Lue keskustelun säännöt.
Mitä jos työtön masentuu
10.10.2014 |
työttömyytensä seurauksena? Jääkö hän (työmarkkinatuella olevana) vielä pienemmille rahoille kuin työttömyystuki ja masentuu talousahdingosta vielä enemmän vai mitä apua hän saa taloudellsesti ja muuten (lääkkeet, terapia)? Ja vielä kysyn, eikö masentuminen ole tavallaan ihmisen normaali reaktio siihen, että pitkään jatkuneesta työnhausta ja kovasta yrittämisestä huolimatta ei tunnu kelpaavan mihinkään? Miten neuvoisit alakuloista työtöntä ystävääsi säilyttämään mielenterveytensä ja välttymään masennukselta? Kun tiedät, että hän tosissaan hakee työtä päivittäin ja saa pelkkiä pettymyksiä kun kutsua haastatteluihin ei vaan tule...
Kommentit (21)
Monellakaan työttömällä ei ole varaa hyvään ruokavalioon ja mielekkääseen harrastukseen. Kaikki kun eivät nauti kävelystä tai juoksusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 15:37"]
sossu korvaa reseptilääkkeet ja lääkärikäynnit :)
[/quote]
Ei korvaa jos ei ole muutenkin asiakas. Ja kuitenkin suurin osa työttömistä ei ole.
Taloudellisesta avusta en tiedä, mutta itse kävin masentuneena psykiatrian poliklinikalla, eikä siitä ainakaan laskutettu. Lääkkeetä tietysti maksaa, tai jos haluaa jotain muuta terapiaa. Lääkkeet nyt eivät sentään ihan mahdottoman paljon maksa.
Henkisestä hyvinvoinnista kannattaa pitää huolta. Säännöölinen ulkoilu ja liikunta, erilaiset mielihyvää tuottavat asiat (musiikki, teatteri, shoppailu, mikä kenellekin on se oma juttu), läheisten tuki ym. ovat avuksi, mutta eivät ne välttämättä masennusta estä.
No, masennuksen vuoksi tuskin saa mitään eritystukea rahallisesti...
Mielenterveyspalvelut ovat yleensä kunnassa ilmaisia ja kannattaa hakea ajoissa apua. Ammattilaiselle ja ulkopuoliselle juttelu yleensä saa asiat kirkastumaan omassa päässä. Jos yksin vain miettii, asiat alkaa kiertää kehää päässä ja masennus vain pahenee. Ammattilainen osaa myös ohjata keskustelua oikeaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentuminen on kyllä yleisempää työttömillä kuin muilla. Osittain voi toki johtua myös siitä, että masentuminen ajaa pois työelämästä, mutta varmasti työttömän saama kohtelu myös altistaa masennukselle, jos sellainen muutenkin on tullakseen.
Lääkitys on melko halpaa tyypillisesti. Puhutaan ehkä kymmenestä eurosta kuukaudessa useimpien lääkkeiden kohdalla, jos tavanomainen masennuslääke auttaa. Kunnallinen psykiatrinen hoito lienee usein maksutonta, siis tosiaan maksutonta toisin kuin muut kunnalliset terveyspalvelut.
Oman kokemuksen perusteella luulen, ettei mikään yksittäinen sanominen olisi mun tilanteeseen helpottanut. Elämästä kun ei voi poistaa niitä kaikkia hölösuita, jotka sanovat mitä sattuu eivätkä yhtään ajattele, miltä toisesta ehkä tuntuu. Eikä voi poistaa kylmiä työnantajia, jotka kohtelevat työnhakijoita huonosti, eikä huonoa te-virkailijaa. Ehkä tärkein asia, jota yleensäkin pitäisi viestittää ihmisille, on, että "sinussa ei ole mitään vikaa".
sossu korvaa reseptilääkkeet ja lääkärikäynnit :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä työttömäksi joutuminen ja se tyhjyyden ja tarpeettomuuden tunne ainakin minua masensi, oma lukunsa vielä pienet lapset ja iso asuntolaina. Eikä siinä vielä kaikki. Liiton, työkkärin ja muiden instanssien vaatimat selvitykset milloin mistkin asiasta toivat jo valmiiksi masentuneeseen mieleen vielä oman lisänsä.
Ole varovainen jos olet sossun asiakas. Pian he alkavat miettimään että lapset kärsivät ja tuovat lastensuojelun mukaan, vaikka lapset voisivat oikein mainiosti, harrastavat, koulu sujuu, ruokaa on... Ilman muuta on mahdollista että työttömänä sairastuu masennukseen mutta lastensuojelulla uhkaaminen ei auta asiaa. Minulla on tämä tilanne. Tiedän ettei lastensuojelua pitäisi pelätä, mutta oikeasti kun lukee noita tarinoita niin vaikea on olla pelästymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 23:23"]
Ole varovainen jos olet sossun asiakas. Pian he alkavat miettimään että lapset kärsivät ja tuovat lastensuojelun mukaan, vaikka lapset voisivat oikein mainiosti, harrastavat, koulu sujuu, ruokaa on... Ilman muuta on mahdollista että työttömänä sairastuu masennukseen mutta lastensuojelulla uhkaaminen ei auta asiaa. Minulla on tämä tilanne. Tiedän ettei lastensuojelua pitäisi pelätä, mutta oikeasti kun lukee noita tarinoita niin vaikea on olla pelästymättä.
[/quote]Miksi niin helposti halutaan ottaa lapset pois kotoa vastaavissa tilanteissa? Kun järkevämpää ja inhimillisempää olisi tarjota ihan konkreettista apua sinne kotiin arjen pyöritykseen. Voimia ja kaikkea hyvää sulle!
Minulla on kokemus päinvastaisessa järjestyksssä: olin ensin sairauspäivärahalla masennuksen takia ja sen jälkeen työttömänä. Määräaikainen työsuhde siis päättyi sairausloman aikana (työsuhde oli loppumassa parin viikon sisällä siitä, kun sairauslomalle jäin), mutta sairausloma jatkui, kunnes tervehdyin ja siirryin työttömyyspäivärahalle.
Ansiosidonnainen sairauspäiväraha oli selvästi suurempi kuin ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha eli jos olet ollut työelämässä parin viime vuoden aikana sairauspäivärahaan oikeuttavan määrän, ei sairauslomasta tule suurempaa taloudellista taakkaa kuin työttömyydestäkään. Tosin sairaana et tietenkään ole työmarkkinoiden käytettävissä.
Itse palasin työelämään sittemmin ihan hyvässä järjestyksessä. Masennuksen syynä oli elämänkriisi, joka helpotti aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole sossun asiakas enkä pelkää mitenkään lastensuojelun puuttumista tähän. Oletan etten ole vielä varsinaisesti masentunut, mutta turhautunut, vittuuntunut ja vihainen...kuitenkin osaan nauttia asioista ja tuntea iloa ja mielihyvää. Haluaisin nyt löytää keinoja, jotta alakulo ei luiskahtaisi oikean masennuksen puolelle. Ajattelen myös tätä työttömyyttäni hyvin käytännönläheisesti, mulle ei tuo ratkaisua jokin ilmaistyö, jossa muka voisin kokea itseni tarpeelliseksi saamatta kuitenkaan sellaista palkkaa, jolla ihan aikuisten oikeasti voi elää. Mä haluan ihan kunnon työn ja oikean palkan! Ehkä olen sitten liian vaativainen, mutta asuntolainakin pitäisi maksaa, siihen ei mitkään harjoittelut ja työkokeilut anna mahdollisuutta! ap
Ei masennus vaadi työttömänä olemista, tunnen montakin ihmistä, jotka ovat masentuneet ja käyvät töissä, toiset jopa pillereiden avittamana, koska muutoin jäisivät sänkyyn makaamaan. Masennuksen syyt eivät aina ole työttömyydessä, vaan aivan muista syistä johtuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 15:37"]
sossu korvaa reseptilääkkeet ja lääkärikäynnit :)
[/quote]
hå
öpö
Ap tarkoitti tässä kohtaa ihan selkeästi pitkittyneestä työttömyydestä johtuvaa masennusta. Ja sitä siirtyykö tässä tapauksessa masentunut pois työmarkkinatuen piiristä jollekin sairaspäivärahalle tms? Mitä käytännän apua hän saa terveyskeskuksesta tai mitä itsehoitovinkkejä teillä on antaa? ap
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 19:05"]
Ap tarkoitti tässä kohtaa ihan selkeästi pitkittyneestä työttömyydestä johtuvaa masennusta. Ja sitä siirtyykö tässä tapauksessa masentunut pois työmarkkinatuen piiristä jollekin sairaspäivärahalle tms? Mitä käytännän apua hän saa terveyskeskuksesta tai mitä itsehoitovinkkejä teillä on antaa? ap
[/quote]
Terveyskeskuksesta saa lääkityksen, keskusteluapua, lähetteen psykiatriseen hoitoon, näiden järjestys vähän kunnasta riippuen. Itsehoitovinkkejä ei oikein ole antaa muita kuin se, että huolehtii päivittäisistä rutiineista, säilyttää vuorokausirytmin, pitää huolta kodista ja omasta hygieniasta, pitää yllä sosiaalisia suhteita jne. Siis normaalia elämää. Ja jos/kun masennus silti iskee, niin hakee apua mahdollisimman pian, ettei päädy ihan pohjalle. Parhaassa tapauksessa riittää pelkkä keskusteluapu, eikä lääkkeitä välttämättä tarvita ollenkaan.
Tuosta taloudellisesta puolesta en osaa kertoa, itse kun sairastin opiskelijana ja sain opintotukea.
En aivan varma ole mutta pahoin pelkään että joutuu. Koska ollessaan "sairas ja työkyvytön" hän ei ole työmarkkinoiden käytettävissä. Vaikka jaksaisikin hakea työtä päivittäin. Mutta onkose mahdollista, hakea työtä joka päivä? Totta kai voi katsoa mitä on tarjolla mutta lähettää hakemus päivittäin johonkin työpaikkaan? Kun ei niitä joka alalla niin kauheasti ole tarjolla.
Ok, kiitän vastauksista. Ja jatkan samalla tavalla kuin ennenkin, herätän lapset kouluun, heidän lähdettyään juon aamukahvin, sitten kävelylle. Tämän jälkeen kodin siivousta, ruoan laittoa, leipomista. Sitten työpaikkojen hakua, hakemus suunnilleen joka toinen päivä, muutama puhelu tai sähköposti ystäville ja sukulaisilla, kirjojen, lehtien lukua kotona ja kirjastossa, pyykkäystä. Siis rutiinit on jokseenkin kohdallaan, mutta usein seurana armoton vitutus ja alakulo...en näe ulospääsyä tästä, kun kukaan ei huoli mihinkään...haluaisin vain haistattaa paskat koko maailmalle! Tiedän, tylyltä kuulostaa! Joka päivä kuitenkin myös ilon hetkiä, onneksi.ap
Tuttuja tunteita ap. Itsellä korkeakoulututkinnot kahdelta eri alalta osittain työn ohella ja päätynyt sitten työttömäksi, jonka jälkeen kouluttauduin vielä uuteen ammattiin, tuloksetta... Töitä ei vain ole täälläpäin, mutta poislähteminen ei ole helppoa, sillä miehellä vakityö täällä. Olen ollut työttömänä nyt 5kk, ja alan olla huolestunut itsestäni, epätoivo ottaa vallan ja pelkään masentuvani. Koen itseni arvottomaksi, elätiksi, turhaksi, yhteiskunnan rasitteeksi. Ihmisten ylimielinen ja avoimen halveksiva asenne työttömiä kohtaan tuntuu kuin nauloilta arkkuun muutenkin masennuksen rajoilla häilyvälle ihmisen rievulle. Yritän jaksaa lasten takia, hammasta purren eteenpäin, mutta ei ole helppoa. Lainojakin olisi toki kiva pystyä maksamaan pois, tai ostamaan joululahjat lapsille, kummilapsista puhumattakaan...
Ulkoilu, ruokavalio, ihmissuhteet, mielekäs harrastus, keskustelu, nämä ehkä lievittävät alakuloa!