PERHE Neljän lapsen äiti Susanna, 38, ei pidä negatiivisesta puheesta lapsiperhe-elämästä: ”Meillä ei ole ollut ikinä raskasta arkea”...

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei ole lähtökohtaisesti ok lähteä 4kk vanhan vauvan kanssa UKK:n kansallispuistoon vaeltamaan, yksin. Esim. kenttää ei ole joka paikassa.  Ehkä tämän voi jotenkin suht turvallisesti järjestää, esim. suunnittelemalla reitin tarkasti etukäteen, jotenkin varmistamalla kentät, ja triplavarmistamalla kännykät ja akut, ja sen jälkeen pitäämällä huolen, että joku saa säännöllisesti tiedon sijainnista ja suunnasta, ja jos tulisi joku hätätilanne, etsijät lähtisivät oikeaan suuntaan tarpeeksi nopeasti.  Sitten toinen vaihtoehto olisi mennä jotain hyvin suosittua reittiä, jossa käytännössä koko ajan tulisi muita vastaan, eli hätätilanteessa vauva saisi auttajia.

Aikuinen voi toki ottaa harkitun riskin menemällä yksin erämaahan, mutta vauva ei ole äitinsä jatke. En tiedä miten tässä tapauksessa järjestelyt oli tehty, mutta mitään ei ole artikkeleissa tuotu aiheesta esille.

Mulla on aina patikoidessa vuokrattu satelliittipuhelin mukana. Se ei vaadi kenttää. Ja nuo reitit ovat niin iisejä, että on todennäköisempää tapahtua vahinko kotona kuin tuolla reitillä. Ei se mikään Mount Everest ole!

Meitä kauhisteltiin jo siitä, kun mentiin Jukolan viestiin kaksosvauvojen kanssa ja vauvat nukkuivat yön vaunuissa taivasalla. Lämmin yö, sateesta ei pienintäkään riskiä, ei mitään ongelmia. Mies suunnisti pitkän yöosuuden, itse kävin seuran teltassa nukkumassa vähän aikaa, vauvat nukkuivat vaunuissaan teltan ulkopuolella. Koko ajan oli seuran ihmisiä teltan edessä istumassa ja juttelemassa, joten valvonta oli kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta entä jos jotain sattuisikin vaelluksen yhteydessä, sitten varmaan paheksuttaisiin että miksi ihmeessä tuolla tavalla lähtee pienen lapsen kanssa. Uskon kyllä että heillä on ollut ihanaa ja kiva kuulla että on perheitä joissa yhdessä vanhempien kesken jaetaan vastuu lapsista. Itse en olisi varmaan uskaltanut lähteä vastaavaan reissuun, eikä toisaalta olisi ollut mahdollisuuttakaan. Ihan kiva juttu siis sinänsä kunhan muistetaan että perheissä on eri tilanteita ja eri resurssit.

Kaikki eivät elä elämäänsä peläten kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita. Tuossa reissussa vaarallisinta on tosiasiassa ollut automatka, eikä kukaan kauhistele vauvan kanssa autoilua.

Olen se jolle vastasit, ja myönnän että itse olen juuri sellainen etukäteen murehtija ja pelkääjä, ihan jatkuva entä jos -pohdinta menossa :D mutta mietin siis sitä että vaikka olisikin mielenlaadultaan minua rohkeampi, niin kyllä olisi varmaan kova paikka kuunnella sitä syyllistämistä JOS jotain olisi sattunut. Nykyään asenneilmapiiri on minusta aika syyllistävä etenkin äitejä kohtaan ja välillä tuntuu että ihan pikkuasioihinkin puututaan. Koen että itselläkin se ulkopuolelta tullut syyllistäminen on pahentanut stressaamista. Mutta ei siis ollut tarkoitus tuomita artikkelin naista.

Järkyttävän räytyneem näköinen se ainakin on. Hiuksissa harmaata, iho vihreänharmaa ja hampaassa iso reikä. Hampaat harjaamattoman näköiset.

Vierailija kirjoitti:

Olen Susannan puolella. Minä itsekin uin synnärin jälkeen 1 km:n vauva selkään kiinnitettynä, harrastin vuorikiipeilyä ja juoksua (vauva mukana tietenkin ja nukahti hyvin siinä hytkyessä), tein 20 km:n patikkaretkejä jne. nautin koko jutusta. Kun vauva ilmoitti tulostaan juoksin koko matkan sairaalaan vaikka pää pilkotti haarovälistä. Mutta nautin joka hetkestä enkä vaihtaisi päivääkään

Samoin sillä erotuksella että en pyöräillyt synnyttämään. Kun synnytys alkoi olimme juuri Suomenlinnassa ja koska lauttaa ei näkynyt niin uin Kauppatorin rantaan ja hölkkäsin siitä Kätiläopistolle. Lapsi syntyi aulaan. Kapaloin sitten vauvan ja kävelin kotiin. Miehelle soitin että tuo tullessas kahvipullat.

Kuten Susanna, minäkin olen opettaja. On varmaan ammattikyky.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perhe-elämä on ihanaa, mutta kyllä se on myös raskasta. Toki meillä neljä lasta on syntyneet viiden vuoden sisään, tässä jutussahan hänellä ei ole ollut kuin yksi pieni lapsi kerrallaan.

Olisi kiva kuulla myös isän kanta asiaan, onko hänellä raskasta hoitaa kolme lasta, työt, päiväkoti, koulu, kaupassa käynnit, ruuat, jne. yksin kun vaimo on yli viikon kerrallaan vaeltamassa. Siitä olen samaa mieltä, että pelkästään vauvan kanssa oleminen ei ole raskasta.

Koulua kesällä?

Onhan se varmaan todella raskasta miehelle hoitaa omia lapsiaan, se 14-vuotiaskin on varmaan vaipoissa vielä?

Haloo nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyörällä sairaalaan synnyttämään ja mies tarakalla hieroo selkää? Onkohan nyt pikkasen jotain näyttämisen tarvetta tässä? Eihän tuo ole enää edes tervettä tai turvallista syntyvän lapsenkaan kannalta. Saattaa vaikka istukka irrota.

Jotain sellaista tuossa lienee taustalla, että aina pitää pärjätä, koskaan ei saa valittaa ja 24/7 ollaan supertehokkaita.

Noin muuten hän ei varmaankaan ymmärrä, että lapset ovat erilaisia ja elämäntilanteet ovat erilaisia.

Tvssähän oli se sarja superäidistä, oli tanssiryhmää ja muuta. Koskaan ei saanut pysähtyä.

Super-Marjo! Ja Super-Susanna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta entä jos jotain sattuisikin vaelluksen yhteydessä, sitten varmaan paheksuttaisiin että miksi ihmeessä tuolla tavalla lähtee pienen lapsen kanssa. Uskon kyllä että heillä on ollut ihanaa ja kiva kuulla että on perheitä joissa yhdessä vanhempien kesken jaetaan vastuu lapsista. Itse en olisi varmaan uskaltanut lähteä vastaavaan reissuun, eikä toisaalta olisi ollut mahdollisuuttakaan. Ihan kiva juttu siis sinänsä kunhan muistetaan että perheissä on eri tilanteita ja eri resurssit.

Kaikki eivät elä elämäänsä peläten kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita. Tuossa reissussa vaarallisinta on tosiasiassa ollut automatka, eikä kukaan kauhistele vauvan kanssa autoilua.

Onneksi kuitenkin ihmisistä suurin osa on vastuullisia ja välttää turhia riskejä. Näin Suomessa alle 5 vuotiaiden lapsikuolleisuus on saatu painettua kahteen per 1000 syntynyttä lasta. Esim. 30-luvulla elettiin rennommin ja alle 5 vuotiaista kuoli 100 tuhannesta.

Hirvee ruikutus/nillitysketju 🤣 musta toi oli mukava artikkeli rennosta perhe-elämästä. Toki tossa auttaa terve parisuhde, oma realistinen ei-suorituskeskeinen asenne ja terveet hyvin nukkuvat lapset. Blogosfäärissä ja vaikka instassa lähinnä törmää tällaisiin tornadoblogin tyyppisiin sekoilijoihin, joilla kaikki on hankalaa ja kaaosta vaikka rakkautta toki riittää. Itse en noihin sekoiluihin voi samaistua kun oma perhe-elämä on mukavaa. Vaelluksilla ei käydä ja hiihtolenkitkin max 20 km, mutta muutoin omat jutut löytyy. Voi olla että sekin helpottaa elämää kun vasta lähempänä 40 ikävuotta lapsia olen hankkinut. Nuorempana olisin varmasti stressannut ja yrittänyt suorittaa muiden mieltymyksiä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävän räytyneem näköinen se ainakin on. Hiuksissa harmaata, iho vihreänharmaa ja hampaassa iso reikä. Hampaat harjaamattoman näköiset.

Pingottunut hymy ja kulmakarvat omituisessa irveessä.

Tähän keskusteluun ei nyt voi muuta lisätä kuin "Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista".

Eikö korkeasti koulutettu luokanopettaja tiedä että lasten kuvia ei pidä panna nettiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävän räytyneem näköinen se ainakin on. Hiuksissa harmaata, iho vihreänharmaa ja hampaassa iso reikä. Hampaat harjaamattoman näköiset.

Pingottunut hymy ja kulmakarvat omituisessa irveessä.

Minusta lapsellisen ala-arvoista on alkaa arvostella toisen ulkonäköä.

Botox huulet ja valkaistut hampaatko olisi pitänyt hankkia Iltsikan kuvausta varten? Miksei saa olla sen näköinen kun on.

Kunhan ei vain suorittaisi elämää ja eläisi todistellen ympäristölleen erinomaisuuttaan. Toivottavasti hän on aidosti onnellinen ja nauttii elämäntavastaan. Ja toivottavasti hänen miehensä kokee tulleensa kuulluksi perheessään ja pystyisi elämään omanlaista nautinnollista elämää eikä vain tukisi rouvansa hyvinvointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävän räytyneem näköinen se ainakin on. Hiuksissa harmaata, iho vihreänharmaa ja hampaassa iso reikä. Hampaat harjaamattoman näköiset.

Pingottunut hymy ja kulmakarvat omituisessa irveessä.

Minusta lapsellisen ala-arvoista on alkaa arvostella toisen ulkonäköä.

Botox huulet ja valkaistut hampaatko olisi pitänyt hankkia Iltsikan kuvausta varten? Miksei saa olla sen näköinen kun on.

Hän on räytyneen, pingottuneen, rasittuneen ja hoitamattoman näköinen. Liittyy siihen että väittää elämänsä olevansa rentoa, mutta näyttää ihan muulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyönpä minäkin lusikkani soppaan. Olin kerran seminaarissa, jossa käsiteltiin lasten erityistarpeisuuksia. Siellä mainittiin kuinka adoptiolapsilla on aikuisina matalampi koulutustaso kuin adoptiovanhemmillaan. Yleisöstä nousi katsoja, joka oli eri mieltä tutkimustuloksen kanssa. Ilmeni että tämä vastarannankiiski kertomansa mukaan odotti adoptiolasta. Kai hän ajatteli, että jos hän kasvattaa lapsen taitavasti niin lapsesta tulee hänen toivomustensa kaltainen (toivoi ilmeisesti lapselleen jo etukäteen korkeakoulutusta). Tämä sivuhuomiona siihen, ettei kasvatus poista ihmisten ominaisuuksia ja haasteita.

No sehän on ihan maakohtaista.

Esim Kiinasta tulleista tutkimuksissa on todettu että menestyvät koulussa paremmin kuin biolapset.

Mun adoptiolapseni on molemmat olleet kympin oppilaita, käyneet huippulukion ja opiskelevat nyt yliopistossa.

Adoptiolapsia ei pidä niputtaa sen kummemmin kuin muitakaan.

Yleensä muuten adoptiovanhemmat tietää nää asiat paremmin kuin ulkopuoliset…

Jopa paremmin kuin puolueettomat tutkijat. Mutta voisiko olla, että osa adoptiolasten mielenterveysongelmista johtuu myös siitä, ettei vanhempi hyväksy lasta sellaisena kuin hän on? Aika kovat paineet varmaan sellaisella lapsella jonka vanhemmat ajattelee opintomenestyksen olevan vain tahdon asia.

Laitapa se tutkimuslinkki tänne sitten.

Ja kyllä, adoptiovanhemmat tietää nämä asiat paremmin kuon joku random kouluttaja.

No ilmeisesti tällä kouluttajalla on ollut tuo tutkimus käytännössä? Tuskinpa asia hänelle on mikään agenda?

Sekä omani että puolisoni sisaruksella on adoptiolapsia, yhteensä heitä on viisi. Vanhempien esimerkistä huolimatta, kukaan heistä ei ole korkeakoulutettu. En tiedä miksi.

Ai nytkö et edes tiedä oliko sillä tutkimus käytössä. Vakuuttavaa.

Laitapa se linkki ko tutkimukseen. Muuten on mahdoton keskustella siitä.

Epäilenpä että nuo sukulaislapset keksit nyt päästäsi.

En ole tuo seminaarissa ollut. Oletan että joku tilasto on ollut takana.

Sinulla meni näköjään tunteisiin. Sinun lapsesi on yhtä arvokas ja toivottavasti rakastettu, hankkii hän korkeakoulutusta tai ei. Älä unohda sitä.

Oletat? Joku varmaan sanoi? Ilmeisesti?

Tutkimusta ei näy, ei kuulu.

Mutta adoptiolapsia ja -perheitä kohtaan kohdistetaan kollektiivisesti solvaamista ja vihapuhetta.

Ei mennyt tunteisiin, ei. Järkeeni koskee kamala käytöksenne.

No kyllä tämä tunteisiin menemiseltä vaikuttaa.

Aijaa. Kun kysyy että mistä tutkimuksesta on kyse ja saa vastaukseksi että varppina oli koska oletan niin. Ilmeisesti.

Ja aika normaali reaktio vihapuheeseen on alkaa penätä faktoja.

Saisko sen tutkimuksen nyt? Linkki, kiitos.

Kaikki te ”Linkki, kiitos” -tyypit voisitte opetella itse googlaamaan.

Totta.

https://ifstudies.org/blog/the-adoptive-difference-new-evidence-on-how-…

Amerikkalainen tutkimus. Ei suomalainen.

Koko amerikkalainen adoptioscene on täysin erilainen eikä siwllä tehtyjä tutkimuksia voi tuod Suomeen noin vain.

Ei ne adoptiolapset, varsinkaan kansainväliset sellaiset, pyörähdä Suomessakaan suoraan koeputkrsta uusiin perheisiin. Vaikka adoptioperheet ovat yleensä paremmassa sosioekonomisessa asemassa kuin vanhemmat keskimäärin, koulutetumpia ja etukäteen valikoituja niin silti yli puolella adoptiolapsista on ongelmia koulussa ja terveysongelmia ,jotka haittaa oppimista.

Väännön asiaa mitenpäin haluat, mutta edustava aineisto näin kertoo.

Ensinnäkin Suomessa on ihan erilainen adoptioneuvonta, on eri kohdemaat, eri yhteistyötahot ja tänne saadaan varmaan promillen verran vertattuna Jenkkeihin.

Jenkeissä merkittävä osa adoptiolapsia on ihan amerikkalaisia, afroamerikkalaisia.

Täällä on myös ihan erilaiset julkiset palvelut kuom Jenkeissä.

Pelkistäen voidaan sanoa että koulussa ongelmia on eniten niillä adoptiolapsilla joilla pn Fas-tausta tai vastaava.

Mutta jos biolapsella on fas-tausta tai narkkari- tai alkoholistivanhempi, hänelläkin on usein vaikeuksia.

Kiinasta tulleet adoptiolapset ovat päätyneet adoptioon Kiinan perhepolitiikan takia joten heillä ei ole taustalla laiminlyöntejä tai alkoholismia tms.

He menestyvät tutkitusti koulussa paremmin kuin biologiset lapset.

Tässä pitää käsittää että myös adoptiolapset ovat aina yksilöitä. Eikä jokin könttä josta voidaan heitellä mitä sattuu ja yleistää.

Vaikka pn nähnyt kierosilmäisen tyhmän savplaisen, on vihapuhetta väittää kaikkia savolaisia tyhmiksi ja kierosilmäisiksi. Varsibkaan jos ei edes tiedä oliko se nökemänsä ihminen edes savolainen.

https://www.ksml.fi/teemat/2539213

https://www.duodecimlehti.fi/duo92114

Adoptiolasten ongelmista löytyy ihan suomeksikin paljon tietoa. Kvg

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyönpä minäkin lusikkani soppaan. Olin kerran seminaarissa, jossa käsiteltiin lasten erityistarpeisuuksia. Siellä mainittiin kuinka adoptiolapsilla on aikuisina matalampi koulutustaso kuin adoptiovanhemmillaan. Yleisöstä nousi katsoja, joka oli eri mieltä tutkimustuloksen kanssa. Ilmeni että tämä vastarannankiiski kertomansa mukaan odotti adoptiolasta. Kai hän ajatteli, että jos hän kasvattaa lapsen taitavasti niin lapsesta tulee hänen toivomustensa kaltainen (toivoi ilmeisesti lapselleen jo etukäteen korkeakoulutusta). Tämä sivuhuomiona siihen, ettei kasvatus poista ihmisten ominaisuuksia ja haasteita.

No sehän on ihan maakohtaista.

Esim Kiinasta tulleista tutkimuksissa on todettu että menestyvät koulussa paremmin kuin biolapset.

Mun adoptiolapseni on molemmat olleet kympin oppilaita, käyneet huippulukion ja opiskelevat nyt yliopistossa.

Adoptiolapsia ei pidä niputtaa sen kummemmin kuin muitakaan.

Yleensä muuten adoptiovanhemmat tietää nää asiat paremmin kuin ulkopuoliset…

Jopa paremmin kuin puolueettomat tutkijat. Mutta voisiko olla, että osa adoptiolasten mielenterveysongelmista johtuu myös siitä, ettei vanhempi hyväksy lasta sellaisena kuin hän on? Aika kovat paineet varmaan sellaisella lapsella jonka vanhemmat ajattelee opintomenestyksen olevan vain tahdon asia.

Laitapa se tutkimuslinkki tänne sitten.

Ja kyllä, adoptiovanhemmat tietää nämä asiat paremmin kuon joku random kouluttaja.

No ilmeisesti tällä kouluttajalla on ollut tuo tutkimus käytännössä? Tuskinpa asia hänelle on mikään agenda?

Sekä omani että puolisoni sisaruksella on adoptiolapsia, yhteensä heitä on viisi. Vanhempien esimerkistä huolimatta, kukaan heistä ei ole korkeakoulutettu. En tiedä miksi.

Ai nytkö et edes tiedä oliko sillä tutkimus käytössä. Vakuuttavaa.

Laitapa se linkki ko tutkimukseen. Muuten on mahdoton keskustella siitä.

Epäilenpä että nuo sukulaislapset keksit nyt päästäsi.

En ole tuo seminaarissa ollut. Oletan että joku tilasto on ollut takana.

Sinulla meni näköjään tunteisiin. Sinun lapsesi on yhtä arvokas ja toivottavasti rakastettu, hankkii hän korkeakoulutusta tai ei. Älä unohda sitä.

Oletat? Joku varmaan sanoi? Ilmeisesti?

Tutkimusta ei näy, ei kuulu.

Mutta adoptiolapsia ja -perheitä kohtaan kohdistetaan kollektiivisesti solvaamista ja vihapuhetta.

Ei mennyt tunteisiin, ei. Järkeeni koskee kamala käytöksenne.

No kyllä tämä tunteisiin menemiseltä vaikuttaa.

Aijaa. Kun kysyy että mistä tutkimuksesta on kyse ja saa vastaukseksi että varppina oli koska oletan niin. Ilmeisesti.

Ja aika normaali reaktio vihapuheeseen on alkaa penätä faktoja.

Saisko sen tutkimuksen nyt? Linkki, kiitos.

Kaikki te ”Linkki, kiitos” -tyypit voisitte opetella itse googlaamaan.

Totta.

https://ifstudies.org/blog/the-adoptive-difference-new-evidence-on-how-…

Amerikkalainen tutkimus. Ei suomalainen.

Koko amerikkalainen adoptioscene on täysin erilainen eikä siwllä tehtyjä tutkimuksia voi tuod Suomeen noin vain.

Ei ne adoptiolapset, varsinkaan kansainväliset sellaiset, pyörähdä Suomessakaan suoraan koeputkrsta uusiin perheisiin. Vaikka adoptioperheet ovat yleensä paremmassa sosioekonomisessa asemassa kuin vanhemmat keskimäärin, koulutetumpia ja etukäteen valikoituja niin silti yli puolella adoptiolapsista on ongelmia koulussa ja terveysongelmia ,jotka haittaa oppimista.

Väännön asiaa mitenpäin haluat, mutta edustava aineisto näin kertoo.

Ensinnäkin Suomessa on ihan erilainen adoptioneuvonta, on eri kohdemaat, eri yhteistyötahot ja tänne saadaan varmaan promillen verran vertattuna Jenkkeihin.

Jenkeissä merkittävä osa adoptiolapsia on ihan amerikkalaisia, afroamerikkalaisia.

Täällä on myös ihan erilaiset julkiset palvelut kuom Jenkeissä.

Pelkistäen voidaan sanoa että koulussa ongelmia on eniten niillä adoptiolapsilla joilla pn Fas-tausta tai vastaava.

Mutta jos biolapsella on fas-tausta tai narkkari- tai alkoholistivanhempi, hänelläkin on usein vaikeuksia.

Kiinasta tulleet adoptiolapset ovat päätyneet adoptioon Kiinan perhepolitiikan takia joten heillä ei ole taustalla laiminlyöntejä tai alkoholismia tms.

He menestyvät tutkitusti koulussa paremmin kuin biologiset lapset.

Tässä pitää käsittää että myös adoptiolapset ovat aina yksilöitä. Eikä jokin könttä josta voidaan heitellä mitä sattuu ja yleistää.

Vaikka pn nähnyt kierosilmäisen tyhmän savplaisen, on vihapuhetta väittää kaikkia savolaisia tyhmiksi ja kierosilmäisiksi. Varsibkaan jos ei edes tiedä oliko se nökemänsä ihminen edes savolainen.

https://www.ksml.fi/teemat/2539213

https://www.duodecimlehti.fi/duo92114

Adoptiolasten ongelmista löytyy ihan suomeksikin paljon tietoa. Kvg

Juujuujuujuu.

Suomessa on tehty kaksi tutkimusta. Joissa molemmissa oli samaa ongelmaa: ei voinut vastata mitään positiivista. Kaivettiin ja kaivettiin vain negaa.

Ja edelleen hekin ovat yksilöitä. Ihmisiä. Eivät könttä johon kohdistaa omaa ylemmyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kiva.

Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.

Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.

Hänhän on opettaja koulutukseltaan.

Eli ei ole päässyt vielä nelikymppisenäkään koulusta. Tosi suorittaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei ole lähtökohtaisesti ok lähteä 4kk vanhan vauvan kanssa UKK:n kansallispuistoon vaeltamaan, yksin. Esim. kenttää ei ole joka paikassa.  Ehkä tämän voi jotenkin suht turvallisesti järjestää, esim. suunnittelemalla reitin tarkasti etukäteen, jotenkin varmistamalla kentät, ja triplavarmistamalla kännykät ja akut, ja sen jälkeen pitäämällä huolen, että joku saa säännöllisesti tiedon sijainnista ja suunnasta, ja jos tulisi joku hätätilanne, etsijät lähtisivät oikeaan suuntaan tarpeeksi nopeasti.  Sitten toinen vaihtoehto olisi mennä jotain hyvin suosittua reittiä, jossa käytännössä koko ajan tulisi muita vastaan, eli hätätilanteessa vauva saisi auttajia.

Aikuinen voi toki ottaa harkitun riskin menemällä yksin erämaahan, mutta vauva ei ole äitinsä jatke. En tiedä miten tässä tapauksessa järjestelyt oli tehty, mutta mitään ei ole artikkeleissa tuotu aiheesta esille.

Mulla on aina patikoidessa vuokrattu satelliittipuhelin mukana. Se ei vaadi kenttää. Ja nuo reitit ovat niin iisejä, että on todennäköisempää tapahtua vahinko kotona kuin tuolla reitillä. Ei se mikään Mount Everest ole!

Eli ensiksi kerrot, että sinä olit taannut omaa turvallisuuttasi erikoistavoin, ja ilmeisesti ihan vain itsesi takia, ja sitten olet sitä mieltä, että huolen esiin tuominen vauvan kohdalla on kuitenkin liioittelua? Alkuperäisessä jutussa ei ole mitenkään tuotu esille, että riskeihin oltaisiin varauduttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävän räytyneem näköinen se ainakin on. Hiuksissa harmaata, iho vihreänharmaa ja hampaassa iso reikä. Hampaat harjaamattoman näköiset.

Pingottunut hymy ja kulmakarvat omituisessa irveessä.

Minusta lapsellisen ala-arvoista on alkaa arvostella toisen ulkonäköä.

Botox huulet ja valkaistut hampaatko olisi pitänyt hankkia Iltsikan kuvausta varten? Miksei saa olla sen näköinen kun on.

Hän on räytyneen, pingottuneen, rasittuneen ja hoitamattoman näköinen. Liittyy siihen että väittää elämänsä olevansa rentoa, mutta näyttää ihan muulta.

Hullunkiilto silmissä suorittava äiti on harvoin rento ja hyvinvoiva.