Lue keskustelun säännöt.
Tuli mieleen ketjusta "Te jotka olette saaneet piiskaa"...
08.10.2014 |
Te jotka olette saaneet piiskaa, minkä ikäisiä olette nyt? Itse olen -95 vuonna syntynyt ja olen ihmetellyt kuinka ketään ainakaan kavereistani ei ole rankaistu yhtä karmealla tavalla kuin minua D: onko teille jäänyt jotakn "traumoja" kyseisestä kasvatustavasta?
Kommentit (80)
Oon synt. 1981 ja minua on lyöty risulla ja teljetty pimeään vessaan. Edelleen pelkään pimeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kanssa -95, tukistettu on, piiskausta en muista mutta lyötykin on, tai no läimitty pikemminkin mutta ei ole jäänyt traumoja, tiedän että olin aika kauhukakara :D
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 17:34"][quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 14:50"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 14:34"][quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 14:30"] Minä olisin ollut onnellinen pelkistä luunapeista tai tukkapöllyistä. Mua on 3kk vauvasta asti oma äiti hakannut ja potkinut niin, että on joutunut tikattavaksi lääkäriin. On alistettu ja syljetty päälle kun on peitelty sänkyyn. Pidetty nälässä. :( uhattu tappaa yms. Jokapäiväistä kidutusta teini ikään asti. Mun lapsuus oli jotain aivan kamalaa ja siksi mua harmittaa kuinka täällä kauhistellaan jotain pientä luunappia. Voi kun tietäsittekin kuinka paha voi oma äiti lapselleen olla!!! [/quote] Tiedätkö, minulla on aikalailla sama tausta kuin sinulla. Mutta sinulla ei ole oikeutta vähätellä sitä, että joku on saanut "vaan" luunappeja. Samalla tavalla esim. insestiä kokenut voisi vähätellä meitä, että mitä helvettiä me vingumme, kun me saimme "vaan" turpaan oikein huolella, plus vakavat uhkailut, kun hän taas on kokenut niin kamalaa kuin oman vanhemman aiheuttamaa seksuaalista hyväksikäyttöä. Pysäytä väkivalta, älä toista sitä. Älä hyväksy mitään lapseen kohdistuvaa väkivaltaa, vain sillä saa kierteen katkaistua. [/quote] Periaatteessa samaa mieltä mutta en kuitenkaan. Omien kokemuksien vuoksi en vaan pysty rinnastamaan luunappia ja silmitöntä hakkaamista toisiinsa. Ja olen kokenut myös henkistä insestiä ja sukupuolielimiin kohdistuvaa väkivaltaa. Omiin lapsiini olen kohdistunut ainoastaan kevyitä sormille näppäisyjä ja en todellakaan koe tehneeni mitään väärin. Jonkun mielestä varmasti olen nyt väkivaltainen epäkelpo äiti lapsilleni kun näin olen tehnyt ja lapseni täytyisi ottaa minulta pois. Minä taas en kutsuisi tuota edes väkivallaksi. Niin kokee ihmiset asiat eritavalla.
[/quote]
Niin. Ehkäpä sinunkin vanhempasi ovat ajatelleet, että kaikki kokemasi on "ihan vaan kevyttä".
En tosiaan voi käsittää, että tällaisen taustan kanssa joku vielä käyttää mitään fyysistä kurinpitokeinoa, tuo sinun "vähän sormille läppäisy"kin kun saattaa olla ihan mitä tahansa. Kyllä meilläkin äiti perusteli kaikkea hakkaamistaan ja potkimistaan jälkeenpäin "sellaisena nuhtelukeinona".
Ja sinä et koe tekemääsi väkivaltana, mutta entäpä lapsesi. Ei sinunkaan vanhempasi todennäköisesti kokeneet tekemäänsä väkivaltana, vaan kurinpitokeinona.
Sitä sopii miettiä.
[/quote]
Olet idiootti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 14:50"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 14:34"][quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 14:30"] Minä olisin ollut onnellinen pelkistä luunapeista tai tukkapöllyistä. Mua on 3kk vauvasta asti oma äiti hakannut ja potkinut niin, että on joutunut tikattavaksi lääkäriin. On alistettu ja syljetty päälle kun on peitelty sänkyyn. Pidetty nälässä. :( uhattu tappaa yms. Jokapäiväistä kidutusta teini ikään asti. Mun lapsuus oli jotain aivan kamalaa ja siksi mua harmittaa kuinka täällä kauhistellaan jotain pientä luunappia. Voi kun tietäsittekin kuinka paha voi oma äiti lapselleen olla!!! [/quote] Tiedätkö, minulla on aikalailla sama tausta kuin sinulla. Mutta sinulla ei ole oikeutta vähätellä sitä, että joku on saanut "vaan" luunappeja. Samalla tavalla esim. insestiä kokenut voisi vähätellä meitä, että mitä helvettiä me vingumme, kun me saimme "vaan" turpaan oikein huolella, plus vakavat uhkailut, kun hän taas on kokenut niin kamalaa kuin oman vanhemman aiheuttamaa seksuaalista hyväksikäyttöä. Pysäytä väkivalta, älä toista sitä. Älä hyväksy mitään lapseen kohdistuvaa väkivaltaa, vain sillä saa kierteen katkaistua. [/quote] Periaatteessa samaa mieltä mutta en kuitenkaan. Omien kokemuksien vuoksi en vaan pysty rinnastamaan luunappia ja silmitöntä hakkaamista toisiinsa. Ja olen kokenut myös henkistä insestiä ja sukupuolielimiin kohdistuvaa väkivaltaa. Omiin lapsiini olen kohdistunut ainoastaan kevyitä sormille näppäisyjä ja en todellakaan koe tehneeni mitään väärin. Jonkun mielestä varmasti olen nyt väkivaltainen epäkelpo äiti lapsilleni kun näin olen tehnyt ja lapseni täytyisi ottaa minulta pois. Minä taas en kutsuisi tuota edes väkivallaksi. Niin kokee ihmiset asiat eritavalla.
[/quote]
Niin. Ehkäpä sinunkin vanhempasi ovat ajatelleet, että kaikki kokemasi on "ihan vaan kevyttä".
En tosiaan voi käsittää, että tällaisen taustan kanssa joku vielä käyttää mitään fyysistä kurinpitokeinoa, tuo sinun "vähän sormille läppäisy"kin kun saattaa olla ihan mitä tahansa. Kyllä meilläkin äiti perusteli kaikkea hakkaamistaan ja potkimistaan jälkeenpäin "sellaisena nuhtelukeinona".
Ja sinä et koe tekemääsi väkivaltana, mutta entäpä lapsesi. Ei sinunkaan vanhempasi todennäköisesti kokeneet tekemäänsä väkivaltana, vaan kurinpitokeinona.
Sitä sopii miettiä.
Synt -68. Muistan ainakin kun oltiin muutettu toiselle paikakunnalle, olin jotain 5v. Äiti käski käymään naapurissa kun siellä piti olla vuosi tai pari vanhempi tyttö. Kaksi tuntia piti olla. Ei ollut tyttöä oli poika joka oli saman ikäinen. Viisivuotiaalla ajan taju ei vielä toimi tuolla tarkkuudella, palatessa oli kai kulunut jotain neljä tuntia ja isä hakkasi remmillä niin ettei tarvinnut edes ajatella istumista. Seuraavalla viikolla äiti taas käski kyläilyreissulle, palatessa iski kauhu, piileksi saunassa ja tarjosin jostain saamaani 15 markkaa siitä hyvästä etten saisi selkään. Sillä kertaa en saanut selkään, naureskelivat vain. Kolmannella viikolla kun lähtettiin kyläilemään se kauhu paluusta iski jo lähtiessä.
Nyt sitten 40 vuotta myöhemmin nyt 80-vuotias isäni keksi retostella tuolla hakkaamisella muistuttamalla tempustaan siten että kyseli miksen ollut kavereita toisen naapurin lasten kanssa. Silloin en uskaltanut edes kysyä saisiko siellä käydä, kun käskettynä menemisestäkin oli saanut selkäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
89 olen syntynyt. Pari kertaa selkääni saanut. Ei traumoja enkä kanna kaunaa, mutta silti en koskaan kurittaisi lastani fyysisesti. Mielestäni se on laiskan vanhemman keino, kun ei viitsitä kasvattaa muutoin niin turvaudutaan väkivaltaan. Olen hyvissä väleissä vanhemoieni kanssa, mutten silti pidä tapaa oikeana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä käsitä näitä juttuja että on jollain remmillä lyöty tms. miksi ihmeessä pitäis jotain kättäpidempää ottaa käyttöön kun lyö pientä lasta? Minä olen saanut "piiskaa" eli kädellä läimäytetty takapuolelle joskus (-74) eikä ole jäänyt traumoja, ja samoin olen omia lapsiani kurittanut tarpeen vaatiessa (-94 ja -09 x 2) jos mikään muu ei tehoa niin tukasta kiinni tai läimäytys. Pienelle jästipäälle ei aina muuten mene jakeluun, jos sata kertaa sanoo ja estää tekemästä pahuutta, niin kyllä se lapsi tietää mistä saa rangaistuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 18:50"]Up
[/quote]
Minä olen syntynyt 76 ja muistaakseni ruumiillinen rangaistus tuli laittomaksikin vasta 80-luvulla, mutta en todellakaan ole saanut mitään piskaa. Edes tukkapöllyä en muista. Ei ole kauaa aikaa, kun puhuttiin tätä pienessä ystäväporukassa ja ovat samaa ikäluokkaa. Yhtä oli joskus tukistettu, kukaan ei ollut saanut mitään remmiä.
Eikä ole kyllä meidän lapsiakaan tukistettu, piiskattu tmv. Ei todellakaan. Äitini, syntynyt 1949, ei hänkään ole koskaan saanut piiskaa. Veljensä oli kuulemma kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko täällä on joku vapaa nainen joka halua tulla asumaan masokistimiehen kansa ja annaa minulle usein piiskaa?Olen 55v ruotsinkielinen maanviljelijä Vaasasta!
Sain usein tuppivyöstä pienenä. Silloinkin kun menin väliin kun isäni löi äitiäni. Muistan vieläkin sen kun isäni löi äitiäni ja menin väliin. En tuntenut pelkoa vaan enemmän hätää äitini suhteen.
Koulussa en kiusannut koskaan ketään. Minua yritettiin kyllä kiusata, mutta sanoin heti, et annan selkään, jos tarve vaatii. Muuta ongelmanratkaisua en osannut. Mutta on se lapsena lyöminen jotenkin tosi vaarallista. Sellainen silmitön hakkaaminen vyöllä.. Useasti elämäni aikana on tullut tunne että meinaan hyökätä vieraan ihmisen päälle ja hakata raivoisasti nimenomaan ärsytettynä. En ole sitä tehnyt, mutta se on "pinnan alla" ja olen sitä mieltä että se on opittua käyttäytymistä. Aina olen pelottomasti mennyt toisia puolustamaan vaikka yhden kerran on uhattu puukolla.
Enkä nyt moiti sellaisia vanhempia, jotka pysyvät rauhallisina ja tietoisina kun esim. ottavat niskavilloista kiinni. Tärkeintä tietenkin, että lapset käyttäytyvät! Kauheinta on tietenkin jos lapsista tulee "mummon hakkaajia" sen vuoksi, että ei ole osattu kasvattaa ollenkaan. Mielummin tietenkin aina olis parasta, että ei tarttis käyttää minkäänlaista fyysistä kasvatusta. Ei edes sitä niskavilloista ottoa, mutta jos ei muu auta niin sit sitä. Tärkeintä on, että aikuinen pysyy rauhallisena. Eikä vihan vallassa saa tehdä mitään.
Kyllä jonkinlainen vihanhallinta kurssi olis hyvä kaikille vanhemmille.
Minun isäni lukitsi minut ulos,pakkasella, koska myöhästyin 5min kotiintulosta ja lähti itse autolla menemään, ei ollut puhelinta joten olin ulkona kovassa pakkasessa 5h keskellä metsää päällä hyvin hähän vaatetta(ohuet legginsit esim.). Muistan edelleen tunteen, kun kyyneleet jäätyi kiinni enkä jaksanut edes liikkua enää siitä kylmyydestä. "Naapuri" oli lähtenyt koiran kanssa metsään, huomasi minut ja lähes kantoi heidän kotiinsa ja soitti äidilleni( asuivat eri paikkakunnilla) joka lähti samantien järkyttyneenä minua hakemaan, sen koommin en isääni ole tavannut. Remmit tuntui silloin niiltä pienimmiltä rangaistuksilta vaikka sitäkin tuli usein isälläni enkä koskaan uskaltanut kertoa äidille. Olen syntynyt -90.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 17:58"]Uppista
[/quote]
Täällä yksi ysivitonen kanssa :D ! Ja kyllä vaan iskä löi kämmenellä pakaroille takan edessä ruskealla nahkapallilla istuen. Ja välillä ku kiukutteli ruokapöydässä tai nauratti veljeä, joutu syömään jääkylmällä vintin portaalla oven ollessa lukossa, ja peloteltiin rotilla mitkä tulee syömään koko lapsen, jos ei syö nopeasti.
19 jatkaa - kavahdan edelleen kovaa huutoa ja sisällä kiehuu, jos joku huutaa tai uhkaa lasta. Tai koskee edes turhan lujaa. Ajattelin sen olevan normaalia, ton piiskaamisen ja vintillä syömisen, mutta eipä se maailmaa juuri mullistanut, ku kuulin ettei se ole niin okei ku annettiin uskoa.
Vastauksiaaa kiitos :)