Miksi parisuhteesi tuhoutui vauvavuonna?

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:35"][quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:25"][quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:15"][quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:12"]

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 20:24"]Silmäni aukesivat. Mies ei teoillaan osoittanut muuta kuin loputonta itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä. Puhua osasi hienosti. Erosimme. [/quote] Kermaperseprinsessa tilittää. Kumma miten vika on aina miehessä. Mitä teit itse väärin? En mitään ei ole vastaus, jokaisessa on huonoja puolia. Eniten yleensä kermaperseprinsessoissa, jotka vastuun ottamisen sijaan syyttelevät muita.

[/quote]

Siis se vanhempi, joka kantaa kaiken vastuun on kermaperseprinsessa ja viikonloput baareissa keikkuva lasta hoitamaton mies on unelmien prinssi?
[/quote]
En sanonut niin, mutta mitä pahaa sinä teit? Muistitko meikata ja laittautua miestäsi varten ollenkaan? Olisiko siksi lähtenyt baariin, kun kotona ei saanut ansaitsemaansa huomiota? Kyllä saa varsinainen kermaperse olla, jos pitää itseään täydellisenä. Mutta ole rauhassa, todellisuus on varmaan helpompi kestää, kun uskoo satuihin. Toivottavasti lapsesi elämässä on myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat henkisesti täysissä voimissa ja opettavat edes lapsen kantamaan vastuun omista teoistaan. Ihmetyttää, miten joku tekee lapsia omasta mielestään kamalan miehen kanssa, täyspäinen juoksisi ja lujaa ennen raskaaksi hankkiutumista. Sympatiapisteet zero.
[/quote]

En ole tuo "kermaperseprinsessa" mutta ihan pakko kysyä. Mikä sun ongelma on?
[/quote]
En kykene sietämään epäoikeudenmukaisuutta. Käy sääliksi miesparkaa joka ei pääse puolustautumaan. Täällä onneksi kermaperse ei uskalla mainita nimeä, mutta voin kuvitella miten pahaa hän saa aikaan oikeassa elämässä levittäessään yksipuolista totuuttaan.

Saanko vielä lisätä, että ex on tehnyt jo uuden kanssa lapsen ja eroon sekin suhde päätyi vauvavuonna. On se mun ex niin tuplasti kaltoinkohdeltu mies nyt. Tunnen paljon hyviä miehiä, onneksi nykyisenikin on sellainen.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:48"]Saanko vielä lisätä, että ex on tehnyt jo uuden kanssa lapsen ja eroon sekin suhde päätyi vauvavuonna. On se mun ex niin tuplasti kaltoinkohdeltu mies nyt. Tunnen paljon hyviä miehiä, onneksi nykyisenikin on sellainen.
[/quote]
En tiedä kuka on kohdellut kaltoin ketä toisessa suhteessa, voihan miehessäkin olla syytä. Sinusta kyllä saa helposti epämiellyttävän ihmisen kuvan, ei ole vaikea ymmärtää miksi mies ei sinun kanssasi viihtynyt. Mutta lapsen kannalta ihana asia, että olet löytänyt vastuullisen miehen, onpahan elämässä edes yksi täyspäinen aikuinen.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 21:42"]

Vauvalla oli koliikki, ja oli muutenkin todella haastava. Mies vältteli jatkuvasti vauvanhoitoa, ja juoksi joka viikonloppu baareissa. Lopulta, kuin kirsikkana kakun päällä, häneltä loppuivat työt, hän taisi vähän masentua, ja alkoi pelaamaan netissä. Kaikki yöt han vain pelasi, ja päivät nukkui. Mä hoidin yksin vauvan, kodin, kaiken. Nukuttiin eri huoneissa, koska elämänrytmimme oli niin erilainen. Itkin itseni joka ilta uneen, koska olin vaan niin väsynyt ja onneton. Samaan aikaan mun lähipiirissä oli vielä vakava sairastuminen. Vauva oli ainut valopilkku. Erottiin, kun vauva oli 10kk. Elämäni rakkaus oli muuttunut täysin toiseksi ihmiseksi. Kun mietin, mitä suhteemme oli ennen raskautta, se oli mahtavaa. Rakastimme täysillä. Hän oli mulle se oikea. Olen katunut paljon sitä, että luovutimme. Nykyään lapsemme on isompi, ja huomasin muutenkin kuinka kaikki helpottui vauva-ajan jälkeen. Ex on vieläkin rakas, ja hänen näkemisensä tuo aina lämpimän olon. Hän katui myös eroamme, mutta olimme jo ajautuneet omille teillemme. En silti kadu lastamme pätkääkään, en ole koskaan katunut. Me vaan olisimme tarvinneet apua. Omat kaverini vaan kannustivat eroon, kukaan ei kertonut että kyllä se siitä ekan vuoden jälkeen.

[/quote]

Miksi ette yrittäisi uudelleen?  :-) 

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:59"]

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 21:42"]

Vauvalla oli koliikki, ja oli muutenkin todella haastava. Mies vältteli jatkuvasti vauvanhoitoa, ja juoksi joka viikonloppu baareissa. Lopulta, kuin kirsikkana kakun päällä, häneltä loppuivat työt, hän taisi vähän masentua, ja alkoi pelaamaan netissä. Kaikki yöt han vain pelasi, ja päivät nukkui. Mä hoidin yksin vauvan, kodin, kaiken. Nukuttiin eri huoneissa, koska elämänrytmimme oli niin erilainen. Itkin itseni joka ilta uneen, koska olin vaan niin väsynyt ja onneton. Samaan aikaan mun lähipiirissä oli vielä vakava sairastuminen. Vauva oli ainut valopilkku. Erottiin, kun vauva oli 10kk. Elämäni rakkaus oli muuttunut täysin toiseksi ihmiseksi. Kun mietin, mitä suhteemme oli ennen raskautta, se oli mahtavaa. Rakastimme täysillä. Hän oli mulle se oikea. Olen katunut paljon sitä, että luovutimme. Nykyään lapsemme on isompi, ja huomasin muutenkin kuinka kaikki helpottui vauva-ajan jälkeen. Ex on vieläkin rakas, ja hänen näkemisensä tuo aina lämpimän olon. Hän katui myös eroamme, mutta olimme jo ajautuneet omille teillemme. En silti kadu lastamme pätkääkään, en ole koskaan katunut. Me vaan olisimme tarvinneet apua. Omat kaverini vaan kannustivat eroon, kukaan ei kertonut että kyllä se siitä ekan vuoden jälkeen.

[/quote]

Miksi ette yrittäisi uudelleen?  :-) 

[/quote]

Kukaan järkevä ei kai ota uudestaan miestä, johon ei voi luottaa silloin, kun tulee vaikeuksia.

2

2

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:45"][quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:35"][quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:25"][quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:15"][quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:12"]

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 20:24"]Silmäni aukesivat. Mies ei teoillaan osoittanut muuta kuin loputonta itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä. Puhua osasi hienosti. Erosimme. [/quote] Kermaperseprinsessa tilittää. Kumma miten vika on aina miehessä. Mitä teit itse väärin? En mitään ei ole vastaus, jokaisessa on huonoja puolia. Eniten yleensä kermaperseprinsessoissa, jotka vastuun ottamisen sijaan syyttelevät muita.

[/quote]

Siis se vanhempi, joka kantaa kaiken vastuun on kermaperseprinsessa ja viikonloput baareissa keikkuva lasta hoitamaton mies on unelmien prinssi?
[/quote]
En sanonut niin, mutta mitä pahaa sinä teit? Muistitko meikata ja laittautua miestäsi varten ollenkaan? Olisiko siksi lähtenyt baariin, kun kotona ei saanut ansaitsemaansa huomiota? Kyllä saa varsinainen kermaperse olla, jos pitää itseään täydellisenä. Mutta ole rauhassa, todellisuus on varmaan helpompi kestää, kun uskoo satuihin. Toivottavasti lapsesi elämässä on myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat henkisesti täysissä voimissa ja opettavat edes lapsen kantamaan vastuun omista teoistaan. Ihmetyttää, miten joku tekee lapsia omasta mielestään kamalan miehen kanssa, täyspäinen juoksisi ja lujaa ennen raskaaksi hankkiutumista. Sympatiapisteet zero.
[/quote]

En ole tuo "kermaperseprinsessa" mutta ihan pakko kysyä. Mikä sun ongelma on?
[/quote]
En kykene sietämään epäoikeudenmukaisuutta. Käy sääliksi miesparkaa joka ei pääse puolustautumaan. Täällä onneksi kermaperse ei uskalla mainita nimeä, mutta voin kuvitella miten pahaa hän saa aikaan oikeassa elämässä levittäessään yksipuolista totuuttaan.
[/quote]

Ööö... jos kysytään miksi erositte niin eikös siinä aina ole kaksi tarinaa koska aina on kaksi tuntevaa ihmistä osallisena siihen?

"Kermaperseprinsessa" koki sen näin. Hän ei ole missään vaiheessa väittänyt exänsä kokeneen asian samalla tavalla...

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 23:01"][quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:59"]

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 21:42"]

Vauvalla oli koliikki, ja oli muutenkin todella haastava. Mies vältteli jatkuvasti vauvanhoitoa, ja juoksi joka viikonloppu baareissa. Lopulta, kuin kirsikkana kakun päällä, häneltä loppuivat työt, hän taisi vähän masentua, ja alkoi pelaamaan netissä. Kaikki yöt han vain pelasi, ja päivät nukkui. Mä hoidin yksin vauvan, kodin, kaiken. Nukuttiin eri huoneissa, koska elämänrytmimme oli niin erilainen. Itkin itseni joka ilta uneen, koska olin vaan niin väsynyt ja onneton. Samaan aikaan mun lähipiirissä oli vielä vakava sairastuminen. Vauva oli ainut valopilkku. Erottiin, kun vauva oli 10kk. Elämäni rakkaus oli muuttunut täysin toiseksi ihmiseksi. Kun mietin, mitä suhteemme oli ennen raskautta, se oli mahtavaa. Rakastimme täysillä. Hän oli mulle se oikea. Olen katunut paljon sitä, että luovutimme. Nykyään lapsemme on isompi, ja huomasin muutenkin kuinka kaikki helpottui vauva-ajan jälkeen. Ex on vieläkin rakas, ja hänen näkemisensä tuo aina lämpimän olon. Hän katui myös eroamme, mutta olimme jo ajautuneet omille teillemme. En silti kadu lastamme pätkääkään, en ole koskaan katunut. Me vaan olisimme tarvinneet apua. Omat kaverini vaan kannustivat eroon, kukaan ei kertonut että kyllä se siitä ekan vuoden jälkeen.

[/quote]

Miksi ette yrittäisi uudelleen?  :-) 

[/quote]

Kukaan järkevä ei kai ota uudestaan miestä, johon ei voi luottaa silloin, kun tulee vaikeuksia.
[/quote]
Ei se ihan niinkään välttämättä mene, ihmiset kasvavat ja muuttuvat.

Meillä kävi niin, että mies romahti paineiden alla ja joutui pakkohoitoon psykoosin kanssa, kun kaikki vainosi ja minä petin muka juoksulenkillä ja kaupassa (ei mitään taustaa, että minua olisi syytä epäillä pettämisestä, en ole koskaan luottamusta rikkonut). Mies vaihtoi työpaikkaa, aloitti opiskelut työn ohessa ja lapsi syntyi kaikki yhteen hässäkkään ja sitten miehen isä joutui sairaalaan ja kävi naps kamelin selän kanssa. Siirsimme miehen kanssa yhteisymmärryksessä hänen paperit ja tavarat toisaalle. Ei erottu, mutta otettiin tilaa toisistamme. Halusin turvata lapseni arjen, ettei se olisi pelkkää riitelyä ja huutoa. Asuimme erillämme reippaan vuoden, kunnes vakuutuin, että mies on taas kuivilla vesillä mielenterveytensä kanssa. Asiasta ei huudeltu yhtään minnekään. Nyt yhteinen lapsemme on 3 v ja suhde entisellään. Minua vaan toisinaan vainoavat nämä muistot...

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 23:08"]

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 23:01"][quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:59"] [quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 21:42"] Vauvalla oli koliikki, ja oli muutenkin todella haastava. Mies vältteli jatkuvasti vauvanhoitoa, ja juoksi joka viikonloppu baareissa. Lopulta, kuin kirsikkana kakun päällä, häneltä loppuivat työt, hän taisi vähän masentua, ja alkoi pelaamaan netissä. Kaikki yöt han vain pelasi, ja päivät nukkui. Mä hoidin yksin vauvan, kodin, kaiken. Nukuttiin eri huoneissa, koska elämänrytmimme oli niin erilainen. Itkin itseni joka ilta uneen, koska olin vaan niin väsynyt ja onneton. Samaan aikaan mun lähipiirissä oli vielä vakava sairastuminen. Vauva oli ainut valopilkku. Erottiin, kun vauva oli 10kk. Elämäni rakkaus oli muuttunut täysin toiseksi ihmiseksi. Kun mietin, mitä suhteemme oli ennen raskautta, se oli mahtavaa. Rakastimme täysillä. Hän oli mulle se oikea. Olen katunut paljon sitä, että luovutimme. Nykyään lapsemme on isompi, ja huomasin muutenkin kuinka kaikki helpottui vauva-ajan jälkeen. Ex on vieläkin rakas, ja hänen näkemisensä tuo aina lämpimän olon. Hän katui myös eroamme, mutta olimme jo ajautuneet omille teillemme. En silti kadu lastamme pätkääkään, en ole koskaan katunut. Me vaan olisimme tarvinneet apua. Omat kaverini vaan kannustivat eroon, kukaan ei kertonut että kyllä se siitä ekan vuoden jälkeen. [/quote]   Miksi ette yrittäisi uudelleen?  :-)  [/quote] Kukaan järkevä ei kai ota uudestaan miestä, johon ei voi luottaa silloin, kun tulee vaikeuksia. [/quote] Ei se ihan niinkään välttämättä mene, ihmiset kasvavat ja muuttuvat.

[/quote]

On se vaan kuitenkin todennäköistä, jos mies on yli 30.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:19"]Pidän aika naiiveina ihmisiä jotka eroavat vauvavuonna. Itse olen ollut parisuhteessa yli 20 vuotta ja sana sitoutuminen merkitsee mulle jotain sellaista mitä mikään alle vuoden kestävä ei estä. Todella surullista ajatella miten monella lapsella on kaksi kotia siksi että vanhemmat ovat ihan kakaroita. Joo tiedän että joskus ero on oikeasti paras ratkaisu, mutta vauvavuoden väsymys ei ole syy erota.
[/quote]

Joo, mutta tätä ei vaan välttämättä siinä väsymyksessä tajua, vaan ero tuntuu parhaalta ratkaisulta. Kun itse sain esikoisen (huusi pariviikkoisesta asti aamusta iltaan, mikään ei auttanut) masennuin ja väsyin ja erosin miehestäni, koska kumpikaan ei jaksanut panostaa suhteeseen. Kun ensimmäinen vuosi oli ohi ja olo alkoi helpottua, kaduin eroa toden teolla. Voi kumpa olisin silloin saanut joltain neuvon, ettei vauvavuonna "saa" erota. Harmittaa.

Sen takia että miehen mielestä mun pillu oli mennyt surkeaan kuntoon ja löysäksi ja mies ei saanut enää mielestään nukkua kun vaimo ja lapset häiritsivät.

2

Meillä suhde huononi monistakin syistä. Mies ei suostunut harrastamaan seksiä odotusaikana koska koki minut inhottavaksi vauvamahan kanssa. Usein hän vihaisena otti asian esiin miten oksettavan perverssi olin ollut kun olin tehnyt aloitteita odotusaikana. Sitten kaksi viikkoa kivuliaan synnytyksen jälkeen vielä kipeänä ja ommeltuna minun olisi pitänyt olla valmis seksiin. Fyysisen ja psyykkisen väsymyksen lisäksi olin jotenkin niin uppoutunut vauvan aaltopituudelle että koko ajatus tuntui loukkaavalta, ja olin kyllä tuosta raskausajan torjunnasta ja inhottelusta myös pahoillani. Mies ei myöskään osoittanut hellyyttä minulle enää muuten vaan kuten ennen, vaan kaiken halimisen olisi pitänyt johtaa panemiseen. Torjuin siis häntä kun hän mielestäni oli liian hätäinen ja seksikeskeinen, joten häntä otti se tietysti päähän.

2

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:45"]

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:35"][quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:25"][quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:15"][quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:12"] [quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 20:24"]Silmäni aukesivat. Mies ei teoillaan osoittanut muuta kuin loputonta itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä. Puhua osasi hienosti. Erosimme. [/quote] Kermaperseprinsessa tilittää. Kumma miten vika on aina miehessä. Mitä teit itse väärin? En mitään ei ole vastaus, jokaisessa on huonoja puolia. Eniten yleensä kermaperseprinsessoissa, jotka vastuun ottamisen sijaan syyttelevät muita. [/quote] Siis se vanhempi, joka kantaa kaiken vastuun on kermaperseprinsessa ja viikonloput baareissa keikkuva lasta hoitamaton mies on unelmien prinssi? [/quote] En sanonut niin, mutta mitä pahaa sinä teit? Muistitko meikata ja laittautua miestäsi varten ollenkaan? Olisiko siksi lähtenyt baariin, kun kotona ei saanut ansaitsemaansa huomiota? Kyllä saa varsinainen kermaperse olla, jos pitää itseään täydellisenä. Mutta ole rauhassa, todellisuus on varmaan helpompi kestää, kun uskoo satuihin. Toivottavasti lapsesi elämässä on myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat henkisesti täysissä voimissa ja opettavat edes lapsen kantamaan vastuun omista teoistaan. Ihmetyttää, miten joku tekee lapsia omasta mielestään kamalan miehen kanssa, täyspäinen juoksisi ja lujaa ennen raskaaksi hankkiutumista. Sympatiapisteet zero. [/quote] En ole tuo "kermaperseprinsessa" mutta ihan pakko kysyä. Mikä sun ongelma on? [/quote] En kykene sietämään epäoikeudenmukaisuutta. Käy sääliksi miesparkaa joka ei pääse puolustautumaan. Täällä onneksi kermaperse ei uskalla mainita nimeä, mutta voin kuvitella miten pahaa hän saa aikaan oikeassa elämässä levittäessään yksipuolista totuuttaan.

[/quote]

Höpöhöpö. Sä olet se karvalompakkopyhävulvanaisetonloisia-kimittäjä, joka ei muuta osaa huutaa kuin naisviha naisviha. Päätät jo ennen mitään keskustelua, mitä mieltä olet keskustelukumppanista. Nyt esimerkiksi näit, että "kermaperseprinsessa" olikin se vastuunkantaja, niin et kykene mitenkään sitä myöntämään vaan jankkaat ja vingut vastaan. Mies on uhri, miksi et nainen ollut vielä enemmän parempi, miksi et yrittänyt enemmän. Uliuliuli. Mies ei voi koskaan olla huono uliuliuli.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 23:21"]

Meillä suhde huononi monistakin syistä. Mies ei suostunut harrastamaan seksiä odotusaikana koska koki minut inhottavaksi vauvamahan kanssa. Usein hän vihaisena otti asian esiin miten oksettavan perverssi olin ollut kun olin tehnyt aloitteita odotusaikana. Sitten kaksi viikkoa kivuliaan synnytyksen jälkeen vielä kipeänä ja ommeltuna minun olisi pitänyt olla valmis seksiin. Fyysisen ja psyykkisen väsymyksen lisäksi olin jotenkin niin uppoutunut vauvan aaltopituudelle että koko ajatus tuntui loukkaavalta, ja olin kyllä tuosta raskausajan torjunnasta ja inhottelusta myös pahoillani. Mies ei myöskään osoittanut hellyyttä minulle enää muuten vaan kuten ennen, vaan kaiken halimisen olisi pitänyt johtaa panemiseen. Torjuin siis häntä kun hän mielestäni oli liian hätäinen ja seksikeskeinen, joten häntä otti se tietysti päähän.

[/quote]

Aika tilannetajuton mies. Joutikin mennä.

2

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 23:23"]

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:45"]

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:35"][quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:25"][quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:15"][quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:12"] [quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 20:24"]Silmäni aukesivat. Mies ei teoillaan osoittanut muuta kuin loputonta itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä. Puhua osasi hienosti. Erosimme. [/quote] Kermaperseprinsessa tilittää. Kumma miten vika on aina miehessä. Mitä teit itse väärin? En mitään ei ole vastaus, jokaisessa on huonoja puolia. Eniten yleensä kermaperseprinsessoissa, jotka vastuun ottamisen sijaan syyttelevät muita. [/quote] Siis se vanhempi, joka kantaa kaiken vastuun on kermaperseprinsessa ja viikonloput baareissa keikkuva lasta hoitamaton mies on unelmien prinssi? [/quote] En sanonut niin, mutta mitä pahaa sinä teit? Muistitko meikata ja laittautua miestäsi varten ollenkaan? Olisiko siksi lähtenyt baariin, kun kotona ei saanut ansaitsemaansa huomiota? Kyllä saa varsinainen kermaperse olla, jos pitää itseään täydellisenä. Mutta ole rauhassa, todellisuus on varmaan helpompi kestää, kun uskoo satuihin. Toivottavasti lapsesi elämässä on myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat henkisesti täysissä voimissa ja opettavat edes lapsen kantamaan vastuun omista teoistaan. Ihmetyttää, miten joku tekee lapsia omasta mielestään kamalan miehen kanssa, täyspäinen juoksisi ja lujaa ennen raskaaksi hankkiutumista. Sympatiapisteet zero. [/quote] En ole tuo "kermaperseprinsessa" mutta ihan pakko kysyä. Mikä sun ongelma on? [/quote] En kykene sietämään epäoikeudenmukaisuutta. Käy sääliksi miesparkaa joka ei pääse puolustautumaan. Täällä onneksi kermaperse ei uskalla mainita nimeä, mutta voin kuvitella miten pahaa hän saa aikaan oikeassa elämässä levittäessään yksipuolista totuuttaan.

[/quote]

Höpöhöpö. Sä olet se karvalompakkopyhävulvanaisetonloisia-kimittäjä, joka ei muuta osaa huutaa kuin naisviha naisviha. Päätät jo ennen mitään keskustelua, mitä mieltä olet keskustelukumppanista. Nyt esimerkiksi näit, että "kermaperseprinsessa" olikin se vastuunkantaja, niin et kykene mitenkään sitä myöntämään vaan jankkaat ja vingut vastaan. Mies on uhri, miksi et nainen ollut vielä enemmän parempi, miksi et yrittänyt enemmän. Uliuliuli. Mies ei voi koskaan olla huono uliuliuli.

[/quote]

Se tunne kun yksi yläpeukku ei riitä