Lue keskustelun säännöt.
PERHE Neljän lapsen äiti Susanna, 38, ei pidä negatiivisesta puheesta lapsiperhe-elämästä: ”Meillä ei ole ollut ikinä raskasta arkea”...
04.09.2021 |
No nämä Susannat ovatkin parhaita asiantuntijoita millaista perhe-elämän tulisi olla:
https://www.is.fi/perhe/art-2000008232685.html
Kommentit (615)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääripäämamma, mutta tällai ihan taviksena olen pitkälti samaa mieltä. Milloin lapsista tuli haitta, taakka ja rasite?
Vaellellut enkä urheillut ole, mutta muutoin elänyt tavallista ja aktiivistakin elämää pienten kanssa.Niin, miksi nykyelämä koostuu monilla pelkästään valittamisesta?!
Onko ymmärrys kadonnut siitäkin, että ne ongelmat voi hoitua paljon helpommin, jos elämään osaa suhtautua positiivisesti, ennemmin kuin valitamalla joka sattumuksesta?!
Kyse ei ole siitä, että joku valittaa ja suhtautuu elämään negatiivisesti, vaan siitä, että moni keskustelija ihmettelee empatian puuttumista. Kaikilla se lapsiperhe arki ei ole helppoa, eikä se johdu asenteesta. Itse olen hyvin positiivinen ihminen, mutta koliikkivauva ja jatkuva väsymys teki arjesta raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan tajunnut lasua tehdä tuosta reissusta? Vielä ehtii. Niin ei se stressi vaivaakaan vanhempia jotka elää lastensa kanssa täysin hälläväliä ja pellossa. Selvitköön elossa jos selviää.
Meinasin vitsillä tulla ehdottamaan lasua, kun täällä on jo soihdut ja talikot kaivettu esiin (kun jollain on mukavaa lastensa kanssa). Mutta joku ääliötosikko oikeasti ehti ensin. Olen typertynyt tämän idioottimaisuuden edessä...
Kyllä minä ihan tosissani olin sen lasun suhteen. Luonnossa voi joutua vaikka karhun raatelemaksi ja syödyksi. Äidille voi tulla yllättävä sairaskohtaus tai lapselle. Sinun kaltainen vähällä järjellä varustettu ei tietysti ymmärrä riskejä kun eletään omissa fantasioissa.
Sairauskohtausta ei siis voi tulla kotona, mökillä tai ulkomaanmatkalla?
Noissa paikoissa se apu on lähempänä.
No ei ollenkaan välttämättä. Maastosta tulee heliskuukkeli hakemaan jos on hätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan tajunnut lasua tehdä tuosta reissusta? Vielä ehtii. Niin ei se stressi vaivaakaan vanhempia jotka elää lastensa kanssa täysin hälläväliä ja pellossa. Selvitköön elossa jos selviää.
Meinasin vitsillä tulla ehdottamaan lasua, kun täällä on jo soihdut ja talikot kaivettu esiin (kun jollain on mukavaa lastensa kanssa). Mutta joku ääliötosikko oikeasti ehti ensin. Olen typertynyt tämän idioottimaisuuden edessä...
Kyllä minä ihan tosissani olin sen lasun suhteen. Luonnossa voi joutua vaikka karhun raatelemaksi ja syödyksi. Äidille voi tulla yllättävä sairaskohtaus tai lapselle. Sinun kaltainen vähällä järjellä varustettu ei tietysti ymmärrä riskejä kun eletään omissa fantasioissa.
Sairauskohtausta ei siis voi tulla kotona, mökillä tai ulkomaanmatkalla?
Noissa paikoissa se apu on lähempänä.
No ei ollenkaan välttämättä. Maastosta tulee heliskuukkeli hakemaan jos on hätä.
No on se. Se heliskuukkeli pitää saada soitettua.
Päättäkääs nyt jo!
Täällä palstalla mammat aina kilvan rääkyvät vapaaehtoisesti lapsettomille, että lapsiperhearki ei ole raskasta ja synnytys oli nopea ja ongelmaton. Sit kun joku sanoo iltsarissa että lapset eivät rajoita elämää ja synnytyskin oli helppo, niin samat mammat uhkuvat heti palstalla että toosa halkesi viiteen osaan ja vielä 6 kk päästäkään ei voinut istua tai kakata, ja että arjen pyöritys on aivan kuolettavan uuvuttavaa ja kukaan ei ymmärrä miten rankkaa äideillä on.
Päättäkää jo!
Hienoa, ettei koe arjen koskaan olevan raskasta. Mutta kaverina tällainen yltiöpositiivinen ikienerginen tyyppi olisi todella rasittava. Eihän tuollaiselle voisi kertoa mitään omasta väsymyksestään, koska häntä ärsyttää sellaiset puheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällaisilla tyypeillä on tosi yksioikeinen kuva maailmasta ja ihmisyydestä. Oma totuus ei välttämättä ole yleispätevä. Lapsia on erilaisia, perheitä on erilaisia, voimavaroja on erilaisia. Itsekin tiedän monia insinööriluonteisia, suorittajatyyppejä, joiden on mahdotonta käsittää miten esim. tunteiden käsittely saattaa viedä paljon energiaa. Itselleni äidiksi tulo oli kriisi, joka laukaisi omat lapsuuden traumat. Minulle oli suuri ponnistus päästä pelkälle päivittäiselle vaunulenkille. Jotkut tutut ihmettelivät, että miten nyt voi olla niin vaikeaa pelkän yhden lapsen kanssa, mutta niin vain oli. Tuo kokemus onneksi opetti sen verran nöyryyttä, etten ikinä lähtisi lesoilemaan omalla jaksamisellani missään tilanteessa.
Juuri näin. Hienoa, että joku tuo esiin myös sen, että oman lapsen myötä vanhemman vanhat traumat saattavat pulpahtaa esille. Tästä aiheesta on olemassa ihan tutkimuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääripäämamma, mutta tällai ihan taviksena olen pitkälti samaa mieltä. Milloin lapsista tuli haitta, taakka ja rasite?
Vaellellut enkä urheillut ole, mutta muutoin elänyt tavallista ja aktiivistakin elämää pienten kanssa.Niin, miksi nykyelämä koostuu monilla pelkästään valittamisesta?!
Onko ymmärrys kadonnut siitäkin, että ne ongelmat voi hoitua paljon helpommin, jos elämään osaa suhtautua positiivisesti, ennemmin kuin valitamalla joka sattumuksesta?!
Kyse ei ole siitä, että joku valittaa ja suhtautuu elämään negatiivisesti, vaan siitä, että moni keskustelija ihmettelee empatian puuttumista. Kaikilla se lapsiperhe arki ei ole helppoa, eikä se johdu asenteesta. Itse olen hyvin positiivinen ihminen, mutta koliikkivauva ja jatkuva väsymys teki arjesta raskasta.
Monella arjen tekee raskaaksi myös esim se että yhteiskunnan palvelut ei toimi. Siinä kun raijaat kolmekin tuntia päivässä lapsia päivähoitoon niin ei paljon oma positiivisuus auta.
Sitäpaitsi aina uutiset on yleensä negatiivisia. Ei se pelkästään lapsiperjeitä koske.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi lasta, toinen adhd ja toinen add. Välillä on ollut uskomattoman raskasta. Diagnoosin jälkeen on ollut helpompaa.
Ei lapsi-arkea kannata pelätä, seon osa elämää, osa luonnollista kiertoa.Miksi diagnoosin kanssa on helpompaa? Samat lapset edelleen.
Moni sanoo samaa, mutten oo vielä tajunnut pointtia.
Se helpottaa, kun tietää mistä ongelmat johtuvat.
Meillä jo lääkitys auttoi paljon. Opiskelu helpottui huomattavasti kun tieto pääsee nyt eteenpäin aivoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan tajunnut lasua tehdä tuosta reissusta? Vielä ehtii. Niin ei se stressi vaivaakaan vanhempia jotka elää lastensa kanssa täysin hälläväliä ja pellossa. Selvitköön elossa jos selviää.
Meinasin vitsillä tulla ehdottamaan lasua, kun täällä on jo soihdut ja talikot kaivettu esiin (kun jollain on mukavaa lastensa kanssa). Mutta joku ääliötosikko oikeasti ehti ensin. Olen typertynyt tämän idioottimaisuuden edessä...
Kyllä minä ihan tosissani olin sen lasun suhteen. Luonnossa voi joutua vaikka karhun raatelemaksi ja syödyksi. Äidille voi tulla yllättävä sairaskohtaus tai lapselle. Sinun kaltainen vähällä järjellä varustettu ei tietysti ymmärrä riskejä kun eletään omissa fantasioissa.
Sairauskohtausta ei siis voi tulla kotona, mökillä tai ulkomaanmatkalla?
Noissa paikoissa se apu on lähempänä.
No ei ollenkaan välttämättä. Maastosta tulee heliskuukkeli hakemaan jos on hätä.
No on se. Se heliskuukkeli pitää saada soitettua.
Jospa se puoliso siinä vierellä saa aikaiseksi soittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päättäkääs nyt jo!
Täällä palstalla mammat aina kilvan rääkyvät vapaaehtoisesti lapsettomille, että lapsiperhearki ei ole raskasta ja synnytys oli nopea ja ongelmaton. Sit kun joku sanoo iltsarissa että lapset eivät rajoita elämää ja synnytyskin oli helppo, niin samat mammat uhkuvat heti palstalla että toosa halkesi viiteen osaan ja vielä 6 kk päästäkään ei voinut istua tai kakata, ja että arjen pyöritys on aivan kuolettavan uuvuttavaa ja kukaan ei ymmärrä miten rankkaa äideillä on.Päättäkää jo!
Tällä palstalla on tuhansia kommentoijia, joten onko sinulle jotenkin yllätys se, että heillä kaikilla on omat mielipiteensä ja kokemuksensa eri asioista. Ei nämä samat ihmiset pyöri aina samoissa keskusteluissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääripäämamma, mutta tällai ihan taviksena olen pitkälti samaa mieltä. Milloin lapsista tuli haitta, taakka ja rasite?
Vaellellut enkä urheillut ole, mutta muutoin elänyt tavallista ja aktiivistakin elämää pienten kanssa.Niin, miksi nykyelämä koostuu monilla pelkästään valittamisesta?!
Onko ymmärrys kadonnut siitäkin, että ne ongelmat voi hoitua paljon helpommin, jos elämään osaa suhtautua positiivisesti, ennemmin kuin valitamalla joka sattumuksesta?!
Kyse ei ole siitä, että joku valittaa ja suhtautuu elämään negatiivisesti, vaan siitä, että moni keskustelija ihmettelee empatian puuttumista. Kaikilla se lapsiperhe arki ei ole helppoa, eikä se johdu asenteesta. Itse olen hyvin positiivinen ihminen, mutta koliikkivauva ja jatkuva väsymys teki arjesta raskasta.
Monella arjen tekee raskaaksi myös esim se että yhteiskunnan palvelut ei toimi. Siinä kun raijaat kolmekin tuntia päivässä lapsia päivähoitoon niin ei paljon oma positiivisuus auta.
Sitäpaitsi aina uutiset on yleensä negatiivisia. Ei se pelkästään lapsiperjeitä koske.
Yhteiskunnanko pitäisi kuljettaa lapsesi hoitoon ja takaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan tajunnut lasua tehdä tuosta reissusta? Vielä ehtii. Niin ei se stressi vaivaakaan vanhempia jotka elää lastensa kanssa täysin hälläväliä ja pellossa. Selvitköön elossa jos selviää.
Meinasin vitsillä tulla ehdottamaan lasua, kun täällä on jo soihdut ja talikot kaivettu esiin (kun jollain on mukavaa lastensa kanssa). Mutta joku ääliötosikko oikeasti ehti ensin. Olen typertynyt tämän idioottimaisuuden edessä...
Kyllä minä ihan tosissani olin sen lasun suhteen. Luonnossa voi joutua vaikka karhun raatelemaksi ja syödyksi. Äidille voi tulla yllättävä sairaskohtaus tai lapselle. Sinun kaltainen vähällä järjellä varustettu ei tietysti ymmärrä riskejä kun eletään omissa fantasioissa.
Sairauskohtausta ei siis voi tulla kotona, mökillä tai ulkomaanmatkalla?
Noissa paikoissa se apu on lähempänä.
No ei ollenkaan välttämättä. Maastosta tulee heliskuukkeli hakemaan jos on hätä.
No on se. Se heliskuukkeli pitää saada soitettua.
Eipä se ambulanssikaan osaa kotipihalle ajaa, jos ei pysty kotona sydärin saadessaan apua soittamaan jos on vauvan kanssa kahdestaan kotona.
Sanottiinko muuten jutussa, että oli vaelluksella vauvan kanssa kahdestaan?
Minusta lapsiperhe-elämän tekee raskaaksi esim. se, että lapset yleensä herää aikaisin. Jokaikinen päivä. Oma lapseni on lähes unikeko kun nukkuu 9:ään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kiva.
Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.
Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.
Hänhän on opettaja koulutukseltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhearjessa rankinta on henkisesti olla niin jumissa siinä lapsessa, etenkin pienenä. Kaikki menot pitää aikatauluttaa päikkäreiden ja ruokailujen ympärille. Meidän lapsi on 7kk. Pysyy hereillä max 2h kerrallaan. En koskaan olisi uskonut, että jopa 173745 kertaa yössä herääminen olisi helpompaa kun se jatkuva aikataulujen pyörittäminen päässä. Ai nyt se nukku vaan 30 min päikkärit 2h sijasta, no, se aikaistaa aikataulua 1,5h. Ruoka-ajat olisi silti hyvä pitää samoina, eli nyt ruokailu siirtyykin juuri siihen 1,5h päähän jolloin lapsi jo alkaa väsyä seuraavia päikkäreitä varten. Eli aikaistetaan ruokailua vartilla. Seuraavat päikkärkit olivatkin yllättäen 3h! Otti vissiin aamun päikkäreitä kiinni. Noh, nyt onkin kiire imettää ja samalla olisi kyllä ruoka-aika, onko nyt fiksua imettää vai annanko ensin kiinteitä. Jaa oho, nyt se simahtikin 30 min aikaisemmin kun normaalisti. Eli taas siirretään aikatauluja. Ja illalla yhtäkkiä nukahtaakin tuntia aikaisemmin kun normaalisti, joten herätys aamullakin taitaa siirtyä viiteen. Kiva.
Tällaista kun täytyy pään sisäisesti käydä läpi koko vauvan valveillaolon ajan niin pienemmästäkin sekoaa. Sitten vielä kun tuleekin joku neuvolakäynti sopivasti kesken normaalin päikkäriajan niin kaikki heittää häränpyllyä ja kiukuttelu on taattua. Tämä on ainakin itselle se äitiyden kaikista vaikein osa. Aivot ei koskaan saa levätä.
Voihan sitä näinkin ihan itse tehdä asioista vaikeaa. Meillä lapset on tottuneet kulkemaan vauvasta asti mukana miten sattuu. En ole ikinä orjallisesti noudattanut mitään rytmejä ym. Ja hyvin on mennyt kaikki. Itseasiassa lomat ja kaikki oli paljon helpompia kuin tuttavaperheen lapsilla, joilla juurikin ruuat ja kaikki oli aina kellolleen.
Hys hys! Neuvola teki lastensuojeluilmoituksen, kun sanoin suoraan etten aio noudattaa ohjetta että lapsi ruokittava täsmälleen neljän tunnin välein. Lapsi oli 7 kk. Ilmoituksessa lukee "Äiti ei osaa luoda lapselle vuorokausirytmiä".
Vierailija kirjoitti:
Seuraavan kanssa sitten benji-hyppy. Ei vauvat katsos menoa hidasta.
En tajua näitä kommentteja. Onko lapsen kanssa vaelluksen tekeminen sama asia kuin hypätä sen kanssa benjihyppy? Miksi? Vaellus ei ole mikään extremelaji. Tai voi siitä sellaisen tehdä, mutta 99% vaelluksista on ihan perus patikointia, laavulla ruokailua ja kodassa yöpymistä. Mulla herää myötähäpeä näistä typeristä benjihyppy- ja extreme-kommenteista. Jo ekalla sivulla joku louskutti Susannan extreme-elämästä, ilman mitään pohjaa.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea juttua, mutta jos pointti on ettei lapsiperhe elämä ole raskasta, niin samaa mieltä olen. Joskus elämässä on raskaita jaksoja jokaisella, mutta ei se johdu siitä että on lapsia. Se nyt vaan kuuluu elämään! Ei lapset itsessään elämästä raskasta tee. Suurta huolta tietenkin aiheuttaa jos lapsella olisi jokin vakava sairaus, mutta jos nyt ihan tavis lapsiperheistä puhutaan niin en näe mikä siinä niin erityisen raskasta olisi. Pieniä murheita ja vastoinkäymisiä tulee, kuten ihan jokaiselle. Minkälaista ihmiset sitten olettavat että lapsiperheen arki olisi, tai minkälaista elämän ylipäätään pitäisi olla että se EI olisi raskasta?
Et jaksa lukea juttua, vaan oletat mitä siinä pitäisi olla ja höpötät typeryyksiä? Ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan tajunnut lasua tehdä tuosta reissusta? Vielä ehtii. Niin ei se stressi vaivaakaan vanhempia jotka elää lastensa kanssa täysin hälläväliä ja pellossa. Selvitköön elossa jos selviää.
Meinasin vitsillä tulla ehdottamaan lasua, kun täällä on jo soihdut ja talikot kaivettu esiin (kun jollain on mukavaa lastensa kanssa). Mutta joku ääliötosikko oikeasti ehti ensin. Olen typertynyt tämän idioottimaisuuden edessä...
Minusta taas on idioottimaista vaarantaa muutaman kuukauden ikäisen vauvan henki roikottamalla sitä kunnollisten puhelunverkkojen ulkopuolella erämaassa. Mitä tämä ihminen olisi tehnyt jos vauva tai itse olisi sairastunut vakavasti tai olisi onnettomuus käynyt? Sitten taas tämä pyörällä synnärille. Entä jos napanuora olisi ollut pinteessä tulossa ulos ja mamma polkee tyytyväisenä itse sairaalaan. Hyvät mahdollisut tappaa vauva synnytyksessä. Mutta eihän Susanna lastensa hyvinvoinnista ja terveydestä stressaa. Happy Happy Joy joy vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva.
Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.
Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.
Hänhän on opettaja koulutukseltaan.
Aivan. Töistä ei tarvitse stressata. Virkavapaata järjestyy ja kesältä palkka juoksee.
Tällaisilla tyypeillä on tosi yksioikeinen kuva maailmasta ja ihmisyydestä. Oma totuus ei välttämättä ole yleispätevä. Lapsia on erilaisia, perheitä on erilaisia, voimavaroja on erilaisia. Itsekin tiedän monia insinööriluonteisia, suorittajatyyppejä, joiden on mahdotonta käsittää miten esim. tunteiden käsittely saattaa viedä paljon energiaa. Itselleni äidiksi tulo oli kriisi, joka laukaisi omat lapsuuden traumat. Minulle oli suuri ponnistus päästä pelkälle päivittäiselle vaunulenkille. Jotkut tutut ihmettelivät, että miten nyt voi olla niin vaikeaa pelkän yhden lapsen kanssa, mutta niin vain oli. Tuo kokemus onneksi opetti sen verran nöyryyttä, etten ikinä lähtisi lesoilemaan omalla jaksamisellani missään tilanteessa.