Teinkö väärin? Yritin miellyttää miestä ja hänen lapsiaan mutta sain osakseni halveksuntaa.
Hän on ihan hyvä isä siinä mielessä, että antaa lapsilleen tietynlaisen vapauden ja lapsensa ovat aina tervetulleita hänen luokseen.
Tukee harrastuksia, ostaa vaatteita sekä kaikenlaista muuta tarvittavaa.
Siinä mielessä ottaa lapsensa huomioon mutta on joskus marttyyrin oloinen tästä rahallisesta panostuksestaan.
Henkinen tukeminen ja yhdessä tekeminen on hieman jäänyt mielestäni taka-alalle.
Minä taas haluan tehdä mieluummin yhdessä jotain mutta olematta liikaa tunkeilematta mihinkään väliin. Ollessani siellä kuitenkin, niin halusin oman panokseni lasten viihtyvyyteen ja tukemiseen vilpittömästi antaa.
Olemme sitten leiponeet ja jutellut kaikenlaista, nauraneet hölmöyksillemme.
Mies tarvitsee oman huomionsa ja yksi kerta sitten tuli töistä kotiin ja halusi kertoa työpäivästään. Siinä sivussa kuuntelin kun samalla autoin lasta järjestämään huoneensa uudenlaiseen järjestykseen. Teimme yhdessä ja suunnittelimme uudenlaista ilmettä huoneeseen ja siivosimme.
Tämän jälkeen mies murjotti minulle ja oli etäinen, sitten selitti kuinka typerä olen kun ajattelin, että käytäis yhdessä kaupassa.
Siinä tilanteessa minulle riitti totaalisesti.
Alkoi ahdistamaan koska olin ensinnäkin jälleen kerran hoitanut kodin, halunnut ilahduttaa lapsiaan, suunnitellut kauppalistan ja muutenkin yrittänyt tehdä miehen arjesta helppoa kun sitä on ollut vailla. Usein myös hieroin häntä kun oli niin jumissa yms. Tämä oli jatkunut jo pitkään ja tästä keskustelimme mutta mikään ei muuttunut. Välit vain tulehtuivat entisestään pikkuhiljaa.
Halusi minun jäävän mutta kuitenkin tuntui, että olen vain tiellä.
Minuun ei juuri koskenut jos pyysin hieromaan niin ei koskaan jaksanut ja oli kylmä sekä piti minua itsestäänselvänä. Minun piti olla mieliksi ja enemmänkin. Näin jälkeenpäin oli turhaa edes yrittää niin paljoa, olisi pitänyt lähteä aikaisemmin.
Tuon päivän jälkeen vain minulle riitti ja lähdin siltä istumalta pois. En vain jaksanut tuota halveksuvaa asennetta minua kohtaan ja lähdin.
Mies jåi murjottamaan eikä vilkaissutkaan kun sanoin heipat.
Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään ja hyvä niin. Olin ollut todella ahdistunut pitkän aikaa koska tuntui ettei mikään riitä.
Silti jäi kaivelemaan, että olisin voinut tehdä lähtöni hienovaraisemmin enkä vain pakata tavaroita ja suoraan ulos.
Kommentit (33)
Syy miksi olen miestä tukenut ja jeesannut niin on ollut hänen pahoinvointi. Ei kuitenkaan tehnyt asialle juuri mitään eikä hakenut apua, joka sekin hermostutti. En jaksanut enää hoitaa aikuista miestä kun kerta ei voi itse tehdä asian eteen juuri mitään. Minulle vain riitti yksinkertaisesti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No on taas ongelmat. Jos suhde ei tunnu hyvältä niin mitä siinä roikkumaan ja asioita vatvotaan kuukausitolkulla. Mene eteenpäin.
Kuka sanoi, että siitä on kuukausia saatika kuukautta?
Vierailija kirjoitti:
Syy miksi olen miestä tukenut ja jeesannut niin on ollut hänen pahoinvointi. Ei kuitenkaan tehnyt asialle juuri mitään eikä hakenut apua, joka sekin hermostutti. En jaksanut enää hoitaa aikuista miestä kun kerta ei voi itse tehdä asian eteen juuri mitään. Minulle vain riitti yksinkertaisesti.
Ap
Mies sai kultakimpaleen mutta ei ymmärtänyt arvostaa sitä. Harmi hänen kannaltaan. Sinun kannaltasi hyvä että lähdit. Ei parisuhde pidemmän päälle toimi jos toinen on hoitaja ja toinen hoidettava.
Enkä siis lähdöstäni tunne syyllisyyttä ollenkaan enkä kaipaa miestä lainkaan. Se oli ihan oikein, että lähdin.
Ainoa oli vain tuo tapani vain kävellä ulos. Tuli vain selviytymismoodi päälle ja päätin, että nyt loppuu.
Jäi mietityttään, että olisin voinut sanoa vaikka lapsille jotain mutta en pystynyt. Se oli vain ovi ja ulos.
No mutta näin tämä nyt meni, toivottavasti en jättänyt vain hampaan koloon mitään.
Ap
Ei tarvitse olla kenenkään sylkykuppina.
Teit kuten piti. Ei kannata jäädä ylianalysoimaan ja jankkaamaan asiaa. Homma ei toiminut, mies oli mököttäjä, sinä halusit jotain mitä et saanut. Se on ohi ja mitä sitä enää vatvomaan. Jos ei mieskään soittele perään niin eiköhän se ollut hänenkin puolestaan siinä. Katse eteenpäin.
No voi kristus näitä järjen jättiläisiä...
Vähän vaikuttaa siltä että mies halusi vain jonkun joka hoitaa huushollin, lapset ja hänet vaatimatta mitään itselleen. Äidiksi ja kotitalouskoneeksi.
Teit parhaasi ja teit myös oikean ratkaisun kun lähdit. Pidemmän päälle olisit masentunut tuosta asenteesta ja alistamisesta itsekin.
Tiedän, että tämä oli tässä eikä asioita tule analysoida sen enempää mutta jokin tuossa vain jäi kaivelemaan ja päätin tästä kirjoittaa.
Turhaa tämäkin, halusin vain jäsennellä ajatuksia tekstin kautta vielä ja sitten huokaista, että juuri muuta en olisi voinut tehdä.
Ap
Kiitä itseäsi lähtemisestä.
Joskus on vain ajateltava itseään ja päästettävä irti vaikka se ei aina tapahtuisikaan odotuksien mukaisesti.
Itsellä myös kokemusta vastaavasta tilanteesta. Kun olin lähtenyt niin meni joitakin viikkoja niin mies otti yhteyttä. Oli katuvainen, kertoi ummet ja lammet että nyt arvostaa ihan eri tavalla ja on ymmärtänyt, että olin parasta hänelle mitä on ollut. Rakastaa minua ja ikävöi niin, että tekisi mitä jos palaisin. Huomasin sääliväni häntä.
Menin takaisin mutta se oli iso virhe - kahden kuukauden päästä olin taas solvatttavana kodinhoitajan roolissa :)
Ihan näin varoituksen sanana, älä palaa vaikka mies sitä vielä yrittäisi! Rakkaus on näissä hyväksikäyttösuhteissa kaukana.
Ymmärrän tosi hyvin että lähdit.
Sääli sen lapsen kannalta, jonka huonetta autoit järjestämään. Hän varmasti piti sinusta ja jäi ihmettelemään, mitä tapahtui.
Teit ihan liikaa, sellaisiakin asioita jotka olisivat lasten isänä kuuluneet miehelle.
Se on hänen menetyksensä, että hän ei osannut sinun panostasi arvostaa.
Tuolle miehelle tekee nyt varmaan oikein hyvää olla hetken vain keskenään lasten kanssa ilman uutta kumppania. Se voisi saada hänet heräämään aktiivisemmaksi vanhemmaksi.
🇺🇦🇮🇱
Lapsille aika traumaattista. Kehotan kyllä että kävisit vielä edes heidän kanssaan juttelemassa. Ei sinun tarvitse takaisin mennä mutta kerrot yksinkertaisesti ja iänmukaisesti, että väsyit parisuhteeseen isän kanssa mutta lapsista pidit ja pidät tosi paljon. Riippuu kauanko olette tunteneet että onko ok ja hyväkin nähdä joskus näitä lapsia vielä. Jotain toiminnallista, ilman isää, vai oliko se tässä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille aika traumaattista. Kehotan kyllä että kävisit vielä edes heidän kanssaan juttelemassa. Ei sinun tarvitse takaisin mennä mutta kerrot yksinkertaisesti ja iänmukaisesti, että väsyit parisuhteeseen isän kanssa mutta lapsista pidit ja pidät tosi paljon. Riippuu kauanko olette tunteneet että onko ok ja hyväkin nähdä joskus näitä lapsia vielä. Jotain toiminnallista, ilman isää, vai oliko se tässä.
Niin no se tässä harmittaakin. Kyllä varmasti lapsi sinällään ymmärtää ja ehkä vain sekottaisin hänen tuntemuksiaan jos yrittäisin selvittää tämän vielä hänelle. Toinen lapsista siis oli nuorempi ja enemmän kanssani tykkäsi touhuilla. Molemmat toki hienoja persoonia mutta toista jäi luultavasti paljon enemmän harmittamaan.
Mies on sitä tyyppiä, että tuskin näkee itsessään vikaa vaan syyllistää minua lapsille ja keksii oman tarinansa. Siksikään en usko, että minun kannattaa enää puuttua ellei lapsi itse laita viestiä.
En halua enempää sekoittaa kenenkään päätä kun tässä on nyt tapahtunut tarpeeksi.
Ap
Jos et ihan itse huomannutkaan, niin jo otsikkosi perusteella voi talonpoikaisjärjelläkin päätellä, että teit todella pahasti väärin!
Jos ei auta itse itseään tai sinusta tuntuu että hänellä on ongelma joka ei vaivaa häntä mutta sinua vaivaa niin on ihan oikein että lähdette omille teillenne.
Hyvä, että lähdit ap! Tuollaisia miehiä on paljon, jotka haluavat vain äitipuolen lapsilleen ja kotitalouskoneen eivätkä oikeaa parisuhdetta.
No on taas ongelmat. Jos suhde ei tunnu hyvältä niin mitä siinä roikkumaan ja asioita vatvotaan kuukausitolkulla. Mene eteenpäin.