Jos kuluttaa enemmän energiaa kuin elimistö sitä saa, lihominen on mahdotonta
Ajatus, että "ei voi mitään" lihomiselleen tai että se on "geneettistä", on täyttä höpönhöpöä. Fysiikan lait pakottavat ihmisen laihtumaan, mikäli kuluttaa enemmän energiaa kuin elimistö saa energiaa.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Ketolla tippuu eikä nälkä vaivaa.
Kaksoistutkimuksissa todettu, että kaksosten välillä voi olla jopa 2000 kcal ero ihan perusaineenvaihdunnassa (jonka pussikeittolaihduttajat sotkee vielä entisestään), joten oikeasti kukaan meistä ei tiedä kulutustasoaan.
Normaalisti toimivassa elimistössä näläntunnetta ohjaava hormonitoiminta toimii normaalisti, joten normaalipainoisuus on todennäköinen lopputulos. Stressi esim. sotkee systeemin. Lihavuus on siis seuraus isommasta ongelmasta, johon aloittajan kaltaiset autistit pitkälti liittyvät.
2000 kcal ero? Linkkaa tutkimus. Ehkä jos toiselta on amputoitu neljä raajaa ja toinen on Bull Mentulan kokoinen bodaaja.
Syön nykyään paljon vähemmän ja terveellisemmin kuin 25-vuotiaana. Painoin silloin 55kg ja söin joka viikko roskaruokaa, päivittäin karkkia jne. Nykyään painan 75kg ja jo vilkaisu pizzaan tuo kilon. Todellakin aineenvaihdunta on hidastunut vaihdevuosien myötä.
Entäs se suolistohormonin vajaus?
Tuo on toki ihan totta. Ongelma onkin, miten helppoa tai vaikeaa se on ns. tahdonvoimalla säädellä tuota kulutettujen ja syötyjen kalorien suhdetta.
Asia tutkitusti vaikeutuu mitä enemmän on ylipainoa, ja myös painojojoilujen myötä. Ei tämä ole edes pelkästään subjektiivinen kokemus, vaan ihan voidaan mitata että lihavalla kylläisyyshormonia erittyy heikommin kuin normaalipainoisella, jolloin hänellä on useammin nälkä.
Lisäksi kun metabolia alkaa enemmän häiriytyä lihavuuden myötä, soluihin kehittyy myös insuliiniresistenssiä, jolloin haima kyllä erittää insuliinia normaalisti, mutta ravinnon energian varastoinnissa on silti häiriöitä koska solut on resistenttejä insuliinille. Tämä johtaa erilaisiin verensokerin heittelyihin, joista seuraa usein paitsi nälkää myös erittäin huonoa oloa fyysisesti (vilu, päänsärky, kuvotus, ärtyisyys, keskittymiskyvyttömyys, pyörrytys) ellei vähän väliä syö. Reaktiivisesta hypoglykemiasta tulee tavallista.
Se on aika paljon helpompi vain tahdonvoimalla päättää säätää energiansaantiaan vähän alaspäin ja onnistua siinä, jos elimistön kylläisyysmekanismit ja metabolia ei ole vielä sekaisin. Pientä vatsan nälkää on ihan mahdollista sietää ilman yli-inhimillisiä ponnistuksia. Asia on ihan eri, jos nälästä seuraa sietämätön, jopa työkyvytön olo, muutenkin nälkä huutaa koko ajan eikä siltä saa hetken rauhaa jne.
Vierailija kirjoitti:
Itseään laihdutuksella näännyttävät lihovat siksi, että kun kun syö liian vähän, niin elimistö menee säästöliekille (eli energiankulutus pienenee), koska elimistö luulee että on nälänhätä.
Jos tämä näännytys aina vain jatkuu, niin ihminen laihtuu (eli nälänhätätilanteessa, kun ruokaa ei ole tarjolla), mutta koska näännyttämällä tarkoituksellisesti laihduttajat yleensä palaavat vanhoihin uomiinsa tai ainakin alkavat syödä näännytystä enemmän, niin sitten alkaa lihoa, koska energiankulutus on näännytyksen vuoksi pienentynyt.
Mistä se energian kulutus lähtee? Elimistöhän ei tuhlaa sitä energiaa jonnin joutaviin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Entäs se suolistohormonin vajaus?
Tämä on yksi vaikean lihavuuden luonnollinenn seuraus (ei siis sen alkuperäinen syy). On todettu että vaikean ylipainon ja lihavuuden alueella ihan jokaisen kylläisyyshormoni (se suolistohormoni) toimii epänormaalisti, ja tämä vaikeuttaa painonhallintaa koska on jatkuvasti nälkä eikä pieni ruokamäärä tee kylläiseksi.
Jos joku onnistuu tahdonvoimalla laihduttamaan, suolistohormonin vajaus korjaantuu samalla. Mutta nykyään tosiaan voidaan auttaa laihduttamisessa myös antamalla injektiona kylläisyyshormonia suoraan.
Oletko AP ajatellut, että voisit kirjoittaa tämän nerokkaan havaintosi tiimoilta kirjan?
Voisi olla melkoinen bestseller, ja samalla kansanterveys paranisi huomattavasti, kun ylipaino poistuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketolla tippuu eikä nälkä vaivaa.
Kaksoistutkimuksissa todettu, että kaksosten välillä voi olla jopa 2000 kcal ero ihan perusaineenvaihdunnassa (jonka pussikeittolaihduttajat sotkee vielä entisestään), joten oikeasti kukaan meistä ei tiedä kulutustasoaan.
Normaalisti toimivassa elimistössä näläntunnetta ohjaava hormonitoiminta toimii normaalisti, joten normaalipainoisuus on todennäköinen lopputulos. Stressi esim. sotkee systeemin. Lihavuus on siis seuraus isommasta ongelmasta, johon aloittajan kaltaiset autistit pitkälti liittyvät.
2000 kcal ero? Linkkaa tutkimus. Ehkä jos toiselta on amputoitu neljä raajaa ja toinen on Bull Mentulan kokoinen bodaaja.
Bull shit, ero on vain 1750 kcal eikä edes vertaisarvioitu tutkimus. Läskit yrittää aina kusettaa.
https://pronutritionist.net/2021/08/syon-niin-vahan-enka-vain-silti-lai…
Eka kerta vauvafoorumilla kun ketään kiinnostaa tutkittu tieto, raksi seinään :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseään laihdutuksella näännyttävät lihovat siksi, että kun kun syö liian vähän, niin elimistö menee säästöliekille (eli energiankulutus pienenee), koska elimistö luulee että on nälänhätä.
Jos tämä näännytys aina vain jatkuu, niin ihminen laihtuu (eli nälänhätätilanteessa, kun ruokaa ei ole tarjolla), mutta koska näännyttämällä tarkoituksellisesti laihduttajat yleensä palaavat vanhoihin uomiinsa tai ainakin alkavat syödä näännytystä enemmän, niin sitten alkaa lihoa, koska energiankulutus on näännytyksen vuoksi pienentynyt.
Mistä se energian kulutus lähtee? Elimistöhän ei tuhlaa sitä energiaa jonnin joutaviin asioihin.
On ihan yleisesti tunnettu fakta, että laihdutuksen alkaessa energiankulutus pienenee jonkin verran. Turha sitä vastaan on purnata.
Suolistofloora on seurausta ruokavaliosta.