Onko normaalia jos perheessä on sovittu että lapsen kaverit saa tulla kylään vaan tiettynä viikonpäivänä?

Me ollaan mökillä perjantaista sunnuntai-iltaan. Siellä on telinejumppa sunnuntaina iltapäivällä, mutta se on vain 45 minsaa, ja mökille tulee usein kavereita. Välillä kyydissä joku, välillä bussissa lauantaina tms.

Maanantaisin on lasten harrastuksia, kummallakin kaveri siellä omassa ryhmässään mukana.

Tiistaina voi tulla kavereita. Keskiviikkona tulee myös ja meiltä käsin käyvätkni sitten yhdessä harrastamassa.

Torstaina on luistelu ja sinnekin tulee kaveri mukaan.

En tunne ketään lasta, joka vain notkuisi kotona "vapaasti" koulun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On normaalia. Meillä toinen lapsi on supersosiaalinen ja toinen ääri-introvertti, joten olemme sopineet, että kavereita voi tulla kahtena tiettynä päivänä viikossa. Loppuviikon introvertti saa palautua ja sosiaalinen nähdä kavereitaan kavereiden kotona (2pv) tai ulkona (2pv) ja yksin/perheen parissakin on hyvä välillä olla (1pv/vko).

Eli jos tämä super sosiaalinen on 4 päivää viikossa kaverin kanssa muualla kuin kotonaan, niin sinä määräät sen kuinka monena päivänä saa mennä käverille sisälle. Jos lapsesi olisi menossa neljänä päivänä kaverille sisään, niin se ei sovi sinulle. Lapsesi jää siis pois leikeistä, jos muu porukka menee kaverille sisään tai joku toinen kaveri pyytää kotiinsa ja oma lapsesi on jo sillä viikolla käyttänyt kaksi sisäpäivää kaverilla? Onko vielä niin että sinä annat luvan mennä kaverille ti ja to, mutta silloin lapsellasi ei ole kavereiden harrastusten vuoksi seuraa, mutta kaverille sopisi leikkiä barbeilla ma ja ke, mutta ne ovat päiviä jolloin teillä pitää ulkoilla?

Ainakin meillä kaverukset käy myös harrastuksissa yhdessä eli se jonkun kotona kökkiminen ei ole ainoa yhdessäolon mahdollisuus.

Kuka sanoo, että sisällä pitää kökkiä. Voihan siellä korjata keppihevosen suitset, mutta ei pysty kun äiti sanoi, ettei keskiviikkoisin saa tulla kaverit sisälle.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä vain periaatteen vuoksi rajoittaminen ei ole normaalia. Hyvä syy on eri juttu. Jos tosiaan vanhempien työt ja perheen harrastukset sanelee sen, että keskiviikko on ainoa viikonpäivä kun joku voi tulla kylään, niin sitten se vaan on niin.

Meillä tulee asiat menemään niin, että joka päivä ei voi kaverit tulla, koska teen vuorotyötä ja nukun päivällä. Myöskään silloin ei voi kaverit tulla jos en ole kotona. Tietenkin sitten kun lapset kasvaa ja osaavat noudattaa ohjeita ja vaatia kavereita noudattamaan sääntöjä, niin tästä kotonaolovaatimuksesta voidaan luopua.

Nyt lapset päiväkoti-ikäisiä, niin asai ei ole ajankohtainen.

Muistan omasta lapsuudesta, että ne lapset jäi armotta kaveriporukan ulkopuolelle, joilla oli perheessä kummallisia sääntöjä. Yksi perhe oli sellainen, että alle 10-vuotiaan lapsen vanhemmat soittavat toisilleen ja sopivat leikkitreffeistä. Käytännössä soittelut olisi pitänyt hoitaa edellisenä päivänä jo. Mutta eihän silloin vielä tiennyt kenen kanssa haluaa leikkiä. Toisessa perheessä oli sääntönä, että pitää ensin ulkoilla 2 tuntia ennen sisälle pääsyä. Meni moni leikki pilalle kun into loppui siihen, että piti kuluttaa aikaa ulkona. Kolmannessa perheessä oli sääntö, että lapset saivat käydä ulkoilun lomassa vain kaksi kertaa sisällä ja jos meni ovesta sisään kolmannen kerran, niin sitten piti jäädä sisälle(ilman kaveria). Oli haastavaa laskea ja pohtia niitä sisällä käyntejä. Olis ollut jotain kivaa puuhaa, mutta kaveri ei voinut ennä hakemaan kotoa jotain tarpeellista asiaa kun olisi joutunut jäämään sisälle.

Samaan sarjaan menee nämä periaatesyistä kaverin kanssa olemisen rajoittamiset tiettyihin viikon päiviin. "kyllä yksi päivä viikossa pitää olla yksin". No mutta minkä ihmeen takia? Jos äiti kaipaa yksinoloa, mutta lapsi ei, niin miksi lapsenkin pitäisi pakolla olla joka viikko yksi ennalta määrätty päivä yksin, jos lapsi ei kaipaa sellaista päivää.

Meillä on aina ollut yksi ns. perhepäivä viikossa, jolloin vietetään aikaa yhdessä perheen kesken. Tuolloin ei käy kavereita kellään kylässä eikä kukaan mene muualle kyläilemään. Jos mennään jonnekin, mennään koko perheen voimin.

Minusta tuo päivä on tosi kiva ja myös hyödyllinen perheen kannalta. Tulee vietettyä oikeasti aikaa yhdessä sen sijaan, että aina olisi joku perheenjäsenistä menossa jossain tai vieraita paikalla joita pitää huomioida ja viihdyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On normaalia. Meillä toinen lapsi on supersosiaalinen ja toinen ääri-introvertti, joten olemme sopineet, että kavereita voi tulla kahtena tiettynä päivänä viikossa. Loppuviikon introvertti saa palautua ja sosiaalinen nähdä kavereitaan kavereiden kotona (2pv) tai ulkona (2pv) ja yksin/perheen parissakin on hyvä välillä olla (1pv/vko).

Eli jos tämä super sosiaalinen on 4 päivää viikossa kaverin kanssa muualla kuin kotonaan, niin sinä määräät sen kuinka monena päivänä saa mennä käverille sisälle. Jos lapsesi olisi menossa neljänä päivänä kaverille sisään, niin se ei sovi sinulle. Lapsesi jää siis pois leikeistä, jos muu porukka menee kaverille sisään tai joku toinen kaveri pyytää kotiinsa ja oma lapsesi on jo sillä viikolla käyttänyt kaksi sisäpäivää kaverilla? Onko vielä niin että sinä annat luvan mennä kaverille ti ja to, mutta silloin lapsellasi ei ole kavereiden harrastusten vuoksi seuraa, mutta kaverille sopisi leikkiä barbeilla ma ja ke, mutta ne ovat päiviä jolloin teillä pitää ulkoilla?

Ainakin meillä kaverukset käy myös harrastuksissa yhdessä eli se jonkun kotona kökkiminen ei ole ainoa yhdessäolon mahdollisuus.

Kuka sanoo, että sisällä pitää kökkiä. Voihan siellä korjata keppihevosen suitset, mutta ei pysty kun äiti sanoi, ettei keskiviikkoisin saa tulla kaverit sisälle.

Tuossa lukee KOTONA KÖKKIMINEN.

On normaalia

Monissa perheissä on myös ns oman perheen ilta jolloin tehdään yhdessä vain perheen kanssa jotain.

Kuulostaa järkevältä vaikka lapsia mulla ei olekaan. Mutta en todellakaan tykkäisi, että joka päivä kotiin ramppaisi lapsia metelöimään. 

Miksi ei olisi? Kaveripäivän valintaan voi olla monta syytä: se on lyhempi koulupäivä, vähemmän läksyjä seuraavaksi päiväksi, lapsen tai vanhempien harrastukset. Tässä näin tavallisimpina.

Ap:lla on jokin outo käsitys siitä että kaikki lapset asuu lähekkäin, kukaan ei harrasta mitään ja että siellä kotona on aina äiti ”kontrolloimassa”.

Tiina-kirjavisio 70 vuoden takaa.

Meillä on tietyt päivät, koska muina päivinä ei yksinkertaisesti sovi. Iltoihin pitää mahtua myös harrastusten lisäksi rauhallista aikaa, jolloin voi touhuta omia juttuja rauhassa ja rauhoittua. Lapsikin kaipaa sitä.

Omalla lapsella on toisen äidinkielen tunti tyhmästi puoli neljästä viiteen yhtenä arkipäivänä. Sen lisäksi on viidet treenit viikossa. Viikolla ehtii olla koulukavereiden kanssa vain yhtenä päivänä. Viikonloppuna saa olla vaikka koko ajan, jos ei ole ohjelmaa. Lapsen parhaalla kaverilla ei ole mitään harrastuksia ja olisi koko ajan tulossa meille. Heillä on tullut riitaakin aiheesta, kun kaveri ei ymmärrä harrastuksia.

Vierailija kirjoitti:

On.

Meillä oli vuosia keskiviikko ja torstai kaveripäiviä.

Täydellisen typerää ja haittaa kovasti lapseen kaverisuhteita. Lapset jäävät helposti ulkopuolelle kun näin idioottia toimintaa. Teillä tuskin monikaan viitsi käydä.. Toivottavasti lapsellanne sentään pysyi joku kaverikin.

Ei todellakaan ole normaalia. Kaverit on tärkeitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On.

Meillä oli vuosia keskiviikko ja torstai kaveripäiviä.

Täydellisen typerää ja haittaa kovasti lapseen kaverisuhteita. Lapset jäävät helposti ulkopuolelle kun näin idioottia toimintaa. Teillä tuskin monikaan viitsi käydä.. Toivottavasti lapsellanne sentään pysyi joku kaverikin.

Voi hyvää päivää.

Kyllä pysyi.

Isompi kirjoitti keväällä ja edelleen oli pysyneey alakoulunkin aikaiset kaveritkin vaikka olivat eti kouluissakin vuosia välissä.

Mitä järkeä meille olisi ollut kenenkään tulla muina päivinä kun emme olleet kotona? Ja kaikilla niillä kavereilla oli itsellään menoa?

Yhdellä kaverilla oli sisarusten kanssa eri päivät milloin sai tulla kavereita, esim. yhdelle maanantaina, toiselle tiistaina jne. Kavereille sai mennä milloin vain ja pihalla leikkiä, mutta yhtenä päivänä vain sai sisälle tulla kaverit

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia. Meille sai tulla aina kun lapset halusivat tuoda kavereita. Toki heitä tuli itsekseenkin muina aikoina kuin koulun jälkeen.

Jep. Meillekin naapurit ilmeisesti lähettivät penskansa jopa sunnuntaiaamuna rimputtamaan ovikelloa, vaikka meidän lapset olivat vanhempia kuin nuo alle kouluikäiset.

Kun ruuvattiin ovikello irti, ei valitettavasti enää "kuultu" näitä aamuherätyksiä.

On normaalia. Meillä lapset harrastaa tavoitteellisesti, eli koko perheen aikaa jää vähän. Tästä syystä niinä päivinä kun ei ole kenelläkään harrastuksia, meille ei myöskään tule yhtään kaveria. Silloin ollaan perheen kesken.

Kaverit saa kyllä muuten tulla, jos lapsi on kotona eikä ole mitään erikoista. Parhaat kaverit noilla on kuitenkin harrastuksista, joten harvemmin tänne ketään on tunkemassa.

Kyllä kai. Jokaisessa perheessä on omat juuri heille sopivat säännöt. Meillä ei kyllä ole mitään tiettyjä päiviä. Yleensä meille kyllä saa tulla. Jos alkaa ihan päivittäistä olemaan, rajoitan välillä. Pitää olla joskus aikaa olla myös ihan oman perheen kesken, ja lapsi tarvitsee myös ihan omaa ”tylsää” aikaa jolloin voi keskittyä omiin tekemisiinsä. Vaikka kavereiden kanssa on kivaa, on se tietyllä tavalla raskasta jos se on ihan jatkuvaa, kun on koko ajan vähän ”yli-kierroksilla”. Lapsi ei itse huomaa taukojen ja oman ajan tarvetta, joten siksi välillä rajoitan.