lapsi saa ulkoilla ja touhuta paljon. Päikkäreitä ei myöskään liian myöhään.
Teillä on monta asiaa mistä unikouluttaa: ilta- ja yömaito pois, omaan sänkyyn siirto, itsekseen nukahtaminen jne. Mutta yksi asia kerrallaan, aloita tosta maidosta. Ilta- ja yömaito siis nyt pois, päivällä voit vielä imettää jos se teillä on vielä ohjelmistossa. Yöllä kun herää, niin kaikki muut konstit käyttöön, mitä tahansa viihdytystä, vaikka leluja, jotta rauhoittuu. Mitä vaan. Otat periaatteen, että makkarissa ei imetetä enää, ja ei esim. ennen kuutta. Ja kun aamulla heräätte, siirrytte pois makkarista imettämään. Aamut saattaa hetkellisesti aikaistua, mutta palaavat normaaliksi pian kyllä.
Kuulostaa tutulta.
Meidän keskimmäinen oli aika samanlainen. Vuoden ikäisenä sitten lopetin yösyötöt ja lapsen isä otti hoitaakseen yöheräilyt. Tällä ei valitettavasti ollut juuri muutosta. Parin kuukauden päästä vaihdettiin takaisin perhepetiin, vaikken enää imettänyt.
Puolentoista vuoden iässä alkoi vihdoin yöheräämiset vähentyä ja kahden vuoden iässä heräsi enää 3-4 kertaa yössä. Siitä se sitten väheni kokonaan. 5 vuoden iässä alkoi nukahtaa heti kun pää kosketti tyynyä ja heräsi vasta aamulla. Nyt 10 vuoden iässä hänellä on meidän perheen parhaat unenlahjat.
Ei autismia, ei refluksia, ei sydänvikaa, ei allergioita. Tutkimuksissa ja lääkärissä ei koskaan selvinnyt, miksi ei alle vuoden ikäisenä nukkunut yli puoltatuntia putkeen, ei yöllä eikä päikkäreillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vähän vastaava ongelma ratkesi itsestään kun lapsi oppii kävelemään 13 kk iässä. Muutos tapahtui kirjaimellisesti tuolla hetkellä. Edellisenä yönä n+1 herätystä kuten aiemminkin, seuraavasta yöstä eteenpäin lapsi on nukkunut käytännössä kaikki yöt katkoitta. Olin jo alistunut ajatukseen tandemimetyksestä öisin (lapsi ei siis omasta aloitteestaan käynyt rinnalla enää päivisin), mutta lapsi vieroitti itsensä, ehkä raskaudesta johtuen, aika pian tuon jälkeen myös aamuimetyksestä (olisi ollut ihanaa, jos olisi vielä saanut käyttää sen 20 min heräämiseen, sit täytyi alkaa syöksyä lapsen perään 5 sekunnin heräämisajalla).
Meillä oli ihan sama tilanne. Sitä kesti siihen asti, että lapsi oli n. 2v. Imetyksen lopetin joskus, kun lapsi oli vähän päälle 1v. Kaikki mahdollinen kokeiltiin ja mikään ei auttanut. Perhepedissä mentiin pitkään
kun en vain jaksanut nostella pinnasängystä pois vähän väliä ja tätähän kesti kuukausia. Ties miten monta kertaa yritin jaksaa, mutta lopulta se vähäinenkin uni itelle oli tärkeämpää, että selvisin. Tilanne muuttui huomattavasti parempaan, kun siirrettiin lapsi isoveljen kans samaan huoneeseen ja pois pinnasängystä. Siellä juoksin useaan otteeseen tovin, kunnes yhtäkkiä tajusin, että välit piteni koko ajan ja lopulta sain nukkua yöt. Kukaan ei osaa sanoa varmasti mikä teillä toimii. Veikkaan, että meillä siihen auttoi vain aika tän neljännen lapsen kohdalla. Jaksamista sinne..selviät kyllä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää muista koska yöimetykset loppuivat, aika varhaisessa vaiheessa kuitenkin. Mutta koko imetystouhu lopetettiin siten, että iltatissittely oli viimeinen mikä oli ohjelmistossa ja lopulta vain päätin että nyt saa riittää. Kolmena iltana isä hoiti lapsen (oli yli puolitoistavuotias jo tuolloin) iltatouhut alkaen iltapuurosta sänkyyn peittelyyn. Kyllä sieltä aika paljon kurkittiin ja heräiltiinkin öisin. Yleensä koitettiin olla vain hiljaa ja teeskennellä nukkuvaa. Jos ei auttanut niin tiukka käsky "nyt on yö, laitappa pää tyynyyn, kaikki nukkuu nyt".
Eli aloittajalle ihan vaan kylmästi yötissittelyt pois ja kehotus jatkaa unia omassa sängyssä.
Meillä oli samanlainen heräilijä. Pidettiin n. 9kk ikäisenä sitten unikoulu ja jätettiin vain yösyötöt kylmästi pois. Muutama yö meni itkeskellessä, mutta oppi lopulta nukahtamaan ilman. Sen jälkeen omaan sänkyyn siirtäminen oli helpompaa ja lopulta myös omaan huoneeseen. Itsestään en usko, että lapsi olisi kovin pian tapaansa lopettanut, koska rinnalle nukahtaminen on lapselle niin turvallista ja mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko sulla jokin erityinen syy olla opettamatta lastasi omaan sänkyyn ja aloittaa tissittely? Ensin syödään ja sitten muiden iltatoimien jälkeen nukkumaan omaan sänkyyn. Lapsen uni on välillä kevyempää ja hänen pitää oppia nukahtamaan itse uudestaan.
Läheisyyttä saa päivisin, kun oon hoitovapaalla. Ulkoillaan aamusta 2 h, päivällä 2 h ja alkuillasta n. 1 h. Säännöllinen päivärytmi ollut jo pitkään, yöunet n.20-8 ja päikkärit n.12-13.30.
Lapsi ei siis valvo öisin emmekä ole ikinä onneksu joutuneet esim. öisin kanniskelemaan huutavaa lasta tai nukuttaa pitkään. Nukahtaa päiväunille ja yöunille lähes poikkeuksetta max 15 minuutissa. Eli nukuttaminen ei oo ikinä ollut ongelma. Lapsi on tyytyväinen, virkeä ja aktiivinen päivisin. Ongelma (mulle siis, koska en enää jaksa yöstä töiseen jatkuvilla pätkäunilla) on siis tuo yöheräily. Jatkettaisiin näin, jos kokisin itseni virkeämmäksi aamuisin.
Perhepeti on tehty turvalliseksi, sänky on madallettu ja pehmusteet alla. Oon sitä mieltä toisaalta, että ihmislapselle on ollut kautta aikojen ja on edelleen biologisesti luonnollista nukahtaa ja nukkua "emonsa" viereen.
Huudatusunikouluihin en oo mitenkään valmis, koen että lapsen tarpeisiin ei silloin vastata, jos hänet jätetään huomiotta. Se ei vaan mitenkään voi tehdä hyvää lapsen psyykelle. Muistan itse, kuinka turvallista oli lapsena öisin mennä vanhemman viereen, jos näki painajaista. Mutta ehkä jokin lempeämpi unikoulu kävisi, onko niistä muilla vinkkejä? Ja lapsi omaan sänkyyn, tuohon viereen hyvä idea. Ensin toki olisi saatava yösyömiset pois. Päivällä syökin enää vähemmän maitoa. Ottaakohan sitten illalla "takaisin". 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko sulla jokin erityinen syy olla opettamatta lastasi omaan sänkyyn ja aloittaa tissittely? Ensin syödään ja sitten muiden iltatoimien jälkeen nukkumaan omaan sänkyyn. Lapsen uni on välillä kevyempää ja hänen pitää oppia nukahtamaan itse uudestaan.
Tää olis pikku hiljaa tarkoitus toteuttaa. Ainakin tuo yötissittely pois. Vieressä saa nukkua, kunhan ei heräilisi jatkuvasti. Mikään ei oo ihanampaa, kuin pikku käärö omassa kainalossa. 💗 Olisiko antaa tähän opetteluum hyviä vinkkejä, poislukien lapsen huudatus?
Vierailija kirjoitti:
Kun valitsee perhepetin ja tissittelyn, niin noin siinä käy. Myöhäistä katua.
Äiti pois kolmeksi yöksi, lapsi omaan sänkyyn ja imetys loppuu nyt. Sen jälkeen kaikki voivat nukkua yönsä.
Ai kolme yötä riittää??
Meillä meni puoli vuotta ennen kuin uskoi ettei maitoa tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Läheisyyttä saa päivisin, kun oon hoitovapaalla. Ulkoillaan aamusta 2 h, päivällä 2 h ja alkuillasta n. 1 h. Säännöllinen päivärytmi ollut jo pitkään, yöunet n.20-8 ja päikkärit n.12-13.30.
Lapsi ei siis valvo öisin emmekä ole ikinä onneksu joutuneet esim. öisin kanniskelemaan huutavaa lasta tai nukuttaa pitkään. Nukahtaa päiväunille ja yöunille lähes poikkeuksetta max 15 minuutissa. Eli nukuttaminen ei oo ikinä ollut ongelma. Lapsi on tyytyväinen, virkeä ja aktiivinen päivisin. Ongelma (mulle siis, koska en enää jaksa yöstä töiseen jatkuvilla pätkäunilla) on siis tuo yöheräily. Jatkettaisiin näin, jos kokisin itseni virkeämmäksi aamuisin.
Perhepeti on tehty turvalliseksi, sänky on madallettu ja pehmusteet alla. Oon sitä mieltä toisaalta, että ihmislapselle on ollut kautta aikojen ja on edelleen biologisesti luonnollista nukahtaa ja nukkua "emonsa" viereen.
Huudatusunikouluihin en oo mitenkään valmis, koen että lapsen tarpeisiin ei silloin vastata, jos hänet jätetään huomiotta. Se ei vaan mitenkään voi tehdä hyvää lapsen psyykelle. Muistan itse, kuinka turvallista oli lapsena öisin mennä vanhemman viereen, jos näki painajaista. Mutta ehkä jokin lempeämpi unikoulu kävisi, onko niistä muilla vinkkejä? Ja lapsi omaan sänkyyn, tuohon viereen hyvä idea. Ensin toki olisi saatava yösyömiset pois. Päivällä syökin enää vähemmän maitoa. Ottaakohan sitten illalla "takaisin". 🤔
korjaus viimeiseen lauseeseen:ottaakohan ÖISIN takaisin
ap
Meillä esikoinen nukkui perhepedissä neljävuotiaaksi, oli rauhallinen nukkuja. Kuopus oli rauhaton pyörijä ja heräilijä, ja minusta tuli zombie. lopulta ratkaisuksi osoittautui että siirrettiin kuopus omaan huoneeseensa. Pyöri ja heräili edelleen, mutta minä en (muutaman yön jälkeen). Ei siis oikeasti tarvinnut mitään ’palveluja’ yöllä vaan häiriintyi siitä kun minä heräsin ja sanoin jotain tai tungin tuttia suuhun. Lapset on vaan niin erilaisia. Molempien kohdalla lopetin imetyksen 9 kk iässä. Ap:lle suosittelisin myös ilta- ja yöimetysten lopettamista, ei oo hyväksi hampaillekaan tuo yötissi vähän väliä. Eikä se lapsen perusturvallisuus järky vaikka hän unikoulutettaessa vähän itkisikin, sehän ei oo kuitenkaan mitään jatkuvaa huudattamista. Lapsen ehdoilla pitää perheessä mennä mutta vanhemmat on kuitenkin ne jotka määrää raamit, perusturvallisuus tulee siitä, eikä siitä että lapsi saa aina kaiken haluamansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko sulla jokin erityinen syy olla opettamatta lastasi omaan sänkyyn ja aloittaa tissittely? Ensin syödään ja sitten muiden iltatoimien jälkeen nukkumaan omaan sänkyyn. Lapsen uni on välillä kevyempää ja hänen pitää oppia nukahtamaan itse uudestaan.
Tää olis pikku hiljaa tarkoitus toteuttaa. Ainakin tuo yötissittely pois. Vieressä saa nukkua, kunhan ei heräilisi jatkuvasti. Mikään ei oo ihanampaa, kuin pikku käärö omassa kainalossa. 💗 Olisiko antaa tähän opetteluum hyviä vinkkejä, poislukien lapsen huudatus?
Sun mielestä on ihanaa kun on pikku käärö kainalossa. Onkohan lapsi siltä mieltä? Ehkä lapsi tarviikin omaa tilaa ja hänen unensa häiriintyy sen takia kun olette liian lähekkäin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun valitsee perhepetin ja tissittelyn, niin noin siinä käy. Myöhäistä katua.
Äiti pois kolmeksi yöksi, lapsi omaan sänkyyn ja imetys loppuu nyt. Sen jälkeen kaikki voivat nukkua yönsä.
Ai kolme yötä riittää??
Meillä meni puoli vuotta ennen kuin uskoi ettei maitoa tule.
Auts. 😀😬😣 Jos menis puol vuotta öisin maitoa itkiessä, mieluummin jatkan näin kun tähänkin asti, ilman huutoa ja valvoskelua öisin. Rinnalle kun rauhoittuu heti kuin napista painamalla ja jatkaa unta. Pätkäunet kuitenkin pienempi paha kuin yövalvomiset. 🙈
Mutta lapset toki yksilöitä.
Meillä ei muuten kiinteitä mene vieläkään mitenkään valtavasti, ja aina kun tekee hampaita, lämmintä ruokaa ei mene juuri ollenkaan. Silloin on myös rinnalla useammin, kun saa varmaan siitä myös lohtua. 💔 (toki saa myös särkylääkettä tällöin)
Kaveri kertoi lapsen isästä olleen iso apu imetyksestä luopuessa, mutta meillä mies tosiaan reissutöissä ja pitkää päivää. Eli hänestä ei juurikaan apua ole pidemmän päälle, toki leikkii ja vaipattaa, syöttää ym.kun joskus käy kääntymässä kotona. Talvella miehen työt vähenee taas, kun kesäsesonki on ohi, tällöin voisi öissäkin auttaa, mutta haluaisin nyt jo pian lopettaa imetyksen. 😀🤦♀️
Kyllä on nykyään perhe-elämä hankalaa. 😱😂 (sarkasmi)
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko sulla jokin erityinen syy olla opettamatta lastasi omaan sänkyyn ja aloittaa tissittely? Ensin syödään ja sitten muiden iltatoimien jälkeen nukkumaan omaan sänkyyn. Lapsen uni on välillä kevyempää ja hänen pitää oppia nukahtamaan itse uudestaan.
Tää olis pikku hiljaa tarkoitus toteuttaa. Ainakin tuo yötissittely pois. Vieressä saa nukkua, kunhan ei heräilisi jatkuvasti. Mikään ei oo ihanampaa, kuin pikku käärö omassa kainalossa. 💗 Olisiko antaa tähän opetteluum hyviä vinkkejä, poislukien lapsen huudatus?
Sun mielestä on ihanaa kun on pikku käärö kainalossa. Onkohan lapsi siltä mieltä? Ehkä lapsi tarviikin omaa tilaa ja hänen unensa häiriintyy sen takia kun olette liian lähekkäin?
Nukutaan superleveässä parisängyssä. Usein siirrän lapsen toiselle puolen sänkyä, kun hän on nukahtanut. Pian sen jälkeen hakeutuu ihan kiinni muhun. 😍🙈😂 Kun herätään, ollaan aivan sängyn reunalla, 3/4 sängystä tyhjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun valitsee perhepetin ja tissittelyn, niin noin siinä käy. Myöhäistä katua.
Äiti pois kolmeksi yöksi, lapsi omaan sänkyyn ja imetys loppuu nyt. Sen jälkeen kaikki voivat nukkua yönsä.
Joo, imetystä oon lopettamassa vähitellen. En suorilta käsin, olisi julmaa lapselle eikä itsellekään kovin terveellistä. Perhepetiin siirryttiin noin 4 kk iässä oman jaksamiseni vuoksi, kun en enää yksinkertaisesti jaksanut itse öisin tunnin välein nostella rauhoittumaan viereeni ja takaisin pinnasänkyyn. Eli ekat 4 kk nukkui omassa sängyssä mun vieressä, mutta havahtui silti aina tunnin välein unestaan.
Imetystä en kadu millään tapaa, enkä perhepetiä. On niin luontaista lapselle kuin olla voi. Mutta nyt tosiaan, 1 v. ikää ja yöimetyksetkin saisi jäädä. Isä siis avuksi, kunhan olisi töistä edes jonkinlaista vapaata hänellä. Tekee siis reissuhommia ja pitkää päivää, tarkkaavaisuutta vaativaa vaarallista työtä. Haluan että hän nukkuu yönsä sen vuoksi hyvin työssä ollessaan.
Olet ihan itse valinnut tuon etkä kaikesta päätellen edes halua apua, koska olet valmiiksi keksinyt kaikki mahdolliset tekosyyt sille, että saat jatkaa säälin kohteena olemista.
Vuoden ikäinen ei tarvitse yöllä tissiä, sen voi lopettaa samantien! Jos koet, että sinä haluat imettää yöllä, niin silloin on aika outoa kysellä, miten yöheräilyt saa loppumaan, kun itse ne aiheutat.
Kun valitsee perhepetin ja tissittelyn, niin noin siinä käy. Myöhäistä katua.
Äiti pois kolmeksi yöksi, lapsi omaan sänkyyn ja imetys loppuu nyt. Sen jälkeen kaikki voivat nukkua yönsä.