MIKSI MONI LAPSISET PERHEET EI EHDI KYLÄILLÄ?
Mä kyllä en voi ymmärtää.Itse voisin yhden lapseni kanssa vierailla viikottain.Tykkään myös paljon soitella kännykälläni.Ja tarvin ihan yli paljon sosiaalista yhteydenpitoa.En pysty yhtä päivääkään olla ilman puheluita.Välillä väsähdän täysin syön ja nukun.Lapsi saa silloin tuijottaa kuvakirjoja ja kattoa lasten nettijuttuja.Hermostuttaa ihan kympillä ku haluaisin vaan kyläillä ja kyläillä...ja mutta muut eivät EHDI TAI JAKSA?!
Kommentit (24)
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 12:09"]
Olen ihmetellyt samaa. Minusta oli lapsiaikana ihanaa kyläillä ja saada vieraita, käydä yhdessä puistoissa ja eväsretkillä. Kaikki ei ät vaan halua, jotkut tykkäävät möllöttää mieluummin kotona. Meitä on moneksi, onneksi minulla on myös sosiaalisia kavereita.
[/quote]
Voi rakas. Ei me ainakaan vain möllötetä kotona, me käydään puistoissa ja muissa paikoissa kyllä, mutta emme muiden pikkulapsiperheiden kanssa. Pieni lapsikatras kun pitää enemmän ääntä kuin mölyapina, eikä sitä vain jaksa. Sitäpaitsi niistä kavereistaan pitää enemmän silloin kun heitä ei näe kasvattamassa omia lapsiaan.
Jotkut ei oo niin sosiaalisia, varsinkin syksy vetää ihmiset koteihinsa. Kysy saako tulla kylään.
Kun lukee tekstisi, en yhtään ihmettele että kaikilla on kiire tai ei ehdi.
Olen ihmetellyt samaa. Minusta oli lapsiaikana ihanaa kyläillä ja saada vieraita, käydä yhdessä puistoissa ja eväsretkillä. Kaikki ei ät vaan halua, jotkut tykkäävät möllöttää mieluummin kotona. Meitä on moneksi, onneksi minulla on myös sosiaalisia kavereita.
Hm. Mulle on vasta tulossa eka lapsi enkä mäkään ehdi kylillä kuin ehkä pari kertaa kuukaudessa.
Päivät duunissa, illalla lasten treenikuskauksia, kaupankäyntiä, ruoanlaittoa, siivousta, läksyapua, ehkä liikuntaa, opiskelua. Mahd vuorotyöt, rakentamista. Ei ihan irtoo aikaa kyläilyyn. AI niin, pitikö parisuhdettakin hoitaa? Suattaap tuo joskus väsyttääki..
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 11:56"]
Mä kyllä en voi ymmärtää.Itse voisin yhden lapseni kanssa vierailla viikottain.Tykkään myös paljon soitella kännykälläni.Ja tarvin ihan yli paljon sosiaalista yhteydenpitoa.En pysty yhtä päivääkään olla ilman puheluita.Välillä väsähdän täysin syön ja nukun.Lapsi saa silloin tuijottaa kuvakirjoja ja kattoa lasten nettijuttuja.Hermostuttaa ihan kympillä ku haluaisin vaan kyläillä ja kyläillä...ja mutta muut eivät EHDI TAI JAKSA?!
[/quote]
Mitä ihmettä meinaa että äiti väsähtää täysin, hän sitten syö ja nukkuu -jaa otat tirsat ja lapsi pelaa tietokonetta? :)
Jos sun on vaikea olla ilman puhelinta niin mietin että miten läsnä jaksat olla lapsellesi? Dumppaat sille tietokoneen ja menet nukkumaan? :(
Ap kuullostaa just sellaselta kamalalta ihmistyypiltä, jatkuvasti soittelee ja tunkemassa kylään. Minulla on (oli) yksi samanlainen kaveri, lopulta en jaksanut enään vastata hänelle, pari vuotta jaksoi vielä sinnikkäästi soitella/käydä ovella pimpottelemassa. Mutta tajusi onneksi lopulta jättää rauhaan.
kohtuus kaikessa!
Mieti nyt vähän itsekin. Kukaan ei kyseenalaista lapsiperheen kiireitä. Ei tarvitse enää vierailla sellaisten ihmisten luona, joiden kanssa ei halua olla tekemisissä. Lapset ovat hyvä syy mihin tahansa. On aika vaikea lähteä kyläilemään, jos lapsi voi vaikka autossa pahoin ;).
Monen lapsen kanssa se ei ole niin hauskaa. Voivat sanoa syyksi mitä vaan mutta heillä lienee mukavampaa tekemistä. Meillä on yksi läheinen monilapsinen perhe mutta eivät käy meillä ikinä eikä kyllä missään muuallakaan paitsi mummojen luona. Lapset on niin ehtiviä ja puuhakkaita että se on ihan sietämätöntä.
Meikäläiset käy töissä, on harrastuksia ja muitakin tuttuja. Sitten välillä on kiva viettää ilta kotona.
Kun on monta lasta jotka harrastaa niin viikonloputkin on monesti kisamatkoja tms niin ei sitä vaan oikeasti ehdi, varsinkaan jos puhutaan siitä että sinä soitat että nähtäiskö tänään -ja tänään on harkat niin ei ehdi, kysyt sopisko sitten perjantaina niin ei ehdi kun pitää käydä kaupassa ja mennä mummulaan. Minulle sopisi huominen mutta sinulla on juuri silloin itselläsi kiirettä.. No voi voi.
Teen 2-vuorotyötä. Viime viikolla olin töissä ma-ke, to vapaa, pe-su töissä. Tällä viikolla ma vapaa, ti-pe töitä, vapaa viikonloppu. Ens viikko ma-ke töissä, to vapaape-ma töitä, ti vapaa jne... Aamuvuoron jälkeen olen kotona neljän paikkeilla, ruuanlaittoa ja siivoamista, pyykkimistä jne. Kun on yhden päivän vapaat käydään joko isäni, äitini tai appivanhempieni luona lasten kanssa. Kun on vapaa viikonloppu haluamme nauttia perheen kesken.
Kun minulle sopisi pyytää vieraita tai kyläillä, sattuu ehkä yksi kerta kymmenestä että aikataulu sopii yhteen kavereiden kanssa, jotka myös ovat vuorotyössä. Lapset ovat nyt 3v ja 1v, kolmas syntyy kesällä... Jos sitten ehtisi oikeasti kyläilläkin kun saa olla ihan vain kotona eikä tartte svittaa aikatauluja töiden mukaan =)
Meil myös käytössä oksentelu autossa. Se riittää ain suuks ja kaikki on nii myötätuntosiikin. :D
Tässä voisi olla muutamia syitä, miksi useamman lapsen kanssa ei aina jaksa kyläillä:
1.) Pienten lasten pukeminen ja liikuttelu voi olla työlästä (riippuu tietysti lasten ikähaitarista ja vuodenajasta). Yksi kun saa vaatteet päälle, on toinen jo riisunut tai sitten on tullut kakat vaippaan jne jne.
2.) Päiväunien aikataulutus. Jos on taaperoa ja vauvaa, jotka nukkuvat päiväunet eri aikoihin, voi oikeasti olla niin, että koko ajan on joku unilla.
3.) Jos kyläpaikka on esim lapseton tai lapset ovat jo isoja, voi konttaavan vauvan tai pienen taaperon kanssa olla kaikkea muuta kuin mukavaa mennä kyläilemään (= juosta lapsen perässä koko ajan, kun mihinkään ei saa koskea ja juuri matalalla tasolla on kiellettyjä asioita jne)
4.) Arki on vain niin kiireistä, että töiden jälkeen haluaisi viettää aikaa oman perheen kesken, eikä juosta kylässä.
5.) Lasten harrastukset voivat joissakin tapauksissa viedä mehut, jolloin ylimääräiseen ei riitä aikaa tai energiaa. Etenkin jos niitä lapsia (tai harrastuksia) on enemmän.
6.) Jos energia menee päivällä lastenhoitoon (ja yöllä ei saa nukuttua vauvan takia), niin ei jaksaisi kutsua ketään kylään passattavaksi (siivousta, tarjoiltavaa jne) tai lähteä itsekään mihinkään (vrt ylemmät kohdat).
Nuo nyt tulivat mieleen. Varmasti on monta muutakin syytä, miksi monilapsiset perheet eivät aina jaksa kyläillä.
Minäkin kaipaisin kyläilyjä. Muut on vaan niin kiireisiä...:( Ehkä tämä sosiaalinen tilanne paranee joskus, ei ole edes sukua jolla käydä. Vastentahtoisesti kaikki aika menee oman ydinprrheen kanssa. Elämä ollaan jäfjestetty niin että olisi aikaa muullekin kuin pakollisille töille ja harrastuskuskauksille, mutta turhaan kun kukaan muu ei tunnu elävän näin!
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 12:26"]Minäkin kaipaisin kyläilyjä. Muut on vaan niin kiireisiä...:( Ehkä tämä sosiaalinen tilanne paranee joskus, ei ole edes sukua jolla käydä. Vastentahtoisesti kaikki aika menee oman ydinprrheen kanssa. Elämä ollaan jäfjestetty niin että olisi aikaa muullekin kuin pakollisille töille ja harrastuskuskauksille, mutta turhaan kun kukaan muu ei tunnu elävän näin!
[/quote]
Ja me emme siis todellakaan ole änkemässä kenellekään. Silloin tällöin yritetään sopia jotain, mutta yleensä niistä ei voida pitää kiinnim
Haluat kyläillä ja kyläillä ja juoruta puheliessa ksoka et jaksa olla lapsesi kanssa...? Oletko yh?
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 11:56"]
Mä kyllä en voi ymmärtää.Itse voisin yhden lapseni kanssa vierailla viikottain.Tykkään myös paljon soitella kännykälläni.Ja tarvin ihan yli paljon sosiaalista yhteydenpitoa.En pysty yhtä päivääkään olla ilman puheluita.Välillä väsähdän täysin syön ja nukun.Lapsi saa silloin tuijottaa kuvakirjoja ja kattoa lasten nettijuttuja.Hermostuttaa ihan kympillä ku haluaisin vaan kyläillä ja kyläillä...ja mutta muut eivät EHDI TAI JAKSA?!
[/quote]
Kuules nyt. Ihmiset ovat erilaisia. Minä esimerkiksi osaan kirjoittaa hieman paremmin kuin sinä. Mutten silti hämmästele miksi et ehdi tai jaksa opetella kirjoittamaan paremmin. Mulla on kaksi lasta ja päivät ovat täynnä toimintaa. On työ, kotityö, omat harrastukset ja lasten harrastukset. Harvoin ehdin ystävieni kanssa minnekään. Ja perinteisiä kahvikutsuvierailuja en voi sietää. Se aika mikä menoilta jää, kuuluu lapsille. On mukavaa jutella heidän kanssaan, käydä kävelyllä jne.
[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 12:16"]
Ap kuullostaa just sellaselta kamalalta ihmistyypiltä, jatkuvasti soittelee ja tunkemassa kylään. Minulla on (oli) yksi samanlainen kaveri, lopulta en jaksanut enään vastata hänelle, pari vuotta jaksoi vielä sinnikkäästi soitella/käydä ovella pimpottelemassa. Mutta tajusi onneksi lopulta jättää rauhaan.
kohtuus kaikessa!
[/quote]
Samoin. Hänelle oli elintärkeää, että joka viikonloppu piti olla joku kaveripariskunta lapsineen yökylässä tai sitten piti itse kyläillä joka viikonloppu. Oli tosi rasittavaa. Itse kuljen vuorotöissä, joten ne viikonloput kun on vapaata, en taatusti lähde nukkumaan kenekään sohvalle, vaan haluan olla kotona.
No kaverin mies myös kyllästyi siihen, että koskaan ei saanut olla viikonloppua rauhassa, vaan koko ajan piti olla joku kaveripariskunta yleisönä, että mimmi sai leikkiä elokuvaa omasta elämästään.
Yritä ymmärtää se tosiasia ,että mitä enemmän lapsia sitä enemmän töitä.Sekä vain vähän omaaaikaa joka vaikuttaa jaksamiseen.
Ja niinkuin joku mainitsikin ; Kaikkien ystävä ei ole kenenkään ystävä. Väkisin ei tarvitse kyläillä ja soitella.Kaikki ihmiset nauttivat eri asioista, toinen tykkää kyläillä,toisen aika kuluu liikuntahattastukseen.Vapaus on valita mistä tykkää.