Mies ulkomaille töihin, avovaimo lapsen kanssa kotiäidiksi, olenko ihan tyhmä?
Tarvitsisin näkemyksiä siitä, millainen tulojen jakautumiseen liittyvä sopimus pitäisi seuraavanlaisessa tilanteessa tehdä puolisoiden välillä:
- avopuolisot, joilla pieni lapsi
- mies lähtee ulkomaille noin vuodeksi töihin, ei lomia tiedossa
=> nainen luopuu omasta työstään, jotta lapsi näkisi isäänsä, lähtee ulkomaille mukaan
- miehen palkka menee miehelle itselleen
- mies maksaa vuokran ja yhteiset ruoka- ym. päivittäiskulut
- mies ohjaa yhteiselle tilille pienen osan palkastaan, jotta nainenkin pystyy hoitamaan päivittäisasioita
Olen tilanteessa, jossa olen aluksi suostunut tähän järjestelyyn (olen se nainen...), mutta aloin nyt miettiä, että kun kerran luovuin omista suht. isoista palkkatuloistani miehen työn vuoksi, niin voisiko ajatella, että miehen tulot olisivat yhteisessä käytössä, tai että hän peräti ohjaisi omalle tililleni jonkiinlaista " palkkaa" . En saa palkkatuloja, eläke ei kerry, ja työstä pois oleminen vaikuttaa negatiivisesti mahdollisiin tuleviin äitiys/vanhempain/sairauspäivärahoihin, urasta puhumattakaan.
Emme ole naimisissa, enkä tiedä, onko mies halukas menemäänkään. Nyt on vähän sellainen fiilis, että olen kotiapulaisena ja lastenhoitajana ruokapalkalla.
Kommentit (36)
eli rahat yhteiselle tilille. Muu ei ole reilua sinua kohtaan. Pitäähän sinulla olla mahdollisuus käyttää rahaa myös itseesi eikä vain yhteiseen hyötyyn, kun et ole mikään kotiapulainen. Meillä menee rahat (molempien palkat, tuet, lapsilisä) yhteiselle tilille, kaikki on yhteistä, eikä koskaan tarvi tapella rahasta. Tosin ollaan naimisissa. Teen töitä osa-aikaisesti, lapsi 15 h viikossa hoidossa (yhteiset rahat onnistuu tietty vain, jos molemmat ns. normaaleja rahankäyttäjiä)
ilman ystäviä ja kavereita. Mies tekee taatusti pitkää päivää, ja tuskin ehtii olla lapsen kanssa paljon mitään. Yleensä tutttujen miehet on tehny käytännössä 11 tuntia tai yli, kaikkinen pakollisine iltamenoineen. Jos puhut hyvin paikallista kieltä, auttaa se paljon, esim Englantiin tai Usaan, Ranskaan kannattaa lähteä, mutta joku itä suunta ei kyllä tunnu hyvältä. Katso sen maan ulkolaisten keskustelupalstoja, ja ehkä se auttaa päätöksenteossa. Työpaikka kannattaa ehdottomasti säilyttää. Kun on kaksisteen miehen kanssa jossakin vieraassa maassa, alkaa toisen naama tympimään yleensä 3 kk, j a sitten alkaa ikävä käytös puolin ja toisin. Ja jos lähdet kirjoitatte paperin missä saat käyttöösi pakollisten menojen jälkeen saman kuin miehesi, se on teidän molempien lapsi, ja sinä et ole mikään kotiapulainen.
Pitäisin saman systeemin kuin nytkin eli rahat on tasan puoliksi. Mitään jakoa ei tehdä, mutta yhteinen tili ja molemmilla kortit.
Avovaimo kanssa
muutin miehen perässä toiselle puolen maapalloa (huom! kyseessä oli uusi suhde ja maa miehen kotimaa) ja jäin kotiäidiksi. mulla oli yksi lapsi, saimme sitten yhdessä lisääkin ;)
niin kauan kuin olin kotona, mulla oli miehen tiliin täysi käyttö-oikeus. en saanut omaa rahaa mistään. mielestäni ainoa oikea tapa-
Entä kieli?
Omasta kokemuksesta voin kertoa että jo kuukausi maassa, jossa et tunne ketään tai osaa kunnolla paikallista kieltä yksin kotona on hemmetin ahdistavaa. Kenen kanssa puhut päivällä? Entä kun tulee ahdistus? Miehesi on töissä. Minne menet kun haluat päästä kotinurkista vähän pois?
Pääsetkö paluun jälkeen takaisin omaan työpaikkaasi? Jos et niin olet kyllä hullu kun luovut hyvästä työpaikasta. Oletko miettinyt myös että avoliittoa ei monessa maassa hyvällä katsota?
Sinuna lähtisin vain jos:
- Suomen työpaikka taattu paluun jälkeen
- Saat omalle tilille rahaa kuukausittain tms)
- Sinulle on tiedossa sosiaalista ohjelmaa paikan päällä (muita vaimoja tai tuttuja)
- Osaat paikallista kieltä edes jonkin verran tai pystyt siellä yksinkin selviämään
Mieheni maksoi minulle 50% ansionmenetyksestäni, eli kaavalla (nettokuukausipalkkani-äitiyspvr tai kotihoidontuki)/2.
Toimi kun kummallakin oli suunnilleen samat nettotulot ennen lapsen syntymää. Minusta oli reilu ja sopiva systeemi kummallekin. Kaikki kulut maksettiin puoliksi, eli ruoat, asunnot, autot yms.
Puhun kyllä onneksi ko. maan (Ranska) kieltä, ja suunnitelmissa on opetella sitä lisää paikan päällä! Se onkin yksi syy miksi haluan sinne lähteä, lapsen lisäksi.
Tuttuja ei pahemmin ole, jotkut sukulaiset ja kaverit ovat kyllä puhuneet tulevansa käymään, joku heistä varmasti tuleekin...Sinänsä viihdyn ihan hyvin yksin, kun kyseessä ei ole mikään pitkä aika siis alle vuosi.
Vakituinen työpaikka onneksi pysyy Suomessa, en sentään niin tyhmä ole, että olisin irtisanoutunut; olen alalla, joka on hyvin kilpailtu, joten töitä ei tosiaankaan ole niin vaan tarjolla.
TUosta rahasta elii miehellä on ISO palkka. Kai tässä perusongelma on se, että emme ole naimisissa, hohhoijaa, nämä raha-asiat ovat aina jotenkin ikäviä. Otan mielelläni lisääkin näkemyksiä tai omakohtaisia kokemuksia, pitäisi keskustella asiasta miehen kanssa pian.
Seurusteluaikoina mies haaveili ulkomaille lähdöstä, olisi halunnut mut mukaan mutta kieltäydyin. Mentyämme naimisiin päätimme sitten lähteä, ja nyt olen kotiäitinä kaukana Suomesta ilman omia tuloja.
Meillä on yhteinen pankkitili molempien nimellä, ja mies on siitä ihana että ei koskaan tee numeroa siitä että on ainoa joka tuo rahaa perheeseen. Itse asiassa on aika perinteisesti sitä mieltä että miehen kuuluukin elättää perhe.
Joka tapauksessa muutto ulkomaille on todella rankka kokemus, käy parisuhteen päälle tosissaan. Toinen työssäkäydessään sopeutuu uuteen maahan nopeammin ja luo sosiaalista verkostoa, kotiäidillä kestää paljon kauemmin. Jos vielä raha-asiat aiheuttavat riitaa niin ei kovin hyvältä näytä.
Suosittelen että joko lähdette perheenä jolloin kaikki on yhteistä tai lähdet vasta sitten kun olet valmis etsimään työpaikan kyseisestä maasta ja olemaan siten riippumaton miehestä.
Mielestäni " loppupalkka" kuuluisi yhteiskäyttöön, kyllähän sinäkin uhraat asian hyväksi aika lailla.
Mutta lisäkysymys: entä jos jäät lapsen kanssa kotiin ja jäät työhösi, miten raha-asiat hoituisivat silloin ? lähettäisikö mies rahaa sinulle suomeen lapsen kuluihin ? jäisikö suomen asunnon kulut sinulle kokonaan " koska sinähän siinä asut" ? ei kyllä ole kovin reilulta kuulostava mies.
Itse olen ollut ulkomaankomennuksilla mukana, mutta en kyllä lähtisi avokkina!
Viimeisimmällä kerralla minä pidin kirjani Suomessa ja vain oleilin välillä lasten kanssa kohdemaassa.
Tämä on minusta perheelle ainoa vaihtoehto, oltiin sitä sitten Suomessa tai Ranskassa. Eli perhellä on yhteiset tulot, joita puolisot yhteisen hyvän eteen käyttää. Eli ensin tilistä maksetaan pakolliset menot (lainanlyhennytkset/vuokra, ruoka, puhelimet, lehdet, vakuutukset, lasten menot jne.) ja loput puolisot käyttävät yhdessä päättämällään tavalla. Molemmilla puolisoilla pitää olla oikeus samaan elintasoon, eli ts. molempien pitää saada uusia vaatteita, käydä kampaajalla/parturissa, harrastaa, syödä ulkona jne. Eli jos toisella on noihin varaa, niin pitää toisellakin olla. Jos jos ei ole varaa, niin molemmat tinkii, ei vain se joka on pienempituloinen.
Esim. aviopuolison kuollessa leski perii puolet yhteisestä
omaisuudesta ja saa eliniäkseen hallintaoikeuden perheen
yhteiseen kotiin ym., mutta avoliitossa avoleski ei peri mitään
ilman testamenttia, vaan kuolleen puolison sukulaiset voivat
ottaa itselleen kaiken omaisuuden.
Itse en olisi ikinä päivänä " lyönyt hynttyitä yhteen" ilman
avioliittoa, saati tehnyt lasta tai muuttanut ulkomaille miehen
työn perässä. Kukin tietysti tyylillään, mutta parempi miettiä
etukäteen kuin katua jälkikäteen.
oikeasti, sosiaaliturvan ja oleskeluluvan saaminen on paljon helpompaa siten. En tiedä salliiko Ranska avovaimon tulon mukaan, pitää EU-kansalaisellakin joku syy olla maassa oleskeluun
Miten jaksatkin ajatella noin rationaalisesti kaikkea, ap. Ei se kuitenkaan välttämättä mene juuri niinkuin sitä suunnittelee, se on elettävä päivä kerrallaan ja katsottava miten hommat alkaa rullaamaan. Minä en ainakaan ottaisi miehenä mukaan eukkoa, joka vaatii jo ennen koneeseen astumista puolta palkasta.
Voi olla järkevää mennä ja ottaa pieni hengähdystauko omista töistä. Kuten sanoit voit parantaa kielitaitoasi, ja kulttuurin tuntemusta. Vuoden kun olet tiedät, josko haluat takaisin omaan työhösi.
-Ilman muuta lähtisin, paitsi jos avomiehesi on aivan järjetön kitupiikki ja muutenkin on jotain ongelmia.
Toki rintaperillinen = lapsi on oikeutettu isänsä (joka on tunnustanut
isyyden) omaisuuteen, mutta avopuoliso ei ole. Avioliitossa on
toisin. Kannattaa ottaa selvää omista oikeuksistaan, ettei tarvitse
jälkikäteen ihmetellä, että miten tässä nyt näin kävi.
pantata omia tuloja vain itselleen.
Joko yksi tili tai 2 tili, jotka molempien käytössä, olkoot vaikka tilien nimet aku ja mikki, niin ei tule lapsellista kiistaa mun mun mun mun mun rahoista...
Onneksi meillä ei kukaan laske kuka on minkäkin pennin tienannut, ja kuka maksaa minkäkin laskun.
" turhia" menoja (kampaajaa, harrastuksia yms.), niin mikä tuossa mättää? Aivan tavallinen kotiäiti-asetelma. Jos et ole valmis luopumaan omista tuloistasi ja omasta itsenäisyydestäsi, sinun on jäätävä kotimaahan tai etsittävä itsellesi työ ja lapselle hoitopaikka sieltä minne muutatte.