Teinkö väärin? Yritin miellyttää miestä ja hänen lapsiaan mutta sain osakseni halveksuntaa.
Hän on ihan hyvä isä siinä mielessä, että antaa lapsilleen tietynlaisen vapauden ja lapsensa ovat aina tervetulleita hänen luokseen.
Tukee harrastuksia, ostaa vaatteita sekä kaikenlaista muuta tarvittavaa.
Siinä mielessä ottaa lapsensa huomioon mutta on joskus marttyyrin oloinen tästä rahallisesta panostuksestaan.
Henkinen tukeminen ja yhdessä tekeminen on hieman jäänyt mielestäni taka-alalle.
Minä taas haluan tehdä mieluummin yhdessä jotain mutta olematta liikaa tunkeilematta mihinkään väliin. Ollessani siellä kuitenkin, niin halusin oman panokseni lasten viihtyvyyteen ja tukemiseen vilpittömästi antaa.
Olemme sitten leiponeet ja jutellut kaikenlaista, nauraneet hölmöyksillemme.
Mies tarvitsee oman huomionsa ja yksi kerta sitten tuli töistä kotiin ja halusi kertoa työpäivästään. Siinä sivussa kuuntelin kun samalla autoin lasta järjestämään huoneensa uudenlaiseen järjestykseen. Teimme yhdessä ja suunnittelimme uudenlaista ilmettä huoneeseen ja siivosimme.
Tämän jälkeen mies murjotti minulle ja oli etäinen, sitten selitti kuinka typerä olen kun ajattelin, että käytäis yhdessä kaupassa.
Siinä tilanteessa minulle riitti totaalisesti.
Alkoi ahdistamaan koska olin ensinnäkin jälleen kerran hoitanut kodin, halunnut ilahduttaa lapsiaan, suunnitellut kauppalistan ja muutenkin yrittänyt tehdä miehen arjesta helppoa kun sitä on ollut vailla. Usein myös hieroin häntä kun oli niin jumissa yms. Tämä oli jatkunut jo pitkään ja tästä keskustelimme mutta mikään ei muuttunut. Välit vain tulehtuivat entisestään pikkuhiljaa.
Halusi minun jäävän mutta kuitenkin tuntui, että olen vain tiellä.
Minuun ei juuri koskenut jos pyysin hieromaan niin ei koskaan jaksanut ja oli kylmä sekä piti minua itsestäänselvänä. Minun piti olla mieliksi ja enemmänkin. Näin jälkeenpäin oli turhaa edes yrittää niin paljoa, olisi pitänyt lähteä aikaisemmin.
Tuon päivän jälkeen vain minulle riitti ja lähdin siltä istumalta pois. En vain jaksanut tuota halveksuvaa asennetta minua kohtaan ja lähdin.
Mies jåi murjottamaan eikä vilkaissutkaan kun sanoin heipat.
Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään ja hyvä niin. Olin ollut todella ahdistunut pitkän aikaa koska tuntui ettei mikään riitä.
Silti jäi kaivelemaan, että olisin voinut tehdä lähtöni hienovaraisemmin enkä vain pakata tavaroita ja suoraan ulos.
Kommentit (33)
Olin samaa tulossa sanomaan, että soita lapsille ja kysy kuulumisia ja juttele tapahtuneesta.
Ei se muiden miellyttäminen johda onnelliseen elämään. Elä omaa elämää ja miellytä itseäsi ensin. Tuo oli piian paikka, ei rakkautta.
Tuntuu että teit oikean ratkaisun. Ei kuulosta hyvältä että mies haukkui ja ei arvosta. Se voisi vaan jatkua sellaisena.
Lapsille teit kyllä paska tempun. Mies ei varmaan haikaile perään.
Mies oli muutenkin todella hallitsevan oloinen ja menin liian usein hänen pillin mukaansa. Aina oli jokin hyvä syy hänen huonolle käytökselleen. Joko oli vain väsynyt tai muuten voi huonosti. Yritin tukea ja usein sanoin, että hänen fyysiset (sekä toki psyykkiset) vaivat ovat jo niin mittavia, että kannattaisi suunnata lääkäriin.
Ei suostunut, joten yritimme sitten hakea erilaisia vaihtoehtoja helpottamaan hänen oloaan.
Kun lapset eivät olleet luonaan ja nautimme alkoholista viikonloppuisin, silloinkin käytös oli ikävää. Ei ole olemassa sanoja, joilla ei olisi minua haukkunut. Pyyteli anteeksi mutta lopulta syyllisti aina minua kun olen sellainen tai tällainen mutta kuitenkin mitä ihanin tyyppi ja olin kaikessa niin hyvä mitä tein. Se oli ristiriitaista. Sain osakseni sekä haukkuja, että kehuja.
Alkoi sellainen miellyttämisen kehä ja aloin voimaan huonosti. Pitkän aikaa sinnittelin ja tuona päivänä vain jokin kytkin alkoi minulla pelaamaan ja päätin, että nyt helvetti riittää. Se oli siinä. Miehelle aivan oikein.
Tiedän miten minua haukkuu kavereilleen, varmaan lapsilleen, mustamaalaa näyttääkseen itse paremmalta. Sellainen hän vain on ja jossain vaiheessa silmäni aukesivat. Lopulta jaksoin tehdä päätöksen onneksi.
Tiedän olevani oikeassa ja tehneeni parhaani vaikka minussakin vikani on mutta en koskaan alentunut miehen tasolle käytöksessäni vaan lähinnä yritin rauhoitella tilanteita mitä meillä oli. Yritin määrätietoisesti keskustella mutta se toimi päivän, ehkä kaksi ja taas purki minuun milloin mitäkin paskaa oloaan. Oli muutenkin todella negatiivinen ja kaikki oli paskaa. Ei sellaista jaksa.
En ole mitään velkaa mutta toivon vain, että unohtavat minut enkä omalla toiminnallani satuttanut ulkopuolisia. Siitä olen pahoillani ainoastaan jos niin kävi.
Ap
Tätä ne parisuhteet on. Tai niin ainakin meille ikisinkuille uskotellaan. Ei siis kannata ikinä sekaantua keheenkään.
Mies kuulostaa kyllä järkyttävän törkeältä hyväksikäyttäjältä! Pistä estolistalle suoraan jos kuitenkin itkee perääsi vielä.
Ei mies varmaan ihan heti huomaakaan, että taloudenhoitaja on kadonnut, mutta soittaa kyllä varmasti viikon parin päästä, kun joutuu jotain tekemäänkin. Lapsen kanssa tulee rankkaa hällä, kun nyt on saanut olla vaa seuraneitinä.
Tuon miehen elämä ja hänen mielestään muidenkin elämä pyörii vain oman navan ympärillä. Kaikki menee niin kauan hyvin, kun tehdään kuten hän sanoo ja jos ei vika on muissa. Mulla oli tällainen isä. Ja on kyllä niin raskas persoona, että eipähän hänellä muita läheisiä ole. Nykyään perheenjäsenetkään ei ole hänestä kiinnostuneita.
Teit väärin. Sinun olisi pitänyt olettaa, että olet miehelle kuningatar, jota hänen pitää miellyttää eikä sinun häntä. Sinä itse teit itsestäsi heille nöyriä alamaisia ja palveluskuntaa, ja kohtelusi oli sen mukaista.
kuka sanoi ettei olisi. kuuntele itseäsi.