Jos ystävä kerjää kehuja kodistaan
Tiedättekö tilanteen, jossa ystävä on ostanut asunnon, teettänyt remontin tms. ja esittelee sitä ylpeänä. Ja teistä lopputulos ei ole yhtään hieno. Tietysti kohteliaasti sanotte siitä muutaman ystävällisen sanan, mutta että ala teeskentelemään ihastusta.
Ja ystävä huomaa sen ja alkaa kysellä. Minkäänlainen ympäripyöreys "Hienoa että sait nyt oman maun mukaiseksi kaiken" ei kelpaa. Haluaa, että sinäkin pidät sitä hienona. Et voi valehdella etkö sanoa, että ei ole yhtään hieno minusta, mutta toinen tekee todella vaikeaksi sen, että "voi pitää suunsa kiinni, jos ei ole hyvää sanottavaa".
Miten tuossa toimitaan, kun kaikki mitä sanot on väärin?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
No kyllä siitä nyt varmasti jotain kivaa sanottavaa löytyy. Rehellisyys ei ole valttia tässä asiassa.
Mutta jos se ei riitä?
Miksei riitä? Minä olisin ITSE tyytyväinen lopputulokseen , mitä muiden mielipiteillä on väliä?
Totta kai olen yhtä ylpeä kun minulle tärkeä ihminen on saanut sen minkä on halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Miksei riitä? Minä olisin ITSE tyytyväinen lopputulokseen , mitä muiden mielipiteillä on väliä?
No näin sitä luulisi. Mutta mulle on loukkaannuttu, kun en ole ihaillut tarpeeksi. Ap
Kehun oikein vuolaasti ja autossa sitten haukun miehelleni.
Ei se ystävyys siihen lopu jos on hyvällä tavalla suorasanainen.
Kehuja ja kiitoksia on erittäin helppo sanoa. Kaikesta keksii jotain positiivista, esim yleisluontoisesti tai yksityiskohdista. Tässä muutama käyttökelpoinen repliikki, josta voi valita:
-Onpa mahtavat maisemat olohuoneen ikkunasta.
-Mistä ostit nämä verhot / tuolit / tms.?
-Wau, onpa hyvä pohjaratkaisu.
-Itsekin olen aina haaveillut pariovista / keittiösaarekkeesta / tms.
-Vaikuttaa tosi mukavalta / kätevältä sijainnilta.
-Käytitkö sisustussuunnittelijaa? Etkö tosiaan! Onpa sulla varma maku.
-Eikö olekin hieno tunne, kun iso urakka on tehty?
-Kyllä teidän nyt kelpaa! Olispa mullakin vielä joskus varaa remonttiin.
Mitä se maksaa, jos vähän kehut, vaikka et oikeasti ole sitä mieltä? Mulla on ystävä, joka möllötti suu viivana uuden kylppärini kynnyksellä. En kaipaa vahvistusta sille, onko kylppärini kiva (minusta on) mutta toivon, että ystäväni haluavat olla kivoja ja kohteliaita. Juuri kuukautta aiemmin olin käynyt kehumassa hänen remonttinsa (vaikkei se ollut makuni mukainen), mutta iloitsin hänen ilostaan. Valkoiset valheet sopivassa kohtaa kuuluvat käytöstapoihin.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä siitä nyt varmasti jotain kivaa sanottavaa löytyy. Rehellisyys ei ole valttia tässä asiassa.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Kehuja ja kiitoksia on erittäin helppo sanoa. Kaikesta keksii jotain positiivista, esim yleisluontoisesti tai yksityiskohdista. Tässä muutama käyttökelpoinen repliikki, josta voi valita:
-Onpa mahtavat maisemat olohuoneen ikkunasta.
-Mistä ostit nämä verhot / tuolit / tms.?
-Wau, onpa hyvä pohjaratkaisu.
-Itsekin olen aina haaveillut pariovista / keittiösaarekkeesta / tms.
-Vaikuttaa tosi mukavalta / kätevältä sijainnilta.
-Käytitkö sisustussuunnittelijaa? Etkö tosiaan! Onpa sulla varma maku.
-Eikö olekin hieno tunne, kun iso urakka on tehty?
-Kyllä teidän nyt kelpaa! Olispa mullakin vielä joskus varaa remonttiin.
Apua. Miten voi sanoa varma maku, jos lopputulos on karmea. Tai toivoa, että olisipa varaa, kun on. Tuohan on härskiä valehtelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei riitä? Minä olisin ITSE tyytyväinen lopputulokseen , mitä muiden mielipiteillä on väliä?
No näin sitä luulisi. Mutta mulle on loukkaannuttu, kun en ole ihaillut tarpeeksi. Ap
Täsmälleen sama kokemus. En oikeasti tiedä, mitä hän odotti. Tyylinsä on tätä valtavirtaa, skandinaavista ja vaaleaa, hotellimainen, live-love-laugh-tyyppistä. Ihan hieno ja kiva, muttei minussa saa aikaan wau-efektiä. Toki kehuin kohteliaasti, mutta ko.tyyppi teki asiasta elämää suuremman draaman. Jouduin lopulta pyytämään anteeksi.
Mä en odota enkä kaipaa hyviltäkään ystäviltä mitään kehumissessioita. Olen hankkinut tai tehnyt asiat minulle mieluisiksi ja osaan itse niitä arvostaa. Itsetuntoni ei kaipaa pönkitystä enkä toisaalta pidä makeilevista kommenteista, jotka yleensä tunnistaa hölynpölyksi. Mutta minulla on fiksut ystävät, jotka osaavat sanoa sanan kohdilleen tai olla hiljaa, jos niin on parempi.
Pitäisi kai sanoa suoraan "ei ole minun makuuni" tai on hieno? Sitten toinen suuttuu ja katkaisee välit, ja se on hyvä koska toinen ei jatka kyselyä johon pitäisi vastata teennäisesti, jos et halua olla teennäinen. Ja kumpikin löytää omanlaista seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei riitä? Minä olisin ITSE tyytyväinen lopputulokseen , mitä muiden mielipiteillä on väliä?
No näin sitä luulisi. Mutta mulle on loukkaannuttu, kun en ole ihaillut tarpeeksi. Ap
Täsmälleen sama kokemus. En oikeasti tiedä, mitä hän odotti. Tyylinsä on tätä valtavirtaa, skandinaavista ja vaaleaa, hotellimainen, live-love-laugh-tyyppistä. Ihan hieno ja kiva, muttei minussa saa aikaan wau-efektiä. Toki kehuin kohteliaasti, mutta ko.tyyppi teki asiasta elämää suuremman draaman. Jouduin lopulta pyytämään anteeksi.
Juuri tätä tarkoitin!! Että olet ollut kohtelias ja sanonut kehujakin, mutta et ole teeskennellyt, että olisi upea. Ja ollut hiljaa niistä kohdista, joista et ole pitänyt. Ap
Onko se tosiaan nyt niin vaikea kehua sitä asuntoa vaikka se susta olisi miten ruma tahansa? Kyllähän sä kehut vaivaakin, vaikka se susta näyttäisi örkiltä.
Kyllä oikeasti nyt jotakin kivaa pitäis keksiä, jos on oikeasti ystävä ja haluat olla ystävällinen ja kohtelias.
Itsekin muistan, kun yksi ystäväni tuli ekaa kertaa katsomaan ostamaani ensimmäistä omaa kotia vuokrakotieni jälkeen.
Ei sanonut mitään. Katseli katosta lattiaan ja seinästä toiseen, kulki ihan hiljaa perässäni. Minä hämmentyneenä yritin hiljaisuutta paikkaillakseni puhua niitä näitä, “joo, tähän vaihdoin tapetit.. Oli alessa... Muutto olikin aikamoinen homma... Täällä on parveke, kalusteet sieltä vielä tosin puuttuu... No otatko kahvia..? "
Kahvia juodessa höpötti normaalisti omia asioitaan.
No, jälkeenpäin tuli viesti:" Niin, sen verran piti vielä sanoa että kyllä se sun asunto on nätti ja kiva ❤️"
Okei...? Mikähän siinä kesti, pitikö niin kauan miettiä mitä sanois tavallisesta ystävän uudesta kodista... 😅
En siis odottanut vuolasta kehuryöppyä, mutta oli tosi hämmentävää kun toinen oli täysin hiljaa. Siis täysin. Ei edes vastaillut esittelyyni millään hymähdyksillä tai joojottelulla tms. Kulki täysin tuppisuuna ja mittaili katseellaan paikkoja.
En tiedä tilannetta. Mun sisustusmakuni on niiiiiiiiin erilainen (ja oikeasti myös hyvin eriskummallinen, kaikkien asuntovälittäjien pahin painajainen) kuin yhdelläkään ystävälläni. Ja jokainen ystävistäni tietää sen.
Mutta voit sanoa, että ystäväsi sisustus on hieno ja juuri hänen näköisensä.
On teillä kummallisia ystäviä. Onneks mun ystävät on ihan normaaleja.
Vierailija kirjoitti:
Onko se tosiaan nyt niin vaikea kehua sitä asuntoa vaikka se susta olisi miten ruma tahansa? Kyllähän sä kehut vaivaakin, vaikka se susta näyttäisi örkiltä.
Velehtelu ei ole vaikeaa, mutta jotkut ajattelevat, että ystävyyssuhteissa pitäisi olla rehellinen. Ei tarvitse olla. Voi laskea vaikka millaista luikuria, jos ystävä tulee siitä onnelliseksi.
No kyllä siitä nyt varmasti jotain kivaa sanottavaa löytyy. Rehellisyys ei ole valttia tässä asiassa.