Lue keskustelun säännöt.
PERHE Neljän lapsen äiti Susanna, 38, ei pidä negatiivisesta puheesta lapsiperhe-elämästä: ”Meillä ei ole ollut ikinä raskasta arkea”...
04.09.2021 |
No nämä Susannat ovatkin parhaita asiantuntijoita millaista perhe-elämän tulisi olla:
https://www.is.fi/perhe/art-2000008232685.html
Kommentit (615)
Jos itse pääsee helpolla ilman vastoinkäymisiä elämässä, niin eihän muillakaan voi mitään ongelmaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarinan opetus on, että kunhan olet liikunnallinen niin elämä on kivaa! Kaikki on kiinni vain itsestäsi!
Helppoa onkin terveiden ja hyvin nukkuvien lasten kanssa, miehen tukiessa vierellä.
Ääripäämamma, mutta tällai ihan taviksena olen pitkälti samaa mieltä. Milloin lapsista tuli haitta, taakka ja rasite?
Vaellellut enkä urheillut ole, mutta muutoin elänyt tavallista ja aktiivistakin elämää pienten kanssa.
Ihanaa, että Susannalla on asiat menneet kivasti, eikä mitään sellaista ole sattunut, että elämä olisi käynyt raskaaksi.
Mulla tuppas yhdessä kohtaa olemaan hankalaa kun vauva syntyi keskosena suulakihalkion kanssa. Mies sairastui samoihin aikoihin syöpään ja kuoli puolen vuoden päästä diagnoosista.
Susanna olisi varmasti pärjännyt paremmin ja asia olisi kuitattu olan kohautuksella.
No kiva.
Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.
Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuossa linkitetyssä jutussa kyllä missään kohtaa vähätelty kenenkään vaikeuksia vaan kerrottiin tämän yhden, kieltämättä erittäin erikoisen ja ylienergisen äidin asenteesta ja tekemisistä. Onhan se totta että luonnossa liikkuminen kohentaa mielialaa ja kuntoa, mutta harva ihan tuossa mittakaavassa jaksaisi tai haluaisi lähteä reippailemaan.
Kenelläkään ei ole _aina_ ihanaa, ei myöskään jutun Susannalla.
En jaksa lukea juttua, mutta jos pointti on ettei lapsiperhe elämä ole raskasta, niin samaa mieltä olen. Joskus elämässä on raskaita jaksoja jokaisella, mutta ei se johdu siitä että on lapsia. Se nyt vaan kuuluu elämään! Ei lapset itsessään elämästä raskasta tee. Suurta huolta tietenkin aiheuttaa jos lapsella olisi jokin vakava sairaus, mutta jos nyt ihan tavis lapsiperheistä puhutaan niin en näe mikä siinä niin erityisen raskasta olisi. Pieniä murheita ja vastoinkäymisiä tulee, kuten ihan jokaiselle. Minkälaista ihmiset sitten olettavat että lapsiperheen arki olisi, tai minkälaista elämän ylipäätään pitäisi olla että se EI olisi raskasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kiva.
Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.
Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.
Niin no… elämä on valintoja, eikä kaikkea voi saada. Jos on niin tärkeää kehittää itseään ja luoda uraa, kannattaa ehkä sitten keskittyä siihen ja suosiolla jättää lapset tekemättä. Vanhemmuus on kokonaisvaltaista, ja jos tietää ettei siihen pysty sopeutumaan niin mikä pakko on sitten lisääntyä?
Vaikuttaa reippaalta ja positiiviselta ihmiseltä. Ja sellaiselta, joka oikeasti välittää perheestään ja arvostaa perhe-elämää. Ihanaa kuulla tällaistakin vaihteeksi.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva.
Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.
Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.
Niin no… elämä on valintoja, eikä kaikkea voi saada. Jos on niin tärkeää kehittää itseään ja luoda uraa, kannattaa ehkä sitten keskittyä siihen ja suosiolla jättää lapset tekemättä. Vanhemmuus on kokonaisvaltaista, ja jos tietää ettei siihen pysty sopeutumaan niin mikä pakko on sitten lisääntyä?
No ei ole paljon tulevaisuutta ihmiskunnalla jos vain tommoset pöntöt pallopäät lisääntyy.
Ei kyllä se on niin, että niiden vanhempien lapsista kasvaa täyspäisiä aikuisia joiden vanhemmat priorisoi vanhemmuuden työuransa edelle. Urakeskeiset vanhemmat jättävät helposti lapsensa liiaksi omassa varassaan kasvamaan, ja se kyllä kostautuu myöhemmin. Nämä on niitä ”hyvien perheiden lapsia” siellä lastensuojelussa ja lastenpsykalla, joilla pitäisi olla näennäisesti kaikki kunnossa, mutta oikeasti heillä ei ole koskaan ollut vanhempia.
Ihan parasta aikaa elämässä on ollut lasten kanssa kotona oleminen. Edelleen teen vain 60% työaikaa vaikka lapset on jo koulussa kaikki. Haluan olla läsnä heidän elämässään. Ymmärrän ettei kaikilla ole taloudellisesti mahdollisuutta tehdä näin, mutta koska itselläni on, niin todellakin valitsen tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva.
Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.
Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.
Niin no… elämä on valintoja, eikä kaikkea voi saada. Jos on niin tärkeää kehittää itseään ja luoda uraa, kannattaa ehkä sitten keskittyä siihen ja suosiolla jättää lapset tekemättä. Vanhemmuus on kokonaisvaltaista, ja jos tietää ettei siihen pysty sopeutumaan niin mikä pakko on sitten lisääntyä?
No ei ole paljon tulevaisuutta ihmiskunnalla jos vain tommoset pöntöt pallopäät lisääntyy.
Ei kyllä se on niin, että niiden vanhempien lapsista kasvaa täyspäisiä aikuisia joiden vanhemmat priorisoi vanhemmuuden työuransa edelle. Urakeskeiset vanhemmat jättävät helposti lapsensa liiaksi omassa varassaan kasvamaan, ja se kyllä kostautuu myöhemmin. Nämä on niitä ”hyvien perheiden lapsia” siellä lastensuojelussa ja lastenpsykalla, joilla pitäisi olla näennäisesti kaikki kunnossa, mutta oikeasti heillä ei ole koskaan ollut vanhempia.
No ei ihan noin mene. Omat vanhemmat jättivät minut yksin kasvamaan kun heillä oli vanhemmuus ihan hukassa ja omakin kehitys vielä kesken. Ei lapsen pitäisi olla se perheen kasvattaja.
Heille ei varmaan sattunut ensimmäistäkään koliikkivauvaa. Itse koen raskaana kävellä ja hyssytellä huutavaa vauvaa harvase yö viidestä tunnista seitsemään tuntiin ilman apua. Toki vaihe on ohimenevä, mutta hetkellisesti lapsiperhearki on raskasta koliikkivauvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä olisi raskasta rampata jossain laavulla, pitkistä vaelluksista puhumattakaan! Raskaaksi siitä tekee sen, ettei sellainen kiinnosta yhtään. Sinällään lasten kanssa vietetty arki ei ole mulle raskasta. Ihan normi perusarki sujuu loistavasti. En kaipaa mitään jatkuvia reissuja ja extreme elämää. Kotiympyrät riittää hyvin, ja naapuruston äitien kahvittelu ja lenkkeilyseura.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva.
Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.
Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.
Niin no… elämä on valintoja, eikä kaikkea voi saada. Jos on niin tärkeää kehittää itseään ja luoda uraa, kannattaa ehkä sitten keskittyä siihen ja suosiolla jättää lapset tekemättä. Vanhemmuus on kokonaisvaltaista, ja jos tietää ettei siihen pysty sopeutumaan niin mikä pakko on sitten lisääntyä?
No ei ole paljon tulevaisuutta ihmiskunnalla jos vain tommoset pöntöt pallopäät lisääntyy.
Ei kyllä se on niin, että niiden vanhempien lapsista kasvaa täyspäisiä aikuisia joiden vanhemmat priorisoi vanhemmuuden työuransa edelle. Urakeskeiset vanhemmat jättävät helposti lapsensa liiaksi omassa varassaan kasvamaan, ja se kyllä kostautuu myöhemmin. Nämä on niitä ”hyvien perheiden lapsia” siellä lastensuojelussa ja lastenpsykalla, joilla pitäisi olla näennäisesti kaikki kunnossa, mutta oikeasti heillä ei ole koskaan ollut vanhempia.
No ei ihan noin mene. Omat vanhemmat jättivät minut yksin kasvamaan kun heillä oli vanhemmuus ihan hukassa ja omakin kehitys vielä kesken. Ei lapsen pitäisi olla se perheen kasvattaja.
Häh? Sanottiinko tuossa mielestäsi että lapsen pitäisi olla perheen kasvattaja? Tuossa nimenomaan painotetaan vanhemman vastuuta ja lasten asettamista etusijalle! Miten tuon voi ymmärtää noin pahasti väärin?
Edelleenkö näistä väitellään? :D minua on aina ärsyttänyt ne jotka vinkuu että haluaisi kuulla enemmän positiivista puhetta lapsiperhearjesta. No nehän voi kai sitten itse niitä kertoa omasta elämästään. Ei minua haittaa jos jollekin arki lasten kanssa on mieluisaa.
Kaikilla on kuitenkin oikeus omat tunteensa ja kokemuksensa sanoittaa niin kuin itsestä tuntuu parhaalta. Maailma olisi oikeasti aika paljon kurjempi paikka elää jos niitä negatiivisia tunteita pitäisi jatkuvasti peitellä ja esittää olevansa iloisempi kuin oikeasti on.
Kunhan voimaantuu,alkaa valitus .
Hienoa että Susanna kokee noin! Susannalle tiedoksi, että kaikki eivät ole susannoja eikä kukaan myöskään pakota sinua pitämään negatiiviseksi kokemastasi lapsiperhepuheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva.
Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.
Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.
Niin no… elämä on valintoja, eikä kaikkea voi saada. Jos on niin tärkeää kehittää itseään ja luoda uraa, kannattaa ehkä sitten keskittyä siihen ja suosiolla jättää lapset tekemättä. Vanhemmuus on kokonaisvaltaista, ja jos tietää ettei siihen pysty sopeutumaan niin mikä pakko on sitten lisääntyä?
No ei ole paljon tulevaisuutta ihmiskunnalla jos vain tommoset pöntöt pallopäät lisääntyy.
Ei kyllä se on niin, että niiden vanhempien lapsista kasvaa täyspäisiä aikuisia joiden vanhemmat priorisoi vanhemmuuden työuransa edelle. Urakeskeiset vanhemmat jättävät helposti lapsensa liiaksi omassa varassaan kasvamaan, ja se kyllä kostautuu myöhemmin. Nämä on niitä ”hyvien perheiden lapsia” siellä lastensuojelussa ja lastenpsykalla, joilla pitäisi olla näennäisesti kaikki kunnossa, mutta oikeasti heillä ei ole koskaan ollut vanhempia.
No ei ihan noin mene. Omat vanhemmat jättivät minut yksin kasvamaan kun heillä oli vanhemmuus ihan hukassa ja omakin kehitys vielä kesken. Ei lapsen pitäisi olla se perheen kasvattaja.
Häh? Sanottiinko tuossa mielestäsi että lapsen pitäisi olla perheen kasvattaja? Tuossa nimenomaan painotetaan vanhemman vastuuta ja lasten asettamista etusijalle! Miten tuon voi ymmärtää noin pahasti väärin?
Että eivät olleet urakeskeisiä, kun ei heillä mitään uraa ollut, lapsia kun vielä olivat itsekin.
Olisi ihana olla tuollainen tyhmäsanna eikä ihmetellä sen enempiä.