MARRAMURUT VIIKKO 33

Pitää vissiin jättää puumerkkiä tänne että elossa ollaan:D



kiva kuulla riesastaki pitkästä aikaa:)



Täällä kaks välvottua vuorokautta takana, vauva ei ole vielä ees syntyny niin valvottaa jo nyt näin..supistelee ja vauva melskaa ja pissattaa, selkää särkee ja nibuset on ihan sairaan kipiät!ihan hirveetä tämä tällanen raskaana oleminen!ku pitäis tuon esikoisen kans jaksaa sitte päivällä mutta nyt on jaksamiset aika tiukilla..onneks en ole yksin kokoaikaa..



Neuvolalääkärillä akikki ok, sf mitta 26cm ja paineet hyvät, proteiinia pissassa vieläki mutta ei haittaa ja öö mitäs muuta.. ei kai mitään..



mutta nyt ei jaksa kirjoittaa enenmpää.. joten moido..



simppu rv 28+0

Neuvolakäynti takana ja kaikki ok. Oli kyl ihana lääkäri :) Sf 28cm, hb 126, syke 145. Kohdunsuu ei onneksi ole auennut enenpää ja kaulakin 2cm joten kaikki ok sielläkin. Supistukset vaan kiusaa :(



Aamulla olin myös sokerirasituksessa ja pitäisi vastauksetkin tulla tänään.



Joko muilla on häpyluu kipeenä? Nivuset naksuu välilllä ja häpyluu tosi kipeä jos istuu pidempään. Että kiva tuo sf-mitan mittaaminen neuvolassa..



Tällaista tänne lyhyesti.



AIHA rv 26+4

AIHA: ootko sä saikulla sit nyt? Mulla nääs supistellu tosi paljon koko ajan ja nyt kohdunsuu viimeisessä neuvolalekurin tsekkauksessa auki 1,5 cm ja kaulaa käsimittauksella alle 2 cm, mut äitiyspolin lääkäri totesi et vain ulkosuu on avoin ja kaulaa jäljellä reippaasti. Neuvolalääkäri kirjasi, että kohdunsuu pehmentynyt, mutta äitiyspolilla tää toinen lääkäri taas sanoi, että ei hänen mielestään "juurikaan" ole ja merkkasi papereihin "kiinteä". Pikkusen ihmetyttää tuo tulkinta "juurikaan" ja muutenkin, että pitäisikö nyt levätä vai ei... Eli en oo saikulla. Järki sanoisi, että näillä viikoilla pitäisi kuitenkin yrittää kaikin keinoin, ettei ainakaan enempää tilanne muuttuisi. Ota näistä lääkäreistä selvää... Erityisesti vähän häiritsee, myös esikoisen aikaan, että erityisesti mieslääkäreiden suhtautuminen on jotenkin ylimielistä. Miksköhän? Kiirehän niillä on jne. mutta...



Muuten täällä ok, mukula pyörii öisin erityisen vilkkaasti. Närästys iskenyt kuvioihin ja rennietä kuluu.



Ai niin, joku taisi kysellä miten kumppani on suhtautunut odotukseen. Meillä ok, odottaa toki ja jne. mutta aika omalla painollaan tässä mennään. En ole juuri asiaan itse asiassa kiinnittänyt huomiota. En ite tykkää mistään erityisnumeron tekemisestä ja hössöttämisestä ja yhden asian ympärillä pyörimisestä, joten en tiiä miten joku toinen samassa tilanteessa asian kokisi. Sanoisin, että siis tosi normaali tilanne ja suhtautuminen meillä, joten tilanne balanssissa :-)



Sateisen päivän jatkoja!



Sirilii rv27+4

Koitetaas taas, jossei lähtis viesti taivaan tuuliin...



Joku kyseli miehen suhtautumisesta odotusasiaan. Mulla on niin "proosallinen" äijä, ettei se paljon kyllä hösellä, hyvä jos muistaa että oon raskaana, vaikkakin tämä valaankokoinen olemukseni luulisi olevan hyvä muistuttaja... Joskus kyllä herkkinä hetkinä kaipaisi, että hiukan enemmän huomioitaisiin ja saisi ees vähän spesiaal triitmenttiä, mutta koska tunnen siippani, en moista edes odottanut. Plussatestin tehtyänikin kommentti oli, että "Voi ei, nyt se kohellus taas alkaa." Että näin romanttisia.



Nimikin on meillä jo valmiina. Meillä kun ei kuuluta kirkkoon eikä pidetä ristiäisiä, niin ollaan otettu semmoinen tapa, että vauva nimetään jo ennen syntymää ja siittä saakka sitä kutsutaan koko ajan omalla nimellään ihan julkisesti. Kävin nyt siellä tyyriissä 4d-ultrassa - tyttöä odotellaan. Siellä tohkasi omiaan, ihan oli vauvan näköinen, 30 senttiä pitkä ja reilu 600 g. Oli se kyllä aika jännä kokemus. Tyttö haukotteli, imi peukaloaan ja liikkui virkeästi - tosin tuo etuistukka vaimentaa niitä liikkeitä aika tehokkaasti.



Työt alkoivat, 8 viikkoa olis nyt sitten töitä. Väsyttää kyllä vimmatusti kun kotio pääsee, mutta eiköhän se tästä.



Neuvolassa viime viikolla sama vanha virsi - kaikki muuten ok, mutta painoa tulee liikaa. Sf mitattiin ekaa kertaa, 22 cm. Äitiyspakkaus jää nyt sitten hankkimatta, otetaan se raha, kun kerran vanhojakin kamoja on tallella.



Vointeja kaikille



Meku

rv 24+3

Olen saikulla äippäloman alkuun asti. Lepoa ovat lekurit käskeneet. Mulla kans kohdusuu (ulkoa) ollut sormelle auki. Varmin kait tuo kaulan mitta on ultralla mitattuna. Lääkäreissä kun on eroja.



Outoa kyllä etteivät saikulle laittaneet. Ei näillä viikoilla viitsis kyllä ruveta synnyttämään.



Tsemppiä!



AIHA

Voi, kun pääsis kohta nukkumaan. Viime yö meni ihan ketuilleen, kun esikko valvo vissiin pari-kolme tuntia, ja enhän mäkään saanu nukuttua... Vaikka hän ei siis mitään palvelua tarvitse, mutta mä en vaan saa nukuttuu jos toinen valvoo. Joten ei kauheen montaa tuntia tullu nukuttua, kun täyty herätä jo klo 5 että kerkes töihin puol seiskaan...



Meillä meni nyt sitten talo myyntiin ja toivotaan todella että menis nopeeta... Sais alkaa sitten kunnolla kattomaan omaa asuntoa tuolta työpaikkojen/sukulaisten ja läheisten läheltä. Huomenna näkyy sitten netissä...



Mua ahdistaa tää maha jo ihan hirveesti! Musta tuntuu kanssa että oon valas! Ja maha on koko ajan tiellä töissä, siellä kun ei oikein voi olla menemättä lattialle tai olla pukematta/riisumatta lapsia... No, ehkä tää tästä, enää ei oo kuin vajaa 5viikkoo töitä, ja sitten jään pitämään lomia joiden jälkeen jäänkin sitten äippälomalle! Mulla alko selkä kipeytymään viime viikolla, ja on se vieläkin aikas kipee, mutta tilasin sellatteen tukivyön ja oon kyllä tän päivän perusteella (eilen sain sen) TOSI tyytyväinen siihen! Vaikkei se selkäkipua pois vienytkään...



Ja kaikille teille jotka ootte jo saikulla niin paljon tsemppiä! Se on toisaalta ihanaa aikaa, mutta toisaalta välillä saattaapi tulla aika pitkäksi. Mä olin esikosta saikulla rv26+ kävin kyllä yhen viikon tekemässä välissä, mutta ei tuntunut hyvältä, joten sain ihan neuvolanlääkäriltä soittamalla saikkuu loppuajan! Kävin rv27+ polilla ja siellä lääkäri sano suoraan "Ei sitä kannata jäädä kotiin makaamaan ja tänne sitä vaan tultiin hakemaan sairaslomaa, kirjoitan nyt sitten YHDEN viikon!!!" Ensin ei ois antanu ollenkaan, mutta kun kysyin, ettenkö vois saada, kun oon ryhmiksessä töissä, niin tuossa oli kommentti! Mutta onneksi meillä on täällä niin ihana neuvolatäti + lääkäri, että kun soitin sinne, niin sanoivat että soitto riittää kun siltä alkaa tuntumaan!!!



Puolison suhtautumisesta... Hmmm. Meillä mies taitaa olla kanssa pikkasen innostuneempi tästä tulokkaasta kuin esikosta, jos vaan voi olla mahollista! Mies on ollu kyllä niin ihanan ajattelevainen ja rakastavainen koko tän ajan, ei vois paremmin mennä! Niisk! (ne hormoonit, ne hormoonit!)



Riesan perheessä oli koettu iloinen perhetapahtuma, onnittelut siitä! Ja kyllä teillä riittää menoa ja meininkiä! Kun musta tuntuu että tuo yhenkin koiran kanssa on riittävästi tekemistä, ja siltikin huono omatunto vaivaa, ettei jää tarpeeksi aikaa sille!



Nimistä, meillä ei oo vielä oikeestaan minkäännäköistä havaintoo sen paremmin nimistä kuin kummeistakaan, ehkä ne tässä jossain vaiheessa selvinnee... Tai ainakin syytä olis! Ja onneksi tässä on vielä aikaa...



Kuinka moni on jo alkanut laittamaan tavaroita valmiiksi vauvaa varten? Meillä ei oo mitään laitettu vielä valmiiksi! Esikkoa ootellessa alkoi jo tässä vaiheessa olemaan KAIKKI valmiina, muistaakseni turvakaukalo oli ainoo joka puuttu!



Mutta nyt ei muuta, täytyy alkaa laittamaan esikkoa nukkumaan, kiukkuu tuolla sen verran paljon!



napero ja eemeli 25+1(kai?)

lääkärineuvolassa käyty, kaikki oikein hyvin. Rauhallissykkeinen kaveri on edelleen, 119 tällä kertaa. Kellotteli siellä kuin kehdossa, selkä alaspäin ja tassut kohti palleaa.. Kohdunkaula kiinteä ja 3 cm, kohdunsuu kiinni. SF-mitta mulla on kaikkien käyrien alapuolella, 21 cm tänään, mutta ei tuntunut lääkäriä huolettavan yhtään. Lapsiveden määrä normaali ja istukkavirtaus hyvä.



Soitin kotiin päästyäni Naistenklinikalle tutustumiskäynnin varausta ja tässä yhteydessä sitten rupesivat käkisemään, että ei heillä kyllä ole tapana että voisi olla enemmän kuin yksi tukihenkilö mukana synnytyksessä. Mikä siis tarkoittaisi sitä, että koska vaimoni otan mukaan vaikka mikä olis, niin lapsen isä ei pääsisi mukaan. Kätilöopistolla ei ollut mitään ongelmaa kun esikoinen syntyi, sekä minä että isä oltiin mukana sekä tutustumiskäynnillä että koko synnytyksen ajan ja isä leikkasi napanuorankin. Olin jo vähällä ilmoittaa, että vaihdetaan synnytyssairaalaa, mutta saliin soitettuaan ajanvaraaja palasi asiaan ja totesi myrtyneesti, että kyllä se nyt sitten käy että tulette kaikki kolme, jos se nyt on joku kynnyskysymys..



Mä ymmärrän kyllä periaatteellisesti sen, että koko sukua ei haluta paikalle synnytyksiin ja että tilanne voi olla sen verran hektinen ettei siellä voikaan olla hillitöntä määrää väkeä, mutta me ollaan kaikki kolme tulossa vanhemmiksi tälle lapselle ja musta on sekä symbolisesti että ihan konkreettisestikin tärkeää vanhemmuussuhteen alkamiselle, että saa mahdollisuuksien mukaan nähdä ja kokea lapsensa syntymähetken... Sitten on eri asia jos ei syystä tai toisesta pääse tai ehdi paikalle tai jos joku kokee ettei halua sinne tulla, tai jos tulee jotain komplikaatioita niin toki sitten pitää ensisijaisesti olla lääkäreillä työrauha, mutta normaali(hko)ssa tilanteessa mahdollisuus mukana olemiseen pitää mun mielestä vanhemmilla olla, silloinkin kun vanhempia on alusta asti enemmän kuin kaksi. No, hyvä että onnistuu näin päin tällä kertaa..



Siipan suhtautumisesta: me ollaan vaimon kanssa niin eri luonteisia, että meidän suhtautumistavat myös raskauteen, niin omaan kuin kumppanin, on hyvin erilaisia. Mä oon innoissani ja hössötän ja vouhotan (enemmän itse asiassa esikoisen kohdalla, joka siis oli vaimon mahassa, nyt oon ollu melko lunki tämän kanssa), vaimo taas on rationaalisempi ja keskittyy hankintoihin ja terveydellisiin puoliin, ja mun hyvinvoinnista huolehtimiseen hyvin konkreettisella tavalla: "oletko nyt syönyt tarpeeksi, muistathan juoda riittävästi vettä, eikö sun kohta jo pitäisi lopettaa toi pyöräily..."



Siinä missä mä esikoisen kohdalla olin koko ajan kuuntelemassa mahaa jonkun talouspaperipötkylän kanssa, vaimo ei osoita kovinkaan suurta mielenkiintoa itse mahaa kohtaan. Mikä on sinänsä ihan virkistävää, kiva kun joku keskittyy ihan vaan minuun henkilönä, off maha.. ;-)



Onnea Riesalle uudesta pennusta, on ne ötökät sitten ihastuttavia! Eikö Toyt oo sellaisia kämmenen päälle mahtuvia suunnilleen? Minkä kokoisia ne sitten on pentuna? Peukalon?



Lepoa ja rauhaa kaikille jotka ovat tai joiden pitäisi olla (vink vink Sirilii..) sairaslomalla ja levätä!



-zel & z 28+5

Zel: no johan oli suhtautuminen mielenkiintoista naikkarilla. Käsitys perheestä on siis per...eestä. Hyvä sentään, että myöntyivät, mutta kohtalaisen alentavaa, että ei suorilta tajuta tilannetta. Ja samaan aikaan puhutaan varhaisen vuorovaikutuksen merkityksestä. Ettäkö kynnyskysymys... No eikös se ole ihan peruskysymys?



Soittelin tänään terkkarille lääkärikäyntihämmennyksen jälkeen . Sanoi hänkin, että ei todellakaan asiaa töihin enää ja sanoi että laittaa mut neuvolalääkärille heti, et kirjoittais äippälomaan asti saikkua. Eli lääkäriin taas huomenna. Sairaslomasta itsessään viis, mut eniten on ikävä tunne sinänsä tää hiipivä pelko, että lapsonen oikeasti syntyy ennen aikojaan. Miten täs nyt töihin voiskaan keskittyä...



plääh... noh, eiköhän tässä kärvistellä vielä rv 42 +



Ai niin, nimi on päätetty - tai ainakin melkein. Ja sukupuolikin tiedetään, mutta se on sitten salaisuus ;-)



Sirilii 27+5

Kaveri käski seuraavalla kerralla vastata että "joo, on se kynnyskysymys, kieltäydyn synnyttämästä jos ei kaikki saada olla läsnä". Siippa puolestaan ehdotti että ilmoitetaan niille että jos meitä kerran saa tulla vain kaksi niin ajateltiin, että vaimo ja lapsen isä tulis sinne ja mä jäisin kotiin vahtimaan esikoista. Soitelkaa sitten jos teistä tuntuu, että itse synnyttäjäkin saisi tulla paikalle.. B-)



No, huumori sikseen. Hyvä että Sirilii saat sairaslomaa. Toivottavasti nuo supistelut rauhoittuu levolla. Ja onhan niitä sitten radikaalimpiakin keinoja estää junioria saapumasta maailmaan hirveästi etuajassa. Kärsivällisyyttä vaan sitten siihen lepäämiseen, jos sitä pitää tehdä vielä kolme kuukautta niin käy varmasti hermon päälle. Aletaanko koota kirjalistaa, jota mies saa alkaa rahdata sulle kirjastosta? ;-)

Riesale tosiaan onnittelut niistä pentusista:Dihania ne toyt on, ja pieniä:D



Viimeksi ku kirjotin niin oli hiukka huono päivä, ei tämä päivä sen aprempi ole mutta ei niin ota aivoon:D



Maanantaina siis oli neuvolalääkäri ja siellä kaikki ok, oon saattanu jo kertoaki mutta samapa tuo, sf mitte 26cm jne ja eilen oli äippäpolin aika ja sielläkin kaikki ok, totes vaan että veri jota välillä tiputtaa niin tulee varmastikin kohdunkaulakanavasta ja kurottelut ym kielsi ku napanuora on ihan kaulalla, ei mitään hätää ollu sen suhteen mutta ku esikollaki oli niin mainitti nyt vain..mullaki tuo kohdunsuu lyhenee ja pitenee, superkroppa vissiin, no pehmeähkö,raottaa sormelle ja kiinni ja kiinteä ja on lyhentyny ja ei ole lyhentyny!ihan kummallista..Kipeitä suppareita ei tuu niin kauheesti enää mutta harkkareita sitäki enenmmän!mut ei mitään, ei haittaa vaikka alkais jo pehmeneen paikat..



painoarvio olli kilon verran,tai vähän alle, hyvin vauva kasvaa, alakäyrillä kuten esikoinenki mutta hyvä niin, josko olis sitte suht samankokoinen ku esikoinen,kolmenkilon luokkaa..niin ja kaikki muutenki hyvin siellä ä-polilla!kolmen vk:n päähän uus aika ku kuulemma näin vähän viikkoja niin pitää tarkistella tiheesti ja neuvolaki mulla jo vaihtunu silleen että on kahen vk:n välein..



Mustaki on tyhmää ku sinne saliin ei sais kolmas henkilö tulla, mullaki ihan satavarmasti mies pyörtyy niin olis kiva ku sais edes sitte tarvittaessa jonku toisn siihen mukaan..mutta hieno juttu että saitte tahtonne läpi zel!



Siriliille nyt kovasti jaksamista ja tsemppiä ja pidetään kaikki peukut pystyssä että vauveli siellä pysyis ainaki lokakuun alkuun asti!otahan ihan superrauhallisesti..



Neljäs melkeen kokonaan valvottu yö takana ja alkaa olla jo aika heikko olo, toissa yönä sain sentään muutaman tunnin nukuttua mutta viiem yönä ei sen vertaakaan mulle unta suotu..kamomilla teetä kokeilen josko se auttais jotain!ku ei minkäänlaista unilääkettä saa syyä!!kyllä tässä alkaa kohta pyöriin päässä kaikkea kauheita ajatuksia!ku ei tämä raskaana oleminen ole mulle ainakaan mitenkään mukavaa aikaa..Mies yrittää kovasti olla tukena ja haluaa yöllä lohduttaa mutta enhän mie kehtaa sitä herättää yöllä tai pitää hereillä,riittää ku yks valvoo,pitää toisen olla jaksavainen täällä kotosalla sitte..



mutta joo nyt on taas pitkät rimpsut kirjoitettu, lähen katsoon telkkaria..



simppu rv 28+2

Riesalle onnitteluja täältäkin pennuista!



Alkaa olee tuo kävely nykyään vähän tuskaisaa kun nivuset kipeenä. Ja sitten kun istuu vähän kauemmin niin hyvä että pystyy kävelemään. Eilen sitten kuitenkin kävelin töihin, matkaa 3km. Muuten oli ihan hyvä kävellä jos ei olisi supistellut. Onko normaalia että supistelee silloin kun kävelee niin melkein koko sen liikkumisen ajan? Ei oo kipeitä mutta tuntuu ilkeeltä kun vatsa on kova ja vähän pistelee.



Vauveli on ollu viimeaikoina tosi liikkuvainen. Sillä tais eilen olla jakapallo harkat kun vähän väliä potki ties minne. Nyt taitaa olla vähän samaa. Ja tosi usein on masussa poikittain. Joko niin että sen pää on mun navassa kiinni tai sitten jommalla kummalla sivulla. Tuntuu kieltämättä vähän ilkeältä. Onhan se nyt hyvä remuta kun tilaakin on.



Seuraava neuvola on 25.pvä ja sen jälkeen ruvetään myökin käymään siellä 2 viikon välein. Saa nähä miten on arvot ja jutut kohillaan. Viimeksi oli kaikki ok. Vähäisestä painonnousutakaan ei ole ollut mitään kommentoitavaa. Mulla oli viime neuvolaan mennessä koko raskauden aikana paino noussut 2,9kg. Kyllähän niitä grammoja sitten viimisillä viikoilla tulee ihan eri tahtiin.



Mä alotan maanantaina työt paperin pakkaajana, tuon keikkahommien lisäksi. Saa nähä mitä kroppa tykkää päivittäisestä 8 tunnin työpäivistä. Työ on 3-vuorotyötä. Tuleva pomo kun ei tiedä että ole raskaana, mutta tämä olikin vain määräaikainen työ. Näkee hänen suhtautumisensa sitten maanantaina. Ja jos sorsimaan rupeevat niin kyllä otan PAMiin yhteyttä.



Eilen mietiskelin että kun nyt on elokuu puoleesa välissä (jo!) niin tarkottaa sitä että enää 2,5 kuukautta niin tässä ollaan kolmihenkinen perhe. Mä oon kiusannut miestä sillä että pääseekö se vielä tänä vuona viettämään isäinpäivää. Mulla kun on la 4.11 ja isäinpäivä on 9.11.



Vauvalle on vaatteita paljon ja vähän päälle, turvakaukalo, pinnis, matkasänky, hoitopöytä, 2 tuttia ja tuttiketju ja 5 tuttipulloa (varmuuden vuoksi) hankittuna. Noita pieniä tilpehööriä en oo vielä ostanu. Ja kaikkein vaikein valinta on ne VAUNUT! Mielellään isopöyöräiset, kovalla kantokopalla ja ilmakennopyörillä. Ja tilaako ne netistä vai käykö liikkestä ostamassa? Siinäpä vasta pulma. Ne jotka meinaa ostaa vaunut, ootteko jo ostaneet, mistä ja minkälaiset? Josko se auttais meitäkin päättämään.



crabu-87 Hertta 28+3



Viel viikko ja neljä päivää niin on pyöreet 30, siis viikkoja, ei vuosia ;)

Zel: hyvä että piditti päänne ja kolmas vanhempi pääsee myäs synnytykseen mukaan! Oikeesti on niin että omista oikeuksistaan pitää pitää kiinni!



Toissaalta on kiva etten ole anoa joka ei enää töihin mene ennen äippälomaa. Tuntui että mä oon joku ihmeen harvinaisuus kun ei kroppa kestä töissä oloa. Soitin aamulla neuvolaan, kun kipuilut on vaan pahentunut ke käynin jälkeen. Pissa viljeky oli ollut puhdas, niin th kirjoitti lähetteen äippäpolille ja lähdin sitten sinne. Oli mukava kun lääkäri (mies) otti kivut todesta ja huomashan se kätilön kanssa että kävelykin tekee kipeetä. Kätilön piti myös auttaa mut siitä pöydältä ylös, kun en yksin päässyt. En tajunnut pyytää diagnoosin nimea ylös, kun puhui koko ajan lääkärin kieltä. Mutta mielestäni sama asia kun löysä lantio (siis ei ole sama asia kuin normaalit liitoskivut). Mulla siis löystyy lantio ym paikat. Sitä lääkäri ihmetteli miksi näin aikaisin ja miksi mä oon näin huonossa kunnossa jo tässä vaiheessa. Mutta ei tälle mitään voi. Olo alkaa helpottamaan pari viikkoa synnytyksen jälkee. Kipuihin ei auta särkylääkkeet, yöks otan tupla annoksen panadolia että vähän yöt ois helpompia. Sairaslomaa mulla on vielä ensi viikko ja gyne sanoi että sitten neuvolalääkäri voi kirjoittaa suoraan tällä diagnoosilla äitiyslomaan asti saikkua, koska tilanteeni ei parane pahenee vaan...

Se oli hyvä uutinen että kohdunkaula oli ultralla mitattuna 4cm, joten maanantain lääkärin käsin mittaus 2cm oli väärä. Se olis puuttunutkin että vauvallakin olis ollut hätä.



Pitäiskö meidän tehdä listaa miten me sairaslomalaiset saadaan aikamme kulumaan? Mulla esikoiset ovat eskarissa 4-6 tuntia päivässä. Yritän sinä aikana saada pyykkiä pestyä ja astiakonetta tyhjentää ja käyttää. Hirveesti en pysty liikkumaan sisälläkään, joten hidasta mun touhu on. Dvd oon kahlinut läpi, kirjastossa pitäis ensi viikolla käydä kylläkin... Ja lasten vaatekaapit siivota kun kesän aikana on mennyt vaatteita pieniksi... Mutta ei sitä kunto kestä päivälle paljoa.



ellenlelli ja rv 26+4

että tsempit vaan kaikille raihnasille jne:Ditelläki kävely on hankalaa ja mistä tahansa ylös nousu on hankalaa, mies avustaa jokaikinen kerta..aivan hullua ku ei esikoisen aikana ollu missään vaiheessa ollu näin vaikeaa,aivanku kymmenen lasta odottais:D



Ja tiättekö hokasin tuossa että esikoisen odotus aikana mulla oli istukka etuseinämässä, en ole tätä ennen sitä tienny, olen luullu että on ollu takana:Dno liikkeet tuntu kuitenki jo rv 16 ja siksi en edes ajatellu että olis sellanen:D



Mies on siellä työjutussa ja poika on papalla..joten mamma on ihan yssin..nyyhk.:(.en ole mikään yksin olija, itku tuli ku mies lähti..no äiti sitte sotti ja tulee käymään siskontytön kans tuossa puolen tunnin päästä:)jotaki seuraa o sitte ainaki vähän aikaa..



Mulla kans sitä liikkuessa supistelua, lekuri ainaki sano että on normaalia joten en huolesu..



mutta nyt soi ovi kello..moiks

Täällä oli jo yksi Marraksienpino piilossa...

töitä töitä siis, ja huomenna ja torstaina etätöitä kotona kun huomenna tulee pesukonekuljetus ja ukkelit (?tai akkelit?) vie samalla vanhan koneen pois, ja torstaina on keskellä päivää lääkäri ihan meidän lähellä. On tässä akateemisessa vapaudessa hyvätkin puolensa...



Tervetuloa joukkoon Necsu! Aika hurja homma että voi noinkin paljon heittää la ihan yhtäkkiä.. Mutta mikäpä siinä, kun juniori kerta voi hyvin ja hommat pelaa. Kyllä mullekin kelpais että joku tulis vähentämään tästä odotusajasta pari kuukautta, olettaen että se ei tarkoittaisi esim. kaks kuukautta ennenaikaista synnytystä..



Mulla on alkanut maha painaa ikävästi työtuolissa istuessa, on vähän tukala olo välillä. Mutta en vielä valita, pakko vaan vähän kohentaa ryhtiä. Joogaope ois iloinen. :-)



Nonna2 kyseli nimistä, meillä on kanssa kovat spekulaatiot menossa. Mutsilta tulee päivittäin useita ehdotuksia sisältäviä viestejä ja mekin kyllä pohdiskellaan kovasti. Meillä on kaksikielinen ja kolmivanhempainen perhe, jonka esikoisella on nelitavuinen kansainvälisestikin toimiva nimi joka sopii täydellisesi hänen sukunimeensä, joten jostain pitäis nyt löytää vastaavalla tavalla kansainvälinen (ei kuitenkaan onneks tartte olla yhtä pitkä) ja vastaavalla tavalla sukunimeen sopiva kahdella eri kielellä toimiva nimi, joka ei olis myöskään pohjoismaiden ulkopuolella täysin käsittämätön.. Ja joka vielä kävis kaikkien kolmen vanhemman makuun jollain tavalla. -huoks-



No, esikoisenkin nimi löytyi lopulta melko helposti kun istuttiin alas siitä päättämään, vielä on siis toivoa.. ;-)



Mitäs muille kuuluu?



-zel & z, 28+3

Nacsu : aika jännä juttu että raskaus voi piilossa niin pitkään. Niin sitä raskaudet osaavat olla erilaisia jokaisilla.



Omaan napaan sen verran, että sain sairaslomaan jatkoa 2 viikkoa, sit on neuvolalääkäri. Tuntuu vaan ettei musta töihin ole. Sisätutkimuksen nyt lääkäri teki, kohdunsuu oli kinni mutta kaula oli lyhentynyt 2cm. Vaarallista?

Muutenkin pitää ottaa iisisti kun kivut ei anna periksi liikkua. Kävin sit samalla reissulla apuvälinelainaamosta (tavallaan työkaveri) hakemassa 2 liukulakanaa. Jos helpottais yöllisiä kääntymisiä. Pitää vaan jotenkin kehitellä parisänkyyn se, ajattelin hakaneuloilla laittaa kiinni lakanaan keskeltä sänkyä. En tiedä auttaako. Vanhuksilla kun niitä käytetään niin pääsääntöisesti kaikilla on 1 hengen sänky. Mietin että varmaan jossain vaiheessa pitää käydä myös sukanvetolaitekin lainaan. ;) On nyt jo hankalaa pujotella sukkia. Kohta sit mä oon kuin joku mummo apuvälineitten kanssa. Kätevää olis kans se ns portatiivi sängynviereen, mutta mies ei saata tykätä. :p



Muuten, heitämpä tähän kysymyksen teille. Että miten puolisonne ovat suhtautuneet raskauteen? Miten vauvan odotus näkyy puolisossanne? Ajattelin tälläistä kysyä että ajatellaan toistakin osapuolta oman navan lisäksi.



Meille tämä on toinen raskaus ja verraten edelliseen niin miehen odotus on ollut ihan erilaista. Vaikka ensimmäinenkin raskaus oli suuniteltu, niin silti siinä mies tais olla hieman paniikissa ja eksyksissä. Mutta tässä raskaudessä hän on ollut ihan 100% läsnä. Ja osaa ottaa iisisti jos hormonit heittää häränpyllyä (jota on nykyään harvoin onneksi). Lisäksi on huolehtivaisempi ja huolissaan musta ja vauvasta. Varmaan sekin tekee kun tietää että mahassa on oikeasti oma lapsi. Koska ei sitä äidin/isän tunnetta omaan lapseen voi tietää ennenkuin on oma lapsi, siis sitä että miten rakas se on. Nyt huomaa että miehelleni masussa oleva napero on jo nyt todella rakas. Esikoisten kanssa meni syntymän jälkeen aikaa ennen kuin isän rakkaus kunnolla puhkesi. Samoin meni kyllä äidin rakkauden kanssakin. Musta on söpöä kun mieskin ihastelee vauvan vaatteita (kaupassakin). :D Kaikenkaikkiaan tämä raskaus on ollut myös miehelleni erilainen kuin eka, itse kyllä sen näin ajattelen.

Pitkästä aikaa Pusut kuonoon kaikille!

En olekaan ehtinyt istua koneen ääressä pitkään aikaan..."kiljusen äidillä" on ollut perheessään ihan tarpeeksi tekemistä. Lomat pidetty, taloa remontoitu, ulkotyöt tehty (tuli muuten ihana piha!!!)

Niinpä niin, kesäloma miehen kanssa teki hyvää...meillä kun on ollut niin paljon vastoinkäymisiä täällä rajan toisella puolella rakkaiden sukulaisten kanssa että...toisin sanoen, meillä on toisemme ja se kaikki yhteinen, jonka jaamme keskenämme. Muutama hyvä ystävä ja siinä kaikki. Olemme joutuneet prioriteeraamaan pois kaiken turhan, myös turhat sukulaiset. (lue kaikki!) Elämä on, ja joskus se ON todella kovaa! Mutta kun kyse on omista voimavaroista ja omasta elämästä niin rajoja on pakko oppia vetämään...tulla lujaksi mutta pysyä pehmeänä...siinäpä oppia lyhyelle elämälle...



Niin, mitäs vielä. Vatsa kasvaa ja viikkoja 26 vissiin. Tänään olisi ollut neuvola, mutta soitin ja peruin sen...haluavat vertani ja minä kun en ole hevillä anna! :-)

Täällä odotellaan ihan rauhassa, tosin vähän kauhistuttaa tuon nuorimmaisen vauhti ja se että mitenkäs sitä sitten suu laitetaan marraskuussa, kun talossa on uusi kiljukaula.... Ikäero tulee nuorimmaiselle se 1 vuosi ja 7 kuukautta.

Tosin, kylläpä noita sisaruksia löytyy ihan kokonaista 4 lisää, joten vanha konkarihan tässä ollaan. Menoa piisaa.

Koira sai pentuja kaksi viikkoa sitten, 6 kappaletta. Luovutus on syys-lokakuun vaihteessa.

Toisella koiralla juoksu ja pentuja sillekin suunnitteilla.

Sitten käytiin hakemassa lauantaina Toypentu, varmasti "suomen parhaasta kennelistä", ja pennulla on ikää se 8 viikkoa. Aivan ihana musta tyttöpentu, joka ei ole näyttänyt mitään ikävöimisen merkkejä. Villi ja avoin näyttää olevan eikä pelkää mitään! Nimi puuttuu, joten huudamme pennuksi. Kiirettä piisaa!!!



Mitäs vielä, spinning harjoituksia muutaman kerran viikossa, niihinkin pitää ehtiä, kun ilma ei ole ollut niin mukava maantieajoa varten...

Tässäpä siis meidän kuulumisia. Eipä ihme että tämä rouva on saanut vaivakseen "levottomat jalat"!



Keksikääs hyvä T-kirjaimella alkava koirannimi! Meillä kun on jo Tippa ja Tollo niin mikäs tämä kolmas olisi? Tynkä? :-)



Hyvät maanantait kaikille!



Riesa ja pien'