Oletko introvertti ja omaat nämä 8 ominaisuutta?

Jep. Hiukan kärjistettyjä osittain. Tykkään syödä lounasta tiettyjen työkavereiden kanssa, mut välttelen pinnallisen esimieheni seuraa viimeiseen asti. Meillä ei ole mitään puhuttavaa. Tuskastuttavaa keksiä väkisin jotain diipadaapaa.

Kyllä, 100%

Kyllä, jokainen on hyvin tuttu juttu.

Ostoskeskukset ei tunnu helvetiltä enkä tunne mistään noista huonoa omaatuntoa, mutta muuten joo.

Vierailija kirjoitti:

Ostoskeskukset ei tunnu helvetiltä enkä tunne mistään noista huonoa omaatuntoa, mutta muuten joo.

No joo, ei mullakaan vaikeuksia minkään ostoskeskusten kanssa ole, mutta avokonttoreiden kanssa kyllä. Ja esim. ravintolassa haluan aina olla seinän vieressä tai jossain nurkassa, keskellä tilaa on hyvin ahdistava olo.

Olen introvertti. Noista osuu kaikki, paitsi ei mua pelota kaupat. Joskus jonkun avaran tilan läpi kulkeminen kyllä tuntuu inhottavalta. Avokonttorissa en kyllä työskentelisi ikinä.

Olen introvertti ja minulla on sellainen ominaisuus, että inhoan huonoa suomen kielen käyttöä.

En oikein tajua miksi noista pitäisi huonoa omatuntoa potea. Okei, syyttömälle rähjäämisestä (mitä en introverttina todellakaan ikinä tekisi) ja tapaamisten peruuttelusta ehkä, mutta eivät nuo muut ole mitään omantunnon asioita.

Olen introvertti, mutta en mene sopimaan tapaamisia, jotka perun viimetingassa ja en ole tuppisuuna jos joku kyselee kuulumisia. Mielestäni on hölmöä selitellä käytöstapojen puutetta sillä, että on introvertti.

kaikki kohdat mätsää, paitsi nelonen. Pärjään vallan mainiosti kauppakeskuksissa, avokonttoreissa, avoimissa tiloissa kunhan mun ei tarvitse puhua toisten kanssa. Jos saan olla omassa kuplassani, niin ei ongelmaa.

Kyllä, kaikki osuu. Ja siis noista asioista koituu ahdistustakin ja rasitetta omaan elämään usein.

Itseäni ottaa päähän, jos joku sanoo, että "joo mäkin oon introvertti ja kaikki nuo jutut on mullakin", mutta sitten tyytyväisenä kuitenkin elää sosiaalisissa tilanteissa, käy lounailla, keskustelee avokonttoreissa jne.

Pitää erottaa oikeat introvertit leikki-introverteista.

Muutenkyllä, mutta minä pidän sovituista jutuista kiinni 9/10.

Tottakai joskus menee suunnitelmat vituiksi kun esim auto hajoaa tai vastaavaa, silloin voi hyvillä mielin sopia asiat uusiksi.

Kyllä mä myönnän, että olen lupautunut osallistumaan johonkin virkistyspäivään, illanviettoon jne, johon tulee siis enemmänkin porukkaa. Sitten on vaan ahdistanut niin paljon, että olen perunut sen omalta osaltani.

En ärähtele syyttömille, ei haittaa kuulumisten kyselyt, en vaihda toiselle puolelle katua ja ainoa, josta olen potenut huonoa omaatuntoa, oli se kun ennen peruin sovittuja tapaamisia. Opinpahan sen, ettei kannata teeskennellä sosiaalisempaa kuin olen. Nykyään sovin menoja vain oman jaksamisen mukaan.

Ennemminkin pidän itseäni erityisherkkänä. Sosiaaliset tilanteet ja erilaiset ärsykkeet (melu, keskeytykset, työkavereiden tunnetilat yms.) väsyttävät. Tykkään sosiaalisesta kanssakäymisestä, mutta liika on liikaa.

En ärähtele, ikinä, kenellekään. Enkä kammoa ostoskeskuksia. Enkä tunne syyllisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

En ärähtele syyttömille, ei haittaa kuulumisten kyselyt, en vaihda toiselle puolelle katua ja ainoa, josta olen potenut huonoa omaatuntoa, oli se kun ennen peruin sovittuja tapaamisia. Opinpahan sen, ettei kannata teeskennellä sosiaalisempaa kuin olen. Nykyään sovin menoja vain oman jaksamisen mukaan.

Samoin. Viihdyn ja lataudun itsekseni. Töissäkin joudun tavallaan vetämään roolia ja teeskentelemään, että hyvä fiilis säilyy, enkä aiheuta murjottamisellani mielipahaa muille. Onneksi etätöissä se ei haittaa niin paljon, ja oma jaksaminenkin säilyy paremmin.

Seitsemän kohtaa osui täsmälleen, kaksi vain puoliksi. Olen introvertti, mutta sosiaalisesti lahjakas. Osaan siis näytellä ekstrovettiä - ja tiettyyn rajaan se voi olla ihan hauskaakin - mutta yleensä jos saan valita, olisin mieluiten omissa oloissani tai ydinpeeheen kanssa.

*ekstrovertti ja ydinperheen 🤐

Eihän nämä ole mitään introverttien piirteitä oikeasti. Ainoastaan se on totta, että sosiaalisuus ja isot porukat rasittavat ja sen jälkeen pitää saada levätä rauhassa. Enemmänkin nuo kuvaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa.

Olen äärimmäisen introvertti, en erikoisemmin pidä ihmisistä, mutta pystyn aivan normaalisti olemaan tekemisissä muiden kanssa töissä ja harrastuksissa, menemään syömään, käymään shoppailemassa ja puhumaan kenen tahansa kanssa vaikka aidanseipäistä. Vapaa-ajan vietän kyllä mieluiten yksin enkä ota vieraita vastaan jos ei siltä tunnu.