Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos en pariin viikkoon ota yhteyttä tuttavaani
04.09.2021 |
hän lähettää huolestuneen viestin "Olenko jotenkin loukannut sinua?" En oikein osaa selittää, mikä siinä ärsyttää, mutta mulle tulee siitä viestistä sellainen olo, että minun pitäisi ruveta vakuuttamaan hänelle, että et toki, loistokaveri olet. Toivoisin että hän joskus kysyisi miten voin ja mitä kuuluu. Sen sijaan, että hän on huolissaan itsestään.
Tai jos sanon, että on mieli maassa ja ahdistunut, kurja olo, niin hän alkaa kyselemään miten voisi piristää minua. Ihmisten on vaikea ymmärtää, että masentunutta ei voi "piristää". Paljon enemmän auttaa, jos joku on vain läsnä ja kuuntelee.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisi mieli, että joku vetäisi minua rajusti kakkoseen. Takaapäin.
Vierailija kirjoitti:
No sano hänelle että ajattelet noin, sen sijaan että täällä vain sanot... Todennäköisesti hän haluaa vain auttaa. Ja ilmeisesti hänen huolensakin on aiheellinen, koska näyttää että olet loukkaantunut jollain tavalla.
Olen sanonut ja se päätyy siihen, että lohdutan häntä.
Hiukan masentuneilla on tapana terapioida itseään ystäville ja selitellä tuntemuksiaan koko ajan. Harvoin kyselevät toisen kuulumisia itsekään. Ystävyyssuhde toimii siis masentuneen mielialojen mukaan. Sovitut menot perutaan kun ei jaksa / kykene lähtemään.
Minä olen keskivaikeasti, välillä vakavasti masentunut melko kroonisesti ja en todella ole jaksanut vuosiin enää ylläpitää ystävyyssuhteita lähimpieni lisäksi.
Käyn kuitenkin töissä kokoaikaisesti ja siellä on pakko jaksaa ihmisiä. Ihan liikaakin. Mutta tiedän että en voi vain hautautua ja erakoitua kotiini vaikka haluaisin.
Ajatuskin jostain vapaa-ajan viestittelyvelvoitteesta jonkun tutun tyypin kanssa ahdistaa. Ei ole ihmiset pakko. Eläkää omaehtoista elämää. Se on teidän elämänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen keskivaikeasti, välillä vakavasti masentunut melko kroonisesti ja en todella ole jaksanut vuosiin enää ylläpitää ystävyyssuhteita lähimpieni lisäksi.
Käyn kuitenkin töissä kokoaikaisesti ja siellä on pakko jaksaa ihmisiä. Ihan liikaakin. Mutta tiedän että en voi vain hautautua ja erakoitua kotiini vaikka haluaisin.
Ajatuskin jostain vapaa-ajan viestittelyvelvoitteesta jonkun tutun tyypin kanssa ahdistaa. Ei ole ihmiset pakko. Eläkää omaehtoista elämää. Se on teidän elämänne.
Näinhän se on, varsinkin jos kyse on vain tuttavuudesta eikä edes kaveruudesta tai ystävyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Hiukan masentuneilla on tapana terapioida itseään ystäville ja selitellä tuntemuksiaan koko ajan. Harvoin kyselevät toisen kuulumisia itsekään. Ystävyyssuhde toimii siis masentuneen mielialojen mukaan. Sovitut menot perutaan kun ei jaksa / kykene lähtemään.
Koska se on sen sairauden oire.
Haloo!
Alue: Aihe vapaa
No sano hänelle että ajattelet noin, sen sijaan että täällä vain sanot... Todennäköisesti hän haluaa vain auttaa. Ja ilmeisesti hänen huolensakin on aiheellinen, koska näyttää että olet loukkaantunut jollain tavalla.