Onko täällä joku joka on joutunut antamaan lapsen sijoitukseen tai edes harkitsemaan sellaista?
Lapseni on nyt 9v ja käytös on hänellä todella haastavaa. Olen koittanut kaksi vuotta hakea jo apua meidän ongelmiin, mutta se apu ei ole riittävää/ oikea-aikaista. Osa toimista on jopa vaan pahentanut tilannetta. Nyt aletaan olla siinä pisteessä että minä en enää pärjää enkä jaksa hänen kanssaan. Olen lapsen lähihuoltaja, isä asuu muualla. En pysty käymään töissä, en tekemään omia opiskeluita, lisäksi pienempi sisarus jää koko ajan vaille huomiota koska esikoinen vie kaiken.
Olen nyt ekoja kertoja alkanut ajattelemaan sitä että tämä lapsi ei ehkä voi asua täällä enää monta vuotta. Tarvittaisiin ainakin tosi vahvaa tukea kotiin, emmekä sitä saa. Välillä olen niin ahdistunut ja väsynyt lapsen käytöksestä, että tunnen jopa helpotusta ajatuksesta jos hän asuisi muualla.
Haluaisin kuulla kokemuksia lähinnä nyt niiltä jotka ovat kulkeneet joskus samoissa syvissä vesissä. Ei tätä voine ymmärtää ennenkuin itse sen kamaluuden kokee. Kun pitää miettiä että pelastaako tavallaan itsensä ja lapsen sisarukset, vai uhraako aivan kaiken sille huonosti voivalle lapselle, jotta hän ehkä(?) joskus pääsisi haasteistaan yli kasvun myötä (en tiedä pääseekö).
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Kuvaa ja vie lääkäriin.
Onko isä samanlainen?
Lapsi on jo psykiatrisen poliklinikan asiakkaana. Ja olen kuvannut.
No isällä on lapsuudessa ollut samankaltaisia ongelmia, mutta ihan työssäkäyvä, raitis ihminen on. Ja lapsi kyllä käy isällä, mutta isä asuu kaukana.
Onko kaikki mahdolliset tutkimukset tehty? Onko lapsella diagnoosi ja millaista hoitoa saa?
Voithan tehdä lapsestasi lastensuojeluilmoituksen, jos se jotain auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikki mahdolliset tutkimukset tehty? Onko lapsella diagnoosi ja millaista hoitoa saa?
Ei ole tehty. Autismitutkimukset tehdään ehkä myöhemmin jos ongelmat jatkuu. Diagnoosit on määrittelemätön tunne-elämän häiriö ja kielenkehityksen häiriö. Saa puheterapiaa, ei muuta. Koulussa erit.tuki.
Eihän lapsi sijoituksessa mihinkään katoa. Kyllähän heillä kotilomat pyörivät. Moni käy viikonloppuisin kotona.
Kannattaa miettiä, mikä on juuri teidän perheelle paras ratkaisu. Älä ap missään tapauksessa tunne minkäänlaista syyllisyyttä tai huonoa omaatuntoa, jos ratkaisu on lapsen sijoitus. Sehän voi jopa pelastaa teidän perheen ja myöhemmin suhteenne voi olla tosi hyvä.
Puhun omasta kokemuksesta, mun lapsi oli kymmen vuotias kun sijoitettiin. Meidän perhe pelastui ja meillä on nyt hyvät välit.
Kuvaa ja vie lääkäriin.
Onko isä samanlainen?