Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Milloin lapsesi lopetti kutsumasta isää isiksi?
13.10.2014 |
Ja miten "koulutitte" lapsen uuteen kutsumamuotoon?
En pidä ajatuksesta, että esim. kouluikäinen vielä puhuisi isistä. Emme alunperinkään käytä itse isiä (lapsi ei vielä puhu), mutta koko muu maailma lässyttää sille isistä. En minä nyt jaksa mikään natsimutsi olla ja korjata muiden puheita lapselleni. Mukavaa kun isovanhemmat ja kaverit tykkäävät huomioida lapsemme ja puhella hänelle. Eli kotona ei isistä puhuta, mutta toki tuo muoto voi lapselle tarttua kun muita matkii. Eikä se nyt haittaa, jos pikkulapsi puhuttelee isinä, emmekä häntä aio käyd asiasta korjailemaan. Mutta kyllä viimeistään siinä 5-6-vuotiaana olisi hyvä karsia isittely.
Eli kysymys: tapahtuuko se lapsen kasvaessa jotenkin itsestään (miten ihmeessä?) vai aktiivisella korjaamisella. Vai vaan sillä, että maailma ympärillä alkaa puhua iskästä / isästä ja vähitellen se iskostuu lapsen päähän.
Minkä ikäisenä tämä muutos on teillä tapahtunut / tehty?
Kommentit (78)
Meillä isää on kutsuttu isäksi, koska mieheni niin halusi. Nyt 12-vuotiaana vanhin poikamme on alkanut itse käyttää sanaa faija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on aina käytetty sanaa isä, koska mieheni niin toivoi. Nyt vanhin poikamme(12v) on itse ottanut käyttöön sanan faija.
Mä oon aina sanonut iskä ja sanon edelleen, moni muukin kaverini käyttää edelleen tuota iskää. Jos aina lapselle puhuessa sanotte aina alusta asti iskä tai isä ym niin kyllä se lapsi sitä nimitystä todennäköisesti käyttää vaikka joku vieras joskus isistä puhuisikin
mä sanon yhä isiä isiksi perheen kesken. joskus ala-asteella muutin itse julkisen nimityksen iskäksi. puhelimessakin se on iskä. tää lähti omasta halusta, en halunnut vaikuttaa lapselliselta.
mutta totuushan on että isiä mä sanon vieläkin isiksi vanhemmillani käydessä ja olen 25v.
Lakkasi kutsumasta tai lopetti kutsumisen. Lopetti kutsumasta on epäsuomea. Ei muuta, jatkakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 12:02"]mä sanon yhä isiä isiksi perheen kesken. joskus ala-asteella muutin itse julkisen nimityksen iskäksi. puhelimessakin se on iskä. tää lähti omasta halusta, en halunnut vaikuttaa lapselliselta.
mutta totuushan on että isiä mä sanon vieläkin isiksi vanhemmillani käydessä ja olen 25v.
[/quote]
niin ja seuraushan tästä on vaan että vanhemmat tai ainakin äiti pitää mua yhä lapsellisena. mutta se nyt pitäisi varmaan vaikka olisin keski-ikäinen, äidilläni on jotain muitakin ongelmia huomata että lapsensa ovat jo aikuisia eikä se isittelystä johdu. mutta ei varmasti autakaan. mutta entä sitten? minä tiedän totuuden ja minulle isi nyt vaan on isi.
Oon 41v ja mulla on isi :))
Yritin nuorena joskus muuttaa niin, että olisin sanonut isä. No en muistanut kuin joka toisella kerralla, ja silloin kun muistin niin isä ei tajunnut että puhun sille. Isi se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä joskus ala-asteella varmaan tapahtui tämä isi -> iskä muutos, seurasin isosiskon mallia. Enkä muuten kuullut kenenkään sanovan isäänsä isiksi ala-asteen jälkeen, kunnes parikymppisenä tutustuin 19v (mutta n. 14v näköiseen ja oloiseen) tyttöön joka puhui kavereilleenkin aina isistä. Sama tyttö seurusteli kolmekymppisen miehen kaa joka tykkäsi kuulemma tuhma koulutyttö -leikeistä niin kyllä jotenkin tuli aina vähän puistattava tunne kun se tyttö isistä puhui... Tyyliin että puhuuko se nyt isästään vai tästä toisesta "isukistaan"...
Joo, tunnen paljon aikuisia, jotka edelleen sanovat isi tai iskä. Jotkut taas sanoivat lapsena isi ja siirtyivät jossain vaiheessa suoraan etunimen käyttöön. Itse olen aina sanonut isä. Mun mielestä on luontevinta käyttää samaa sanaa alusta loppuun. Jos teillä sanotaan aina isä niin eiköhän se isi tipu itsestään pois. Läheisille ihmisille voisitte vinkata, että puhuvat lapselle isästä eikä isistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haha, miksi iskä olisi jotenkin parempi ja KYPSEMPI sana kuin isi. :D Nehän ovat ihan samaa sarjaa. Isä on se jäyheän virallinen vaihtoehto. Itse sanon isääni isiksi perheen kesken/läheisille kavereille puhuttaessa ja isäksi muulloin.
Pitääkö äitiäkin ruveta sanomaan äiskäksi heti kun 10 vuotta on mittarissa?
No mä olen päälle 30 ja kyllä mulla on isi iskä tai pappa. Riippuen missä tilanteessa puhun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen 38 v. ja puhun mun Isää Isiksi tai Vaariksi. Mun vanhin lapsi on 16 v. ja sanoo isäänsä isiksi. Toivottavasti sanoo aina. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, mäkin tiedän nelikymppisen naisen joka sanoo isi, kuulostaa kyllä hassulta, kuulosti jo joskus ala-asteella mun korvaan.
Mä olen 38v ja mulla on isi. Mun lapsilla joista vanhin on 14v, on isi. En tajua miksi ei voisi isiksi kutsua.
miksikä yli 5 v tulisi isäänsä kutsua? etunimellä?
Meillä vaihtui jossain vaiheessa isi iskäksi, mutta nyt tuo teini kuuluu taas isistä puhuvan. Tai ainakin silloin on isi, kun on rahaa vailla :D
Noniin, olis pitänyt arvata, että vastausten sijaan tänne rientää vain iki-isittelijät. No, ihan sama mitä te teette, minulla aikuisen ihmisen isijutut nostaa karvat pystyyn. Se kun nyt vaan on semmoista vauvalässytyskieltä. Sama kuin kutsuisi koiria koiliksi tai hauvoiksi, kissoja kitteiksi, kuuma ruokaa olisi poppaa, alaston mies nakupetteri/ -pelle jne.
Lapseni sanoo Herra Virtanen.
Totta puhuen meillä sanotaan isiksi, mäkin sanon miestä isiksi lasten kuullen. Sanon tämän ihan saadakseni ap:n pyörtymään. Täällä on muuten usein tällaista isi-keskustelua, missä ap kauhistelee ko. asiaa. Ei se niin kamalaa ole. Monella säilyy lämmin lapsi+isä suhde läpi elämän, eikä siinä ole mitään pahaa.
Alue: Aihe vapaa
Meillä on aina puhuttu isästä. Omaa isääni kutsun isäksi ja miehen isää kutsuttiin isäksi. Mies kutsuu isäänsä nykyään faijaksi ja itse puhun edelleen isästä. Omille lapsille tuntui luontevalta opettaa sama "isä"-muoto. Tottumisjuttuja. Isi on mielestäni jotenkin ihan ihmeellinen väkisin väännetty sana. Onhan äiti-sanakin yleisesti käytössä ihan sellaisenaan ilman mitään vääntelyitä. Äity olis ehkä mun vastaava versio isistä