Lue keskustelun säännöt.
Otanko yhteyttä isääni? En ole koskaan tavannut häntä
09.10.2014 |
Olen 21-vuotias ja olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni kaivannut kovasti lisää tietoa isästäni. Olen nähnyt vain yhden, todella huonon kuvan mikä oli liimattu vauvakirjaani. Äitini ei isästäni koskaan halunnut puhua, kielsi kyselemästä.
Selvitin n. kuukausi sitten isäni koko nimen ja syntymäajan. Synnyinkunnan sain selvitettyä, mutta en nykyistä asuinpaikkaa.
Uteliaisuudestani kirjoitin isäni nimen facebookiin. Löysin miehen, joka täsmää ainakin nimeltään, synnyinkunnaltaan ja syntymävuodeltaan isääni. Muistuttaa myös ulkonäöltään hyvin paljon vanhempaa versiota miehestä, jonka kuva vauvakirjassani on. Tiedän, että minulla on kaksi vanhempaa siskopuolta, mutta lisäksi löysin miehen profiilin kautta hänen poikansa, eli minulla on mahdollisesti myös pikkuveli.
Haluaisin kovasti ottaa yhteyttä, mutta en uskalla. :( Mitä jos tämä ei olekaan isäni. Mitä ihmettä edes sanoisin hänelle? Mitenhän hänen perheensä reagoisi jos saisi kuulla asiasta. Entä jos en ole tarpeeksi "cool" heidän elämäänsä? Ainakin minun mahdollinen "pikkuveljeni" oli profiilin perusteella tosi menestynyt, minä olen työtön rahaton luuseri, joka kärsii masennuksesta. :(
Mitä edes voisin puhua isälle, jota en ole koskaan tavannut?
Kommentit (61)
18: Oletko fiksoittunut tuohon facebookiin? Ap voi kysellä muutakin kautta.
Ja mitä tulee kommenttiin 11, niin kyllä kai sitä pitää aika suoraan ottaa asia puheeksi. Olisi todella kummallista, jos joku tuntematon alkaisi ensin jutella säästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 21:50"][quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 21:48"]
Mä ottaisin yhteyttä. Uskon, että se vaivaa sua paljon ja vaikuttaa moneen asiaan elämässäsi. Mä kysyisin ihan suoraan voiko hän olla isäsi. Kerrot äitisi nimen, sun nimen ja syntymäajan. Äläkä odota mitään, voit joutua pettymäänkin, mutta pakkohan sun on se tehdä.
[/quote]
Ihan oikeasti, jos ap tuon tekee niin voi joutua julkinöyryytetyksi facebookissa.. Kiva sitten esim. työnantajien lueskella sellaisia...
[/quote]
yksityisviestiä tietysti eikä millekään julkiselle seinälle! Ei niitä muut näe
Pahoitat vain mielesi, jos otat yhteyttä. Isäsi olisi ottanut sinuun yhteyttä, jos olisi halunnut. Älä tunkeudu sellaisten ihmisten elämään, jotka eivät sinua kaipaa.
Uskalla ottaa yhteyttä. Pidä huolta, että hän ei yritä salata sinua mahdolliselta vaimoltaan ja sisaruspuoliltasi. Inhottava tilanne, jos isä antaa sinulle toiveita yhteisestä ajasta, vain jos et kerro heille! Ota kerralla kaikki mikä sinulle kuuluu. Sovi siis lyhyt aika, jona isä saa kertoa ja jos ei kerro, niin kerrot itse!
Olet niin nuori, että sinulla on oikeus myös isäsi perintöön. Enkä sano tätä pahalla, vaan olen oikeasti tätä mieltä. Isä saa halutessaan siirtää elinaikanaan perintöään kasvattamilleen lapsille, jos haluaa, mutta sinulla on oikeus ainakin lakiosaasi. Uskon, että perintö ei ole oikeasti sinulle edes tärkein, vaan oikeasti haluat tuntea isäsi. Nähtäväksi jää, että pelkääkö joku köyhtyvänsä. Ihmiset ovat hulluja!
Terveisin, prosessi kesken, isä roikuttaa löysässä hirressä (ei uskalla kertoa vaimolleen), mutta suosittelen siis silti kertomaan. Tilanteesi voi olal toisenlainen, jos isälläsi ei ole ollut salasuhdetta tms. Isän kohdatkoon seuraukset. Ei ole kiva jättää näitä pimentoon myöskään muilta sukulaisilta! Olisi ihanaa saada heidän hyväksyntänsä, koska syntyvä lapsi on syytön ja vain vanhemmat ovat tehneet väärin, kun ovat valinneet salaamisen!
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 22:08"]
Uskalla ottaa yhteyttä. Pidä huolta, että hän ei yritä salata sinua mahdolliselta vaimoltaan ja sisaruspuoliltasi. Inhottava tilanne, jos isä antaa sinulle toiveita yhteisestä ajasta, vain jos et kerro heille! Ota kerralla kaikki mikä sinulle kuuluu. Sovi siis lyhyt aika, jona isä saa kertoa ja jos ei kerro, niin kerrot itse!
Olet niin nuori, että sinulla on oikeus myös isäsi perintöön. Enkä sano tätä pahalla, vaan olen oikeasti tätä mieltä. Isä saa halutessaan siirtää elinaikanaan perintöään kasvattamilleen lapsille, jos haluaa, mutta sinulla on oikeus ainakin lakiosaasi. Uskon, että perintö ei ole oikeasti sinulle edes tärkein, vaan oikeasti haluat tuntea isäsi. Nähtäväksi jää, että pelkääkö joku köyhtyvänsä. Ihmiset ovat hulluja!
Terveisin, prosessi kesken, isä roikuttaa löysässä hirressä (ei uskalla kertoa vaimolleen), mutta suosittelen siis silti kertomaan. Tilanteesi voi olal toisenlainen, jos isälläsi ei ole ollut salasuhdetta tms. Isän kohdatkoon seuraukset. Ei ole kiva jättää näitä pimentoon myöskään muilta sukulaisilta! Olisi ihanaa saada heidän hyväksyntänsä, koska syntyvä lapsi on syytön ja vain vanhemmat ovat tehneet väärin, kun ovat valinneet salaamisen!
[/quote]
Elävää ei peritä eli ei ap:lla nyt ole oikeutta mihinkään isänsä perintöön.
Ja mistä hän tietää, onko koko isän perhe tietoinen lehtolapsesta? Minä ainakin tiesin jostain teini-ikäisestä asti, että isälläni oli jossain lapsi. Hän ei kiinnostanut minua tai veljeäni lainkaan, joten kun sitten sain kirjeen, että hei, olen siskosi, josta et tiennyt, niin teki mieli vastata, että väärässä olet.
Tapasin tämän siskoni vain kerran, isän perunkirjoituksessa. Perittävää ei ollut, ja sekös tätä naista harmitti. Olisi ehkä kannattanut ottaa etukäteen selville, että meillä äiti oli se, jonka nimissä omaisuus oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en koskaan tavannut isääni, vaikka olin 8-vuotiaasta asti tiennyt, kuka hän oli. Olen avioton lapsi. Hän asui 20 kilometrin päässä minusta siihen asti kun kuoli 8 vuotta sitten. Olin silloin jo yli nelikymppinen. Minulle ei tullut ikinä mieleenkään tavata häntä. Miksi minun olisi pitänyt tavata hänet? Hän oli hylännyt minut ja äitini eikä halunnut hänkään tavata. En tarvinnut häntä mihinkään. Elämäni oli hyvää ilman häntä. Minulla ei todellakaan ollut ikävä häntä. Miksi olisin mennyt sekoittamaan hänen elämäänsä ja sekoittanut oman, hyvin järjestyksessä olevan elämäni?
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 22:08"]
Uskalla ottaa yhteyttä. Pidä huolta, että hän ei yritä salata sinua mahdolliselta vaimoltaan ja sisaruspuoliltasi. Inhottava tilanne, jos isä antaa sinulle toiveita yhteisestä ajasta, vain jos et kerro heille! Ota kerralla kaikki mikä sinulle kuuluu. Sovi siis lyhyt aika, jona isä saa kertoa ja jos ei kerro, niin kerrot itse!
Olet niin nuori, että sinulla on oikeus myös isäsi perintöön. Enkä sano tätä pahalla, vaan olen oikeasti tätä mieltä. Isä saa halutessaan siirtää elinaikanaan perintöään kasvattamilleen lapsille, jos haluaa, mutta sinulla on oikeus ainakin lakiosaasi. Uskon, että perintö ei ole oikeasti sinulle edes tärkein, vaan oikeasti haluat tuntea isäsi. Nähtäväksi jää, että pelkääkö joku köyhtyvänsä. Ihmiset ovat hulluja!
Terveisin, prosessi kesken, isä roikuttaa löysässä hirressä (ei uskalla kertoa vaimolleen), mutta suosittelen siis silti kertomaan. Tilanteesi voi olal toisenlainen, jos isälläsi ei ole ollut salasuhdetta tms. Isän kohdatkoon seuraukset. Ei ole kiva jättää näitä pimentoon myöskään muilta sukulaisilta! Olisi ihanaa saada heidän hyväksyntänsä, koska syntyvä lapsi on syytön ja vain vanhemmat ovat tehneet väärin, kun ovat valinneet salaamisen!
[/quote]
En ymmärrä tätä kirjoitusta. Miksi joku satunnaisesta panosta aikaansaatu lapsi pitää esitellä koko suvulle? Tai mihin joku lapsi pitää hyväksyä?
Mitä ihmettä tarkoittaa "ota kerralla se, mikä sinulle kuuluu". Ei ap:lle kuulu yhtään mitään! Miehen nykyiselle vaimolle kertominen ei muuta tilannetta miksikään, siinä tuntuu olevan pelkkää kostoa (mistä ihmeestä - siitä että ap;n äiti antoi pimppaa?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kostoa. Miten voisin tutustua täteihini, setiini, isovanhempiini ym jos ei isäni vaimo minusta tietäisi? Salassako? Ei. Sitäpaitsi lapseton täti varmasti ottaa minut avomielin vastaan tai joku muu sukulainen, vaikka isä kuinka pakoilisi vastuutaan. Minut siitti ja väitti olevansa vapaa! Täytyy vain puhua aikuiselle miehelle järkeä!
22.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 22:08"]
Uskalla ottaa yhteyttä. Pidä huolta, että hän ei yritä salata sinua mahdolliselta vaimoltaan ja sisaruspuoliltasi. Inhottava tilanne, jos isä antaa sinulle toiveita yhteisestä ajasta, vain jos et kerro heille! Ota kerralla kaikki mikä sinulle kuuluu. Sovi siis lyhyt aika, jona isä saa kertoa ja jos ei kerro, niin kerrot itse!
Olet niin nuori, että sinulla on oikeus myös isäsi perintöön. Enkä sano tätä pahalla, vaan olen oikeasti tätä mieltä. Isä saa halutessaan siirtää elinaikanaan perintöään kasvattamilleen lapsille, jos haluaa, mutta sinulla on oikeus ainakin lakiosaasi. Uskon, että perintö ei ole oikeasti sinulle edes tärkein, vaan oikeasti haluat tuntea isäsi. Nähtäväksi jää, että pelkääkö joku köyhtyvänsä. Ihmiset ovat hulluja!
Terveisin, prosessi kesken, isä roikuttaa löysässä hirressä (ei uskalla kertoa vaimolleen), mutta suosittelen siis silti kertomaan. Tilanteesi voi olal toisenlainen, jos isälläsi ei ole ollut salasuhdetta tms. Isän kohdatkoon seuraukset. Ei ole kiva jättää näitä pimentoon myöskään muilta sukulaisilta! Olisi ihanaa saada heidän hyväksyntänsä, koska syntyvä lapsi on syytön ja vain vanhemmat ovat tehneet väärin, kun ovat valinneet salaamisen!
[/quote]
Miksi täytyy pitää huolta, että ei yritä salata? Haluatko, että mahdollisimman moni halveksii ap:ta ja osoittaa, ettei halua olla tämän kanssa missään tekemisissä?
Käytännössähän käy niin, että jos vaimo ei ennestään tiedä, niin sitten tieto ap:sta ei suinkaan paranna ap:n tilannetta vaan mies saa valita, vaimo ja perhe vai äpärä. Arvaa, kumman valitsee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 22:39"]
Ei ole kostoa. Miten voisin tutustua täteihini, setiini, isovanhempiini ym jos ei isäni vaimo minusta tietäisi? Salassako? Ei. Sitäpaitsi lapseton täti varmasti ottaa minut avomielin vastaan tai joku muu sukulainen, vaikka isä kuinka pakoilisi vastuutaan. Minut siitti ja väitti olevansa vapaa! Täytyy vain puhua aikuiselle miehelle järkeä!
22.
[/quote]
Miksi siun pitää tutustua heihin? Usko tai älä, harvaa kiinnostaa suvun ulkopuolinen henkilö, joka vetoaa biologiseen sukulaisuuteen. Olet korkeintaan yhteinen vihollinen.
Itse ottaisin ehdottomasti yhteyttä, vaikka facebookin kautta suoraan kysyen. Sinulla ei ole mitään menetettävää. Ilahtuu isäsi tai ei, tärkeintä että tiedät ainakin. Selviät kyllä pettymyksestäkin. Luulen, että isäsi haluaisi tietää mitä sinulle kuuluu. Varmasti on jotenkin välittänyt, jos on rahaakin tilillesi laittanut. Varmasti ymmärtäisi myös masennuksesi, takuulla on ollut vaikeaa jos äitisikään ei mikään ihanteellinen ollut. Rohkeasti vain yhteyttä ottamaan, oli tulos mikä hyvänsä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 21:16"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 21:11"]
Vauvakirjaan ei liimata isän kuvaa, jos isästä ei puhuta eikä saa kysellä. Virkatodistuksesta näkee isänsä, jos tämä on lapsen tunnustanut ja jos ei ole, niin arvaapa, kiinnostaako joku masentunut luuseri?
[/quote]
On tunnustanut, mutta käsittääkseni käräjien kautta... Joskus teininä pengoin äidin papereita, joista selvisi kaikenlaista. Kuten esim. se, että isäni laittoi minun säästötililleni aina välillä huomattavia summia rahaa, jotka äiti kuitenkin käytti uhkapelaamiseen ja velkojen maksuun.
Eräästä kirjeestä selvisi myös, että erosivat äitini uskonnollisuuden takia.
Olen kamala ihminen tiedän, mutta joskus teini-iässä halusin saada epätoivoisesti vastauksia. :(
[/quote]
isäsi selvästi välittää ja rakastaa sinua.
ota yhteys ja kysy oletko isäni? jos ei ole niin et mitään menetä.
tee vaikka kirje ja kirjoita kaikki ajatuksesi jne... sinulla on vain voitettavaa.
Olen sukurakas ihminen! Ovat niin näköisiänikin, luonteessa on tuttua ja olen kaivannut heitä elämääni.
22.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä valitsen koko suvun, en yhtä isää! Päätökseni tehnyt.
22.
Enkä ole mikään surkea äpärä, vaan ihana ihminen!
22.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 22:46"]
Minä valitsen koko suvun, en yhtä isää! Päätökseni tehnyt.
22.
[/quote]
Toivottavasti sinulla on kirjalliset todisteet isyydestä. Muussa tapauksessa suku pitää sinua mielisairaana häirikkönä.
Istu ap vielä miettimään, mitä kaikkea voi tapahtua.
Jos olisin sinun asemassasi, haluaisin tietysti ehdottomasti tavata isäni. Jos laitat fb:n kautta viestiä, niin viestihän menee ensimmäisenä sinne posteihin, joita ei tajua tarkistaa, ellei itse tarkista.
Mutta siis. Olet ollut poissa nämä vuodet. Jos isäsi on fiksu tyyppi, hän suostuu asialliseen tapaamiseen. Kuitenkin tuo tapaaminen on eri asia kuin se, että sinut otetaan heti avosylin koko sukuun. Lähde vaikka siitä, että otat yhteyttä, jotta voitte puhua asioista kahden kesken isäsi kanssa. Jos sinulla on muita sukulaisia, ei heistä yhdessä yössä henkisesti tule sukulaisiasi, vaan se voi olla heille jopa järkytys tai voi olla sukulaisia isäsi puolelta, jotka eivät hyväksy sinua, toki omista syistään ja se ei ole sinun vikasi. Eli yritä selvittää, yritä päästä puheisiin isäsi kanssa mutta jos isäsi ei ole innoissaan tai joku muu ei ole, se vaan voi olla mahdollista. Toki raskas paikkahan se on silloin.
Itse olen tutustunut isääni vasta teini-ikäisenä. Kannattaa siis ymmärtää, että kun ihmissuhdetta ei ole siihen asti ollut, se pitää luoda. Ei ole olemassa mitään verisidettä, suhde pitää vain rakentaa ihan nollasta. Ja siinä on haasteensa. Minulle isäni ei ole sellainen, kuten perheenjäsenet, joka pyyteettömästi rakastaa. Hän ei aikanaan voinut valita syntymääni tai kuinka suhteeni minuun tulisi käymään. Kun olen tutustunut häneen, on vuosien mittaan ollut helpompi ymmärtää miksi ihmiset ovat toimineet kuten ovat toimineet.
Isän tapaaminen voi avata monia haavoja, varaudu siihenkin.
Isän suullinen tunnustus on. Hän suorastaan järkyttyi, kun olen enemmän hänen sukunsa näköinen, kuin sisaruspuoleni ovat. Kerran hänet tavannut. Nyt hän viivyttelee. Voin pakottaa DNA-testeihin isyyden vahvistamiseksi. Annan kuitenkin aikaa sulatella. Hän pelkää, että mukava elämä kärsisi, kun tulisi sählinkiä vaimonsa kanssa. En voi tälle mitään, vaikka onhan se ikävää toki. Olisi ajatellut aikoinaan!
22.
Ap;n isä voi valita, vastaako yhteydenottoihin. Hänellä ei ole mitään velvollisuutta olla yhteydessä eikä hänen läheisillään ole mitään velvollisuutta tutustua ap:hen.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 21:48"]
Mä ottaisin yhteyttä. Uskon, että se vaivaa sua paljon ja vaikuttaa moneen asiaan elämässäsi. Mä kysyisin ihan suoraan voiko hän olla isäsi. Kerrot äitisi nimen, sun nimen ja syntymäajan. Äläkä odota mitään, voit joutua pettymäänkin, mutta pakkohan sun on se tehdä.
[/quote]
Ihan oikeasti, jos ap tuon tekee niin voi joutua julkinöyryytetyksi facebookissa.. Kiva sitten esim. työnantajien lueskella sellaisia...