Lue keskustelun säännöt.
PERHE Neljän lapsen äiti Susanna, 38, ei pidä negatiivisesta puheesta lapsiperhe-elämästä: ”Meillä ei ole ollut ikinä raskasta arkea”...
04.09.2021 |
No nämä Susannat ovatkin parhaita asiantuntijoita millaista perhe-elämän tulisi olla:
https://www.is.fi/perhe/art-2000008232685.html
Kommentit (615)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan tajunnut lasua tehdä tuosta reissusta? Vielä ehtii. Niin ei se stressi vaivaakaan vanhempia jotka elää lastensa kanssa täysin hälläväliä ja pellossa. Selvitköön elossa jos selviää.
Meinasin vitsillä tulla ehdottamaan lasua, kun täällä on jo soihdut ja talikot kaivettu esiin (kun jollain on mukavaa lastensa kanssa). Mutta joku ääliötosikko oikeasti ehti ensin. Olen typertynyt tämän idioottimaisuuden edessä...
Kyllä minä ihan tosissani olin sen lasun suhteen. Luonnossa voi joutua vaikka karhun raatelemaksi ja syödyksi. Äidille voi tulla yllättävä sairaskohtaus tai lapselle. Sinun kaltainen vähällä järjellä varustettu ei tietysti ymmärrä riskejä kun eletään omissa fantasioissa.
Sairauskohtausta ei siis voi tulla kotona, mökillä tai ulkomaanmatkalla?
Noissa paikoissa se apu on lähempänä.
No ei ollenkaan välttämättä. Maastosta tulee heliskuukkeli hakemaan jos on hätä.
No on se. Se heliskuukkeli pitää saada soitettua.
Jospa se puoliso siinä vierellä saa aikaiseksi soittaa.
Miten? Kun se oli kotona hoitamassa muita lapsia. Onko näillä kaiken muun lisäksi vielä telepaattinen yhteyskin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan tajunnut lasua tehdä tuosta reissusta? Vielä ehtii. Niin ei se stressi vaivaakaan vanhempia jotka elää lastensa kanssa täysin hälläväliä ja pellossa. Selvitköön elossa jos selviää.
Meinasin vitsillä tulla ehdottamaan lasua, kun täällä on jo soihdut ja talikot kaivettu esiin (kun jollain on mukavaa lastensa kanssa). Mutta joku ääliötosikko oikeasti ehti ensin. Olen typertynyt tämän idioottimaisuuden edessä...
Kyllä minä ihan tosissani olin sen lasun suhteen. Luonnossa voi joutua vaikka karhun raatelemaksi ja syödyksi. Äidille voi tulla yllättävä sairaskohtaus tai lapselle. Sinun kaltainen vähällä järjellä varustettu ei tietysti ymmärrä riskejä kun eletään omissa fantasioissa.
Uskallatko mennä lähimetsään lasten kanssa?
Lähimetsä kaupunkialueella on ihan toinen juttu kuin vaellus jossain hornantuutissa, jossa välttämättä ei ole edes puhelunverkkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi lasta, toinen adhd ja toinen add. Välillä on ollut uskomattoman raskasta. Diagnoosin jälkeen on ollut helpompaa.
Ei lapsi-arkea kannata pelätä, seon osa elämää, osa luonnollista kiertoa.Miksi diagnoosin kanssa on helpompaa? Samat lapset edelleen.
Moni sanoo samaa, mutten oo vielä tajunnut pointtia.
No ihan siksi että syyllistäminen vähenee. Sen sijaan että haukutaan vanhempia ja kotioloja, tajutaan että kyseessä on sairaus.
T adhd-pojan täti
Tämä!
T: Adhd pojan isä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva.
Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.
Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.
Hänhän on opettaja koulutukseltaan.
Aivan. Töistä ei tarvitse stressata. Virkavapaata järjestyy ja kesältä palkka juoksee.
No eihän tänä päivänä kukaan muukaan lähde töihin vielä, jos on 4kk:n ikäinen vauva.
Vastasin tuohon kommenttiin, kun joku kirjoitti, ettei hänellä ole uraa. Hänellä on hyvä koulutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääripäämamma, mutta tällai ihan taviksena olen pitkälti samaa mieltä. Milloin lapsista tuli haitta, taakka ja rasite?
Vaellellut enkä urheillut ole, mutta muutoin elänyt tavallista ja aktiivistakin elämää pienten kanssa.Niin, miksi nykyelämä koostuu monilla pelkästään valittamisesta?!
Onko ymmärrys kadonnut siitäkin, että ne ongelmat voi hoitua paljon helpommin, jos elämään osaa suhtautua positiivisesti, ennemmin kuin valitamalla joka sattumuksesta?!
Kyse ei ole siitä, että joku valittaa ja suhtautuu elämään negatiivisesti, vaan siitä, että moni keskustelija ihmettelee empatian puuttumista. Kaikilla se lapsiperhe arki ei ole helppoa, eikä se johdu asenteesta. Itse olen hyvin positiivinen ihminen, mutta koliikkivauva ja jatkuva väsymys teki arjesta raskasta.
Monella arjen tekee raskaaksi myös esim se että yhteiskunnan palvelut ei toimi. Siinä kun raijaat kolmekin tuntia päivässä lapsia päivähoitoon niin ei paljon oma positiivisuus auta.
Sitäpaitsi aina uutiset on yleensä negatiivisia. Ei se pelkästään lapsiperjeitä koske.
Yhteiskunnanko pitäisi kuljettaa lapsesi hoitoon ja takaisin?
Ei vaan tarjota palveluita asiallisen matkan päästä ja lapset hoitoon lähekkäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätähän se on . Etuoikeutetut aina kuvittelevat että heidän menestyksensä on heidän oma ansionsa. Töissä käyvät pitävät työttömiä laiskoina. Sen kun vaan ryhdistäytyisivät ja menisivät töihin. Rikkaat ovat tietenkin ahkerampia kuin köyhät, jotka on laiskoja vetelykdiä. Masentuneet ja sairaat paranisi kun vain viitsivät ottaa itseään niskasta kiinni. Valitettavasti vaan perhe-elämässäkin onnella ja sattumalta on suuri merkitys siinä millaisia vastuksia elämä tielle heittää. Empatia toisessa tilanteessa olevia kohtaan loistaa poissaolollaan. Mitäs lähdit, oma vika.
Opettajakoulutukseen pitäisi olla psykologiset testit. Samoin esim lääkäreiksi.
Jostain syystä ko ammatteihin hakeutuu näitä puusilmäisiä yli-ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva.
Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.
Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.
Hänhän on opettaja koulutukseltaan.
Aivan. Töistä ei tarvitse stressata. Virkavapaata järjestyy ja kesältä palkka juoksee.
No eihän tänä päivänä kukaan muukaan lähde töihin vielä, jos on 4kk:n ikäinen vauva.
Vastasin tuohon kommenttiin, kun joku kirjoitti, ettei hänellä ole uraa. Hänellä on hyvä koulutus.
Luokanopettaja. Ei ole kummoinen koulutus.
Ja uraahan siinä ei ole ollenkaan.
Susanna vaikuttaa lähinnä mielipuolelta kuvissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"-Itse itseäni liikutan, mihin hyvän pohjan antavat biologin sekä liikunta- ja terveystiedon opettajan opinnot, vakuutti opettajana toimiva Ylinen."
Hänellä on hyvä pohjakunto lähteä vaikka vaellukselle, kun on harrastanut ja kilpaillut koko ikänsä. Yleensähän esim raskauksien sujuminen on helpompaa, jos äiti on hyvässä kunnossa.
Sanna on varmaan toinen ääripää juurikin meidän äitien joukossa jaksamisessa. Minusta tuo juttu oli kiva lukea, välistä hieman positiivisempaa lapsiperheiden elämästä. Ja kyllä, monesti se asennekin ratkaisee; onko lasi puolityhjä vai puolitäysi. Mutta ymmärrän ärtymyksen, jos perheessä on erityislapsia tai sairauksia. Silloin ko juttu varmaan ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva.
Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.
Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.
Hänhän on opettaja koulutukseltaan.
Aivan. Töistä ei tarvitse stressata. Virkavapaata järjestyy ja kesältä palkka juoksee.
No eihän tänä päivänä kukaan muukaan lähde töihin vielä, jos on 4kk:n ikäinen vauva.
Vastasin tuohon kommenttiin, kun joku kirjoitti, ettei hänellä ole uraa. Hänellä on hyvä koulutus.
Luokanopettaja. Ei ole kummoinen koulutus.
Ja uraahan siinä ei ole ollenkaan.
Jaa, ja millainen ura pitäisi olla? Eikö riitä, että on hyvä koulutus ja työpaikka. Saa palkkaa ja maksaa siitä verot? Kasvattaa neljä lasta kunnon kansalaisiksi, mitä ihmeen uraa tarkoitat? Onneksi kaikkien ei tarvitse tehdä väitöskirjaa, koska sen jälkeen olet ylikoulutettu lähes kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva.
Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.
Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.
Hänhän on opettaja koulutukseltaan.
Aivan. Töistä ei tarvitse stressata. Virkavapaata järjestyy ja kesältä palkka juoksee.
No eihän tänä päivänä kukaan muukaan lähde töihin vielä, jos on 4kk:n ikäinen vauva.
Vastasin tuohon kommenttiin, kun joku kirjoitti, ettei hänellä ole uraa. Hänellä on hyvä koulutus.
Luokanopettaja. Ei ole kummoinen koulutus.
Ja uraahan siinä ei ole ollenkaan.
No eipä ihme jos lapsilla koulussa menee vähän huonosti, jos heille opetetaan tuollainen ajatusmaailma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva.
Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.
Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.
Hänhän on opettaja koulutukseltaan.
Aivan. Töistä ei tarvitse stressata. Virkavapaata järjestyy ja kesältä palkka juoksee.
No eihän tänä päivänä kukaan muukaan lähde töihin vielä, jos on 4kk:n ikäinen vauva.
Vastasin tuohon kommenttiin, kun joku kirjoitti, ettei hänellä ole uraa. Hänellä on hyvä koulutus.
Luokanopettaja. Ei ole kummoinen koulutus.
Ja uraahan siinä ei ole ollenkaan.
Jaa, ja millainen ura pitäisi olla? Eikö riitä, että on hyvä koulutus ja työpaikka. Saa palkkaa ja maksaa siitä verot? Kasvattaa neljä lasta kunnon kansalaisiksi, mitä ihmeen uraa tarkoitat? Onneksi kaikkien ei tarvitse tehdä väitöskirjaa, koska sen jälkeen olet ylikoulutettu lähes kaikkeen.
Totesin vain että hänellä ei ole uraa.
Fakta.
Mitä sinä riehut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettajakoulutukseen pitäisi olla psykologiset testit. Samoin esim lääkäreiksi.
Jostain syystä ko ammatteihin hakeutuu näitä puusilmäisiä yli-ihmisiä.
Sieltä elämänkoululaisten joukostako ko opiskelijat pitäisi valita? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva.
Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.
Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.
Hänhän on opettaja koulutukseltaan.
Aivan. Töistä ei tarvitse stressata. Virkavapaata järjestyy ja kesältä palkka juoksee.
No eihän tänä päivänä kukaan muukaan lähde töihin vielä, jos on 4kk:n ikäinen vauva.
Vastasin tuohon kommenttiin, kun joku kirjoitti, ettei hänellä ole uraa. Hänellä on hyvä koulutus.
Luokanopettaja. Ei ole kummoinen koulutus.
Ja uraahan siinä ei ole ollenkaan.
No eipä ihme jos lapsilla koulussa menee vähän huonosti, jos heille opetetaan tuollainen ajatusmaailma.
Ai pitääkö lillua mielikuvituslaavulla ja valehdella lapsille että luokanope on korkeastikoulutettu uratykki? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajakoulutukseen pitäisi olla psykologiset testit. Samoin esim lääkäreiksi.
Jostain syystä ko ammatteihin hakeutuu näitä puusilmäisiä yli-ihmisiä.
Sieltä elämänkoululaisten joukostako ko opiskelijat pitäisi valita? :D
Ei vaan karsia pois nämä mt-ongelmaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea juttua, mutta jos pointti on ettei lapsiperhe elämä ole raskasta, niin samaa mieltä olen. Joskus elämässä on raskaita jaksoja jokaisella, mutta ei se johdu siitä että on lapsia. Se nyt vaan kuuluu elämään! Ei lapset itsessään elämästä raskasta tee. Suurta huolta tietenkin aiheuttaa jos lapsella olisi jokin vakava sairaus, mutta jos nyt ihan tavis lapsiperheistä puhutaan niin en näe mikä siinä niin erityisen raskasta olisi. Pieniä murheita ja vastoinkäymisiä tulee, kuten ihan jokaiselle. Minkälaista ihmiset sitten olettavat että lapsiperheen arki olisi, tai minkälaista elämän ylipäätään pitäisi olla että se EI olisi raskasta?
No monesti se kai on niin, ettei ne lapset, mutta kaikki muu siihen ympärille tuleva kylläkin. Koulut, tarhat, harrastukset, sairaudet, rahavaikeudet, terveys ym. Mikä siinä on ollessa, kun kaikki sujuu hienosti. Lapset omatoimisia, ulospäin suuntautuneita terveitä kympin koululaisia. Jotka rakastavat urheilla, joilla on kavereita ja kotikin on jossain sopivan matkan kaikesta kivasta lapsille.
Illalla tulevat reippaina kotiin, syövät kaikkea hyvällä ruokahalulla lihomatta. Eivät napostele salaa ja valitsevat mielummin ulkoleikit kun ruudut ja piha on täynnä muita lapsia, joiden seurassa viihtyvät.
Teini-ikäisinä ovat tietenkin sober curious ja satsaavat sinne lukioon ja rahkeet riittävät hyvin kaikkiin mahdollisin koulutuksiin.
Mutta miten nämä joiden lapset ajautuvat heti vääriin porukoihin? Koulu ei vaan suju eikä kiinnosta. Aamulla kouluun saaminen on kovan kamppailun takana ja aina ovat lintsaamassa. Opettajat valittavat aina ja ystäviä ei koulussa ole. Pikemmin siellä on kiusaamisen kohde ja lapsi vaan lihoo ja lihoo ja varastaa jopa, saadakseen herkkuja.
Lapset eivät ole lapsia vain 1-8 vuotiaina vaan ihan sinne teini-ikään asti ja jos huonosti käy niin kyllä heidän kanssaan elämästä voi tulla todella raskasta. Muistan kun omalla luokallani oli muutama poika joka oli aloittanut tupakoinnin 11 vuotiaana ja varmaan myös ryyppäämisen. En jaksa uskoa, että kovin kevyttä oli näillä perheillä.
Näistä perheistä ei koskaan puhuta, koska kukaan ei omalla naamallaan halua tulla esille, mutta jos nyt ihan oikeasti katsoo, niin jokaisessa luokassa on lapsia, jotka ”tekevät” heidän vanhempiensa elämästä todella raskasta.Joo joo. Jokaisella luokalla on näitä lapsia jotka tekevät vanhempiensa elämästä raskasta.. se on seurausta siitä miten vanhemmat itse ovat toimineet!
Esimerkiksi ruokailut. Jos lapselle tarjotaan normaalia perusruokaa, eikä anneta napostella herkkuja kun ruoka ei maistu, oppii lapsi syömään monipuolisesti ja säännöllisesti. Mutta jos on liian raskasta laittaa ruokaa, ja turvaudutaan ajatukseen että ”kunhan syö edes jotain” ja tarjotaan aamupalaksi sokerimuroja, lounaaksi/ päivälliseksi nakkeja, hampurilaisia, pizzaa jne, juomaksi mehua, välipalaksi keksejä jne. Tietenkin lapsi omaksuu hyvin helposti tällaisen ruokavalion.
Tai pelaaminen. Asetetaan peliajat näön vuoksi, mutta kun lapsi vänkää vastaan annetaan periksi. Äkkiähän se lapsi oppii ettei rajoista tarvitse pitää kiinni, ja pelimaailma pääsee koukuttamaan.
Tai kouluasiat. Vanhemmat eivät ole pienestä asti kertoneet lapselle asioista, opettaneet, olleet kiinnostuneita, keskustelleet. Luonnollinen kiinnostus uuden oppimiseen on sammutettu. Eikä läksyissäkään auteta, ja koulunkäynnistä kiinnostutaan vasta kun valituksia alkaa opettajalta tulla. Onkohan ihme ettei lapsenkaan mielestä sitten koulu ole tärkeä, eikä sinne ole kiva mennä.
Kaveritaidotkaan ei ole pienestä asti kehittyneet, kun vanhemmat eivät ole lapsen kanssa leikkineet, harrastaneet, keskustelleet. Toisten lasten kanssa tulleita riitoja ei ole selvitetty, eikä käsitelty. Lapselle ei ole koskaan opetettu miten toisen kanssa ollaan. Miten hän sitten kouluikäisenä osaisi olla sosiaalinen ja pidetty kaveri kuin taikaiskusta?
Lapsi tarvitsee pienestä asti ohjausta ja esimerkkiä elämän eri osa-alueilla. Ei niistä lapsista itsekseen kasva pärjääviä sosiaalisia ihmisiä. Se on sitä kasvatusta, se elämään valmentaminen lapsen tahtisesti. Se on vanhemmuuden ydintehtävä. Moni laiminlyö sen tehtävän enemmän tai vähemmän, ja heidän lapsistaan tulee sitten näitä jotka ”tekevät vanhempiensa elämästä todella raskasta”.
Lähdet ajatuksesta, että kaikissa perheissä on äiti, isä ja vakituiset työajat aamusta iltapäivään ja kunnon palkka. Että vanhemmat ovat älykkäitä ja hyvin koulutettuja ja tukiverkot ovat kunnossa. Kyllä, tilastojen mukaan näiden perheiden lapset pärjäävät ja menestyvät ja näillä lapsilla ja vanhemmilla elämä on helppoa. Mutta maailma ei ole vain näitä ihmisiä. Sinne mahtuu leskiä, jotka ovat yksinhuoltajia useamman lapsen kanssa. Sinne mahtuu sairaiden lasten vanhempia, sinne mahtuu sairaita vanhempia, sinne mahtuu työttömiä vanhempia ja sinne mahtuu, epämääräisiä työaikoja pakosta tekeviä vanhempia. Sinne mahtuu jopa työnsä takia pidempiä aikoja poissa kotona olevia vanhempia. Lapset viettävät tunteja päivässä muiden kuin omien vanhempiensa seurassa. Elämänsä aikana he syövät lukemattomia kertoja muualla kuin kotona. Heitä pitäisi ohjata ja opettaa lastentarhasta asti ”ammattilaiset”, mutta epäonnistumisen syy on aina vanhemmissa. Ei koskaan näissä ammattilaisissa, eikä varsinkaan lapsessa itsessään. Niin, eikä niitä kavereillakin ole koskaan mitään merkitystä lapsen käytökseen.
Äiti tai isä ei tehnyt ”sitä tai tätä” ja nyt lapsi on vaikea. Niinkuin ainoa asia mikä lapseen tarttuu on vanhempien tekemiset tai tekemättä jättämiset. Äiti ei vienyt tarpeeksi muskariin tai satujumppaan tai hiihtovaellukselle, etkä varsinkaan tarpeeksi iltasatuja ja nyt teini-iässä näkyy jäljet. Ei ole kavereita ja koulukin menee huonosti. Hyi, hyi huono äiti.
Olen paljon lukenut ja seurannut sekä Koskelan, että Seinäjoen teinitapauksia. Varmasti jokaisen näiden vanhemmilla on ollut raskasta. Joko ennen tai jälkeen. Ehkä sinä osaat heittää sen oikean kiven ja sanoa missä mentiin pieleen näiden lasten kanssa? Liian vähän iltasatuja vai liikaa ruutuaikaa? On aivan selvää, että on paljon teinejä, jotka eivät päädy ihan noin pitkälle vankeudessa, mutta varmasti moni on tehnyt silti vanhempien elämästä todella raskasta.
Ja silti joka kerta kun asian tuo esille, se syy ja sormi osoittaa sinne vanhempiin. Ja tätä sormea jaksetaan osoittaa jopa itse nämä ”teinit”, jotka ovat kasvaneet ehkä jopa 50 vuotiaiksi aikuisiksi. Varmasti löytyy jopa parisuhdeongelmansa omille vanhemmilleen ulkoistavia ihmisiä.
Välillä tuntuu ettei sellaista ikää tule, missä toiset ei näkisi huonon käytöksen syytä kaikissa muissa kun käyttäytyjässä.
Teini tupakoi, äidin tai isän vika. Liian vähän terveyskasvatusta.
Teini varastaa rahaa. Äidin tai isän vika. Liian vähän taloustietoa. Eikä ole opetettu tarpeeksi sijoittamisesta.
Teini pahoinpitelee. Äidin tai isän vika. Liian vähän itsekontrolliharjoituksia ja mielenhallintaa.
Teiniä ei kiinnosta opiskella. Se nyt vasta äidin ja isän vika onkin. Liian vähän iltasatuja. Teini on introvertti ja ilman kavereita. Äidin ja isän vika. Liian harvoin viety hiekkalaatikolle. Teinillä on terveysongelmia. Liian vähän satujumppaa ja vanhemmat urheilevat liian vähän. Enää puuttuu, että seksuaalisesta suuntautumisesta aletaan sormella osoittamaan vanhempia. Kaikesta muusta vanhemmat ovatkin jo vastuutettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva.
Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.
Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.
Hänhän on opettaja koulutukseltaan.
Aivan. Töistä ei tarvitse stressata. Virkavapaata järjestyy ja kesältä palkka juoksee.
No eihän tänä päivänä kukaan muukaan lähde töihin vielä, jos on 4kk:n ikäinen vauva.
Vastasin tuohon kommenttiin, kun joku kirjoitti, ettei hänellä ole uraa. Hänellä on hyvä koulutus.
Luokanopettaja. Ei ole kummoinen koulutus.
Ja uraahan siinä ei ole ollenkaan.
Jaa, ja millainen ura pitäisi olla? Eikö riitä, että on hyvä koulutus ja työpaikka. Saa palkkaa ja maksaa siitä verot? Kasvattaa neljä lasta kunnon kansalaisiksi, mitä ihmeen uraa tarkoitat? Onneksi kaikkien ei tarvitse tehdä väitöskirjaa, koska sen jälkeen olet ylikoulutettu lähes kaikkeen.
Totesin vain että hänellä ei ole uraa.
Fakta.
Mitä sinä riehut?
Ja minä kysyin, että mikä ura hänellä pitäisi olla?
Kerro nyt, minkälainen ura olisi sinusta sellainen, että hän olisi tehnyt "uran"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva.
Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.
Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.
Hänhän on opettaja koulutukseltaan.
Aivan. Töistä ei tarvitse stressata. Virkavapaata järjestyy ja kesältä palkka juoksee.
No eihän tänä päivänä kukaan muukaan lähde töihin vielä, jos on 4kk:n ikäinen vauva.
Vastasin tuohon kommenttiin, kun joku kirjoitti, ettei hänellä ole uraa. Hänellä on hyvä koulutus.
Luokanopettaja. Ei ole kummoinen koulutus.
Ja uraahan siinä ei ole ollenkaan.
Jaa, ja millainen ura pitäisi olla? Eikö riitä, että on hyvä koulutus ja työpaikka. Saa palkkaa ja maksaa siitä verot? Kasvattaa neljä lasta kunnon kansalaisiksi, mitä ihmeen uraa tarkoitat? Onneksi kaikkien ei tarvitse tehdä väitöskirjaa, koska sen jälkeen olet ylikoulutettu lähes kaikkeen.
Totesin vain että hänellä ei ole uraa.
Fakta.
Mitä sinä riehut?
Ja minä kysyin, että mikä ura hänellä pitäisi olla?
Kerro nyt, minkälainen ura olisi sinusta sellainen, että hän olisi tehnyt "uran"?
En minä ole sanonut että pitäisi olla. Sanoin että hänellä ei ole uraa, mikä osaltaan toki tekee elämän helpoksi. Varsinkin kun virasta on helppo olla poissa ja jopa nostaa palkkaa tekemättä töitä.
Uskallatko mennä lähimetsään lasten kanssa?