Lue keskustelun säännöt.
vauvakuume ja mies lähtee opiskelemaan...?
12.10.2014 |
Hei vaan!
Taustatietona ekaksi: Useamman vuoden naimisissa ollut toistaiseksi lapseton pariskunta, minä 25 v ja mies 26 v. Itse valmistuin juuri koulusta, mies ollut työelämässä useamman vuoden, mutta halusi nyt aloittaa opiskelut ensi syksynä. Itse taas olen vastikään astunut työelämään, vakipaikasta en vielä voi muuta kuin haaveilla, mutta olen nyt löytänyt todella kivan ekan työpaikan omalta alalta, palkkakin ihan ok, ei sillä nyt juhlita mutta ihan ok se on.
Mieheni tulevat opinnot tulisi kestämään ainakin 4 vuotta ja sinä aikana mies tulee saamaan opintotuen, koska ei ole aiemmin siis opiskellut korkeakoulututkintoa ja sitten on tietysti minun palkka, näillä pitää tulla toimeen. Mies halusi opiskelemaan, koska ei pidä nykyisestä työstään palkka erittäin matala, työnsaantikaan ei ole kovin turvattu tulevaisuudessa ja hyvin epäsäännöllinen työrytmi, ei nauti työstään pätkääkään ja unelmoi nyt siitä että saisi opiskella paremman ammattin, joka myös oikeasti kiinnostaisi häntä. Ihan oikeesti olen tosi onnellinen, että mieheni on ottanut askeleen eteenpäin eikä enää vaan valita siitä kuinka on huono työtilanne sellaiselle jolla on vaan lukionpaperit kourassa vaan tekee asialle jotain ja on löytänyt alankin mikä kiinnostaa, hieno juttu tulevaisuutta ajatellen, mutta yksi juttu vaan hiukan kauhistuttaa. Meillä molemmilla on ollut vauvakuumetta jo pidemmän aikaa, mulla ehkä jo enemmän. Mies sanoi, että ei usko että lähtisi enää opsikelemaan jos meillä olis nyt pieni vauva, mutta vielä kun ollaan lapsettomia niin parempi aloittaa heti ne opinnot. Mutta asia on myös niin, ettei me haluta odottaa neljää vuotta että voitaisiin harkita perheenlisäystä. Neljän vuoden päästä ollaan molemmat kolmekymppisiä ja ollaan molemmat oltu aina sitä mieltä että viimeistään siinä 25 vuoden paikkeilla jätetään ehkäisy. Mua kuitenkin nyt tää tilanne totta kai ”huolettaa”. Tiedän, ettei kannata turhaa huolehtia, eihän sitä tiedä että vaikka just nyt alettais yrittään vauvaa niin voishan se kestää sen viisikin vuotta tai voisihan käydä niinkin, ettei meille koskaan vauvaa suotaisi, mutta kuitenkin huolestuttaa kun mietin asiaa. Mieheni kanssa totta kai olen puhunut, että kai se tajuaa, että vauvakuume ja sen tulevat opiskelut ei tule olemaan ehkä se paras mahdollinen kombo. Mies on niin huoleton vaan ja sanoo, että mietitään sitten sitä, että miten pärjätään kun tikkuun piirtyy kaks viivaa, turhaa stressata vielä asiasta. Hän ei tunnu näkevän mitään ongelmaa siinä, että minä kävisin töissä, hän opiskelisi ja meillä olisi vauva.
Onko täällä ketään jolla kokemusta tällaisesta yhdistelmästä? Sanoisitteko, että ihan tuhoon tuomitto ajatus?
Kaikkia kokemuksia ja mielipiteitä saa mielellään jakaa :)
Kommentit (26)
Kiitos viestistäsi numero 2.
Säästöjä meillä ei vielä paljoakaan ole, mutta nyt kun vihdoin tilanne alkaa olla se, että tulot ja menot eivät ole plus miinus nolla niin on mahtavaa huomata, että voidaan oikeasti alkaa jo säästämään.
Kiitos kun jaoit oman kokemuksesi!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna miehen opiskella. Sinäkin olet sen mahdollisuuden saanut, joten olisi julmaa kieltää se mieheltä.
Meillä mä aloitin suoraanopiskelut äitiyslomalta. Mies töissä. Me on pärjätty yhden ihmisen palkalla ihan hyvin, pääosin sen ansiosta, että asutaan edullisesti opiskelija-asunnossa, kaksiossa. Itse olin myös töissä ennen äitiyslomaaja säästin. Lapsi meni jo 1-vuotiaana hoitoon, koska opintojen myöhästyttäminen ei taloudellisesti olisi ollut järkevää.
Kunhan ehdit vähintään sen 6kk töissä niin saat paremman äitiysrahan kuin minimi. Saatte myös asumistukea. Loput tulee sossusta jos toimeentulo ei täyty. Toimeentulotukilaskurilla voi laskea paljonko yhteensä saatte.
Pienet menot, kyllä pärjäätte.
Meille esikoinen tulossa ja olemme molemmat opiskelijoita. Saamme yhteensä noin 1800€/kk, josta 600€ menee vuokraan. Varmasti tuolla summalla pärjätään. Vauvan tarvikkeet on kaikki hankittu käytettynä (vaatteet max 2€/kpl, pinnis 20€, vaunut 50€..) ja alkuun vauva ei juuri mitään kuluta jos on rintaruokinnassa. Kalliiksi tulee vasta sitten vanhempana kun on harrastuksia, merkkivaatteita ja kännyköitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja lisään vielä että hoitovapaalle ei toki ole mahdollisuutta jäädä koska sitten tulot tippuisivat huomattavasti.
Jatkan opiskeluja kun äitiysloma loppuu jolloin saan täydet tuet (opiskelen työttömyystuella eli saan n. 1200€/kk ja mies opintotuki ja laina, yhteinen asumistuki niin tulot noin 2000€/kk). Lapsi hoidetaan osittain kotona ja osittain lapsen isoäidin ja isoisoäidin avulla. Päivähoitoon en niin pientä halua laittaa.
Äitiys- ja vanhempainraha on pienimmilläänkin oisko 70% palkasta. Joten kun asutte edullisesti ja karsitte muista kuluista + säästätte vähän etukäteen, varmasti voit olla äitiyslomalla. Jos haluat jäädä kotihoidontuelle (etkä laittaa 10-11kk vauvaa hoitoon), tarvitsette enemmän säästöjä, tai tietysti mies voi pitää esim. puoli vuotta-vuoden taukoa opinnoistaan, että saatte lapsen vähän isommaksi. Alasta riippuen miehen opiskelu ehkä mahdollistaa lapselle lyhyet hoitopäivät? Missään nimessä ei lapsen hankkiminen ole teille mahdotonta. Meillä on 3 lasta, joista kukaan ei ole mennyt alle 2v hoitoon, kahden ekan syntyessä oltiin molemmat opiskelijoita (osa-aikatöitä lisäksi), edelleen vain mies on töissä (valmistunut) ja minä opiskelen ja ihan ok pärjätään, vaikka kieltämättä odotan, että pääsisin minäkin töihin ja saataisiin vähän enemmän pelivaraa talouteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tekisin teidän tilanteessa niin, että mies menisi opiskelemaan ja säästettäisiin mun palkasta 1-2 vuotta ennen kuin alettaisiin yrittää lasta :) Kuitenkin miehen koulutus on todella tärkeä juttu ja äitiysloma+miehen opiskelu on taloudellisesti rankkaa. Sekä haluaisin antaa miehelle mahdollisuuden elää ihan sitä opiskelijaelämää pari vuotta. On se kuitenkin tärkeä elämänvaihe myös, ja lapsiasioissa kestää kyllä odottaa pari vuotta jos ei olla vielä 30 vuotta. Mutta sun varmaan kannattaa jutella tietty miehen kanssa huolella tuo asia, eikä tehdä hätiköityjä päätöksiä. Voi olla että mieskin haluaa pystyä sitten aikanaan pitämään isyysloman kunnolla jne -mitä ei opiskellessa ole välttämättä helppo toteuttaa. Ja ylipäätään hän saattaa haluta panostaa opintoihinkin täysillä ilman että on vielä perhe-elämää ja taloushuolia siinä ohella.
Meillä mies opiskeli kun teimme toisen lapsen, ja kyllä kannatti. Tiukkaa oli, mut mies sai haaveilemansa työn (vakipaikka) jossa palkka on paljon parempi kuin aiemmassa työssä, ja työaika säännöllinen ja työ fyysisesti kevyttä. Opiskeluaika on usein sillä lailla rentoa, että mies ehti olla paljon lasten kanssa, usein oli ihan vapaapäiviäkin. Koen että se helpotti vauvavuotta, kun meitä oli kaksi siinä pitämässä lapsista huolta.
Viimeiset 1,5-vuotta olivat aika tiukkaa aikaa, koska mies rahoitti opinnot työnteolla ja minä jäin samaan aikaan työttömäksi, mut pärjättiin. Nyt minä vuorostani opiskelen ja meillä on kaksi pientä lasta. Kun valmistun, pääsen töihin erittäin todennäköisesti, ja sen voimalla tässä jaksetaan sinnitellä. En olisi voinut työttömäksikään kuitenkaan jäädä.
Elämä ei ole suora tie, se harvoin menee kuten etukäteen on suunnitellut. Kaikesta selviää, vähemmälläkin rahalla pärjää kun lapset ovat pieniä, ja jos vaan on uskoa tulevaisuuteen ja into siitä että elämästä tulee parempaa opiskelun avulla, niin elämä on rikasta ja hyvää vaikka se ei olisikaan rahallisesti kovin äveriästä elämää. On asioita jotka eivät voi odottaa, teillä on nyt tässä kaksi sellaista, lapsihaaveet ja opiskeluhaaveet. Kyllä te pärjäätte. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vinkkinä sinulle. Kun tuut raskaaksi älkää ostako isoa asuntoa. Pienen lapsen kanssa pärjää hyvin ahtaissakin tiloissa. Tämä on mahdollistanut minun opiskeluni. Oon vaan seurannut tuttavapiirissä ihmisiä, jotka tekivät tuon virheen. Joutuvat nykyisin tekemään paljon töitä, joka ei edes ole mieleistä. Anna miehellesi tilaisuus. Varmasti saat mukavamman miehen. Pidemmän päälle huonot työolot näkyvät kotonakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaa palaa vaan!
Mä sanoisin että loistava idea! Kun sä palaat mammalomalta töihin, niin miehesi voi hoitaa lasta ja kyllä siinä sivussa voi hyvin opintojakin suoritella todennäköisesti, ei niitä kokonaan tarvitse tauolle laittaa. Opiskelevalla vanhemmalla jää varmasti enemmmän aikaa lapselle, kuin työssäkäyvälle. Rahan kanssa voi olla tiukkaa, mutta pärjäätte varmasti!
Itse sain esikoisen, kun opiskelimme vielä molemmat ja toisen lapsen kun mieheni vielä opiskeli ja eipä löydy tuttavapiiristä sellaista isää joka olisi ehtinyt viettää lastensa kanssa enemmän aikaa kuin minun opiskelijamieheni. Ja aikaa ja läsnäoloa ei raha voita!! Meni jonkin ajan päästä kyllä töihin, mutta on sen jälkeenkin ollut tarkka että ehtii olla lasten kanssa, ehdoton ei ylitöille ym. Tietää katsos mistä jäisi paitsi!!
Kiitos vaan vastauksista kaikille :) selvyyden vuoksi halusin vaan sanoa, että en todellakaan ole kieltämässä opiskeluja mieheltäni, hän jos kuka sen ansaitsee ja itsekin kun olen löytänyt alan, jossa tunne olevani oikeassa paikassa ja nautin töissäkäymisestä niin totta kai sitä toivoo myös samaa miehelle. Ihanaa huomata kuinka miehellä heti katse kirkastuu, kun puhuu tulevaisuuden suunnitelmista ja tulevasta opiskelupaikastaan.
Mutta tosiaan, jos mieheni pyytäisi odottamaan kolmekymppiseksi, koska ei tunne olevansa vielä valmis perheenlisäykseen niin eihän siinä muuta mahdollisuutta olisi kuin odottaa. Mutta tilanne nyt on se, että mies sanoo ettei halua odottaa opiskelujensa loppuun, haluaa perheenlisäystä pian, aivan kuten minäkin. Mutta häntä ei näytä huolestuttavan tämä yhtälö.
Puhuttiin taas eilen asiasta ja mun mies sanoi taas sitä, että ei koskaan ole täydellinen hetki ja hän myös ehdotti sitä, että jos saataisiin lapsi hänen vielä opiskellessa niin sitten kun mun olis aika palata takaisin töihin niin voisihan hän jäädä kotiin hoitamaan lasta ja pitää opiskelusta taukoa vaikka vuoden.
Jotenkin se vaan on iskostunut päähän, että ekaksi opiskelut, sitten työt ja sitten lapset.
Omistusasuntoa ei olla ajateltu edes vielä, kun ei haluta lainataakkaa vielä kun ei olle edes työelämässä molemmat. Asutaan tällä hetkelle tosin aika kalliisti, asutaan Helsingin keskustassa ei-opiskelijakämpässä ja vuokraa maksetaan 1200 e/kk
Tän suuren vuokran takia ei jääkään paljoa käteen ja ilman vauvahaaveitakin ollaan jo päätetty että joulun jälkeen aletaan katsella uutta halvempaa asuntoa( Halvempaa, pienempää ja hiukan kauempaakin kuin ydinkeskustasta sopis)
Kiitos viel kaikille jotka tähän vastas. Toi taas toivoa meidän tilanteeseen :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi nyt olisi aika älytön syy olla kouluttautumatta. Vähän niin kuin jättäisi voittoarvan lunastamatta, koska on liian kiire tuhlata rahaa.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:32"]
Lapsi nyt olisi aika älytön syy olla kouluttautumatta. Vähän niin kuin jättäisi voittoarvan lunastamatta, koska on liian kiire tuhlata rahaa.
[/quote]
Ei tässä ollut nyt ihan tuollaisesta asetelmasta kyse. Ei olla ajateltu haudata miehen opiskeluhaaveita, lapsen takia. Lähinnä nyt ollut mielessä. että onko oikeasti realistisa haluta tietentahtoen lapsi sellaiseen elämäntilanteeseen, että mies opiskelee ja mä olen töissä... ei kai täs oo kuin kaksi vaihtoehtoa, mies lähtee opiskelemaan ja odotetaan vauvahaaveiden kanssa siihen asti kunnes mies valmistunut ja töissä, sen tähden koska mua pelottaa ajatus siitä miten pärjätään yhden opiskelevan vanhemman ja toisen töissäkäyvän ja yhden vauvan kanssa...
tai sit toinen vaihtoehto on se, että annetaan elämän viedä, jätetään ehkäisy kun mies vielä opiskelee ja miehen sanoja mukaillen mietitään mahdollisia kauhuskenaarioita vasta siinä vaiheessa, kun ollaan tehty positiivinen raskaustesti.
En näe mahdollisuutena sitä, että mies hautaisi opiskeluhaaveensa ja kituisi huonossa työpaikassa ilman koulutusta, kun rahkeet riiittäisi hänellä parempaankin.
ap
Ai ihanko tosissasi mietin vain ottaa riskin köyhyydestä, koska vauvaa nyt vaan tekee mieli?
Hyvnvointivaltio on mennyt liian pitkälle.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:49"]
Ai ihanko tosissasi mietin vain ottaa riskin köyhyydestä, koska vauvaa nyt vaan tekee mieli?
Hyvnvointivaltio on mennyt liian pitkälle.
[/quote]
Sekin voi tulla hyvinvointivaltiolle aika kalliiksi, kun vuosikaudet maksetaan helvetin kallista hedelmöityshoitoa näille urahaukoille, jotka eivät voineet tehdä lasta hedelmällisessä iässä, kun piti vain tienata enemmän ja enemmän rahaa.
Anna miehesi opiskella rauhassa, tai etsi mies jolla on jo se lompakko, jolla loisia.
Ja hetken päästä pyydät sossua apuun?
Eroa miehestäsi ja etsi lisääntymishaluinen mies. Älä tuhoa miehen tulevaisuutta ja pilaa opiskeluja.
Vauvakuume on sairaus. Arki vauvan kanssa on ihan muuta , kuin mielikuvissasi haihattelet.
Ma olen ollut samaisessa tilanteessa. Itse olin 28 v ja mies lahti opiskelemaan, kun oli vahan pakko. Pitkaan jatkunut tyottomyys ja no uuteen ammattiin opiskeleminen tuntui ainoalta vaihtoehdolta. Itse taas olin niin kovassa vauvakuumeessa etten todellakaan olis halunnut odotella yhtaan enempia. Me tehtiin niin, etta se eka vuosi kun mies opiskeli niin ma kavin toissa, tein paljon lisavuorojakin ja saastimme ahkerasti rahaa, muutimme kauemmaksi keskustasta halvempaan asuntoon ja emme matkustelleet tai ostaneet mitaan ylimaaraista vuoteen. Saatii saastetyksi ihan sievoinen summa, lisaks mies kavi opiskelujen ohella kaupankassalla toissa viikonloppuisin, sekin auttoi hiukan.
Sitten yritettiin vauvaa ja tulin raskaaksi heti ekasta kierrosta, miehen opiskelut oli silloin n. puoli valissa (3 v kestaa hanen koulu) ja parjattiin noilla saastoilla oikein hyvin mun mammaloman aika ja sitten palasin toihin ja talous pysyi tasapainossa. Mies kun valmistui koulusta niin meilla oli jo 1-vuotias lapsi, mina olin tyoelamsssa mieksin loysi mukavan tyopaikan ja seruaava lasta odottaessa olikin helpompaa kun ei tarvinnut tehda sellaisia mittavia saastoja, mutta siis halusin vaan sanoo etta kylla parjaatte vauvan kanssa jos sa kayt toissa ja mies opiskelee jos teilla on vahan saastoja!
Tsemppii ja puhu naista asioista sun mieheskin kanssa! Onko han ihan varmasti samalla aaltopituudella naissa vauvajutuissa?